Muita kirjoja

Eskil Engdal & Kjetil Sæter. Salakalastajien jäljillä. Like 2018. Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry. Sivuja 333.
333 s.

Tätä tikustelua tarjosin erääseen lehteen kahdeksan vuotta sitten, muttei ollut silloin tarpeellinen.

Norjalaiset toimittajat Eskil Engdal ja Kjetil Sæter olivat jokunen vuosi sitten kirjoittaneet lehtijutun salakalastuksesta. Tarina sai Norjassa niin suuren suosion, että aihe päätettiin laajentaa kirjaksi, joka ilmestyi viime vuonna. Suomenkielellä teosta päästiin lukemaan heti tänä vuonna (2018). Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry on onnistunut erinomaisesti.

Meillä Suomessa on vuosien mittaan saatu lukea uutisia islantilaisten, japanilaisten ja norjalaisten laittomasta valaanpyynnistä ”tieteellisiä tutkimuksia” varten. Japanilaiset ovat lisäksi saaneet mainetta delfiinien joukkoteurastajina. Tämä kirja kertoo rikollisesta hammaskalan pyynnistä kylmillä ja myrskyisillä Antarktiksen vesillä.

Hammaskala ui syvissä merissä ja saattaa elää 50-vuotiaaksi. Kala kasvaa parimetriseksi ja painaa yli 100 kiloa. Kauan on tiedetty hammaskalan olevan merenelävistä maukkain: kuuluu maistuvan hummerin ja kampasimpukan välimuodolta.

Mittava salakalastus on alkanut kolmisenkymmentä vuotta sitten Etelä-Amerikan vesillä. Sitä mukaa kun jokin valtiovalta on häätänyt troolarit pois alueeltaan, on saalista löydetty muilta vesiltä. Kun kulinaristeille levisi tieto, että hammaskala on häviämässä sukupuuttoon, ravintolamaailma keksi hammaskalalle uuden nimen Chilean seabass ja kaupankäynti jatkui hyvällä omallatunnolla.

Salakalastuksen vuosituotoksi arvioidaan 20 miljardia dollaria. Indonesian vesillä uskotaan uistelevan 5000 laitonta kalastusalusta, joiden saaliin arvoksi mainitaan 5 miljardia dollaria. Hammaskalaa rosvoavan troolarin arvioidaan tuottavan hyvänä vuotena 5 miljoonaa dollaria.

Hammaskalan hävityksen ohessa albatrossit ovat katoamassa meriltä. Kun salakalastaja laskee pitkääsiimaa syötteineen, albatrossit hukkuvat jäätyään kiinni koukkuihin. Kerrotaan jopa 100 000 albatrossia tapetun vuosittain tässä pyynnissä. 

Sea Shepherd Conservation Society (SSCS) on 1977 perustettu meren elämää suojeleva järjestö. Suomessa Greenpeace on tunnettu reippaasta toiminnastaan. Sea Shepherd toimii vielä suoremmin ja tarvittaessa vastaa merielämää tuhoaville rikollisille samalla mitalla.

Kirja kertoo Sea Shepherd organisaation BOB BARKER aluksen seurantamatkasta THUNDER salakalastustroolarin vanavedessä 110 vuorokauden ajan. Toistaiseksi 110 vuorokautta laivajahtia on maailmanennätys. 

BOB BARKER on alunperin 1950 valmistunut norjalainen troolari POL XIV. THUNDER on Norjassa rakennettu troolari, 20 vuotta nuorempi, alunperin färsaarelainen VESTURVON. Sittemmin nimiä on kertynyt melkoisesti: ARCTIC RANGER, RUBIN, TYPHOON 1, KUKO, MING NO. 5, WUHAN NO.4, THUNDER. Lippuvaltio on muuttunut tarpeen mukaan, koska väärennettyjä rekisteröintidokumentteja on ollut puurissa tarpeen mukaan. Laivan nimi on vaihdettu nopeasti kääntämällä ahterissa roikkuva puulevy ympäri.

Sea Shepherd etsii tietolähteidensä ja laivojensa avulla laittomia kalastajia ympäri maapallon. Tavoitteena on estää salakalastus. Nostetaan ylös kymmenien kilometrien verkkojatoja ja siimoja. Ajetaan hengenvaarallisesti kalastus- ja huoltoalusten väliin, jolloin bunkraus ja proviantinsiirto on mahdotonta. Yritetään saada troolarit palaamaan satamiin toiveissa, että viranomaiset voisivat puuttua laittomaan kalastukseen.

Kuten maissa, on merelläkin ongelmana, että viranomaisten toimivaltaa on rajoitettu monenlaisin direktiivein. On useita edunvalvontayhdistyksiä, kansainvälisiä liittoja, poliisi, Interpol, merivartiosto, laivasto, tulli, satamaviranomaiset, jotka tietävät rosvolaivoista, mutta joiden puuttuminen rikolliseen toimintaan on lainsäädännöllä kahlittu. Rosvojen puuhia eivät kahlitse mitkään direktiivit. ”Hyvät” joutuvat syytteeseen, jos ovat yrittäneet valvoa lakeja jonkin direktiivin vastaisesti.

Niin maalla kuin merelläkin menestyvän rikollisuuden edellytyksenä on riittävä korruptio. Lahjotaan viranomaisia, rekisterinpitäjiä, vakuutusyhtiöitä, rahoittajia ja muita asianosaisia. Jos jossain on saatu laiton kalastaja haaviin, löytyy vapautukseen riittävästi rahaa. Jos jossain saadaan tuomio aikaiseksi, ei sakkoja tarvitse maksaa, eikä linnatuomioita istua. Joissakin maissa laivarekisterit on ulkoistettu yksityisille yrityksille, jotka rekisteröivät mitä tahansa sopivasta maksusta.

Troolarien suosima rekisterin pitäjä on Mongolian Ulan Batorissa. Jos salakalastaja on pidätetty johonkin satamaan, viranomainen joutuu odottelemaan kuukausia kyselyynsä rekisterinpitäjältä, joka ei välttämättä ole ymmärtänyt kysymystä. Jos vastaus tiedusteluihin joskus saadaan, on kalapaatti jo jonkin muun yhtä osaamattoman valtion rekisterissä.

Ihmiskauppa eli orjuus on käytössä troolareiden miehityksissä. Köyhistä maista kurjista oloista houkutellaan muhkeilla eduilla miehistöä. Autoritääriset valtiot kauppaavat kansalaisiaan laivojen omistajille. Valtio takaa, ettei seuraamuksia koidu työntekijöiden epäinhimillisestä kohtelusta. Jos kalastusmatkalla kuolo korjaa, ei perään kysellä. 

Troolari THUNDERin omistus selviää vasta kirjan lopulla. Hammaskalan laitonta pyyntiä organisoidaan Espanjan Galiciasta useiden kunnioitettujen sukujen voimin. Perheillä on arvostettuja liikeyrityksiä, jotka saavat laillisille pisneksilleen miljoonittain valtion ja EU:n tukia. Rikollinen kalastusraha kierrätetään ympäri maailmaa. Toki rosvoperheet ovat syvästi uskovaista kirkkokansaa lahjoittaen niin seurakunnalle, kuin hyväntekeväisyyteenkin.

Kirjassa seurataan 110 päivän takaa-ajon aikana elämää BOB BARKERilla, kuin myös jossain määrin rosvotroolari THUNDERilla. Pidempäänkin takaa-ajoon olisi resursseja, kun proviantti riittäisi kahdeksi vuodeksi. Paljon muuta salakalastukseen liittyväää kerrotaan merimatkan ohessa. Tosin jäi epäselväksi, mitä on laillinen hammaskalan pyynti.

Monia laivoja kirjassa mainitaan. Pientä herätyskelloa kilkuttaa reefer SUNNY JANE, joka keräsi Barentsin mereltä kaliningradilaisilta troolareilta luvatonta tonnikalasaalista. Viranomaisten havainnot laittomuuksista estivät reeferin pääsyn useimpiin Euroopan satamiin. Lopulta SUNNY JANE ankkuroitui Espanjan Galician Ria de Arousa jokisuistoon Venäläinen 13 hengen laivaporukka oli rahaton. Ei ollut bunkkeria, eikä provianttia. Oli 600 tonnia laitonta tonnikalaa. Viimeistä palkanmaksua ei enää muistettukaan. Entinen Gustaf Eriksonin Uudessakaupungissa rakennettu FISKÖ (2) hylättiin Ribeiran satamaan, missä se ylösmakasi kolme vuotta ennen romutustaan. 

Lue FISKÖ historia ja katso kuvia:
https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/53

Kun tämän kirjoittaja on nuoruudessaan tienannut omakotitalon hintaa rahtilaivolla ymmärtää, että pikkuiset troolarit ja reeferit ovat oma erilainen maailmansa. Kirjan laivoilla kalastuspäällikkö on lenkki omistajan ja laivan välillä ja määrää laivan kulusta. Kovin moni ei laivan omistajaa tiedäkään. Troolarin päällikkö on se joka naulataan ristille, jos laiva sattuu jäämään kiinni. Muu miehistö jätetään heitteille.

Jotkin asiat jäivät mietityttämään. Jos kalastajat ajavat kuuden solmun nopeudella, kuinka matkaa vuorokaudessa taittuu 200 mailia? Välillä tutka näyttää maksimissaan 12 mailia, välillä 20 mailia. Joskus hyvässä säässä jokin alus lähestyy kalapaattia ja havaitaan vasta kolmen mailin päästä. Ja tokihan entistä kipinää häritsee simplex radiopuhelinliikenteessä jokaisen puhevuoron vaihdon jälkeen sanottu ”loppu”.  

Kalastus on levinnyt kaikille merille. Mittavan ylikalastuksen vuoksi kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen arvellaan romahtavan lähivuosina. 

Kirjaa lukee hyvillä mielin siltä osin, että maailmassa löytyy vapaaehtoisia suojelemaan sukupuuttoon tapettavia vedeneläviä. Samalla tulee tuumineeksi, mitenkä meillä direktiivien Suomessa? 

Suomen kaloista 12 on luokiteltu uhanalaisiksi. Kuitenkin niitä saa lain mukaan pyytää. Suomen tunnetuista eliölajeista uhanalaisiksi on arvioitu 2247. Tärkeimpiä uhanalaisuuden syitä ovat rakentaminen, sellumetsänhoito, soiden ojitus, vesien rehevöityminen. Kaikki laissa sallittua tuhoamista, minkä estäminen on lain vastaista. Suomessakin on pieni joukko rohkeita ihmisiä, jotka pyrkivät suojelemaan luonnon ja sen elämän säilymistä jälkipolville jopa rangaistusten uhalla.

Mari Manninen: Toimittaja kertoo – Niin Totta Kuin Osaa. Vastapaino 2025. Sivuja 262.

Tämän kirjan kirjoittamisen syynä mm. ”… huoli demokratiasta… Ilman journalismia ei ole demokratiaa, eikä ilman demokratiaa ole journalismia. Niitä nakerretaan rinta rinnan. Laitaoikeisto ei tukahduta journalismia vain Unkarissa tai Yhdysvalloissa, vaan journalismia yritetään mitätöidä myös Suomessa.”

