Kreikkalaiset ostivat keväällä 1998 jäänmurtaja HANSEn, tehdäkseen siitä eräänlaisen liikkuvan terveysaseman Kreikan saaristoon. Laiva sai nimen ASKLIPIOS ja ahteriin Panaman lipun ja matkasi uusille omistajilleen Pireukseen.
Siirtomiehistöstä osa oli HANSEssa ollutta porukkaa, lisäksi muista murtajista, sekä joitakin ulkopuolisia, kuten minä, vaikkakin olin ollut murtajissa aikaisempina vuosina. Laivaan menimme kaikki Helsingissä, ja matka sujui hyvin, kauniissa säässä. Bunkkeria otimme Gibralttarissa.
Minä olin sähköttäjänä. Jouduin myös lähettämään sähkeitä cw:llä, sillä vanha telex-loota sanoi sopimuksen irti. Athena-radio toimi silloin vielä ahkerasti hf-bandeilla, joten lienen siis viimeinen suomalainen, joka workki näillä taajuuksilla cw:llä?
Laiva syttyi palamaan 25.5.1998 Tunisian edustalla Cap Bonin lähellä paikassa 37.15.30P 10.52E. Tulipalo oli räjähdysmäinen ja se, kaiken todennäköisyyden mukaan, alkoi asumattomasta hytistä! Olin sillä hetkellä sillalla, kun palo havaittiin. Savu tunkeutui sinne heti. Yritin vielä hyttiini, mutta porraskäytävä oli täynnä savua. Ainoa pelastustie oli sillan kautta peräkannelle, sekin myrkyllisen savun peitossa.
Palo oli todella raju, ja oli onni, että oli päiväaika ja kaunis sää. Myöskin se, että peräkannelle pääsi melko helposti, auttoi asiaa. Alkuvaiheessa luultiin, että tilanne hoidetaan omin voimin, mutta kun asia selvisi, ei peräkannelta enää päässyt käsiksi mihinkään radioon. Myöhemmin saimme käsiradion tanskalaisesta MINERVAsta. Sillä radiolla pyysimme sitten lopullisen evakuoinnin laivalta. Silloin minä olin Ms MINERVAssa.
Tapahtui myös niin, että EPIRB, joka oli telineessä kannella, lähetti automaattisen hätäkutsun satelliitin kautta norjalaiselle maa-asemalle, josta tieto välitettiin MKH:lle, mutta luulivat sitä virheelliseksi! Sinänsä ihmeellistä, sillä EPIRB:in pitäisi irrota laivasta vasta määrätyllä syvyydellä veden alla. Tietääkseni siinä ei ole mitään tulipaloilmaisinta?
Minä ja pari muuta, mukana mm. laivamme kreikkalainen perämies (!) menimme ensiksi tanskalaiseen MINERVA-laivaan, mutta parin tunnin päästä, neuvottelujen jälkeen, siirryimme pelastusveneellä ukrainalaiseen tutkimusalukseen ERNST KRENKELiin, jonne loput laivamme miehistöstä oli pelastettu, josta sitten vielä pakon sanelemana tunisialaiseen tykkiveneeseen nimeltään TAZARKA. Tämä siirto-operaatio oli jo hengenvaarallinen, tuulen voimistuttua. Paikka silloin oli Pantelleriasta kaakkoon, ja tunisialaisten väitteen mukaan heidän vesillään.
Tykkiveneellä keikuimme kovassa merenkäynnissä 5-6 tuntia, ja aamuyöllä tulimme tunisialaiseen La Goulette:een. Pitkän sumplaamisen jälkeen pääsimme pieneen hotelliin Tunisin esikaupungissa. Siellä roikuimme n. viikon. Saimme varustamolta nipun D-markkoja ostoksia varten; minullakaan ei ollut muuta, kuin paita, housut ja kengät. Vakuutusyhtiö kävi kuulustelemassa koko porukan, Suomen lähetystövirkailija kävi kirjoittamassa väliaikaiset passit. Lopuksi pääsimme lentämään Finnairin lomalennolla Monastirista Helsinkiin.
Laiva jäi palavana ajelehtimaan ja päätyi Tunisian rannikolle, jossa päällikkö ja englantilaisen vakuutusyhtiön edustaja kävivät sitä katsomassa. Ylärakenteet olivat täysin palaneet, mutta konehuone veden alla, joten siellä ehkä olisi ollut jotakin pelastettavaa. Laivan myöhemmistä kohtaloista en tiedä.
Noin vuoden kuluttua päällikkö oli lomamatkalla Kreikassa, ja hän saapasteli varustamon konttoriin Pireauksessa, kysyen, miksi emme ole vieläkään saaneet korvauksia, sillä hän oli selvittänyt, että vakuutusyhtiö oli korvannut laivan, vieläpä suuremmasta summasta, mikä oli kauppahinta. Päällikkö sai heti pyytämänsä summan maksumääräyksenä.
Laitan liitteeksi englanniksi kirjoitetun, Ms ERNST KRENKEL-nimisen, ukrainalaisen Antarktis-tutkimuslaivan, kapteenin selostuksen pelastusoperaatiosta. Kuvamateriaalin tilasin paikan päällä ERNST KRENKELillä videokuvausta tehneeltä Kioavan yliopiston geologilta. Videonauhan ja selostuksen sain myöhemmin kotiini postitse. Maksoin myös sovitun hinnan.
Klikkaa auki tekstin yläpuolella oleva liitetiedosto.
