Muita kirjoja

Matthew Campbell & Kit Chellel: Meren Armoilla. Tositarina kaappauksesta, murhasta ja saliitosta (Tammi 2023)

Jo ennen ajanlaskun alkua kreikkalaiset upottivat laivojaan taloudellista etua tavoitellen. Yli kaksituhatta vuotta on tuhoamismenetelmiä kehitetty ja uusia suunnitelmia, temppuja ja salauksia otettu käyttöön. Silti tämän kirjan tapaus selvitettiin: kreikkalainen omistaja yhdessä päällikön ja konepäällikön kanssa halusivat tuhota Adenin vesillä Venäjältä Kiinaan öljylastia vievän 150 000 dwt (pituus noin 300 m leveys lähes 50 m) tankkilaivan. Hylkyyn palkatut ”meripelastajat” ansiokkaasti pahensivat laivan vahinkoja. Siltä osin suunnitelma epäonnistui, että tekijät paljastuivat. 

Vaikka Adenissa murhattiin vakuutustarkastaja, ei ketään rangaistu. Vakuutuksenantajat Lontoossa ja kreikkalainen rahoittaja kärsivät taloudellisia menetyksiä.

Maailman kauppalaivastosta 18% on kirjan mukaan kreikkalaisten hallinnassa. Kuuluisille redareille Onassis ja Niarchos annetaan mainetta merenkulkupisneksen piilottamisesta: laivat mukavuuslippujen alle, omistukset ketjutettu pöytälaatikkofirmoille veroparatiisista toiseen, laivojen hoito samoin. Kukaan ei ole vastuussa mistään.

Porukat laivoihin tilataan köyhistä maista pienillä palkoilla ja pitkillä kontrahdeilla. Hyvässä lykyssä jollain saattaa olla kokemusta kalastajana, joten edes vesilläolo on tuttua.

Ennestäänhän EU-tukien yhteydessä on kerrottu, ettei Kreikassa laivanvarustusta veroteta.

Brittiläinen Edward Lloyd (1648 – 1713) on merenkulun merkkihenkilö olematta merenkulkija. Hänen kahvilassaan Lontoossa poikkeilivat laivoihin liittyvät porukat kuulemassa alan uutisia. Lloydin kahvilassa syntyi luokituslaitois Lloyd's Register of Shipping ja merivakuutuksen alalla toimiva Lloyd’s of London.

Lloyd’s of London on markkinapaikka, jossa laivojen omistajien edustajat etsivät vakuutuksia sekä laivoille että niiden lasteille. Lloyd’s of London on kuin osuuskunta, jonka jäseninä on henkilöitä ja vakuutusyhtiöitä.

Vakuutuksen tarjoajille tärkeää on luottamus. Luotetaan siihen, että tiedot vakuutuksen kohteista ovat oikein. Jos redari ilmoittaa, että hänen hylkynsä on ”good ship”, vakuutus tulee sen mukaan. Vahinkokorvaukset maksetaan empimättä. Jos herää epäillys, että omistaja on ollut vaikuttamassa vahingon syntyyn, yritetään painaa petosepäilykset villaisella. Pelkona on, että hämäräperäisessä merenkulkupisneksessä pelotellaan pois maksavia asiakkaita tutkimuksilla.
 

Alan asiantuntijat tietävät kertoa, että suurten varustajien omien laivojen upotuksia katsotaan läpi sormien pelossa, että redari vaihtaa vakuutusyhtiötä.

Suurin osa kirjasta kertoo, kuinka vakuutuksenantajat heittelivät jatkuvasti kapuloita tutkinnan rattaisiin. Laivalla ja lastilla oli eri vakuutusyhtiöt, jotka salasivat tietonsa toisiltaan. Jos löytyi silminnäkijä, joka henkensä kaupalla suostui todistamaan, vakuutuksenantajien lakimiehet vaativat todistajan omaa nimeä käytettäväksi välittämättä todistajan turvallisuudesta. Toisaalta lakimiehet olivat peloissaan omasta turvallisuudestaan, jos rikosta kaivellaan.

Brittien poliisi oli haluton puuttumaan tapaukseen. Jos jotakin tutkittiin, tieto yritettiin pitää salassa. Yritettiin myös estää muiden tutkimuksia.

Vakuutustarkastajan murha jätettiin Jemenin poliisin piikkiin, eikä mitään selvinnyt. Englannissa evättiin murhatun leskeltä henkivakuutuksen mukainen korvaus.

Kirjan suomenkielinen nimi "Meren armoilla" tuo mieleen myrskyyn joutuneen purjehtijan. Alkuperäinen nimi kuvaa aihetta osuvammin:"Dead in the water". Olisi suonut jonkun merenkulusta tietävän oikolukeneen suomalaisen käännöksen. Toisaalta maalaisia ei haitanne, että laivassa on huoneita ja muuta vastaavaa.

Äänimeren foorumiin olen vuosia sitten keräillyt juttuja erinäisistä merenkulun petoksista:

https://www.aanimeri.fi/node/2659

Kymmenisen vuotta sitten luin mielenkiintoisen ja mieleen jääneen historiikin. Silloin investoitiin. Tosin paljon meni haaskuuseen. Nykyisinhän yritykset Suomessa ovat toisessa äärilaidassa: Viimeiset parikymmentä vuotta pörssiyhtiöt ovat jakaneet voitoistaan 80% omistajilleen. Noita voittoja kartuttaa miljardeilla valtion vuotuiset yritystuet.

Markku Kuisma, Sakari Siltala, Teemu Keskisarja: Paperin painajainen. Metsäliitto, metsät ja miljardit Suomen kohtaloissa. Siltala 2014. Sivuja 294.

Kun edellisen kerran Kepu oli otsikoissa - viime syksynä postiväen palkkoja puolitettaessa (katso lopusta) - ex pääministeri Sipilä kertoi tuovansa "terveisiä Kepun patruunoilta". Tässä kirjassa kerrotaan näistä patruunoista ja heidän toimistaan.

Kautta koko historiansa Metsäliitto tytäryhtiöineen on ollut menossa konkurssiin, tai rahaa on tullut rekkalasteittain, jonka käyttö on taas vienyt konkurssin partaalle.

Ruotsalaisen MoDo:n tehtaiden kaupanhieronnassa vuosituhannen vaihteessa ruotsalaiset ymmärsivät, että suomalaiset ostavat, maksoi mitä maksoi. Niinpä myyjä sai hinattua hintaa neljänneksen ylöspäin, 500 miljoonaalla eurolla.

Metsäliitolla oli joistakin ruotsalaisten tehtaista kymmenen vuoden takaa käsitys, että jo silloin kunto oli kelvoton. Kauppaa tehtäessä suomalaiset juoksutettiin läpi neljän rappioituneen tehtaan. Kolmeen ei päästetty lainkaan.

Ja kaupan jälkeen alkoi jälleen eloonjäämistaistelu konkurssia vastaan yrittämällä päästä eroon kelvottomista ostoksista, joita ei tuntunut kukaan haluavan.
 

Ja tokihan vallalla oli ”management by pelko ja perkele”. Suunnitelmia laatimassa konsulentit, joilla oli kaikki valta, muttei vastuuta mistään.

Tasapuolisuuden nimissä koko Suomen paperiteollisuus kulki samaa tahtia. Enso-Gutzeit hinkusi Yhdysvaltojen markkinoille ja osti kovaan hintaan museotehtaita. Kun niistä lopulta päästiin eroon, vahingot olivat useita miljardeja.

Alussa mainitun Sipilän hallituksen ministeri perussuomalainen Jari Lindström oli kysellyt UPM toimitusjohtaja Jussi Pesoselta yritystukien poistamisesta. UPM saa valtiolta vuosittain muutaman kymmentä miljoonaa rahaa monenlaisten teollisuudelle säädettyjen maksujen alennusten lisäksi. Jussi Pesonen ei vastustellut todeten:”Lopettakaa vain tuet. UPM siirtä kaiken tuotantonsa ulkomaille.” UPM maksanee vuosittain voitoistaan osinkoja omistajilleen satoja miljoonia euroja (tietääkö joku tarkemmin?). 

Antti Rinteen hallituksen aloittaessa Posti nousi otsikoihin halutessaan puolittaa joidenkin työntekijöidensä palkkoja. Postin perusteluna oli, että nämä pienipalkkaiset työntekijät saivat suurempaa palkkaa kuin kilpailevien firmojen työntekijät. Pääministeri Rinne demarina pyrki estämään palkanalennukset ja lopulta joutui eroamaan Sittemmin ilmeni, että Postin johto julkisuudessa toistuvasti valehteli ja kilpailevissa firmoissa maksettiin suurempia palkkoja kuin Postissa. Perinteisesti Postin ylin johto nosti vuosittain miljoonabonuksia ja -optioita.

Muistelen, että Antti Rinteen potkuilla Kepu maksoi kalavelkojaan aiemman pääministerinsä Anneli Jäätteenmäen potkuista, joihin Paavo Lipponen oli aloitteellinen. Jäätteenmäellehän alkoi presidentin kansliasta tulla telefaxeja yllättäen ja pyytämättä. Näin pääministeri Jäätteenmäki kertoi vakuuttaen ”puhun niin totta kuin osaan”.

Carl-Magnus Fogelholm. Konni Zilliacus ja tie Suomen itsenäisyyteen. Litorale 2025. ISBN: 9789527597170. Sivuja 355.