Kun nettiä selaa, löytyy sieltä myös lehdistönvapaus maittain. Suomi oli pitkään ykkösenä. Sitten tuli SipiläOrpoSoini-hallitus ja Suomessa pudottiin sijalle kolme. Marinin hallitus petrasi lehdistönvapautta yhden pykälän kakkoseksi. OrpoPurran hallituksen aikana ollaan pudottu sijalle viisi. Maapallon väestöstä alle kymmenen prosenttia elää demokraattisissa valtioissa.

Konjunktuurit aaltoilevat. Viime vuosituhannella Suomessa oikeisto vaati lehdistön- ja sananvapautta. Keskusta ja vasemmisto olivat ”hyvien idänsuhteiden” ja itsesensuurin kannalla ja herkästi lyötiin leimaa neuvostovastaisuudesta. Silloiset taistolaiset vastasivat nykyisiä perussuomalaisia. Nykyisellä vuosituhannella ”vihervasemmisto” on siirtynyt puolustamaan yksilönvapauksia. Lehdistömme ja Yle vielä pystyvät kertomaan, kuinka nykyinen hallinto kuristaa vapauksia ja pyrkii lisäämään sensuuria siten, ettei hallinnon toimista pysty vapaasti ja lain mukaisesti julkaisemaan tietoa kansalaisille.

”Suomessa tärkeimmät säännöt toimituksille on kirjattu Journalistin ohjeisiin. Niiden noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto, ja sääntöjä kunnioittavalla alalla pelätään neuvoston moitteita. Suomessa kaikki merkittävät viestimet perussuomalaisten äänenkannattajaa Suomen Uutisia lukuun ottamatta ovat liittyneet Julkisen sanan neuvostoon ja lupautuneet noudattamaan alan eettisiä ohjeita."

Perussuomalaisia hiertää journalistin ohjeissa mm. ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen” ja ”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”. Puolueen kannattajia viimeisen vuosikymmenen aikana seurattuani olen todennut, että eri mieltä olevia voi vainota ja kiusata keksityillä luuloilla ilman minkäänlaisia tosiasioita, samoin kuin suomalaisten maineen maailmalla voi häpäistä yhtä helposti.

Suomalaisia tiedotusvälineitä syytetään puolueellisiksi, koska ei julkaista näille syyttäjille tärkeitä uutisia jostakin päin maailmaa. Toimituksilla on käytössä ”valtava analyyttinen koneisto”, joka herkeämättä seuraa julkaisujen netissä saamaa suosiota. Samasta uutisesta voi olla erilaisin otsikoin erilaisia versioita joiden lukijoiden määriä verrataan. Uutinen voi tulla ja mennä, koska sillä ei ole lukijoita. Jonkin merkittävän uutisen puuttuminen ei johdu julkaisijan puolueellisuudesta, vaan lukijoiden kiinnostuksen puutteesta.

Myös toimittajia syytetään puolueellisiksi. Kuten eräs Ylen toimittaja kertoi, yhden viikon aikana hänet oli leimattu kommunistista natsiksi ja kaikkea siltä väliltä. Leimaajien viha herää heille vastenmielisistä totuuksista, joihin kertoja on syyllinen.

Toimittajien puoluekantoja ei ole tutkittu. Arvellaan toimittajien ajatuksen olevan vähän vasemmistoon kallellaan. Esimiehet, jotka hyväksyvät julkaisut, ovat vastaavasti keskustaa ja oikeistoa. Toimittajien lisääntynyt koulutus ja ammattitaito ovat suitsineet puoluekantojen merkitystä. Toimittajat ovat raitistuneet, varrattuna vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin pyrittiin kaveraamaan päättäjien kanssa. Toisaalta ei ole tutkittu sitäkään, kuinka lukijat ovat muuttuneet.

”Kun oli Juha Sipilän hallitus, keskustalaiset olivat meille raivoissaan. Kun oli Sanna Marinin hallitus, vasemmistolaiset olivat raivoissaan. Kun on Orpon hallitus, oikeistolaiset ovat raivoissaan. Hallitus on nimittäin aina toimittajien syynin keskiössä.

Toimittajien määrä on puolittunut viimeisen 15 vuoden aikana. Enää ei ole entiseen malliin erikoistuneita toimittajia. Oikolukijat eivät korjaile kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Paperilehti eli printti alkaa olla taakka, kun kaikki uutiset ilmaantuvat ensin nettiin.  Erillinen tiimi kokoilee nettiuutisista seuraavan aamun paperilehden. Usein työn alla on useita saman omistajan eri lehtiä, koska omistus keskittyy yhä harvemmille sijoittajille. Kiireen vuoksi virheiden määrä kasvaa.

Jos on kaksinaamaista silmänpalvelua kansalaisten ja poliitikkojen elämä, niin on toimitustenkin. Voidaan olla syvästi huolissaan ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Julkaisussa saatetaan esitellä laajasti kaukomaiden matkakohteita. Samassa painoksessa voidaan kertoa lentomatkojen haitallisuudesta. Ehkä kerrotaan kaivosteollisuuden aiheuttamista kasvavista luonnontuhoista ja toisessa jutussa kehutaan sähköautojen etuja. Onkin ehdotettu, että kaikessa journalismissa pitäisi ottaa huomioon ilmastolle aiheutettavat muutokset ja luontokato.

Gazan tilanteesta toimitukset tasapainoilevat molempia osapuolia myötäillen. Samalla unohtuu journalistin ohje, että lukijalle pitää kertoa, onko totta kansanmurha ja nälänhätä vai onko Israel oikeassa kiistäessään tuhotyönsä. Samanlaista tasapainoilua uutisissa ei ole Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan, eikä jokaiseen venäläisten tekemään tappo- ja tuhotyöhön kysytä Kremlin näkemystä. Pitääkö olla jakomielitautinen, että pystyy tuomitsemaan venäläisten murhatyöt, mutta israelilaisten samanlaisia toimia tuetaan?

Toisin kuin Suomessa, ruotsalaiset journalistit osaavat pitää etäisyyttä päättäjiin. Ruotsalaiset poliitikot myös ymmärtävät, ettei toimittajia vastaan hyökätä. Suomessahan on viime aikoina ministeriä myöten hallituspuolueen edustajat nuijineet toimittajia, jotka kertovat kiusallisia tosiasioita. Aiemmin kritisoitiin juttujen sisältöä. Nyt hyökätään henkilökohtaisesti julkaisijaa vastaan. Yli 70% toimittajista on kokenut yleisön kiusaamista ja vainoa.

Kun Ruotsissa käsiteltiin valtiollisen ja kaupallisen median välisiä toimenkuvia, tärkeimpänä pidettiin demokratian vahvistamista. Suomessa vastaavassa tilanteessa ei demokratiaa mainittu. Tärkeintä oli omistajien etu. Yksi hallituspuolue jopa tavoittelee Yleisradion lopettamista, ettei puolueen edustajien puuhailuista kerrottaisi kansalaisille. Europarlamentaarikko Tynkkynyt on vankasti kannattanut niin Ylen sensurointia, kuin lopettamistakin.

Ruotsissa media palvelee yleisön oikeutta saada tietää. Laki kieltää tietovuotajien etsimisen ja vainoamisen. Suomessa ensimmäisenä pyritään selvittämään ikävän tiedon lähde. Usein ongelmista kerrottaessa mainitaan, että kertojan suojelemiseksi nimi ja ääni on muutettu. Suomessa toimittajat kokevat kansalaisten sijaan edustavansa työnantajiaan.

Populistit pyrkivät ympäri maailman edistämään polarisaatiota, eli kansan kahtiajakoa: Eurooppa vastaan Europan Unioni, maan kansalaiset vastaan maahanmuuttajat, kristityt vastaan islam, vanhat perhearvot vastaan seksuaalivähemmistöt, liberaalit vastaan illiberaalit eli demokratian vastustajat. Illiberaalit ovat vallassa Unkarissa, Yhdysvallat on sellaiseksi muuttumassa, samoin kuin Tsekki ja Slovakia ja maat, joissa populistit ovat päässeet valtaan. Venäjän presidentti Putin on polarisaation vankka tukija pitkäaikaisella mittavalla rahoituksella.

Kirjoittaja kertoo oheisesta pilakuvasta, jonka itsekin olen hoksannut aikanaan ottaa talteen. Kuvassa ollaan asian ytimessä: niin tiede (science) kuin journalismikin ovat ääriliikkeiden kannattajien hampaissa, jotka hyväksyvät vain omaan kuplaansa sopivia tietoja.

Toivoisi toisinaan ajattelevan ajattelevan toisinaan, mistä syystä Venäjä tukee niin mittavasti polarisaatiota ja muita ääriliikkeiden tavoitteita.

PS. nelisenkymmentä vuotta sitten hoksasin, että iltapäivälehtiä myydään negatiivisilla tunteilla, kuten pelko, kateus ja viha. Tämän kirjan mukaan edelleen on tärkeä myyntivaltti. Myös netissä.

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola: Jumalan synty - Isän ja pojan kätketty historia. Otava 2025. Sivuja 288.

Uskonnollinen aihe näin joulunpyhiksi kätkettäväksi sydämiin ja tutkisteltavaksi.

Emerituspiispa Ville Riekkinen määritteli telkkariohjelmassa ”Itse asiassa kuultuna”, että kaikilla ihmisillä on yksi ja sama korkeampi voima, jota on aikojen alusta palvottu. Jumala ei vaihdu toiseksi eri kielillä, vaikka palveltaessa käsiä ristitään tai levitetään, tai päätä painetaan alaspäin tai ylöspäin tahi kumarrellaan tai pyllistetään. Samaa yliluonnollista kaikki palvelevat.

Tässä kirjassa kerrotaan, kuinka 2 500 vuotta sitten kreikkalainen filosofi Ksenofanes kirjoitti: Jos härillä ja hevosilla, tai leijonilla olisi kädet ja jos ne osaisivat piirtää ja työstää ainesta kuten ihmiset – hevoset piirtäisivät hevosen näköisiä ja leijonat leijonan näköisiä jumalia, ruumiiltaan itsensä kaltaisia.

Jumalan synnyn historiaa tutkitaan siten, että verrataan vanhinta lähdettä tai löydöstä nuorempiin kirjauksiin. Näin selviää satojen vuosien aikana uskonnon osalta, kuinka ihmiset ovat järjestelleet itselleen sopiviksi jumalan ja taivaan oloja.

Kirjan alussa kerrotaan nykyajan tutkimuksista: ihmiset kuvittelevat jumalansa itsensä näköisiksi ja elävänsä jumalan tahdon mukaan, koska jumala tahtoo samaa, mitä itse kukin ihminen. Jos ihmisen tahto muuttuu, hänen jumalansa tahto muuttuu sen mukaisesti.

Maailman suurimmat uskonnot ovat lähtöisin juutalaisuudesta, josta kehittyivät myöhemmin kristinusko ja muhamettilaisuus. Lähes puolet maapallon väestöstä kuuluu näihin kolmeen uskontoon.

Juutalaisista on löytynyt merkintöjä historian tutkijoille vajaan kolmen tuhannen vuoden takaa. Sitä vanhemmalta ajalta raamatun kertomuksia ei voida vahvistaa. Ei ole todisteita Aatamista eikä Eevasta (Eevaa edelsi tarinan mukaan Lilith, jonka luomisessa jumala epäonnistui ja yritti uudelleen luomalla Eevan), ei Nooasta, Abrahmista, Jaakobista, Mooseksesta eikä Salomosta.

