1970-luvun lopulla olimme erään vanhan tankkerin kanssa satamassa Ranskassa. Eräänä päivänä kippari tuli radiohyttiin pyöritellen paperiarkkia käsissään: ”Kuules kipinä, konepuoli on tehnyt taas pitkän tilauksen kaikenmaailman työkaluista”. Kipparin mielestä koneeseen tilattiin aivan liian paljon kaikkea kallista. Ja kun hänen mielestään kaikki sipsut ja agentit olivat huijareita, lypsettiin varustamolta viimeisetkin rahat.
Nyt hän oli saanut hyvän idean. Huomisaamuna kipinä lähtee tilauslistan kanssa kaupungille ja ostaa siinä mainitut työkalut ja vermeet suoraan käteisellä paikallisista liikkeistä. Näin jäävät turhat rahaarohmuavat sipsut ja muut välikädet pois hommasta. Saisin ottaa ostosmatkalle mukaan sähkön ja jonkun muun konepuolelta. Totesin tuohon, että ranskankielentaitoni ei kyllä riitä noin teknisiin asioihin. ”Ääh, turhaa puhetta. Kipinä, minä tiedän että hoidat homman”.
Ja niinpä me ostosmatkalaiset aamupäivällä painuimme kaupungille. Minulla taskussa ostoslista ja melkoinen tukku kipparin antamia frangeja. Olin lähtiessä todennut kipparille, että näiden erinäisten kilujen ja kalujen etsimiseen menee varmaan aikaa. Menee mikä menee, käykää välillä syömässä kaupungilla, mutta kuitit talteen, oli vastaus.
Kaupungilla kumppanini alkoivat heti tähyillä sopivia kauppoja, mutta minä toppuuttelin. Päivä olisi aikaa, eikä tavaroiden kanssa viitsisi kävellä ympäriinsä. Aamupala oli syöty laivalla ja nyt olisi välipalan aika. Ostimme pari pulloa viiniä ja hiukan juustoa ja siirryimme läheiseen puistoon istuksimaan. Vaikkei kesä ollutkaan, aurinko lämmitti mukavasti ja viini oli hyvää.
Aikanaan sitten löysimme pienen, mutta hyvinvarustetun myymälän, josta saimme liki kaikki listassa olevat tavarat. Kello oli vasta hiukan yli puolen päivän, joten emme halunneet vielä palata laivalle. Sain kaupan omistajalle selvitettyä, että käymme syömässä ja palaamme hakemaan tavarat ja maksamaan myöhemmin. Sitten ravintolaan jossa söimme ja joimme hartaasti ja pitkään. Paluu laivalle ostoksien kera ja hilpein mielin tapahtui iltapäivällä juuri ennen työpäivän päättymistä. Kaikki olivat tyytyväisiä, kipparinkin mielestä ostokset olivat edullisia, vaikka ravintolalaskussa oli kuulemma aika paljon juomapuolta.
Otsikkoon kuulumattomana, mutta saman illan tapahtumana vielä seuraava juttu. Päivällä nautituista viineistä olin saanut kimmokkeen ja iltasella läksin vielä maihin janoa sammuttamaan. Jonkun matkan päässä satamasta istahdin erään pienen baarin pöytään ja nautiskelin virvokkeita. Kapakka oli muuten tyhjä, pari alan leidiä istui baaritiskin ääressä. Toinen heistä, oikein viehättävä ja eloisa tyttö, istui heti pöytääni ja pyysi drinkin. Sanoin tarjoavani paukun, mutta minulla ei ollut mukana tarpeeksi rahaa lihallisiin nautintoihin. Tyttö puhui hämmästyttävän hyvää englantia ja turisimme niitä näitä. Aina silloin tällöin baariin poikkesi joku tytön mielestä potentiaalisen näköinen asiakas ja hän kävi tarjoamassa palvelujaan. Koko iltana ei kuitenkaan tärpännyt ja hän palasi aina uudelleen pöytään juttelemaan.
Lopulta baarimikko huikkasi sulkevansa siltä illalta. Läksin tallaamaan satamaan päin ja tyttö kipitti perässä. Hän totesi bisneksen olleen huonoa, haluaisinko lähteä hänen kämpilleen yöksi? Sanoin tulevani, mutta ei käteisvaroillani bisnestä pelastettaisi. Never mind, oli kommentti. Aamulla ladoin tytölle loput taskussani olleet vähät rahat, eikä hän mitenkään hapanta naamaa näyttänyt. Talsin laivalle radiohyttiin alkaneen päivän seikkailuja odottamaan.