Suomalainen Konrad Viktor ”Konni” Zilliacus (18. joulukuuta 1855 Ruokolahti – 19. kesäkuuta 1924 Helsinki) putkahtaa esille tämän tästä, kun lukee historian kirjoja 1800 luvun lopun ja 1900 luvun alun tapahtumista. Monen muun maan lisäksi Konni ehti elellä USAssa lehtimiehenä ja jopa Japanissa lähdettyään Suomen suuriruhtinaskunnasta velkojiaan pakoon. Myös puoliso ja kymmenen lasta jäivät Suomeen odottelemaan perheen pään paluuta ja parempia aikoja, joita ei koittanut. Konni löysi maailmalta eväät uuteen perheeseen.

Tämä kirja kertoo eniten Konnin tavoitteista ja toimista Suomen suuriruhtinaskunnassa tsaari Nikolai II:n hallituskauden ensimmäisen ja toisen sortokauden aikoina. Konni Zilliacus on Suomen historian tuntemattomaksi jäänyt suurmies.

Kun Venäjä valloitti Ruotsin itäisen osan Suomen autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi, antoi tsaari Aleksanteri I Porvoon valtiopäivillä 1809 hallitsijavakuutuksen. Tämän saman hallitsijavakuutuksen vannoivat kaikki seuraavatkin tsaarit. Vakuutuksessa luvattiin säilyttää mm. Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö voimassa.

Jo Aleksanteri III aikaan Venäjällä kyseltiin, kuuluuko Suomi Venäjään, vaiko Venäjä Suomeen. Monenlaisia venäläistämishankkeita toteutettiin. Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II julkaisi ”Suuren manifestin” 1899, joka aloitti ensimmäisen sortokauden. Ensimmäinen sortokausi 1899 – 1905 rauhoittui Nikolain peruttua aikeensa ja suostuttua uudistuksiin. Suomeen mm. valittiin maineikas yksikamarinen eduskunta, jossa ensimmäisinä Euroopassa naisetkin saivat äänestää ja olla ehdokkaina.

Nikolai II hallintoineen jatkoi venäläistämistavoitteitaan ja alkoi toinen sortokausi, joka jatkui Venäjän vallankumoukseen asti.

Konni Zilliacus oli lähes kaikessa Venäjän hallinnon vastaisessa toiminnassa aktiivisena ideoijana ja toteuttajana.

Suomessa kerättiin talvella 1899 muutamassa viikossa ympäri maata ”Suuri addressi”, jossa puolen miljoonan allekirjoituksen voimin toivottiin tsaarin noudattavan vakuutustaan. Konni keräsi 12 Euroopan maassa ”Kulttuuriaddressin”, jossa yli 1000 merkkihenkilöä vastusti tsaarin pyrkimyksiä. Kumpaakaan addressia tsaari ei ottanut vastaan.

Suomessa salamurhattiin useita Venäjän etuja raaasti tai itsekkäästi toteuttavia kuuluisimpana kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov 16. kesäkuuta 1904. Murhattiin muitakin Venäjän edustajia kadulla partioivia santarmeja myöten. Jopa koululaiset olivat mukana murhatöissä.

Konni oli keskeinen toimija Leninin kanssa Venäjän vallankumouksellisten hankkeissa. Hän oli järjestelijänä, kun lokakuussa 1904 Pariisissa ja huhtikuussa 1905 Genevessä vallankumoukselliset kokoontuivat suunnittelemaan tavoitteitaan. Venäjän vallankumoukselliset piileskelivät Suomessa suunnittelemassa hallinnon vastaisia toimia ja rakentelemassa salamurhiin pommeja.

Konni ideoi ja toteutti Japanin Tukholman sotilasasiamiehen kanssa ”JOHN GRAFTON” höyrylaivan salaisen asekuljetuksen Venäjän ja Suomen vallankumouksellisille. Parikymmentä tuhatta erilaista asetta ammuksineen ostettiin Japanin laskuun. Lastin kuljetus vallankumouksellisille Pietariin ja Suomeen ei sujunut suunnitelmien mukaan, voi kirjasta lukea.

Sortokausien aikoina Konni toteutti hankkeitaan Suomesta, jos ei ollut joutunut maanpakoon ja asunut Tanskassa tai Tukholmassa. Vuosien ajan Venäjän vallanpitäjien vastaisia lehtiä salakuljetettiin purjeveneellä Ruotsista Suomeen ja Venäjälle. 

Perustettiin Suomen aktiivinen vastustuspuolue. Konni oli ensimmäinen, joka julisti Suomen itsenäisyyttä, jo vuonna 1907. Tuolloin Suomessa oli tavoitteena saada tsaari perumaan hallitsijavakuutuksensa vastaiset toimet, mutta pysyä edelleen Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana. Oli jopa sellainenkin suuntaus, että on nöyrästi hyväksyttävä, minkä tsaari säätää. Lisäksi suomen ja ruotsinkielisten kielikiistat.

Konnin tavoite oli yhtenäinen Suomen kansa. Hän vastusti ensimmäisen sortokauden lopun valkoisten ja punaisten järjestyskaarteja yrittäen muodostaa koko kansan yhtenäisen asellisen joukon. Konnin pyrkimys oli myös yhdistää suomalaiset ja venäläiset vallankumoukselliset tsaarin valtaa vastaan. 

Toivoisi suomalaisten äänestäjien lukevan tarkkaan tämän kirjan. Halutaanko vallanpitäjien yhtenäistävän kansaa, vaiko lisäävän entisestään vihaa, eripuraa, polarisaatiota ja kasvattaa tuloeroja? Halutaanko Suomen historian pahimman kulttuurin sortokauden jatkuvan, vai arvostetaanko yhteistä suomalaista kulttuuria ja kansalaisyhteiskuntaa suomalaisuuden perustana? Halutaanko, että kaikilla suomalaisilla on jotakin, joka on puolustamisen arvoista Venäjän hybridisotaa vastaan? Konni Zilliacus tavoitteli tulisesti yhtenäistä Suomen kansaa.

Gerald Easter & Mara Vorhees: Vrouw Maria ja Katariina Suuren kadonnut aarre. Suomentanut Antti Immonen. Docendo 2021. ISBN: 978-952-291-964-9.

Seilauskaveri Huttusen Pena tiedotti kirjasta. Aikanaan olin lukenut Rauno Koivusaaren muistelut Vrouw Marian hylyn löytämisestä, joten ei ollut tuntematon aihe. Tässä teoksessa kaivellaan juurta jaksain mitä, missä ja milloin.

Stettinissä syntynyt Anhalt-Zerbstin köyhän ruhtinaan tytär Sophie Auguste Friedrike rahdattiin neljätoista vuotiaana Venäjälle kruununprinssin prinsessaksi. Kun puoliso kruunattiin tsaariksi 1762, kaappasi tsaaritar Katariina vallan jo samana vuonna. Tsaari menehtyi ”peräpukamiin”. Ehkäpä kuristaminen on niin raaka toimenpide, että peräpukamiakin siitä voi seurata. Nykyisin Venäjällä menehdytään ikkunoista putoamalla.

Venäjän hallitsijana Katariina Suuri halusi uudistaa ja eurooppalaistaa oloja Venäjällä. Vaikka jatkuva sotiminen ja valtion laajentaminen kulutti hovin kassaa, riitti rahaa palatsien rakentamisiin. Suunnattomia summia ruplia käytettiin eurooppalaisen taiteen hankintoihin ja niille asianmukaisten näyttely-ympäristöjen luomiseen.

Kirjoittajat osaavat maalaustaiteen ja -taiteilijoiden historian. Useimmiten taidemaalariksi kehityttiin jonkun tunnetun mestarin oppipoikana.

Euroopan ruhtinaskunnat kilpailivat taidekokoelmillaan. Sittemmin markkinat valtasi porvaristo, joka oli kerännyt omaisuutensa siirtomaista merten takaa. Monilla hallitsijoilla ja aatelisilla oli hovimaalareita.

Kovia kisoja käytiin kuolinpesien taideaarteiden huutokaupoissa. Myös ökyrikkaat ja hallitsijatkin saattoivat joutua kokoelmiensa myyntipuuhiin törsättyään muun omaisuutensa.

Moottorilaiva WHITE ROSEn kirjastokomerosta löysin lähes 60 vuotta sitten Clifford Irvingin teoksen ”Väärennös!” Kirjailija kertoo unkarilaisen taideväärentäjä Elmyr de Horyn elämästä. Kirjasta on jäänyt kiinnostus kuvataiteisiin. Myös Suomessa on toiminut lahjakkaita väärentäjämestareita, joista löytyy kirjoja.

Eri puolilla maailmaa satamissa museoita kiertelin. Jo silloin jäi mieleen monia Vrouw Marian kirjassa mainittuja mestareita. Mutta tämän kirjan sydän – Gerrit Dou, Rembrantin oppilas – on ollut aivan tuntematon suuruus. Kirjassa kerrotaan, miksi

Koko Vrouw Marian kuuluisuus perustuu Leidenissä eläneen ja maalanneen Gerrit Doun triptyykkiin Leikkihuone (Nursery, löytyy netistä). Tammilevylle oli maalattu kolme erillistä maalausta. Yhdentoista muun Katariina Suurelle hankitun mestariteoksen mukana Leikkihuonekin pakattiin Vrouw Marian ruumaan vietäväksi Pietariin syksyllä 1771.