Välimeren ja Persianlahden välisillä seuduilla uskottiin moniin jumaliin, joiden ukkoherra oli Eljon eli El. Ylijumalan nimi on ympätty moniin nykyisiin nimiin, kuten Israel, Gabriel, Rafael, Mikael. Viidennessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka ylijumala Eljon jakoi ”jumalan pojista” kullekin alueen kansalle oman jumalansa. Israelille arpa langetti Jahven.

Eljonin puoliso ja tärkeä jumalatar oli Asera. Kuten kreikkalaisilla ja myöhemmin roomalaisilla, Levantin jumalatkin olivat ihmisen kaltaisia. Kovia tappelemaan ja juhlimaan ja roustoamaan. Ihastuivat ihmisten kauniisiin tyttäriin alituiseen ja tekivät perillisiä survoen kunnioitettavan mittaisia jumalallisia peniksiään.

Jerusalemin ensimmäisen temppelin arvellaan olleen rakennettu Eljonille auringonjumalan palvelua varten. Temppeli tuhottiin 587 ja kansalaisista suuri osa pakkosiirrettiin kaksoisvirran maahan Babyloniin (Irak/Iran). Jäljelle jääneet kirjurit alkoivat muokata heimolaisia – juutalaisia oli 12 heimoa, kuten sittemmin Jeesuksen opetuslapsia – yhden jumalan palvelijoiksi. Eljonin kirjurit korvasivat Jahvella. Jahve valtasi myös tärkeän säänjumalan Baalin paikan. Baalista muokattiin epäjumala. Jahven puolisoksi kuvattiin Eljonin puoliso, Jahven äiti Asera. Sittemmin Aserastakin tehtiin epäjumala ja hänetkin editoitiin pois pyhistä teksteistä. Aseran patsaat poistettiin palvontapaikoilta. Eli juutalaiset hurskaat kirjurit ja uskonoppineet veivät Jahvelta isän, äidin ja vaimon. 

Kun juutalaiset kirjurit järjestelivät taivasten valtakuntaa uudelleen, ei kaikki mennyt heti nappiin. Kun aiempi jumala oli asunut taivaan lisäksi myös Jerusalemin temppelissä, muutti hän temppelin tuhoamisen jälkeen pysyvästi taivaaseen. Niinpä piti luoda enkelit ja muut pyhät olennot sanansaattajiksi ihmisten maailmaan. 

Jo muinaisuudessa kuolleilla sieluilla oli oma asuinpaikkansa. Juutalaisten ja kristittyjen opein manalaista luotiin helvetti: rangaistussiirtola jumalan tai maallisen hallitsijan tahtoa vastustaneille. Hurskaat uskonoppineet pääsivät kilvoittelemaan, kuka keksi julmempia rääkkäys- ja kidutuskeinoja paholaisen helvettiin. Käytettiinhän niitä samoja keinoja jo maan päälläkin vääräuskoisia tapettaessa.

Jeesuksen ajalta ei ole säilynyt yhtään aikalaista dokumenttia. Kaikki ovat kuulopuheita ja toisen käden tietoa. Markuksen evankeliumi on vanhin, Johanneksen uusin. Kirjoittajista ei ole tietoa, oliko asialla yksi, vai useampi muistelija.

Markuksen evankeliumissa Jeesus oli Josefin ja Marian poika. Josef ei ehkä pitänyt Jeesusta omana poikanaan. Kirjassa isiksi on tarjolla jumalan sijaan mm. roomalinen sotilas. Vaikka Jeesuksella oli neljä veljeä, kristillisen opin mukaan oli Maria koko ikänsä neitsyt. Tämähän ei ollut mikään juutalaisten uusi keksintö, vaan ympäri maailman monissa uskonnoissa julistetaan pyhistä merkkihenkilöistä samanlaisia ihmeitä.

Jo seuraavissa evankeliumeissa ilmeni tavoitteita muuttaa Jeesus jumalaksi. Sen merkeissä uskovat ovat koittaneet pujotella pari tuhatta vuotta ohi harhaoppien karikoiden puhtaan opin reitillä. Ongelmana on ollut jatkuvasti, että tämän päivän puhdas oppi onkin huomenna harhaoppi.

Melkein vihaksi pistää, kun on nuoresta lapsesta hartaana ja nöyrästi kuunnellut jouluevankeliumin lukua ja nyt oppii, että teksti on paljolti Luukkaan luomaa huijausta: ei ollut Quirinius (oliko Kyrenius meidän versiomme nimi?) Herodeksen aikaan Syyrian maaherra, ei ollut pienten lasten murhaamista, ei ollut verollepanoa, vaan väestönlaskenta, jonka takia ei kenenkään tarvinnut matkata mihinkään. Luukas halusi saada Jeesuksen jumalan pojaksi ja Daavidin sukuun ja syntymään Betlehemissä, joka oli juutalaisten odottaman Messiaan syntymäpaikka. Josef oli evankeliumin mukaan Davidin sukua. Muttei ollut Jeesuksen isä?

Kuten ennen Jeesusta, evankeliumien jälkeenkin oli uskonoppineille mittava prospekti saada taivaan olot muokatuksi uskoville järkeenkäyviksi uusien oppien myötä. Kristityt pystyivät säilyttämään yhden jumalan, kun Jeesus ja pyhä henki nivottiin yhteen jumalan kanssa. Samalle uskolle rakentaneet juutalaiset ja muslimit eivät tätä hyväksy. Nämä kolme uskontoa ovat paljolti erimielisiä omista sisäisistäkin opeistaan. Kristityillä kerrotaan olevan lähes 50 000 erilaista lahkoa. Erilaisia ”uusia testamentteja” on julkaistu noin 6 000.

Kuten sana uskonto kuvaa, siinä vain uskotaan, eikä uskomiseen tarvita minkäänlaisia todisteita. Oppineilla on melkoista hiusten halkomista ja joutavaa jatustelua, kun arvellaan ja luullaan, kuinka taivaan olosuhteita pitäisi muuttaa, että ne sopisivat julistettuun uskontoon. Nykyisin Yhdysvalloissa äärioikeistolaiset trumppilaiset saarnaajat keskustelevat jatkuvasti jumalan kanssa ja antavat jumalalle määräyksiä, millaisia muutoksia on tehtävä saarnaajien vallan vahvistamiseksi.

”Jumala on maailmanhistorian isoin idea ja sillä on perusteltu niin hyviä kuin huonojakin inhimillisä päätöksiä.” Idea olisi hyvä, jos jokainen ymmärtäisi palvoa omaa jumalaansa ja suvaitsisi muille saman oikeuden. Jeesuksen oppien vastaista on uskontoon pakottaminen ja uskonnolla hallitseminen poliittisen puolueen tai valtion tavoitteiden saavuttamiseksi. Moni ”kristillinen” puolue käyttää raamattua lyömäaseena erilaisia kohtaan ja omat tavoitteet ovat Jeesuksen julistusten vastaisia.

Ihminen on aikojen alusta pilannut tämänkin luojan lahjan käyttämällä uskontoja julmina itsekkäinä lyömäaseina ja syinä sotiin.

Uusi paavi, uutta toivoa? Toivo herää, koska USAssa paavi Leo XIV on jo ehditty lokeroida kommunistiksi ja marxilaiseksi, koska hän saarnaa rauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa maan päällä. Samaiset amerikkalaiset julistavat palvovansa Jeesusta, joka Raamatun mukaan oli äärettömän paljon kommunistisempi, kuin Leo XIV.

PS. Alussa mainitsemani emerituspiispa Wille Riekkinen samassa ohjelmassa toi järjen valoa väittelyyn, montako ihmissukupuolta on olemassa: ”On miehiä ja naisia ja kaikkea mahdollista siltä väliltä”.

PS2. Jos kiinnostaa tietää enemmän kuinka ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen, oppii lisää: Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Katso kansikuva alempaa.

Risto Majaniemi: Orbán Euroopan paha poika. Minerva Kustannus 2023.

Eurooppalaisesta mediasta olen oppinut, että Unkarin valtias Viktor Orbánin esikuvia ovat presidentit Erdoğan, Putin, Xi ja Trump. Orbánin Unkari ei tue Ukrainan puolustustaistelua Venäjän hyökkäystä vastaan, vaan puhuu rauhasta Venäjän ehdoilla. Unkarin hyväksyy pakolaiset Ukrainasta, muttei mistään muualta.

Tässä kirjassa kerrotaan asiat samoin. Kirja on pääosin unkarilaisten haastatteluja. On Orbánin tukijoita ja vastustajia, kuin myös entisiä tukijoita sekä suomalaisia diplomaatteja. Kirja kertoo, kuinka Lännen liittolainen ja Venäjän vastustaja muuttui päinvastaiseksi

Viktor Orbán oli vuosituhannen lopulla perustamassa nykyistä valtapuoluetta Fidesz. Politiikka vastusti kommunisteja ja Venäjää ja halusi yhteistyötä Lännen kanssa. Puolue sai vaalivoiton mutta kärsi seuraavissa vaaleissa tappion. Vuonna 2010 puolue sai parlamentissa ehdottoman 2/3 osan enemmistön. Silloin alkoi työ sen varmistamiseksi, ettei puolue voi enää hävitä vaaleja.

Orbánin vaalivoittoon auttoi tarina: kansan isä (Kekkonen?), joka yksin tietää mikä on unkarilaisille parasta. Edelleen kansan syviä rivejä kalvaa sadan vuoden takainen Trianonin rauha, jolloin Unkari menetti 2/3 pinta-alastaan naapurivaltioilleen. Syyllisiä olivat läntiset voittajavaltiot, joita vastaan viriteltiin vihaa. Toiseksi ulkoiseksi viholliseksi kehitettiin Yhdysvalloista juutalainen sijoittaja, miljardööri George Soros. Soros on tukenut mittavasti sananvapautta, demokratiaa ja koulutusta mm. perustamalla Budapestiin yliopiston. 

Puolue ei vaaleissa kampanjoinut omalla ohjelmallaan vaan vihalla vastustajia vastaan. Lisäksi hävinneen puolueen johtaja oli myöntänyt valehdelleensa kansalle ja siitä Fidesz sai lisää raivokkaita tukijoita. Lisäksi Neuvostoliiton hallitsemissa rautaesiripun takaisissa maissa valta on perustunut korruptioon. Siitä eivät tykkää ulkopuolelle jääneet.

Vallassa pysymistä alettiin varmistaa siirtämällä tiedotusvälineitä Orbánia tukevien oligarkkien omistukseen. Unkarissa on Venäjän kaltainen järjestelmä, joka takaa oligarkeille omaisuuden niin kauan, kuin tukevat Orbánia ja Fidesz puoluetta. Lisäksi yhteiskunnan tärkeimpiä instansseja siirrettiin oligarkkien johtamille säätiöille: yliopistot, tiedeakatemiat, tutkimuslaitokset, sairaalat, kulttuuri-instituutiot ja muut merkittävät laitokset. Mahdollisen vaalitappion koittaessa yhteiskunta pysyisi kuitenkin Fideszin johdossa.