Hollannin ja Venäjän vilkkaasta kaupasta kerrotaan. Kauppalaivat kulkivat Pietariin jäiden lähdettyä loppukesään asti. Syysmyrskyjä pelättiin ja karikkoisia Suomenlahden rantoja.

Hollannin arkistot ovat säilyneet hyvin. Tärkeä tietolähde on myös ollut Juutinrauman tulliasema. Kirjan mukaan tanskalaiset elivät 400 vuotta pääasiassa tullimaksujen varassa.

Kun Vrouw Maria purjehti myrskyssä kiville Jurmon saaren vesillä lokakuussa 1771 siirtyy kirja kertomaan pelastustöistä. Laivaväki oli pelastautunut läheiselle luodolle. Jotakin kansitavaraa ja ruumien pintakerroksia ehdittiin saada talteen, ennen kuin laiva katosi pinnan alle. Katariina Suuri murehti kovasti erityisesti Leikkihuonetta, vaikka kyydissä oli 11 muutakin mestariteosta. Seuraavana keväänä jäiden lähdettyä ryhdyttiin pelastustöihin, muttei hylkyä enää löydetty.

Sen jälkeen ollaankin kesässä 1999, jolloin kokenut sukeltaja Rauno Koivusaari johtaa arkistotutkimustensa jälkeen retkikuntansa oikeaan paikkaan ja löytää merenpohjassa pystyssä makaavan ja hyväkuntoisen hylyn.

Kirja kertoo sukeltajien vierailusta Merimuseon konttorilla ennen retkikunnan lähtöä. Museon terveisinä kuultiin:”Okei sitten, pojat ovat siis lähdössä seikkailemaan. Etsimään Katariina Suuren kadonnutta aarretta… Toivottavasti ette löydä sitä”.

Wrouv Marian löytymisen jälkeen alkoivat ongelmat. Merimuseo kielsi sukeltajia tutkimasta hylkyä. Ruotsalaisen sponsorin varoin Koivusaari peräsi oikeuden kautta lupaa tutkimuksiin. Pienistä määrärahoista huolimatta Merimuseolta löytyi rahoitus käräjöintiin. ”Museovirasto osoitti sinnikkyyttä Vrouw Marian puolesta vain tuomioistuimessa, ei merellä. Lisäksi Museovirasto lobbasi eduskunnan säätämään uuden lain, joka mitätöi Koivusaaren kanteen. Suomessa on valtiovalta toiminut samoin aiemminkin: sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä sodan aikainen valtion johto saatiin lakimuutoksilla tuomituksi vankilaan isänmaan puolustamisesta.

Rauno Koivusaaren kanteet hylättiin korkeinta oikeutta myöten. Myös EU:n ihmisoikeustuomioistuin päätti hylkäyksestä. Oikeusistuimet joutuivat pohtimaan missä järjestyksessä eri lakeja noudatetaan: Suomen laki, kansainvälinen Merilaki ja meripelastuksen pykälät, ihmisoikeudet.

Merimuseokin sovelsi eri merkityksiä eri tilanteissa: hylkyä ei pitäisi nostaa, koska se ei ollut mitenkään suomalaiskansallinen, koska laiva oli hollantilainen, lasti venäläinen ja uppoamispaikka Ruotsin vesiä. Oikeusistuimille Merimuseo perusteli hylyn olevan suomalaiskansallinen äärimmäisen arvokas, merkittävä arkeologinen kohde.

Ruotsista tarjottiin rahoitusta hylyn nostoon, ruuman tutkimiseen ja museointiin suureen akvarioon Helsinkiin. Venäjältä ministeritason avauksilla tuli samankaltaisia tarjouksia nostosta ja rahoituksesta. Esikuvana suunnitelmille oli Vasa-laivan museo Tukholmassa. Museovirasto kieltäytyi kaikesta. 

Tämän kirjan mukaan Merimuseon päätös oli suojella hylky ”in situ”: pysyköön paikallaan eikä tutkita hylyn sisustaa.

”Museon työntekijöitä pelotti suuren pelastusprojektin haste. Se on byrokraattista mentaliteettia… Ellei tee mitään ei tee myöskään virheitä...Se on hyvin turhauttavaa… Me teimme hyvää työtä tässä projektissa ja sitten he vain pistivät pillit pussiin ja koko hankkkeen jäihin.”

Ei voida tietää, millaisessa kunnossa maalaukset ovat säilyneet Suomenlahden vedessä lähes kolmesataa vuotta. Pitkin kirjaa mainitaan taideteosten kankaiden olleen käärittyinä vedenpitäviin putkiloihin. Toisaalta ei kerrota, kuinka Gerrit Doun tammilevylle maalattu triptyykki on voitu kääriä rullalle vedenpitävään putkeen.

Kirjan alkupuolella heräsi toive, että oikolukija olisi voinut lukea tekstin toiseenkin kertaan. Ruotsin historiakaan ei sattunut kaikin osin kohdilleen. Ei Ruotsin itäosiin eli nykyiseen Suomeen 100 luvulla tuotu kristinuskoa. Myös 1500 luvun kuninkaat ovat hakusessa. Eikä Pietari Suuren ”uudistetut joukot lopulta vallanneet Ruotsia”. Ruotsin itäosan kylläkin, eli nykyisen Suomen.

Suomalaiset ovat kirjoittajille maanviljeliöitä, jotka eivät viihdy vesillä. Vastikään luin eräästä historiasta, että suomalaiset olivat noihin aikoihin Euroopan johtavia vesilläliikkujia. Sisävesillähän kuljettiin veneillä ja pursilla. Meren rannat olivat täynnä pikkuisia jahteja, joilla pidettiin aikanaan Euroopan laivanrakentajat tervassa ja muut asukkaat hylkeenrasvassa. Paljon muutakin kuljetettiin vesitse tapulikaupunkeihin matkalla maailmalle.

Kirjan kansikuvan piirretystä laivankuvasta satunnainen selaaja arvaa, että laivasta kerrotaan. Pitkin kirjaa mainitaan kaksimastoinen laiva, mutta kansikuvassa on kolme mastoa. Eikä laivan runkokaan ole Vrouw Marian runko. Kun alkaa piirtämään, olisi kai voinut piirtää oikean näköisen aluksen? Eikä kirjassa myöskään mainita kolikkoarkkua.

Äänimeren kirjaesittelyt ovat mukavasti saaneet kiitosta. Itsekin kiitän, että tulee vinkkejä kiinnostavasta luettavasta.

Pari vuotta sitten tikustelin oheisen kirjan Facebookissa. Koska tämä lahko on monillekin aika tuntematon ja päähenkilö on meilläkin lähes päivittäin otsikoissa, kävin nyysimässä tekstin Facebookista Äänimereen.

Will Sommer: QAnon Salaliittokultin ytimessä. Bazar 2023. Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen.

Vuonna 2003 newyorkilainen teinipoika kopioi ja muokkasi japanilaisen anime-nettisivuston omaan käyttöönsä nimelle 4Chan. Sivuston kaikki käyttäjät olivat nimettömiä ”anonymous”. Koska ei ollut mitään vastuuta sanomisistaan, pesiytyivät sivustolle valkoisen ylivallan kannattajat, äärioikeistolaiset kristityt, rasistit, uusnatsit, juutalaisten vastustajat, naisvihaajat. Kaikenlaiset elämässään ja työelämässä pettyneet, yhteiskuntaa vihaavat, suurista veloista ja terveysongelmista kärsivät ja väkivaltaa ihannoivat.

Lokakuun lopulla 2017 sivustolla julkaistussa viestissä kerrottiin, että Hillary Clinton pidätetään lähipäivinä. Viestiä ei ollut lähettänyt anon, vaan nimimerkki Q. Myöhemmin nimimerkki Q julkaisi lentokoneen ikkunasta otetun kuvan. Anoneille oli selvää, että kuva oli otettu presidentin Air Force One koneesta. Niinpä Q oli itse presidentti Trump, tai joku hänen sisäpiiriläisistään.

Q postitti ennustuksiaan vaihtelevin välein. Sisältönä saattoi olla pätkiä ruokaresepteistä, saduista tai profetioita tulevista. Yhä kasvava Q-seurakunta tulkitsi viesteille vaihtelevia merkityksiä. Kuitenkin oltiin yksimielisiä, että Yhdysvalloissa hallitsi laiton pedofiilien joukko. Presidentti Trump aloittaisi ”Myrskyn” jolla maa puhdistettaisiin vallankaapanneista pedofiileistä. Näitä olivat Hillary Clintonin lisäksi demokraattiset poliitikot ja Hollywoodin kerma. Lisäksi avaruudesta tulleet liskoihmiset. Maan pinnan alle oli kaivettu ontto kerros, missä oli vangittuina kaapattuja lapsia. Näitä lapsia kidutettiin, jotta heistä saatiin eliksiiriä, mikä nuorensi vallanpitäjiä. Melkoisella hekumoinnilla QAnonit yksityiskohtaisesti näitä kidutuksia kuvailivat.