Orbánin "tarina" kansan turvallisena isänä menestyy erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella. Kannattajia ei haittaa, vaikka tarina rakentuu valehtelulle. Puolue vihaa kommunismia, mutta rakentaa samanlaista pakkovaltaa. Yhtäläistä kansanisän tarinaa kertovat niin Putin kuin Trumpkin samoin keinoin. Oppia ovat ottaneet perussuomalaisetkin tekemällä yhtä ja puhumalla päinvastaista. Eduskunnan puhemies Halla-aho on kirjoittanut vuonna 2020:

”Unkarin todellinen synti ei ole demokratiavaje, sananvapausvaje tai oikeusvaltiovaje vaan kansallismielisyys ja konservatiivisuus. Ne ovat ”liberaalin”globalistin ja eurofederalistin silmissä rikoksista pahimmat.”

 

Unkari on EU:n suurimpia tuensaajia/henkilö. EU tuella on Orbánin parin tuhannen asukkaan kotikylään rakennettu 5 000 katsojan jalkapallostadion. Unkarin menestyneimmät jalkapallojoukkueet ovat oligarkien omistuksessa. On rakennettu tukirahoilla naapurikylään vievä kuuden kilometrin mittainen rautatie, jota juna liikennöi vain lauantaina. EU-projekteihin tulee vain yksi tarjous, Fidesz-puolueen tukijalta. Silti EU-rahaa on riittänyt keskiluokallekin äänestystuen saamiseksi. Maaseudun köyhiä kyliä aktivoidaan vaaleihin lupaamalla rahakkaita EU-projekteja, jos on äänestetty oikein.

Meillä Suomessa maanviljelijät tempaisivat EU:n tukibyrokratiasta: kaikki dokumentit ripustettiin pyykkinarulle ja mittaa kertyi 27 metriä. Joku viljelijä jäi ilman vuotuista tukea, koska ruksi puuttui yhden lomakkeen yhdestä ruudusta. Ilmeisesti Unkarilaisten EU-rahoja ei ole lainkaan valvottu. Vasta viime vuosina EU on alkanut uhkailla Unkaria tukien rajoituksilla, jos ei korruptiota aleta rajoittaa ja jonkinlaista demokratiaa ja oikeusvaltiota hallinto ala suvaita. Korruptio on Unkarissa merkittävää ja pönkittää Orbánin valtaa.

Unkarilaisista yli 80 % kannattaa EU-jäsenyyttä. Siksi Orbán lietsoo vihaa Brysseliä - ei EU:ta - kohtaan. Unkarilaiset kannattavat myös yhteistyötä Venäjän kanssa. Unkarilaiset eivät usko Venäjän olevan heille vaaraksi, vaikka presidentti Putin vaatii Venäjälle Neuvostoliiton aikaista etupiiriä, johon Unkarikin kuului.

PS. Venäläiset neuvoivat Trumpille kampanjan varastetuista vaaleista jo ennen Trumpin presidenttikautta. Tästä kirjasta oppii, että Fidesz jo vuosituhannen alussa syytti Unkarissa vaalivoittajaa varkaaksi. Varastetuista vaaleista menneenä kesänä meillä syytti perussuomalaiset oppositiota.
 

PS2. Orbánin viitoittamaa reittiä Venäjän haltuun ovat seuraamassa Slovakia ja Tsekki. Puola lienee ainoa rautaesiripun takaisista maista, joka vankasti varustautuu Venäjän hyökkäysuhkaa vastaan. Ympäri Eurooppaa venäläiselle vapaudelle on vankka populismin tuki. Suomesta ex-perussuomalaisten kansanedustaja pakeni Venäjälle hakien turvapaikkaa.

PS3. Nyt on oikeiston kannattajilla muodissa menneen suuruuden haikailu niin Putinin Venäjällä, Amerikan Trumpilla kuin Unkarin Orbánillakin. Menestyisikö meillä vaaleissa kampanjoimalla Suur-Suomen puolesta?

Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Orjuuden Arvet. Into kustannus 2024. Sivuja 301.

Tämä kirja ja tämä oma tekstini ovat uuden usalaisen sananvapauden kiellettyjen kirjojen ja sanojen listalla. Julkaisukiellon lisäksi kirjoittajien pääsy maahan kielletään. Onneksi en ole sinne menossakaan.

Orjuuden perusta on ihmisten ahneus, narsistinen itsekkyys, eli empatian puute. Siksi omistusoikeus ohittaa ihmisoikeudet.

Transatlanttinen orjakauppa on luonut meidän nykyisen länsimaisen elämäntapamme. Kapitalismi ja pankki- ja vakuutustoiminta kehittyivät orjakaupan tarpeisiin. Lontoon City ja nykyisessä New Yorkissa Wall Street ovat orjakaupan tulosta. Orjapisneksen ansioista porvariston varallisuus ohitti aristokratian loiston.

Jos presidentit Putin ja Trump eivät kirjoittaisi historiaa uudelleen oman toiveajattelunsa ja tavoitteidensa mukaisiksi, heille voisi esittää Trumpin tärkeän kysymyksen:”Oletteko koskaan edes kiittäneet {orjia}?”

Me ihmiset olemme käyttänyt toisiamme orjina kymmeniä tuhansia vuosia. Orjien tarve laajeni maatalouden kehittyessä. Vanha testamentti kuuluu mainitsevan orjat. Antiikin kreikassa saattoi olla enemmän orjia, kuin ”vapaita ateenalaisia”. Viikinkien tärkein kauppatavara oli orjat. 

Tämä kirja käsittelee ”transatlanttista orjakauppaa” eli Afrikasta länteen yli Atlantin. Itään yli Intian valtameren Afrikan itäkustilta vietiin orjia Arabian niemimaalle ja Intiaan. Varmaankin enemmän kuin Amerikan mantereille?

Atlantin orjakaupan aloittivat portugalilaiset 1400-luvun puolivälissä. Seuraavalla vuosisadalla alkoivat orjakuljetukset länteen yli Atlantin. Ensimmäiset orjat Amerikkaan tuotiin Sevillasta 1501. Muutama vuosi myöhemmin kuljetukset Afrikasta alkoivat. Noin 400 vuoden aikana 12,5 miljoonaa ihmisen arvioidaan tulleen ryöstetyiksi orjiksi yli Atlantin. Eniten Brasiliaan – noin puolet - sitten Karibialle ja vähiten nykyisen USA maille. Pari miljoonaa (noin 2 000 000 ihmistä) menehtyi matkalle. Eurooppaan orjia kuljetettiin kymmenin tuhansin.

Tanska ja Ruotsi omistivat Afrikassa ja Karibialla orja. Suomeen tuotiin orjapelloilta ainakin sokeria, kahvia, puuvillaa ja tupakkaa. Orjatyövoimaa tarvittiin myös maissi- ja riisipelloilla.

Orjakaupan perusta oli kristillisen kirkon tuki. Kunnioitettu kirkkoisä Augustinus (354–430 jaa) ehti julistamaan: ”Orjuus on Jumalan säätämä rangaistus synnistä...Jumala vihastuu, jos ette kurita orjianne ruoskalla”. Samainen kirkkoisä Augustinus toi manikealaisesta taustastaan naisvihan kristillisen kirkon opiksi. Yleinen kurjuuden kasvattaminen lisää naisviha niin Suomessa, kuin muuallakin maailmassa.

Orjista ansaitsevat löysivät raamatusta paljon todistuksia, että mustat afrikkalaiset ovat joko Kainin jälkeläisiä tai Nooan pojanpojan Kanaanin jälkeläisiä, joille Jumala oli säätänyt kirouksen ja sen merkiksi mustan ihonvärin. Lisäksi paavit siunasivat väkivallan kristinuskon levittämisessä ympäri maailman. Jos orja kääntyi katoliseksi, säilyi hän edelleen orjana, eli isäntänsä irtaimistona. Samoin isäntien aikaansaamat lapset orjanaisten kanssa lueteltiin irtaimistoon.

Brittien hallitsemalla Barbados saarella orjatilalliset kehittivät orjalait, jotka levisivät muillekin orja-alueille. Orja ei ollut ihminen vaan omistajansa esine. Omistaja sai tehdä omaisuudellaan mitä halusi. Orjan kiduttaminen kuoliaaksi oli omistajalleen vain taloudellinen tappio ja epäonnistunut investointi.

Koska orja oli irtaimistoa, jo laivakuljetuksessa yli Atlantin orjat vakuutettiin, kuten muukin lasti. Orjakaupan mukana pankki- ja merivakuutustoiminta kehittyivät rivakasti. Orjuuden vastustus voimistui Britanniassa, kun liverpoolilainen orjavarustamo haki vakuutusyhtiöltä korvausta ZONG laivan menetetystä lastista. Matkalla Jamaicalle 1781 oli navigeerattu osaamattomasti huonon merimiestavan mukaisesti. Juomaveden pelättiin loppuvan ja osa lastista heitettiin mereen: 132 ihmistä hukutettiin.

Lakien ja vakuutusten orjapykälien perässä tiedemaailma kehitti rotutieteet. Oli fyysinen antropologia, oli kallonmittausoppi ja freneologia, eli ihmisten henkisten ominaisuuksien ja kykyjen päättely kallon muodosta. Vastikään on ollut otsikoissa Suomeen palautettujen tutkimuskäyttöön kerättyjen suomalaisten pääkallojen hautaaminen päänsä menettäneiden kotiseuduille. Noiden oppien mukaan Yhdysvaltoihin pyrkineet suomalaiset siirtolaiset saatettiin luokitella samojeedeiksi ja heikkolaatuisiksi.

Ensimmäisenä orjuudesta pääsi eroon Haiti, jossa orjien kapina hääti ranskalaiset plantaasinomistajat ja alue itsenäistyi 1700-1800 lukujen vaihteessa. Ensimmäistä kertaa koko kansakunta pystyi vapautumaan orjuudesta. Ensimäistä kertaa ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo” myönnettiin myös orjille. Ranskalaiset edellyttivät orjanomistajien saavan Haitilta täyden korvauksen menetyksistään. Vasta vuonna 1950 haitilaiset saivat velkansa Ranskalle maksetuksi. Edelleen Haitilla ovat riesana ranskalaisten orjaplantaasien aiheuttamat tuhotyöt luonnossa.

Englannissa säädettiin lakeja orjuuden lopettamiseksi 1800-luvun alussa. Aluksi kiellettiin orjakauppa, sittemmin orjuus. Vähitellen brittien eri siirtomaissa, viimeisimmät 1900-luvulla. Orjien omistajat – noin 46 000 – saivat täyden korvauksen ryöstösaaliinsa menetyksistä. Nykyrahassa noin 20 miljardia euroa. Viimeiset maksusuoritukset tulivat orjatilallisten jälkeläisille vajaat 10 vuotta sitten. Viidennes varakkaista briteistä sai tulonsa orjista. Teollinen vallankumous rautateineen rahoitettiin orjakorvauksilla. Monet brittien pääministerit ja kuuluisuudet mm. talouden ja taiteen saralla ovat tienanneet miljoonia esi-isiensä orjilla.

Lähes 12 biljoonaa euroa eli 12 000 miljardia on arvio Britannian saamasta hyödystä pelkästään Karibian orjista. Sillä kattaisi Suomen valtion budjetin menot tai jakaisi suurituloisimmille ja yrityksille veronalennuksia 135 vuotta. Britithän rahastivat Karibiaa paljon mittavammin siirtomaistaan Intiassa ja siitä itään. Englanti on täynnään Intiassa ja kaukoidässä tienatuilla omaisuuksilla rakennettuja linnoja ja kartanoita. Intiaan lähteneillä nuorilla briteillä oli tavoitteena palata kolmekymppisenä takaisin kotiin, hommata kartano maineen ja elää siellä koroillaan loppuelämänsä.

Yhdysvaltain talous ennen ja jälkeen itsenäistymisen perustui orjakaupalle: Uuden Englannin rommia laivojen ruumat täynnä Länsi-Afrikkaan, Länsi-Afrikasta ruumat täynnä orjia Karibialle, Karibialta ruumat täynnä melassia - sokeritehtaiden jätettä - rommitislaamoille Uuteen Englantiin.

Ruotsissa valtio maksoi orjanomistajille korvauksia 523 orjasta. Yhdysvalloissa ei korvauksia maksettu. Yhdysvaltain kaikki elossa olevat presidentit ovat orjanomistajien jälkeläisiä. Paitsi nykyinen presidentti Trump, joka on maahanmuutaja (ei liene tutkittu hänen sukunsa orjanomistuksia Euroopassa). Jopa presidentti Obama on äitinsä sukua orjatilallinen. Orjanomistajia löytyy lähes kaikista hallinnon korkeiden edustajien suvuista.

Orjat eivät saaneet korvauksia. Orjuuden kieltäminen laeilla ei vapauttanut orjia. Säädettiin uusia menettelyjä, jotta orjien oli pysyttävät entisten omistajiensa palveluksessa. Eikä yksikään valkoinen tilallinen olisi palkannut entistä orjaansa.

Yhdysvalloissa orjille oli tehty höveleitä lupauksia vapaudesta ja hyvinvoinnista sekä itsenäisyyssodan (1776), että sisällissodan (1861) aikoina. Rauhan tultua lupauksia ei lunastettu. Eikä kenellekään juolahtanut mieleen ehdottaa mitään korvauksia orjille, jotka olivat rakentaneet länsimaista elintapaa korvauksetta 400 vuotta.

Kun orjakauppa loppui, Euroopan suurvallat jakoivat keskenään Afrikan. Jos oli aiemmin ryöstetty orjia, nyt ryöstettiin raaka-aineita, johon työhön orjuutettiin paikalliset asukkaat.

Britit olivat lähettäneet pari sataa vuottaa rangaistusvankejaan Amerikkaan ”sopimusorjiksi”. Määrätyn ajan jälkeen rangaistus rikoksesta oli suoritettu ja vapaus koitti, jos orja oli hengissä. Kun orjuus lopetettiin, britit alkoivat laivata vankejaan Tasmaniaan ja Australiaan. Australiassa on vielä eläviä alkuperäisasukkaita eli aboriginaaleja. Tasmanian asukkaat oli kaikki tapettu muutamassa vuosikymmenessä. 
 

Orjuus voi edelleen hyvin. Orjia arvioidaan olevan noin 50 miljoonaa ja määrä kasvaa. Tällä vuosituhannella lukumäärä on lähes tuplaantunut. Suomessa on jo vuosia olleet uutisten vakioaiheita oikeudenkäynnit ihmiskaupasta. Vuoden 2025 tietokirjallisuuden Finlandia palkinnon sai Paavo Teittisen dokumenttikirja ”Pitkä vuoro. Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen.”

Ihmiskunta on luonut periaatteen, että omistusoikeus on tärkeämpi kuin ihmisoikeudet. Hitlerin ja Stalinin aloittaman toisen maailmansodan jälkeen tilanne toviksi muuttui, kun ihmisille yritettiin luoda elinmahdollisuuksia sodan tuhojen raivaamisessa ja uudelleenrakentamisessa.

Presidentti Reaganin ja pääministeri Tatcherin edustama uusliberalismi normalisoi 1980-luvulla ihmiskunnan tilanteen, ja omaisuus ohitti jälleen ihmisarvon. Uusliberalismi on voimakkaasti kasvanut tällä vuosituhannella, kun äänestäjät ovat valinneet johtajikseen miljardiomaisuuksia keränneitä pisnesmiehiä. Yhdysvaltojen presidentti sukulaisineen tekee pisnestä valtionsa nimissä muiden omaisuudella. Ryöstöretket on nimetty ”rauhanneuvotteluiksi”. Aiempi presidentti George W. Bush risti ryöstöretkensä ”ristiretkeksi”. Suomessa valtionvarainministeri haluaa kasvattaa suuresti tuloeroja ja on parissa vuodessa siinä hyvin onnistunutkin.

Kirjassa kerrotut satojen vuosien takaiset orjuuden kannattajien perusteet kuulostavat tänäänkin tutuilta. Samoja orjuutta kannattavia väitteitä voi lukea jatkuvasti netistä ja kotimaan tiedotusvälineistä maahanmuuttajia pelkääviltä ja vihaavilta.

Tehokkainta orjuuden kannattamista on kiistää maahanmuuttajien ihmisarvo. Näin on ymmärretty toimia jo kivikauden ajoista. Ehkäpä myös edelleen uskotaan katolisen kirkon julistusta, että musta ihonväri on Jumalan rangaistus (julistanevatko vieläkin?). Vai olisiko taustalla se, että kun länsimainen elämänmuoto ja hyvinvointi on rakennettu orjatyövoimalla, pelätään nyt, että sen toteuttaneiden orjien jälkeläisille pitäisi antaa työn tuloksesta edes muruja?

 

PS. Afrikassa on yksi valtio, jota ei eurooppalaiset alistaneet siirtomaakseen. Tietäneekö kukaan?

 

PS2. Ei ole monia rotuja. Kaikki olemme yhtä ja samaa rotua homo sapiens. Itse kunkin esi-isien ihonväri on ollut tumma, julistakoon kirkko mitä tahansa.

Topias Haikala: Kielet ennen meitä. SKS Kirjat (Suomalaisen kirjallisuuden seura) 2025. Sivuja 482.

Kirjan tikustelun alustukseksi omaa henkilökohtaista tietoa:

Geenitutkimuksissa on selvinnyt, että sukuni esivanhemmat ovat noin 230 000 vuotta sitten elellyt Nigeriassa, Niger-joen suistossa (kuva alla). Sieltä jalkaisin – pyörän keksimiseen kuluisi vielä noin 224 000 vuotta - on matka suuntautunut Afrikan poikki yli Helvetin portin ja Hormuzin-salmen kohti Kiinaa. Enpä arvannut noilla vesillä laivoilla ajellessani, että esivanhemmat ovat siellä taivaltaneet matkallaan Suomeen. Tuskinpa taivaltajatkaan tiesivät Suomeen matkanneensa. Geentutkijoiden mukaan eurooppalaiset ovat pääosin tulleet noilta Kiinan alueilta. Ja koko ihmiskuntahan on nykyisen tietämyksen mukaan lähtöisin Afrikan mantereelta.

Ennen maanviljelyksen alkua on maapallolla arvion mukaan puhuttu jopa 100 000 erilaista kieltä. Nykyisin enää 6 000 – 9 000 eri kieltä. Melkoinen haarukka tuossakin arviossa.

Kantakieli tarkoittaa kielimutoa, jota puhuttiin viimeisenä ennen kielen jakautumista erillisiksi alakieliksi. Lisäksi on ajoituksia paleo tai varhaiskantakieli, sekä keski- ja myöhäiskantakieli kuin myös ilmansuunnat, kuten länsiuralilainen.

Kielet ovat kehittyneet, kun on tavattu muualta tulleita, jotka ovat tuoneet mukanaan uutta tietoa ja osaamista. Maanviljelyksen sanastoa on suomen kielessä peräisin eri suunnista. Merenkulun sanasto on paljolti germaanista ja ilmaantunut kieleen jaksoittain, kun on muualta saatu kehittyneempää uutta oppia.

Euroopan Unionin asukkaista vuonna 2012 puhui saksaa 15,7%, englantia 12,9%, italiaa 12,5%, ranskaa 12,1%, puolaa 8,2%, espanjaa 8,1%. Nämä ja lähes kaikki muutkin EU-kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan. EU:n asukkaista 95% puhuu tämän kielikunnan kieliä. Koko maailmassa joka toinen ihminen. Muita suuria indoeurooppalaisia kieliä ovat venäjä, hindi ja farsi. 

Kantaindoeurooppa alkoi jakautua eri kieliksi 4000 – 2500 eKr välisinä vuosina. Eli noin 225 000 tuhatta vuotta sen jälkeen, kun sukuni hikoili Niger-joen viidakoissa. Noihin aikoihin kantaindoeuroopan puhujat elelivät Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoisrannoilla.

Neljä prosenttia eurooppalaisista puhuu uralilaisia kieliä: unkaria 2,6%, suomea 1,1%, viroa 0,3%. Uralilaiset kielet ovat kehittyneet kantauralista, jota puhuttiin noin 2500 – 2000 eKr välisena aikana indoeurooppalaisten pohjoispuolella Ural-vuoriston molemmin puolin.

Kaksi vuotta sitten Suomessa kotimaisista kielistä puhui suomea 84,9%, ruotsia 5,1% ja saamea 2051 ihmistä. Vieraista kielistä Suomessa oli eniten venäjän puhujia, sitten viro, englanti, farsi ja ukraina. Suomessa 95% asukkaista puhui indoeurooppalaista tai uralilaista kieltä.

Nykyisen Suomen valtion alueelle ensimmäiset asukkaat ilmaantuivat heti jääkauden jälkeen, noin 11 000 vuotta sitten. Noin 9 800 vuotta sitten on Inarin seutuville löytänyt tiensä ihmisiä niin etelästä, kuin pohjoisestakin. Toistaiseksi kaikki ovat tuntematonta väkeä.

Viitteitä tuntemattomien alkuasukkaiden puhumista kielistä löytyy lainasanoista, jotka eivät viittaa mihinkään tunnettuun kieleen. Paikannimet kertovat samaa: Suomen suurimpien järvien nimistä parikymmentä on peräisin jostain tuntemattomasta kielestä: Inari, Saimaa, Imatra, Päijänne. Saamelaisilta peräisin olevia paikannimiä löytyy Etelä-Suomea myöten.

Jos suomen sanastosta karsitaan pois tuoreimmat vierasperäiset lainat, yleiskieleen jää noin 6000 johtamatonta perussanaa. Noista sanoista vain 300-400 on osoitettu olevan alkuperältään kantauralilaisia. Yli 90% on on kantauralin ajan jälkeistä lainaa. Valtava enemmistö alkuperältään indoeurooppalaista.

Kantauralista on erkaantunut yhdeksän eri kantakieltä: saame, suomi, mordva, mari, permi, mansi, hanti, unkari ja samojedi. Väliin on mahdutettu länsiuralilainen ja itämerensuomalainen vaihe. Länsiuralin puhujat suuntasivat Moskovan seutuvilta kohti länttä arviolta 1250 – 1000 ekr. Tästä kehittyneestä itämerensuomalaisesta kielihaarasta saamen kieli erkaantui noin 1000 – 500 eKr. saamelaisten suunnatessa nykyisen Suomen maille.

Saamen kieli kehittyi paikallisten asukkaiden (toistaiseksi tuntemattomia) ja Skandinavian asukkaiden yhteyksistä. Itämerensuomalainen kieli kehittyi ensisijassa yhteistyöstä balttilaisten ja germaanisten kielten puhujien kanssa.