Anonit Q:n palvojat saivat viestiään levitetyksi, kun YouTube, Facebook ja Twitter hyväksyivät heidän julistuksensa. Presidentti Trumpin esiintymisissä seurattiin hänen eleitään, piirtäisikö hän kädenliikkeillään Q-kirjaimen tai numeron 17, joka oli anoneille pyhä luku, koska kirjain oli 17. aakkosissa. Kun presidentti Trump totesi uskovaisten tuovan hänelle kannattajia, hän alkoi rohkaista politiikkaan tulleita Qanon uskovia. Vähitellen vain kaksi republikaanisen puolueen kongressiedustajaa uskalsi vastustaa Qanon liikettä. Ei haitannut republikaaneja, että liikkeen tavoitteita toteutettiin väkivalloin ja murhatöillä.

Tutkimustulosten mukaan Qanoneita kannattavat ihmiset näkevät maailman mustavalkoisena, kannattavat tiukkoja hierarkioita eli tyranniaa, tuntevat epäluottamusta ihmisiä kohtaan. Vaikka tiukasti vastustetaan sosialismia, silti tavoitteet ovat sosialistisia: pankkien ja suurten lääkefirmojen tuhoaminen, velkojen mitätöinti, vuokra-asuntoja lahjoittaminen vuokralaisille. Myrskyn jälkeen presidentti Trump noiden tavoitteiden lisäksi parantaa sairaat. Mielipidekyselyiden mukaan lähes kolmasosa USA:n kristityistä pitää totena joitakin Qanon sakramentteja.

Löytyypä merenkulkijoillekin jotakin, koska Suezin kanavan tukkineesta konttilaivasta EVER GIVEN Qanonit tiesivät:”Ilmeisesti laivan omistavat Clintonin säätiö ja Walmart. Ilmeisesti siellä laivan sisällä on tuhat kaksisataa lasta. Aivan kuvottavaa.”

Viimeinen Q-viesti ilmestyi 8.12.2020. Siinä oli linkki Twisted Sisterin lauluun We're Not Going to Take It. Vuosien mittaan ei ole selvinnyt, kuka tai ketkä kirjoittivat Q profetioita. Ilman Q-viestejäkin liike on levinnyt virkeästi. Ehkäpä olisi ollut uskoville katastrofi, jos olisi paljastunut, että naapurin putkimies juovuspäissään julkaisi kryptista filosofiaa. Nyt liikkeellä on vankat johtajat, kuten presidentti Trumpin turvallisuusneuvonantaja kenraali Flynn, joka Anonien kokouksissa kauppaa satojen taalojen hintaisia T-paitoja.

Koska Q-dogmi on väljä ja epäselvä, sillä voidaan vastustaa mitä tahansa. Ympäri maailman Qanonit vastustavat sekä kansallisia, että kansainvälisiä ongelmiaan ja laillista esivaltaa. Lakeja ei tarvitse noudattaa. Kirjan mukaan Suomessakin liehui Q-liput, kun presidentti Trump vierailia presidentti Putinia tapaamassa Helsingissä. Putinin Trolleille Qanon on oikea herran lahja lietsoa epäsopua eri valtioissa.

Suomalaisilla nettipalstoilla voi lukea QAnon kannattajien näkemyksiä. Erityisesti koronan-vastustajat olivat aktiivisia, vaikkei meillä ehkä kukaan suositellut "olematton taudin hoitamista" valkaisuaineella. Perussuomalaisten puoluejohdon esikuva oli presidentti Trump, joka on uskovaisille Q+. Monelle muullekin suomalaiselle poliitikolle on oppi langennut hedelmälliseen maahan: Kaikki selllainen on totta, mikä hyödyttää sanojaansa.

PS1. Kerrotaan Einsteinin lausahtaneen:”Maailmankaikkeudessa on kaksi ääretöntä: itse universumi ja ihmisten typeryys. Universumin äärettömyydestä en ole varma.

PS2. Varsin suosittuja ovat olleet nämä lukemieni kirjojen tikustelut Äänimeressä. Mukava, että on jokunen kommenttikin. Tavoite on julkaista maailman menosta oikeaa tietoa, joka pitää paikkansa.

Daniel Rydén: Maailman Kovimmat Valehtelijat. Atena 2025. Suomentanut Pauliina Immonen. Sivuja 304. ISBN 978-951-1-50637-9.

 Neljässätoista luvussa perusteellisesti kerrotaan valeista, joista on jäänyt kiinni kolme Yhdysvaltojen presidenttiä, Ruotsista pääministereitä ja muita silmäätekeviä, muutama kuninkaallinen, pisnesväkeä. Kaikki he ovat jämerästi kieltäneet tekonsa ja päinvastoin hurskaasti syyttäneet syyttäjiään, kunnes todisteet ovat olleet aukottomat. Paitsi Putin ja Trump.

Venäjä on aina perustunut valheille. Putinia ei kukaan Venäjällä uskaltaisi kyseenalaistaakaan. Trumpille ei ole mitään merkitystä totuudella tai valheella. Tärkeää on, edistävätkö väitteet hänen tavoitteitaan ja pitävät hänet otsikoissa. Samoin on myös populisteilla niin maailmalla kuin Suomessakin. 

Trumpille ei ole eroa lain ja laittomuuden, toden ja valheen, valtion ja henkilökohtaisen välillä. Trump käyttää valtiota henkilökohtaisena työkalunaan oman valtansa ja varakkuutensa kasvattamiseen. Trump tekee diilejä niin omista, kuin muidenkin omistuksista. Media kertoo Trumpin ”perheen” kartuttaneen varallisuuttaan miljardien dollareiden suuruusluokassa.  

Tämän yhteenvedon lopusta löytyy skannaus muutamasta kirjan sivusta, kuinka koko elämä on Trumpille tositeeveetä. Kuten hän sanoi haukuttuaan koplansa kanssa Ukrainan presidentin: ”Very good television”.

Kirjailija esittää mittavan joukon filosofeja ja tutkijoita, jotka ovat mietiskelleet valehtelua. Immanuel Kant oli ehdottomasti kaikkea valehtelua vastaan. Hänen mielestään valehtelu pilaa ihmistä. Toisaalta monenlaisin esimerkein ehdotellaan, milloin valehtelu saattaisi olla sallittua. Kuten ihmishenkien pelastaminen. Siihenkin on monenlaisia vastaväitteita. Tuleepa itselleni mieleen, että meiltä suomalaisilta voisi kysyä, oliko hyödyksi suuriruhtinaskunnan aikaan valehdella ja piilotella Ohranalta eli tsaarin salaiselta poliisilta Suomen rajojen sisällä venäläisiä vallankumouksellisia, kuten Lenin ja Stalin? 

Nykyään valehtelu on ihmiselle aiempaa vaivattomampaa:”on helpompi valehdella digitaalisesti, kuin paperille”. 

Totalitääriset järjestelmät rakentuvat valheelle, mutta ”näitä lausuntoja esittävät ihmiset, jotka eivät itse usko sanomaansa, kansalaisille, jotka myöskään eivät usko niihin. Kaikki tietävät, että vääriä väittämiä esitetään – vain siksi, että hallitus sitä vaatii… On perusteltua väittää, että nämä lausunnot eivät ole varsinaisia valheita, koska kukaan osallisista ei usko niiden olevan totta.” 

Valehtelua voi puolustella Yhdysvaltojen presidentti Reaganin sanoin hänen paljastuttuaan Iran-Contra valehtelustaan:”Sydämeni ja aikomukseni sanovat, että kertomani pitää yhä paikkansa, mutta faktat ja todisteet sanovat, että näin ei ole”. Reaganin valehtelu on luonut ”post-truth” termin. 

Monilla tutkimuksilla on todettu, että valehtelu muuttaa valehtelijaa. Valehtelija luottaa vähemmän muihin. Kuvitellaan muiden olevan samanlaisia valehtelijoita. Eletään jatkuvassa epävarmuudessa. 

Valheellisilla tiedoilla tehdään vääriä ja tuhoisia päätöksiä, kuten vaikkapa Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Israelin ja Yhdysvaltojen hyökkäykset Iraniin. 

Tässä kirjassa todistellaan, että George W. Bushin hyökkäys Irakiin 2003 perustui poliitikkojen jatkuvalle määrätietoiselle valehtelulle. Valehdeltiin niin omille kansalaisille, kuin myös koko maailmalle. 

Yhdysvallat oli aikanaan tukenut sittemmin murhaamaansa Saddam Husseinia ja Irakia sodassa Irania vastaan. 2001/9 lentokonehyökkäyksen jälkeen oli päästävä sotimaan johonkin arabimaahan ja lopulta Irak valikoitui Lähi-idän valtioista kohteeksi. Hyökkäykselle piti vain keksiä syyt. 

Vastikään Israel ja Yhdysvallat hyökkäsivät Iraniin vaivautumatta itse keksimään mitään syitä. Kopioivat sodalleen suunnilleen samat syyt, millä Putin on perustellut hyökkäystään Ukrainaan. 

Yhdysvaltojen apuri ja sittemmin tappama oli saudiarabialainen Osama bin Laden, joka jenkeiltä saamansa koulutuksen jälkeen perusti Al Qaidan, ja toteutti 2001/9 hyökkäyksen. Yhdysvaltojen luomus on myös ISIS, joka syntyi Bushin ristiretken jälkeen lopetetun Irakin armeijan väestä. Alun perin Lähi-idän ongelmat loivat britit ja ranskalaiset, jotka reilut sata vuotta sitten vetelivät karttaan omien etupiiriensä rajoja viivottimella, Sykes-Picot-sopimus. Irakin valtioon piirrettiin asumaan kolme toisilleen vihamielistä porukkaa. Ja britit luovuttivat arabien asuttaman ja omistaman Palestiinan juutalaisille maahanmuuttajille palestiinalaisilta sen kummemmin suostumusta saamatta. 