Kantasuomen puhujia levittäytyi samoihin aikoihin Viron rannikoilta Lounais-Suomen ja Keski-Ruotsin maille. ”Kantasuomalaiset ja germaanit panivat hynttyynsä yhteen ja alkoivat elää sikin sokin samoilla seuduilla”.

”Suomen kielen erilliskehityksen voitaneen katsoa alkaneen noin vuoden 700 jKr paikkeilla, jolloin pohjoiskantasuomi jakautui alueellisesti länsisuomeen, muinaiskarjalaan ja muinasvepsään”. Karjalaiset ilmaantuivat idän suunnilta, joskin on myös ehdoteltu, että karjalaisetkin rantautuivat Varsinais-Suomen seutuville ja sieltä vaelsivat kohti itää.

”Nykysuomi totisesti syntyi länsisuomen ja muinaiskarjalan sittemmästä yhteentörmäyksestä, jos kohta länsisuomen osuus on kiistatta vahvempi”.

Sitten ollaankin jo 1500-luvulla, jolloin katolisen kirkon pappi Mikael Agricola alkoi luoda suomalaista kirjakieltä, josta syntyi ”keinotekoinen luomus, joka ei ole luonnostaan olemassa oleva kieli”.

Agricolan aikaan suomalaisia olivat vain Aurajoen suulla asuvat. Muualle maahan matkatessa löytyi hämäläisiä, savolaisia, karjalaisia ja pohjalaisia. Nämä kaikki olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia. Venäjä valloitti Ruotsilta nykyisen Suomen alueen sodassa 1809. Tsaarin hallitsemassa Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi syntyä suomalaisuus. 

Suomalaisuuden synnyttivät 1800-luvulla suomen kielen määrääminen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle, sekä kulttuuri, jota rakensivat kuvataiteilijat, sanataiteilijat, säveltaiteilijat, tieteentekijät ja byrokraatit. Luotiin kansallista yhteishenkeä, jota vahvistivat 1920-luvun torpparilaki, sekä talvisodan ”Tammikuun kihlaus”, jossa työnantajat antoivat periksi ja suostuivat neuvottelemaan työehdoista työntekijöiden kanssa. Sopimus yhdisti Suomen kansaa, mutta ärsytti suomalaisia patruunoita eli teollisuusjohtajia ja Suomeen hyökännyttä Neuvostoliittoa. Sama tilanne on nytkin, paitsi itärajan takana on Neuvostoliiton sijaan Venäjä.

Neuvostoliitto koko olemassaolonsa ajan masinoi länsimaiden vastaisia hankkeita. Venäjä on niitä monin verroin kasvattanut ja nykyiselle sodankäynnille ilman armeijaa on keksitty nimi hybridisota. Tavoitteena on luoda länsimaissa epäsopua, pelkoa ja vihaa, heikentää hyvinvointia ja kansalaisten keskinäistä luottamusta, kasvattaa tuloeroja sekä murentaa kansallisuuden perustaa, suomalaista kulttuuria. Viime vuosina toiminta on ollut pelottavan tuloksellista, osin suomalaisten tuella.

Kielentutkimus tuottaa jatkuvasti uusia ideoita ja ehdotuksia, joita kannatetaan ja vastustetaan. Toivottavasti muuallakin suomalaisessa yhtesikunnassa hoksattaisiin tulevaisuudessa kannattaa yhteistyön ja suomalaisen kulttuurin elvyttämistä ja suomen kielen säilyttämistä. 

Timo R. Stewart: Palestiina ja Israel. Historia Karttoina. Gummerus 2025. Sivuja 280.

Siihen aikaan, kun olin Facebook-käyttäjä, näin siellä useinkin erilaisia karttoja Välimeren itärannasta. Yleensä julkaisija halusi vankistaa näkökantaansa jonkun puolesta tai jotakin vastaan historian keinoin. Jotkin kartat huomasin itsekin helposti tökeröiksi väärennöksiksi. Vastikään näin kirjakaupassa tämän kirjauutuuden ja ostin välittömästi. Nyt on saatavilla oikeaa tietoa.

Ei ole harvinaista, että karttoja väärennetään omien intressien mukaisesti. Sitenhän tekivät ruotsalaisetkin yrittäessään kaapata Ahvenanmaata juuri itsenäistyneeltä Suomelta. Vastaavia karttoja on tässäkin kirjassa. Kirjoittaja sitten perkaa tekstissä kartantekijän tavoitteita ja esitettyjä virheellisiä tietoja.

Pahoittelen, että tästä tikustelusta saattaa venähtää pitkä, koska on uskosta ja uskonnosta kyse. Mutta kukapa on kuullut lyhyttä papin saarnaa! Se on monisanaista hommaa. 

Aluksi alustusta maailman suurimmista uskonnoista perustuen arkeologisiin ja eksegetiikan tutkimuksiin. Kirjan tikustelu alkaa otsikon ”Historia Karttoina” jälkeen.

Raamattu on merkittävin syy Palestiinan alueen vihanpidossa. Vanha testamentti oli alunperin juutalaisten kansalliseepos. Se kertoo tapahtumista, joista muissakin uskonnoissa ympäri maailman kerrotaan ja jotka ovat tapahtuneet tuhansia vuosia sitten. Vanhan testamentin vanhimpien tekstien arvellaan olevan kirjoitetun noin 2 700 vuotta sitten. Muidenkin kertomusten parin sadan vuoden kuluessa. Tekstit on kirjoitettu eri kielillä, kuten aramea, heprea ja kreikka. Tekstejä on käännetty kielestä toiseen. Aikojen saatossa kielet ovat kehittyneet: sanasto on moninkertaistunut ja monien sanojen merkitys on muuttunut. 

Vanhan testamentin mukaan jumalan luomat ensimmäiset ihmiset olivat Aatami ja Eeva. Heidän pojistaan polveutuivat juutalaiset ja arabit. Toisaalta juutalaisten tekstien mukaan ennen Eevaa jumala oli luonut Lilithin maan tomusta, kuten Aataminkin. Lilith oli kovin huikentelevan ja riekkui ja elosteli lähiseudun muiden asukkaiden (eivät kai olleet ihmisiä?) kanssa. Jumala totesi epäonnistuneensa ja teki uuden yrityksen luoden Eevan Aatamin kylkiluusta. Itse kukin voi sydämessään tutkiskella, tuliko parempi.

Maailman suurimmat uskonnot (väkimäärältään) kristinusko ja muhamettilaisuus ovat ”abrahamilaisia”. Kristittyjen, islamilaisten, kuin myös jutalaisten patriarkka on Abraham. Syntyisin Irakin alueella Persianlahden pohjukassa olevasta kaupungista Ur. Hän yritti polttaa roviolla ainoan poikansa Iisakin kuvitellen sen olevan jumalan tahto. Meidän aikamme tutkijat pitävät Abrahamia lähinnä juutalaisena kansanperinteenä. Kuten suomalaisten Väinämöinen.

Abrahamin aikaan Välimeren itärannan ja Persianlahden välillä oli paljon jumalia. Raamattukin puhuu jumalan pojista. Ensimmäinen käsky kieltää pitämästä muita jumalia. Abrahamin aikaan pääjumala oli El, hänen vaimonsa nimi oli Asera ja Jahve eräs heidän monista pojistaan.

Vanhan testamentin mukaan Iisakin poika oli Jakob, jolle jumala antoi lisänimen Israel. Hänellä oli 12 poikaa – näiden nimilistaa päntättiin koulun uskonnontunnilla Ruben, Simeon, Leevi, Juuda… jne. - joista syntyi Israelin 12 heimoa. Pääjumala El antoi jokaiselle heimolle pojistaan oman jumalan ja yksi heistä oli Jahve (olikohan niin, että Jahve määrättiin Juudan perheen jumalaksi?).

Tarut kertovat mystisesti ”kadonneista heimoista”. Brittiläisten ja yhdysvaltalaisten äärioikeistokristittyjen mukaan jokin kadonnut juutalainen heimo muutti Brittein saarille ja levisi sieltä Yhdysvaltoihin. Niinpä israelilaiset eivät näiden uskovien mukaan ole ”Jumalan valittu kansa” vaan valittu kansa ovat brittien ja jenkkien oikeauskoiset.

Babylonian kuningas Kyyros vapautti juutalaiset palaamaan vankeudesta kotiseudulleen noin 2 500 vuotta sitten. Koska vanhojen jumalien palvonnalla ei ollut menestystä, haluttiin oikeaan jumalaan uskomalla taata juutalaisille turvallinen tulevaisuus. Pappi ja kirjanoppinut Esra loi juutalaisille uuden lakiin perustuvan uskonnon. Lain pohjaksi kopioitiin hallitsijoiden ja vasallien käyttämät yhteistyösopimukset. Uskottiin, että Jahven palvominen takaisi parhaan tulevaisuuden. Muut jumalan pojat, kuin myös Jahven äiti Asera - josta sittemmin oli pyhissä teksteissä tullut Jahven puoliso - julistettiin pakanallisiksi. Vanhojen jumalien aikaisia pyhiä kirjoituksia muokattiin uuden opin mukaisiksi. Myöhemmin keksittiin taivas palkkioksi esivaltaan ja puhtaaseen oppiin uskoville ja helvetti niille, jotka eivät usko.

Babylonian kuningas Kyyros on nykyisin noussut maineeseen Yhdysvaltojen äärioikeiston kristittyjen palvontamenoissa. Vaikka Kyyros oli pakana, hän auttoi juutalaisia. Presidentti Trump on uskoville Kyyrokseen verrattava: vaikka hän on rikkonut ja rikkoo kaikkia raamatun käskyjä vastaan, hän auttaa äärioikeistolaisia kristittyjä pääsemään yksinvaltaan.

Uuden testamentin evankeliumien kirjoitus alkoi muutama vuosikymmen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Tekstit ovat kuulopuheita ja evankeliumit nimettiin paljon myöhemmin ilman tietoa niiden oikeista kirjoittajista. Kirjoituskieli oli kreikka.

Ensimmäiset Jeesukseen uskoneet olivat juutalaisia, kuten Jeesuskin. Koska juutalaiset olivat vaatineet Jeesuksen ristiinnaulitsemista, Uuden testamentin teksteissä esiintyi juutalaisvastaisuutta. Vuosisatojen kuluessa ”jumalan henki” on vaikuttanut uusien kopioiden ja käännösten kirjoittamisessa, kuin myös maallisten vallanpitäjien tavoitteet. Nykyisin kuuluu löytyvän 6 000 erilaista Uutta Testamenttia. Erilaisia kristittyjä ryhmiä kertovat eksegetiikan tutkijat olevan 47 000. Tietysti jokainen rymä on oikeassa ja muut väärässä. Suomeksi on julkaistu kymmenkunta raamatun käännöstä. Niistä voi valita, mikä on "aitoa puhdasta jumalan sanaa, josta ei saa pilkkuakaan muuttaa".

Vuonna 70 ajanlaskun alun jälkeen roomalaiset harmistuivat juutalaisten sitkeään kapinointiin. Jerusalemin temppeli tuhottiin toisen kerran ja alkoi juutalaisten diaspora, eli hajaannus ympäri maailman. Juutalaisia vainottiin tämän tästä. Kun Rooman kirkon paavi lähetti ensimmäiset ristiretkeläiset vapauttamaan Pyhää Maata 1099, harjoiteltiin sotimista teurastamalla Euroopassa asuvia juutalaisia ja ryöstämällä heidän vähäinen omaisuutensa.

Historia Karttoina.

Timo R. Stewart on rohkea tutkija. Hän kertoo tosiasioita, vaikkei se nykyisin ole muotia ja voi olla jopa vaarallista. Stewart kertoo joutuneensa tietojensa vuoksi vainoamisen kohteeksi ("Saan minua ihmisenä ja tutkijana lyttääviä viestejä some-kanavieni kautta, tekstiviesteinä, sähköpostilla ja kirjeinä. Minua on haukuttu esimerkiksi kommunistiksi, natsiksi, Hamasin asianajajajksi ja Kremlin kätyriksi"). Lisäksi mediassa arvellaan, että hän menetti työnsä Ulkopoliittisessa instituutissa, koska pysyy totuudessa, eikä myötäile vallanpitäjien luuloja ja toiveajattelua.

Jos haluaa perehtyä vainoamiseen Suomessa, siitä kertoo kirjailija Jessika Aro. Julkaistuaan kirjansa ”Putinin trollit” (2019) hän joutui vainon, vihan ja solvausten kohteeksi. Ääriliikkeet eivät sulattaneet, että Putinin hybridisodasta länsimaita vastaan kerrotaan. 

Äärivasemmisto - kommunistit - dosentti Bäckmanin johdolla ja äärioikeisto perussuomalaisten ja natsien kokoonpanoilla yhteisessä rintamassa uhkaili kirjailijaa ja hänen läheisiään:”Tiedämme missä asutte!” Oli ryövätty kirjalijan lääkäridiagnoseja, jotka julkaistiin. Jopa presidentti Niinistö uudenvuodenpuheessaan esitti huolensa vainoamisesta Suomessa. Presidentti Stubb on todennut, ettei sellainen toiminta ole suomalaista.

"Palestiina ja Israel" kirjan ensimmäinen kartta on saksalainen 1500-luvulta. Kartan keskipisteenä oli Jerusalem. Tuon ajan Palestiina oli köyhää kurjaa aluetta. Juutalaisia väestöstä oli noin yksi (1) prosentti. Kartta ei kertonutkaan sen ajan tilannetta, vaan kuvasi raamatun ajan "hunajan ja maidon" maailmaa.

Eurooppalaisille ja sittemmin yhdysvaltalaisille Palestiina säilyi raamatun ja sen henkilöiden kaukokaipuuna, jota ruokkivat uskonnolliset kuvaukset. Vähitellen raamatun innoittamana eurooppalaiset matkasivat ”Pyhään maahan” ja olivat pettyneitä, koska olosuhteet olivat aivan toisenlaiset. Suomestakin kuljettiin Palestiinaan 1800-luvun lopulla. Sihen aikaan muslimit asuttivat aluetta. Kristittyjä eli lähinnä katolilaisia ja ortodokseja oli kymmenesosa, juutalaisia kolmisen prosenttia. Kieli oli arabiaa eri murteineen. Palestiina kuului turkkilaisten eli osmanien valtakuntaan.

Poliittinen siionismi perustettiin Wienissä 1800-luvun lopulla. Tavoitteena oli elvyttää juutalaisia perinteitä ja elämäntapaa Osmani-imperiumissa. Juutalaisten muutto palestiinaan kasvoi erityisesti Venäjältä, missä vainot olivat jatkuvia. Sionistit ostivat Palestiinassa maita omaan viljeyskäyttöönsä. Sukupolvien ajan alueilla asuneet paikalliset vuokramaiden viljelijät joutuivat muuttamaan pois, kun palestiinalaiset maanomistajat olivat myyneet maitaan sionisteille. Vuoteen 1917 mennessä juutalaisten määrä oli kasvanut, ollen 60 000.

Ensimmäisen maailmansodan lopulla britit ja ranskalaiset jakoivat Lähi-Idän eli alueet Välimeren itärannalta Persianlahdelle omiin etupiireihinsä. Siitäpä johtuvat noiden maiden viivottimella vedetyt rajat. Esim. Irakin alueelle britit paketoivat kolme keskenään vihamielistä heimoa.

Edellisen vuosisadan lopulla eurooppalaiset olivat jakaneet koko Afrikan mantereen omiksi siirtomaikseen. Vain Etiopia ei ole ollut siirtomaavalta.

Britit tukivat sionismia ja lupasivat juutalaisille kansankodin Palestiinasta. Raamattuun oli painettu ennustus, että jumala sallii juutalaisten joskus palavan esi-isiensä maille. Uskottiin, että nyt oli se aika ja eurooppalaiset halusivat olla toteuttamassa jumalan tahtoa.

Nuori Kansainliitto toimi päätösten ylimpänä sinetöijänä. Tiedettiin, etteivät paikalliset asukkaat hyväksyneet eurooppalaisten siirtolaisten valtaavan heidän maitaan omiksi siirtomaikseen. Päättäjätkin sen tiesivät, muttei siitä välitetty, vaan varauduttiin voimakeinoihin.

Voimakeinohin sitten turvauduttiin koko maailmansotien välinen aika puolin ja toisin. Toisen maailmansodan ja saksalaisten juutalaisvainojen jälkeen Palestiinan juutalaisten määrä oli kymmenkertaistunut: 600 000 tuhatta juutalaista, kolmannes väestöstä.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettu YK otti päätettäväkseen juutalaisten ja palestiinalaisten välisen vihanpidon ratkaisun. Juutalaiset vetosivat uskontoonsa eli Raamattuun, jonka tekstin mukaan jumala oli joskus 2500 vuotta aiemmin luvannut heille koko Palestiinan alueen. Palestiinalaiset vetosivat historiallisiin tosiasioihin eli faktoihin, että koko Palestiina kuuluu heille, koska he ovat juutalaisten lähdettyä asuttaneet aluetta lähes 2000 ja ovat edelleenkin alueella enemmistö, sekä 90% maista oli tuolloinkin heidän. Juutalaisten johdossa ollut David Ben-Gurion kannatti suunnitelmaa, että kun ensin saadaan jonkinlainen itsenäinen Israel, voidaan sen jälkeen väkivalloin alkaa aluetta laajentamaan.

Äänestyksen jälkeen 27.11.1947 päätettiin jakaa Palestiina sekä juutalaisten, että palestiinalaisten valtioiksi. Juutalaiset saivat isomman osan, palestiinalaisille jäi vähemmän. Jerusalemin kaupungista tehtiin avoin kaikille. Kaikille taattiin oikeus liikkua vapaasti eri alueilla.

Kuten kaikki osapuolet ennustivat, päätös johti sotaan. Tuloksena voitokas Israelin valtio julistautui itsenäiseksi. YK:n päättämiä palestiinalaisten alueita Israelin lisäksi valloittivat Egypti ja Jordania.

Israelin johdossa olleen pääministeri Ben-Gurionin näkemys on toteutunut. YK: päätös ei ole toteutunut. Israelin valtion alue on laajentunut jatkuvasti väkivalloin. On ollut sotia naapureiden kanssa. Maata on jatkuvasti vallattu perustamalla siirtokuntia palestiinalaisten alueille ja karkottamalla tai tappamalla heidät. Lainrikkomuksiin ei oli puututtu, vaan vähitellen vaivihkaa uudet siirtokunnat on laillistettu.

Kirjan lopussa todetaan:”Mikäli väkivaltaisten etnisten puhdistusten visiot suljetaan pois, jäljelle jää vain kolme vaihtoehtoa”:

1. kahden valtion malli YK:n päätöksen mukaan. Sen on tunnustanut ¾ maailman valtioista. Suomi ei.

2. yhden valtion malli, johon kuuluu koko Palestiinan alue ja kaikilla asukkailla on samat oikeudet.

3. nykyinen yhden valtion malli, jossa ihmisoikeudet on juutalaisilla, muttei palestiinalaisilla.

Kohtaa 1 kannattavat muut, kuin israelilaiset ja palestiinalaiset.

Kohtaa 2 kannattavat palestiinalaiset, eivätkä hyväksy vaihtoehtoja 1 ja 3.

Kohtaa 3 kannattavat israelilaiset, eivätkä hyväksy vaihtoehtoja 1 ja 2.

PS. "Suomen sijoitus akateemisen vapauden vertailussa on laskenut. Suomalainen tiedemaailma oli tämän vuoden vertailussa vasta 47. vapainta, kun vielä vuonna 2023 sijoitus oli 9. Stewartin mukaan syitä kehitykselle voivat olla tutkijoiden kohtaaman vihapuheen lisäksi yliopistoilta vähennetty perusrahoitus, (vähennetään edelleen) tutkimusrahoituksen epävarmuus ja tutkijoiden pätkätyöt sekä yliopistojen tuloskriteerit." (Savon Sanomat 25.11.2025). 

Erityisesti perussuomalaisten ministerit ovat aktiivisesti kritisoineet tieteellistä tutkimusta.

Tyynenmeren Sota. 2013 Bonnier Publications International AS.

Jos historia kiinnostaa, muttei jaksa lukea paksuja opuksia, ovat nämä Bonnierin yhteenvedot eri aiheista erinomainen tiedonhankintatapa.

Tyynenmeren sodan taustoja selvitetään jo 1800-luvun puolivälistä, kun yhdysvaltalainen laivasto-osasto pakotti Japanin avaamaan satamansa ulkomaiselle kaupankäynnille. Kohta sen jälkeen Japanissa paikallisten sotaherrojen vallan syrjäytti keisari. Otettiin käyttöön yleinen asevelvollisuus, parlamentarismi, armeijaa kehitti preussilainen upseeri ja muualta Euroopasta otettiin mallia ja asiantuntemusta koulutuksen ja teollisuuden luomisessa.

Japani kävi jatkuvasti sotia. Taiwan oli ensimmäinen valloitus 1895 sodassa Kiinaa vastaan. Sittemmin vallattiin Korea ja Mantsuria, josta sota laajeni muualle Kiinaan. Japani valtasi 1940 Ranskan Indokiinan, eli nykyisen Vietnamin.

Japanissa sotilaskasvatus aloitettiin jo pikkulapsille, samoin kuin nykyisin Venäjällä ja vaikkapa Yhdysvalloissa kristillisen äärioikeiston lapsille. Kuten nykyisin oikeisto ympäri maailman, haikailtiin ankaraa kuria ja perinteisiä arvoja. Keisari ja siviilihallitus vastustivat armeijan lietsomaa sotahulluutta. Niinpä sotilaat murhasivat pääministerin ja muita ministereitä ja teollisuusjohtajia. Vaikka keisari oli jumala, ei jumalan vastustuksesta välitetty, kun maata valmisteltiin suursotaan.

Euroopassa Saksa ja Neuvostoliitto olivat aloittaneet toisen maailmansodan jakamalla Puolan syyskuussa 1939. Neuvostoliitto myöhästyi aloituksesta, koska se soti Japanin armeijaa vastaan Mantsurian ja Korean seutuvilla. Kun ns. Halhin-Golin taistelut oli sovittu lopetettavaksi 16.9.1939, rohkeni Stalin määrätä hyökkäyksen Puolaan heti seuraavana päivänä. Vuotta myöhemmin Japani teki sopimuksen ”puolustusliitosta” Saksan ja Italian kanssa. Japani ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen keväällä 1941. Puolustusliitot antoivat oikeuden hyökätä kaikkiin muihin maihin.