Kauan on ollut otsikoissamme Yhdysvalloista Epstein tapaus. On sutenööri, joka loi pedofiiliverkoston. Rikkaiden, kuninkaallisten ja muiden johtavissa asemissa olevien käyttöön on järjestetty sata määrin nuoria naisia ja lapsia. Ruotsissa paljastui viitisenkymmentä vuotta sitten samanlainen sutenööririnki. Siinä järjestelijät eivät pitäneet yhteyttä Israelin ja Venäjän tiedusteluihin vaan ruotsalaisiin suurrikollisiin. Asiakkaina oli pääministeristä, kenraaleista, yleisestä syyttäjästä ym. johtavista viranhaltijoista lähtien kansakunnan kermaa. Kaikki kiistivät rikoksensa ja syylistivät tekojensa julkistajia ja kaikin keinoin nakkelivat kapuloita tutkijoiden rattaisiin. Paljastuneet vetosivat siihen, että koko Ruotsi romahtaa, jos perusteellinen selvitys ja nimilista julkaistaan. Niinpä palveluita myyneiden naisten luettelo julkaistiin, muttei heidän asiakkaidensa nimiä. Tuskinpa Yhdysvaltojen ja Ruotsin sutenööripalvelut ovat mitään harvinaisuuksia ihmiskunnan historiassa.

”On myös mahdollista levittää valhetta ilman, että sanoo ylipäätänsä mitään. Yksi hyvä esimerkki tästä löytyy republikaanisen puolueen vuoden 2000 esivaalikampanjasta South Carolinassa. Valtataistelu käytiin John McCainin ja George W. Bushin välillä. Bushin kampanjatiimi tilasi mielipidekyselyn, jossa yksi kysymyksistä kuului näin: ”Onko todennäköisempää vai epätodennäköisempää, että äänestäisit John McCainia presidentiksi, jos saisit tietää, että hänellä on avioliiton ulkopuolella syntynyt musta lapsi”?

”McCainilla ei ollut avioliiton ulkopuolella syntynyt lasta. Kukaan ei koskaan ollut vihjaissutkaan, että hänellä olisi sellainen ollut...Väitteen uskotaan maksaneen McCainille voiton osavaltion esivaaleissa 10.2.2000. ”Push polling” on menetelmän nimi. George W. Bush käytti sitä Texasissa jo vuonna 1994.”

Kun Venäjän televisiossa 24.2.2022 presidentti Putin 28 minuuttia kestäneessä puheessaan ilmoitti ”erikoisoperaatiosta” Ukrainassa, kuultiin ”valheellisia tai harhaanjohtavia väitteitä noin 200 kertaa”. Lieneekö Donald Trumpkaan pystynyt vastaavaan? 

Bullshit määritelmä tuli valheentutkimukseen 1980-luvulla. ”Bullshit on väittämä, joka ei ole totta. Se eroaa kuitenkin valheesta siinä mielessä, että sen esittäjää ei kiinnosta onko väittämä totta vai ei, vaan väittämällä pyritään johonkin muuhun tarkoitukseen.” Kuten Suomessa yritetään luoda omille kannattajille yhteishenkeä valheellisillä väittämillä vaikkapa maahanmuutosta, sananvapaudesta, uskonnoista ja tulonsiirroista vähävaraisilta rikkaille jne. Alkuvuodesta 2026 Suomessa ansioitunut bullshitin levittäjä valittiin ministeriksi. 

Suojelupoliisi ja tieteentutkijat ovat todenneet vallanpitäjien lisääntyneen valehtelun erääksi suurimmista uhkista Suomen tulevaisuudelle. 

”Tutkimusten mukaan bulshittiin uskovat uskovat myös yliluonnollisiin ilmiöihin, osoittavat vähemmän mietteliäisyyttä, älykkyyttä ja loogisuutta. Heillä on heikompi kognitiivinen kyky eivätkä he ole erityisen lahjakkaita analyyttisessä ajattelussa. Heillä on taipumus uskoa salaliittoteorioihin, suhtautua skeptisesti tieteeseen, kannattaa markkinsliberaaleja arvoja ja USAssa äänestävät republikaaneja.” 

Paskapuheen levittäjät taas ovat muita ”vähemmän rehellisiä, empaattisia ja avoimia. Mutta he saattavat ola erittäin vakuuttavia”. Rehellisesti tämän on myöntänyt hallituksemme rahaministeri:”hallituksen politiikassa ei ole empatiaa.” Itsekkäät narsistit ovat vallassa. 

Kirjailija, presidentti Václav Havel: ”Valehtelulle rakentaminen voi ainoastaan johtaa moraalisten normien vähittäiseen rappeutumiseen, kunniallisten arvojen romahdukseen ja yhä syvempään luottamuspulaan perustavanlaatuisia käsitteitä, kuten totuutta kohtaan.” Valehtelun hyväksyminen hävittää kyvyn erottaa oikean väärästä. 

Kuten alempana luettavassa skannauksessa kirjan sivusta presidentti Trump on hoksannut aikoja sitten, että ihmiset tykkäävät hänen valeistaan. Putin, Trump, Orban ja muut populistit menestyvät niin kauan, kun ihmiset mieluummin kuuntelevat omien toiveidensa mukaisia valeita, kuin tosiasioita. Vaarana on käydä niin, että kun kaivataan vapautta, jotta voitaisiin julkaista totuutta, se on jo myöhäistä. Voidaan olla tilanteessa kuten Yhdysvaltojen presidentti Trump julisti:”Nämä olivat viimeiset presidentinvaalit”.

Presidentin veljentytär psykologi Mary Trump kertoo tuoreessa kirjassaan "Maailman vaarallisin mies" syitä setänsä mielenterveyden ongelmiin. Samanlaisia ongelmia on monella muullakin sukuun kuuluvalla, mutteivät ole päässeet niitä esittelemään koko maailmalle presidentin statuksella.

Mary Trump: Maailman vaarallisin mies

Markku Mantila & Jouni Mölsä: Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista. Docendo 2024. Sivuja 268.

”Radio Jerevanilta kysyttiin: Onko mahdollista, että tulevaisuuden voi ennustaa?
Radio Jerevan vastasi: Kyllä. Se ei ole mikään haaste. Tiedämme täsmälleen, millainen tulevaisuus tulee olemaan. Ongelma on menneisyys: se muuttuu koko ajan.”

Radio Jerevan oli Neuvostoliiton aikana kansalaisten keksimä kuvitteellinen laitos, joka oli vastaavinaan kansalaisten huolestuneisiin kysymyksiin. Huumori auttoi kansalaisia kestämään yhteiskunnan epäinhimillisyyttä ja järjettömyyttä. Huumori oli ainoa keino vastustaa tyranniaa. Sadoin tuhansin neuvostokansalaisia tuomittiin vankileirien saaristoon vitsien kertomisesta.

Markku Mantila on ollut valtioneuvoston viestintäjohtaja. Jouni Mölsä presidentin viestintäpäällikkö. Silti kirja ei ole kuiva asetuskokoelma- kuten vaikkapa Mepan historia - vaan täynnä mielenkiintoisia ja uskomattomiakin tapauksia. Tästä kirjasta on työlästä tehdä lyhyttä yhteenvetoa, koska lähes joka sivulla on jotakin merkittävää tietoa.

Eniten tämä kirja kertoo Venäjän käymästä läntisten arvojen ja elämäntavan vastaisesta hybridisodasta. Neuvostoliitto aloitti jo yli sata vuotta sitten ihmisiin vaikuttamisen harjoittelun ja taidon jatkuvan kehittämisen. ”Venäjä on valehtelemisen maailmanmestari”. Valtiojohtoinen valehtelu alkoi jo 800 vuotta sitten Moskovan ruhtinaskunnan syntyessä. Tärkein tavoite oli saada ihmiskunta uskomaan, että Moskova olisi jotenkin 500 vuotta vanhemman Ukrainan perillinen.

Kuin uskonnollisessa hurmiossa länsimaat kritiikittä halusivat Neuvostoliiton kaaduttua auttaa Venäjää demokraattiseksi oikeusvaltioksi, jossa olisi sananvapaus ja kansalaisyhteiskunta toimisi. Kun presidentti Putin näitä tavoitteita julisti ensimmäisen kautensa alussa, leimattiin kaikki muu russofobiaksi eli Venäjän vastaisuudeksi. Aiempi kritiikin mitätöinti oli neuvostovastaisuutta.

Neuvostoliiton hajottua Venäjän federaatiossa oli jokunen vuosi vapautta, jotta kommunistien hallitsema omaisuus ehdittiin siirtää oligarkeille. Presidentti Putin aloitti ”Homo Sovieticus” palautuksen. Homo Sovieticus on kehittynyt satojen vuosien aikana: ”selviytyjä ihmishengestä piittaamattomassa, valheeseen perustuvassa yhteiskunnassa… valhe on keskeinen venäläisen hallitsemistavan elementti”. Venäläisillä on oma sanansa sille, että korkea-arvoinen puhuja tietää kuuntelijoiden tietävän, että hän valehtelee ja puhuja tietää, että kuuntelijat tietävät puhujan tietävän.

Homo Sovieticuksen palatessa fasismi/natsismi on kasvattanut merkitystään vallanpitäjien tukena. Palkka-armeija Wagnerin ensimmäinen komentaja oli natsi ja sai Putinilta korkean kunniamerkin. Joukko sai nimensä Hitlerin ihailemalta säveltäjä Wagnerilta. Kun Putinin kokki, Wagnerin nokkamies tapettiin, nimeksi vaihtui Afrika Korps Hitlerin Afrikan armeijan mukaan. Suomalaisissa otsikoissa esiintyvä venäläinen Rusitsh terroristiryhmä oli Pietarissa venäläisten natsien perustama. Kuten aina, venäläiset tuntevat länsimaalaiset hyvin, ja syyttävät omista natsitoimistaan Ukrainaa ja länsimaita. 

Venäjällä vain voimalla on merkitystä. Sopimuksia neuvotellaan silloin, jos ei olla tarpeeksi vahvoja sanelemaan. Venäjällä on viidenlaisia rajoja, joihin vedotaan tilanteen mukaan.

On nykyiset Venäjän federaation kansvainvälisesti tunnustetut rajat. Toiseksi on hajonneen Neuvostoliiton rajat. Kolmantena on Venäjän imperiumin rajat, joiden osana on mm. Alaska. Bosborin salmiakin siihen haikaillaan. Neljäntenä Ruskii mir, venäläinen maailma, joka vaihtelee tilanteen mukaan. Viidentenä Venäjän velvollisuus on puolustaa kaikkia slaaveja, ortodokseja ja muita venäläiseen maailmaan laskettavia ihmisiä. Vastavuoroisesti Venäjän perustuslain mukaan kaikkien näiden ihmisten kuuluu taistella Venäjän puolesta, asuvat he missä tahansa.

Neuvostoliitossa oli tutkittu massiivisesti, mikä yhteikuntia pitää kasassa, jotta löytyisi keinot hajoitukseen. Neuvostoliiton aikaan USAn vaikuttamisessa oli henkilöstöstä 15% vakoilijoita, 85% yhteiskunnan rikkojia. Tavoite oli, ”etteivät kansalaiset pysty tekemään järkeviä johtopäätöksiä heitä ympäröivistä tapahtumista”.

Projektia toteutettiin vaiheittain. Demoralisaatio vie 15-20 vuotta. Syntyy tilanne, jossa kansalaisen toiminta ei perustu faktoihin vaan demoralisoijien luomaan toiseen todellisuuteen ja toisiin tosiasioihin.

Toinen vaihe on destabilisaatio. Ryhmien väliset erimielisyydet lisääntyvät ja voimistuvat.. Teemoina mm. naiset, lapset ja homot. 

Kriisivaiheessa lailliset valtaelimet ja sosiaaliset rakenteet eivät enää toimi luotettavasti. Epämääräiset komiteat ja toimintaryhmät väittävät voivansa johtaa yhteiskuntaa (kuten USAssa Musk). Yhteiskunta on lähellä sisällissotaa. Väestö etsii pelastajaa vahvasta johtajasta.

Neljäs vaihe on normalisointi. Valtaan päässyt hallinto ei tarvitse enää vallankumouksellisiaan ja heitä aletaan eliminoida.

Neuvostoliittolainen loikkari osasi valaista neljäkymmentä vuotta sitten nämä vaiheet USAn hajoittamiseksi. Kun seuraa uutisia USAn tämän päivän tilanteesta, on projekti ollut menestyksekäs. USA:n nykyinen presidentti vieraili Nevustoliitossa jo 70-luvulla ja on valtaan päästäkseen toiminut venäläisten oppien mukaisesti. USAssa ei presidentin vaaleja enää tarvita hänen mukaansa.

Trump kerää suosiota pelon avulla, esittäen olevansa vahva johtaja. Jopa naisilla pelotellaan. Naisten oikeuksista puhuminen on kielletty. On lietsottava jatkuvasti vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. On keksittävä jatkuvasti uusia piinaajia ja herätettävä henkiin vanhoja vääryyksiä. Yksinkertaiset lauseet ja samojen sanojen toisto ovat tehkeinoja.

Kirja kertoo Venäjän vaikuttamisesta sekä USA:n presidentinvaaliin 2016, että Brexitiin, eli brittien eroon Euroopan Unionista. Molemmissa hyödynnettiin Internettiä ja silmitöntä valehtelua. Tosin briteille oli mustamaalattu EU:ta jo vuosikymmenet. Heidän pääministerinsä Boris Johnson oli aikanaan toimittajana saanut lehdestään potkut jatkuvien EU-valeuutistensa vuoksi.

Koko tämän vuosituhannen Venäjä on tarkasti harkiten pyrkinyt vaikuttamaan ja ohjaamaan Suomea. Venäläisille kerrotaan uutisissa, kuin Suomessa kohdellaan kaltoin venäläisiä, erityisesti lapsia. Hyvänä hanslankkarina valeuutisten keksimisessä on suomalainen dosentti Bäckman. Tavallisia rikosjuttujakin on uutisoitu venäläisten vainoamisina, vaikkei tapauksissa ole ollut mitään venäläistä.

Venäjän hyökättyä 2014 Ukrainaan vallaten Krimin niemimaan, Suomen puolustusvoimien edustajat alkoivat herätellä hallinnon siviilejä Venäjään luottamisen unesta. Kun ihanteellisuus oli vaihtunut todellisuuteen, suomalaiset kävivät herättelemässä muissa länsimaissa viranomaisia.

Yleisradio kaivoi esille Pietarista Putinin kokki Prigozinin hallinnoiman trollipajan. Olihan vastaavia perustettu kymmenittäin ympäri Venäjää jo vuosituhannen alussa. Toimittaja Jessikka Aro kävi esitelmöimässä tosiasioista USAn tiedustelulle niin tehokkaasti, että hänelle ehdotettiin kunniamerkkiä. Presidentti Trump peruutti luovutuksen, koska Venäjästä ei saanut kertoa ikäviä tosiasioita.

Suomessa toimittaja Aro joutui pitkäaikaisen julman maalittamisen kohteeksi. Äärivasemmisto, äärioikeisto, populistit, fasistit, natsit ym. eivät sietäneet, että Venäjän väitettiin toteuttavan ikäviä asioita. Noilta ajoilta alkaen perussuomalaiset ovat vastustaneet Yleisradion toimintaa ja puolueessa julistetaan nykyisin koko Ylen lopettamista.

Jo ennen nykyisen hallituksen muodostamista alkoi hyökkäys suomalaista kulttuuria vastaan. Presidentti Stubb puolusti suomalaista kulttuuria ja piti sitä tärkeänä myös henkiselle huoltovarmuudelle. 

Suomalaisen identiteetin muodostaa kansallinen kertomus, jonka perustana ovat taideteokset, näyttelmät, elokuvat, musiikki, kaikki taiteellinen luova toiminta, urheilu, elämäntapa. Presidentin tukea kulttuurille moitittiin, millä tuettiin Venäjän hybridisotaa: informaatiovaikuttamisen yksi päätavoitteista on tuhota kansallinen kertomus: millaisiksi itsemme koemme.

Kulttuurin valtavasta voimasta kirjoittajat kertovat Viron vapautumisen Neuvostoliiton ikeestä: Tallinnan laulukentälle oli kokoontunut yli 300 000 laulajaa. Neuvostoliiton miehityshallinto oli laulun edessä lopulta voimaton. Viro oli löytänyt uudelleen tarinansa ja kajauttanut sen ilmoille.

Netissä on kauan voinut ostaa kannatusta viesteilleen. Kympillä, parilla on myynnissä satoja peukutuksia ja kannatuskommentteja omille viesteille. Murheellinen tilanne: oman ajattelun sijaan ihmiset haluavat tukea sitä, mitä monet muutkin.

Venäläiset ovat kehittäneet tehokkaamman ja edullisemman suosion keräyksen. Esimerkki: julkaisivat venäläisen ainoan ja romukuntoisen lentotukialuksen muokattuja kuvia – poistettu mm. sankka savu laivaa vetävä hinaaja – ja kehutaan laivaa maailman tehokkaimmaksi. Sadat laiva-asiantuntijat länsimaissa pilkkaavat ja kiistävät sekä kuvan, että tekstin. Kun on kertynyt tarpeeksi raivokkaita kommentteja, vaihdetaan alkuperäinen kuva ja teksti ja muokataan vaikkapa kehumaan jotakin ukrainalaista. Niinpä alkuperäistä valeuutista lentotukialuksesta vastustavat pilkkaavatkin Ukrainaa.

Skannaan liitteeksi kirjasta pari sivua luetteloa Venäjän infromaatiovaikuttamisen tavoitteista. Ovat hyvinkin samankaltaisia, kuin nykyisin Suomen vallanpitäjien aikaansaannokset.

Arvo Tuominen: Pelon Vyöhyke. Suomi ja seitsemän Venäjän läntistä rajamaata. Otava 2025. Sivuja 255. ISBN 978-951-1-50865-4.