Japanin sotimista hillitäkseen Yhdysvallat määräsi talouspakotteita. Aluksi metallien vienti Japaniin kiellettiin. Kun Yhdysvallat julisti öljysaarron, Japani vastasi hyökkäämäällä Hawaijille laivastotukikohtiin 7.12.1941. Vaikka paljon tuhoa hyökkäys sai aikaiseksi, Yhdysvaltojen lentotukialukset olivat poissa satamista ja säästyivät tuholta.

Muutamassa kuukaudessa Japani valloitti lähes koko Tyynenmeren alueen Singaporeen ja Australian naapurisaarille asti. Kopeille brittiläisille aristokraateille ja siirtomaaisännille japanilaiset olivat heikkolaatuisia – erään kotimaisen puoluejohtajan ilmaisua käyttäen – joista ei koitusi uhkaa. Linnoitettu Singapore oli mahdoton vallata, tiesivät britit. Japanilaisille valtaus kesti viikon. Brittejä jäi vangiksi 80 000.

Japanin teollisuustuotanto oli noin kymmenen prosenttia Yhdysvaltain tuotannosta. Jo kesällä 1942 alkoi japanilaisten valloitus kääntyä perääntymiseksi. Pääosassa molemmin puolin olivat lentotukialukset ja niiden lentokoneet. Merkityksellistä oli myös amerikkalaisten selvittämä japanilaisen radioliikenteen salaus.

Amerikkalaisten maihinnousujoukot valtasivat Tyynenmeren saaria yhä lähempää Japanin pääsaaria. Kirjan lopussa kuvataan ensimmäisten atomipommien pudotukset Hiroshimaan ja Nagasakiin. Siitä ei kerrota, että B29 lentokoneet olivat koko vuoden pommittaneet japanilaisia puusta ja paperista rakennettuja kaupunkeja fosfori- ja napalmpommeilla. Napalm oli uusi keksintö Japanin ja Saksan kaupunkien tuhoamiseksi. Japanin kaupunkien palopommitukset tappoivat enemmän ihmisiä, kuin kaksi atomipommia yhteensä.

Toisaalta ei kerrota sitäkään, että japanilaiset kehittivät 30- ja 40-luvuilla biologisia aseita, joiden testauslaitoksissa tapettiin arviolta 14 000 ihmistä. Parisataatuhatta ihmistä menetti henkensä japanilaisten käyttäessä biologisia aseita sodankäynnissä. Biologisia aseita ovat mm. bakteerit ja virukset. Tämän päivän otsikoissa ne ovat pysyneet lähinnä Venäjän murhatessa kriitikoitaan. Venäjä on allekirjoittanut biologisten aseiden kieltämissopimuksen. 

Japanin ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus oli voimassa lähes sodan loppuun asti. Juuri ennen Japanin antautumista neuvostoliittolaiset rikkoivat sopimuksen ja valtasivat Japanilta Kuriilien saariston. Neuvostoliitolla oli hyökkäämättömyyssopimus myös Suomen kanssa, muttei se Stalinia haitannut aloittamasta talvisotaa. Ja onhan Venäjä 30 vuotta sitten taannut Ukrainan koskemattomuuden, ettei mikään ulkopuolinen taho voi vaikuttaa millään tavalla ukrainaliseen suvereniteettiin.  

Japanilaisten sodankäynti ja vallattujen alueiden hallinta oli äärettömän julmaa ja epäinhimillistä. Samoin oli äärettömän julmia ja epäinhimillisiä Japanin liittolaisten Neuvostoliiton ja Saksan vastaavat toimet.

Ljudmyla Dolhonovska: Rautakenraali. Valeri Zalužnyin elämä. WSOY 2025. Suomentaja Eero Balk. Sivuja 229.

Rautakenraali johti Ukrainan asevoimia Venäjän hyökätessä 24.2.2022 maahan Venäjän ja Valkovenäjän rajojen takaa. Lukemisen jälkeen jäi vaikutelma, että oli pikaisesti koottu kirjanen komentajan kehumiseksi. Ja kirjoittajankin, joka toimi komentajan tiedottajana.

Ukrainan asevoimat oli koulutettu venäläisin opein torjumaan hyökkäystä lännestä. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan itsenäistyttyä havaittiin pian, ettei hyökkäys uhkaakaan lännestä, vaan idästä Venäjältä.

Kenraalin merkittäviä saavutuksia oli Ukrainan armeijan ”desovjetisoinnin” edistäminen. Venäjän armeijan perustaa ovat ”törkeys, häikäilemättämyys ja nöyryyttäminen. Aloitteellisuudesta rangaistaan. Minä olen johtaja, sinä tollo!”

”Virkakautensa ensi päivistä lähtien Zalužnyi pyrki muuttamaan neuvostoaikaiset toimintatavat, jotka tasapäistivät persoonallisuuden. Hän näki armeijan ensi kädessä ihmiskeskeisesti: Päävaatimukseni on, että käännätte kasvonne kohti ihmisiä ja opettelette näkemään alaisissanne persoonallisuuden.” 

Venäläinen tasapäistäminen on länsimaiden populistien käyttövoimaa: ei ole yksittäisiä ihmisiä, vaan jokainen kuuluu moneen erilaiseen ryhmään: on naisia, ulkomaalaisia, vääräuskoisia, väärää kieltä puhuvia, ulkonäöltään vääränlaisia, heikkolaatuisia ja paljon muita lokeroita, joihin kuuluvia ihmisiä syrjitään ja vähätellään lokeron mukaan.

Vaikka Venäjä on vyöryttänyt armeijansa vasta Ukrainan rajan yli tavoitteena tuhota valtio, kansa ja kieli, on Venäjän sota koko Eurooppaa vastaan voimistunut koko tämän vuosituhannen ajan, eli Putinin valtakaudella. Venäläisen hybridisodan tavoite on levittää eripuraa kansalaisten keskuuteen, murentaa kansallista kulttuuria, heikentää kansalaisyhteiskuntaa, sananvapautta ja oikeusvaltiota. Suomessahan tätä on viime vuodet tehnyt valtiovalta ilman Venäjän apuakin. Rautakenraali on ymmärtänyt vaaran:”Puolustuskyvyn murentamista sodan aikana ei kukaan anna meille anteeksi.”

Kirjan takakannessa mainitaan kenraalin erottaminen komentajan tehtävästä ja siirtäminen Lontooseen suurlähettilääksi. Kirjassa ei kerrota tämän operaation juonta. On kylläkin joitakin mainintoja, etteivät poliitikot presidenttiä myöten olleet tyytyväisiä kenraalin kaikkiin suunnitelmiin ja tiedotuksiin. Menestyksellisen sodanjohdon lisäksi kenraali oli rehellinen.

Roald Dahl: Poika & Yksinlentoon. Avain 2004. Suomentaja Seppo Sipilä. Sivuja 468.

Aina kun kirjaston hyllystä löytyy Roald Dahlin kirja, lainaan. Ellen ole opusta ihan muutaman vuoden sisään lukenut. Jos joku arvelee, että sittenhän olen lukenut Dahlin kirjoja useaan kertaan, on aivan oikeassa.

Kirjailijan vanhemmat olivat norjalaisia. Isä matkusti Englantiin ja perusti Cardiffiin laivameklariliikkeen. Vilkkaassa satamassa riitti töitä ja taloudellinen menestys oli hyvä. Roald Dahl syntyi varakkaaseen kartanoon. Isän kuoltua jäi norjalainen äiti huolehtimaan lapsista. Niinpä Roald pienenä poikana kirjattiin yksityiseen kouluun, joka oli sisäoppilaitos.

Sata vuotta sitten kaikkialla kaikki oli toisin. Silti saa haukkoa henkeään lukiessaan noiden koulujen opettajien ja vanhempien oppilaiden sadistisesta tyranniasta. Hakemalla haettiin syitä määrätä lapset pyllistämään, jotta päästiin tähtäilemään kireään takapuoleen voimakkaita kepiniskuja. Tavoitteena tuntui olleen tähdätä iskut juuri samaan kohtaan. Ja iskujen välillä viivyteltiin, jotta kidutus kestäisi mahdollisimman pitkään. Niinpä Roald Dahl kertoo saaneensa loppuiäkseen fyysisiä vammoja koulujen järjestyksenpidosta.

Erään Dahlin koulun rehtori eteni urallaan piispaksi ja sittemmin Canterburyn arkkipiispaksi ja oli kruunaamassa Elisabethia kuningattareksi. Lasten kepittäminen on ollut arvostettua kristillistä työtä.

Mitä enemmän vanhemmat oppilaat ja opettajat simputtivat, sitä parempi yhteishenki oli lasten keskuudessa. Kirjan ensimmäinen osa Poika kertoo näitä muistoja.

Kirjan toinen jakso Yksinlentoon muistelee Roald Dahlin työelämän alkutaipaletta. Ensimmäinen komennus oli Shell-öljy-yhtiön hommissa Afrikassa. Hitlerin ja Stalinin aloitettua II maailmansodan Roald Dahl hyväksyttiin Kuninkaallisiin ilmavoimiin. Alkeiskoulutusta annettiin Nairobissa ja Suezilla. Kun osasi lentokoneella nousta ja laskeutua ja siinä välissä lentääkin, oli valmis ilmataisteluihin kouluttajien mielestä. Dahl sai väärän asemapaikan lentueensa sijainniksi Afrikassa. Polttoaineen loputtua pakkolasku kivikkoiseen erämaahan oli katstrofi. Hilkkua vaille hengenlähtö. Reilun puolen vuoden sairaalahoidon jälkeen hävittäjälentäjän ura jatkui Kreikassa ja Syyriassa ranskalaisia ja saksalaisia vastaan.

Samanlainen itsetietoinen omahyväinen narsistinen meininki kuin kouluissa, on vallinnut ilmavoimissa. Käskyjä jaetaan vähääkään välittämättä niiden järkevyydestä. Laivastoa suojataan ilmasta, vaikkei merellä ole yhtään laivaa. Ketään ei kiinnosta, menetetäänkö lentäjä ja lentokone, kunhan jostain tullut käsky toteutetaan.

Brittien sotimisella on ollut yhtäläisyyksiä venäläisten ikiaikaiseen sodankäyntiin: koska ihmisiä riittää tapettaviksi, ei elämällä ole mitään arvoa. Jokunen vuosi sitten luin tuoreen kirjan Normandian maihinnoususta 1944. Brittien kansallissankari marsalkka Montgomery halusi itselleen kunniaa ja arvostusta tekemällä jääräpäisesti itsekkäitä päätöksiä, joiden ansiosta  sodan lasketaan venähtäneen puolisen vuotta. Arvio turhaan tapetuista ihmishengistä on noin puoli miljoonaa.

Vaikka Roald Dahlin maine on eniten kertynyt lasten kirjailijana, ovat hänen aikuisten tarinansa yhtä hervottomia. Onhan elokuvaksi tehty Dahlin kirja Jali ja suklaatehdas hieno filmi katsojan iästä riippumatta. Jos kiinnostaa tutustua, on hyvä aloittaa vaikkapa novellikokoelmasta Helppo nakki ja muita kertomuksia.