Arvo Tuominen on tuttu toimittaja Yle Areenasta löytyvistä Laatokan Karjalan kiertomatkoistaan. Ohjelmissa tulee mainiosti esille silloisten asukkaiden elämäntilanne ja mielipiteet. Onpa Arvo Tuominen saanut Putinilta Ystävyyden kunniamerkinkin. Venäjän korkein kunniamerkki ulkomaalaisille.

Arvo Tuominen on kiertänyt kaikki kahdeksan rajamaata Suomesta Mustallemerelle. Yhteistä historiaa on, että jokainen maa on kokenut venäläisten hyökkäyksiä ja sortoa. Meillähän tunnetaan venäläisten hyökkäykset Suomeen. Kirja kertoo, että vuoteen mennessä 1918 Venäjä oli Turkin kanssa sotinut 12 kertaa. Edelleen venäläisten nationalistien mielestä Venäjälle kuuluu Bosporin salmi, samoin kuin Alaska.

Arvo Tuominen hyvin asiantuntevasti listaa venäläisten ajatuksia ja tavoitteita tällä vuosituhannella:”Venäjä on syyttänyt länttä kaksinaamaisuudesta, yhteistyöhaluttomuudesta ja sopimusten pettämisestä, mutta ei se ole ollut vierasta Venäjällekään. Esimerkiksi vuonna 1994 somitussa Budapestin sopimuksessa Ukrainan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kesken sovittiin, että Ukraina luopuu Neuvostoliiton hajotessa perimistään ydinaseista ja vastavuoroisesti Venäjä, Yhdysvallat ja Iso-Britannia lupasivat kunnioittaa Ukraian alueellista koskemattomuutta ja itsenäisyyttä”. Sittemmin tätä turvatakuuta liittyivät takaamaan myös Ranska ja Kiina. Jos Venäjä noudattaisi tekemäänsä sopimusta, tai takuumaat vastaisivat sitoumuksestaan, ei Ukrainassa sodittaisi.

”Venäjä solmii heikouden hetkellä sopimuksia aikomatta noudattaa niitä ja vahvistuttuaan muuttaa ne. Tämä sopimuksista piittaamattomuus haittaa myös uusien sopimusten solmimista...Saksan liittokansleri Angela Merkel valitteli Putinin käytöstapoja Barack Obamalle:”En tiedä mitä tehdä miehelle, joka valehtelee minulle lakkaamatta”. Obama nauroi: ”Sama täällä”. Moni muukin on joutunut kuuntelemaan Putinin ilmiselviä valheita.” Venäjä on koko historiansa rakentunut valheille. Mahtaneeko Obamaa nyt naurattaa, kun hänen oman maansa presidenttinä on maailmanhistorian ahkerin valehtelija?

Venäläinen sopiminen on ”nollasummapeliä”: jos toinen osapuoli hyötyy sopimuksesta jotakin, venäläiset kokevat sen olevan itseltään pois. Samanlainen sopija on Yhdysvaltojen presidentti Trump, joka yrittää saada jokaisen sopimuksen tuotosta 100 prosenttia itselleen.

”Putinin mukaan pahinta, mitä voi tehdä, on pettäminen, sillä sitä ei voi antaa anteeksi”. Tosin Venäjällä tämä koskee vain ylempiarvoisten pettämistä. Venäjällä ”rehellinen varas” on arvostettu kansalainen. Tarkoittaa, että tietää oman paikkansa varkaiden/hallinnon hierarkiassa, on rikkumattoman lojaali ylemmilleen, eikä varasta asemaansa enempää.

Venäjällä jokainen hallitsija on kirjoittanut historian uudelleen omien tarpeidensa mukaisesti. Putinin kehittelemä historia uskottelee, että Venäjä periytyisi 800-luvulla syntyneestä Kiovan Rusista, jossa 900-luvun lopulla käännyttiin ortodoksiseen uskoon. Arkistojen mukaan Venäjän juuret löytyvät 1200 luvulta suomalaisugrilaisten asuttaman soisen Mustajoen – sittemmin Moskova – rannoilta, jonne slaavit levittäytyivät. Kun mongolit olivat vallanneet alueita Mustallemerelle ja siitä pohjoiseen, Moskovan ruhtinaskunta valtuutettiin mongolien veronkantajiksi. Ääretöntä julmuutta käyttäen ja naapurikansakuntia valloittaen moskoviitit saivat kerätyksi mongolien vaatimat verot kuin myös rikkauksia itselleen.

Putin on parhaiten onnistunut edistämään hankkeita, joita on halunnut estää. Vaikkapa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys. Ukrainalaisista vielä ennen Venäjän 2022 hyökkäystä lähes puolet ajatteli, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat samaa kansakuntaa. Nykyisin niin myöntää enää pari prosenttia. Aivan kuten venäläisten julistamat hyökkäyksen syyt vaihtelevat tilanteen mukaan, vaihtelee myös propaganda Ukrainasta. Välillä koko maata, kansaa ja kieltä ei ole koskaan ollutkaan. Välillä Ukraina on Leninin luomus. Välillä Venäjä periytyy Ukrainasta. Välillä ukrainan puhuminen on kielletty.

Samanlainen jakomielinen suhtautuminen Venäjällä on natseihin. Vaikka fasisti/natsi on yleisnimitys kaikelle venäläiselle pahalle, on Venäjällä vankka kannatus aatteelle. Putinin yksityisarmeija Wagner nimettiin natsien mukaan. Toiminta oli hitleriläistä ja sotilaat saivat Putinilta kunniamerkkejä. Nykyisinhän Afrikassa toimiva Wagner on nimeltään Africa Krops, Hitlerin armeijan mukaan.

Putinilainen valtioideologia Russki Mir eli venäläinen maailma on sama, kuin Hitlerin tavoite: ”kodin, uskonnon ja isänmaan korostaminen sekä lännen haukkuminen muun muassa homoeuroopaksi, vaikka homoja on Venäjällä suhteellisesti saman verran kuin EU:n alueella… nyky-Venäjän ideologinen vientituote on homofobia… Venäjällä noin 60 prosenttia avioliitoista päätyy eroon, kun taas EU:ssa keskimäärin 40 prosenttia… Venäjä on perinteisten arvojen alalla vahvimmillaan kaksinaismoraalin saralla… Venäläinen maailma ideologia on puhdas silmänkääntotemppu, joka oikeuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin puuttumisen – myös aseellisen… Se on avoin valtakirja Kremlille, riippumatta siitä, haluaako kukaan apua vai ei. Venäjä julistaa haluaan suojella ulkomailla eläviä venäjää puhuvia. Oikeasti Venäjän hallinto ei ole koskaan antanut mitään arvoa ihmishengelle. Kansalaiset ovat ”vankileirien tomua” tai ”planktonia”.

(Tämän kirjan ulkopuolelta voi mainita, että historia tietää ankarasti homoja vainonneita, jotka ovat itse olleet homoseksuaaleja. Esimerkkinä Hitlerin lähimpiä apureita ollut Ernst Röhm, joka passitti homoja keskitysleireille. FBI:n johtaja J. Edgar Hover jahtasi vimmatusti homoja. Suomalaiset ovat valinneet edustajamiehen EU parlamenttiin, joka elää Mosambikista kotoisin olevan maahanmuuttajamiehen kanssa. Kenelläkään ei pitäisi olla syytä puuttua muiden perheasioihin. Paitsi tämän meppimiehen puolueen tärkein tavoite on vastustaa maahanmuuttoa ja homoja. Venäläistä homofobiaa?)

”Saksalainen Königsberg nimettiin vuonna 1946 Kaliningradiksi neuvostojohtaja Mihail Kalinin mukaan. Kalinin oli yksi allekirjoittajista määräyksessä, jonka tuloksena Katynin metsässä ammuttiin keväällä 1940 niskalaukauksella 20 000 puolalaista ”vastavallankumouksellista ja nationalistia.” (Murhattujen puolalaisten tilallehan Stalin oli tuomassa sotavankeja ”valloitetusta Suomesta”.)

On Venäjä onnistunutkin. Kahdesti on autettu USAn presidentiksi Venäjän ehdokas ja vasalli. Britannian ero Euroopan Unionista sujui Venäjän haluamalla tavalla. Pitkäaikaisella rahoituksella ja propagandalla oikeistolaiset populistit eri puolilla maailmaa tukevat Venäjän tavoitteita. Euroopan valtioista Venäjän tukijoita ovat Unkari, Tsekki ja Slovakia, sekä jotkin Balkanin maat. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa on vankka populistien Venäjän kannatus eikä sitä ole vähentänyt paljastuneet mittavat rahalliset tuet Venäjältä. Viimeisin projekti on pitää Venäjän vasalli vallassa Unkarissa.

Ville Ranta: Kurissa ja nuhteessa. WSOY 2022. Sivuja 141.

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo. Sammakko 2019. Sivuja 139.

Ikäni olen ollut joukkuepelaaja. Tärkeämpää on ollut puuhata yhteiseksi hyväksi, kuin pelkästään omaa etuaan ajaen. Empatia ja inhimillisyys ovat perusta. Päinvastoin kuin hallituksella, jos on uskominen ministeri Purran julistusta, ”ettei politiikassa ole empatiaa”.

Toisaalta en ole halunnut olla ulvomassa sutena susien joukossa. Erityisen vastenmielistä on lukea salaliittoteorioita julistavien uskomuksia ja luuloja.

Kuten vaikkapa presidentti Trumpin vankkojen perustukijoiden, QAnon uskovien sanomaa, että maailmaa hallitsee demokraattien ja Hollywoodin salaliitto ja he ovat kaapanneet lapsia maan alle kaivettuihin tunneleihin. Eräs äärikristitty salaliittouskovainen kuormasi autoonsa pyssyjä, ajoi 1 000 mailia Washingtoniin ja hyökkäsi pitseriaan, mistä oli uskovien tietämä kulkuaukko noihin maanalaisiin tunneleihin. Onneksi ei kukaan kuollut, kun uskovainen ampui kiväärin lippaan tyhjäksi hyökätessään pitseriaan ja tunnelin ovelle. Ovi oli kuitenkin siivouskomero. Koko talossa ei ollut kellaria.

Hienointa on löytää sellaista uutta tietoa, mikä kyseenalaistaa omat tiedot, jotta voi muuttaa uskomuksiaan. Uuden tiedon on oltava uskottavaa ja luotettavasta lähteestä. 

Hyvin muistan jo 50-luvulta kansansadun, jossa lammaspaimen kiusasi kyläläisiä tämän tästä huutamalla ”susi, susi”, vaikkei sutta ollutkaan. Lopulta kyläläiset oppivat paimenen huijavan, eivätkä korviaan lotkauttaneet, kun sudet oikeasti raatelivat paimenen lauman. Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 valetta, eli parikymmentä vuorokaudessa. Presidentti nääs saattoi öisin herätä ja viestitellä, mitä unet olivat hänelle kertoneet.

Useat suomalaiset kansanedustajat ovat ollut toistuvasti otsikoissa perättömistä tiedoista. Niinpä eräs näistä valehtelijoista vastikään valittiin ministeriksi.

Kun vallanpitäjät niin Suomessa, kuin maailmallakin totuttavat kansalaiset perättömiin puheisiinsa aiheutuu vaara, ettei heidän joskus kertomiaan tosiasioitakaan uskota. Kun totuus ja vale hämärtyvät, myös oikeaa ja väärää on vaikea erottaa toisistaan.

Eduskuntavaalien alla seurasin netissä ehdokkaiden ilmoittelua, koska niitä kutsumatta ja tilaamatta ilmaantui näytölle. Lähes kaikkien puolueiden ehdokkaat julistivat punavihreitä tavoitteita kantaen huolta yksittäisten ihmisten pärjäämisestä, perheistä, koulutuksen saatavuudesta, terveydestä, jopa suomalaisesta kulttuurista. Monille ehdokkaille kehuin heidän tavoitteitaan hyviksi samalla arvellen, ettei puoluejohto heidän ajatuksiaan hyväksy. Nyt vaalien jälkeen monen punavihreä onkin palautunut alkuperäiseksi sinimustaksi ja mustaksi.

Ohessa kummastakin kirjasta joitakin kuvia, jotka eivät välttämättä ole kaikkien katsojien mielen mukaisia. Saattavat herättää ajatuksia. Toivottavasti sellaisia, että voi olla olemassa muutakin, kuin oman kuplan mukaista elämää. Ei tarvitse ruveta toisinajattelijaksi mutta voisi kokeilla, osaisiko ajatella toisinaan.

v

Lasse Rantanen: Raha pilaa kaiken. Kriittisen ajattelijan kuvakirja. Docendo 2024. Sivuja 216.

Kirjailija on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran Helsingin Sanomien piirtäjänä. Lehden perusteellisiin tutkivan journalismin artikkeleihin piirtäjä on vielä lisännyt oman persoonallisen näkökulmansa. Monesti piirrokset jäävät paremmin lukijoiden mieleen, kuin pitkä asiapitoinen teksti.

”Tämä kirja on syntynyt tunteesta… koen suurta myötätuntoa kanssaihmisiäni kohtaan.” Harvinaista on nykyisenä lokeroinnin aikakautena kirjailijan suhtautuminen. Eipä kanssaihmisiä kohtaan koeta myötätuntoa, eikä muutakaan, vaan suhtautuminen lähimmäisiin riippuu lokeron määrityksestä: sukupuoli, kansallisuus, kieli, uskonto, ihonväri, seksuaalisuus, varallisuus, terveys ja monta muuta.

Kirjailija tiputtaa alas monia vääriä luuloja. Netissähän herätellään sitkeästi tämän tästä henkiin monia väitteitä, jotka kerta toisensa jälkeen on todistettu vääriksi (seuraavat ovat VÄÄRIÄ väitteitä): 

- tuloerojen kasvu hyödyttää kaikkia
- suurituloiset maksavat suurimman osan valtion tuloista
- suurituloiset eivät saa mitään vastinetta maksamilleen veroille
- köyhyys on oma valinta kuin myös toinen kokoomukselaisten sitkeästi markkinoima väite, että puolue olisi talousosaaja. Toki kokoomus on Suomen osaavin velanottaja.
- luontoa ei tarvita, kun kaiken saa kaupasta
- Caruna/Uniper miljarditappiot (oikeasti aloitteellisia Jan Vapaavuori ja Jyrki Katainen) oli heidän syytään, joilla oli enää mahdollisuus raunioiden jälkisammutukseen.

Telkkarikanavia selatessani olen joskus havainnut ohjelman Stadi vs Lande. Tavoitteena tuntui olevan tehdä itsestään mahdollisimman typerä. Sama pyrkimys tuntuu olevan noiden uutisankkojen jakelulla netissä. Ellei niistä sitten makseta?

Presidentti Trumpin historiaa käsitellään useassa otsikossa. Hänen oppi-isiään ovat olleet henkilöt, joiden ainoa elämänarvo on ollut raha. WinWin pisnestä ei ole, vaan kaikki on nollasummapeliä: on itseltä pois, jos toinenkin osapuoli hyötyy. Se on totuus, mitä oma etu vaatii ja sumeilematta pitää valehdella tilanteen mukaan (Trumpin edellisellä kaudella kirjattiin yli 30 000 julkista valehtelua, eli keskimäärin parikymmentä päivässä). Koskaan ei saa mitään epäedullista tekoaan tunnustaa ja sitä voimakkaammin on hyökättävä, mitä huonompaan tilanteeseen on itsensä ajanut. Kolme Trumpin kampanjoiden masinistia ovat olleet jo Nixonin ja Reaganin apureina. Kaikki, kuten presidentti itsekin ovat oikeudessa tuomittuja rikollisia. Neuvonantajilla ihan linnatuomiot. ”Trump on pahempi tauti, kuin korona”.

Suurten tulojen esimerkkinä on UPM toimitusjohtaja Jussi Pesonen, jonka tienesti on ollut kuusi (6) miljoonaa euroa vuodessa. Stora Enson Härmälän eläke on 70 000 euroa/kk. Monenlaisia perusteluita noille rahamäärille kirjailija ampuu alas. Useita miljarditappioita kirjailija muistelee eri johtajien ansioiksi. ”Tehtyjen maalien saldo on kyllä komea, mutta suuri osa niistä tehtiin omaan maaliin.” Ei johto korota palkkojaan osaamisensa ja ansioidensa mukaan vaan siksi, että toisten yritysten johtajat ovat yhtiöiden hallituksissa niistä päättämässä. Tulisiko työntekijöillekin oikeus päättää toinen toistensa palkoista? 

”Teollisuudelle metsä takoittaa puuta. Muut metsän ekosysteemien osat – kuten kasvit, eläimet, sienet tai bakteerit – eivät sinne kuulu.” Tilastojen mukaan yli 10% elämästä luonnosta on uhanalaista. Luontotyypeistä 75% on uhanalaisia. Monen suomalaisen mielestä elämän kuuluukin kuolla luonnosta, koska elämän säilymisen puolesta kampanjoivia jaksetaan tulisesti vastustaa ja solvata.

Mitä suuremmat tulot, sitä enemmän lainsäädännössä on keinoja välttyä veronmaksulta. Vuosia sitten arvioitiin Eu:n menettävän verotuloja noin 1 000 miljardia euroa harmaan talouden vuoksi. Paljon suurempi kustannus veronmaksajille tullee korruptiosta. Suomenkin poliittisilla puolueilla on tilinsä veroparatiiseissa (tax haven, verojen turvasatama). Samoissa laitoksissa, joissa omaisuuksiaan hoitavat ja veroja kiertävät suuryritykset, mafia, Putin oligarkkeineen, ISIS ja muut terrorijärjestöt.

Aikanaan sotataloutta varten luotiin bruttokansantuote BKT, joka on pankki- ja lehtiväen mantra. Sen muutoksia on tarkkaan seurattava. BKT johtaa huonoihin päätöksiin:
”Jos talouskasvu on kestämätöntä sen vuoksi, että tuhoamme ympäristöä ja kulutamme loppuun rajalliset luonnonvaramme, tilastojemme pitäisi siitä meitä varottaa.” 
BKT ei varota. BKT vain kasvaa, kun Venäjä tuhoaa Ukrainaa ja Israel milloin ketäkin naapuriaan. 

Sellaisia mittareita on luotu, joihin kirjataan hinta kaikelle luonnosta saatavalle, mutta eivät ne ole rahamaailman suosiossa. Tuskinpa senkään väen suosiossa, joiden mielestä ei saa vastustaa luonnon ja sen elämän hävittämistä.