Osa III ONNELLINEN ARVIOINTIVIRHE

 (Buenos Airesin merimiespappi Ilkka Pärssinen muistelumatkalla tervehtimässä entistä kirkkoaan ja kotiaan huhtikuussa 2026.

Suora verkko-osoite www.aanimeri.fi/IlkkaParssinen3)

VIIKKO sitten tein Helsingissä lähtöä maahan, jonka luulin ”hyvin tuntevani”, niin kuin lienen monille kertonutkin.

Tuskin jumbojet oli yllättävän pehmeästi laskeutunut ”uuden mantereen ja eteläisen pallonpuoliskon merkittävimmän kaupungin” pisimmän kiitotien pinnalle, kun sain kokea yllätyksen. Ei, lähes trooppinen lehmänhenkäys melko pitkälle edenneessä syyssäässä se ei ollut. Tiesin odottaa lämpöaaltoa. Eikä ollut yllätys nähdä matalalta ilmasta tuttujen kaupunginosien levittäytymistä kuluneina vuosikymmeninä lavealle kuin kylväjän kourasta. Myöskään mikään uutinen ei ollut lentokentän nimimiehen, italialaissyntyisen, Euroopassa insinööritaitoja ja Argentiinassa upseeriksi opiskelleen ministeri Pistarinin edustusleima kaikelle uudelle pramealle. 

Yllätys tuli espanjankielisen maailman suurimman sanomalehden (luen verkkolehteä) Argentiinan version uusimmasta tiedeartikkelista: jonottaessani ulkomaalaisten maahantulijoitten tsekkauspisteelle pääsyä luin El Paísista artikkelia, jonka perusteella tällainen tavallinen Pärssinen ei tiennytkään, millaiseen aiemmin tutuksi luulemaansa maahan hän oli laskeutunut. 

Tiesin kyllä tulevani maailman suurimpaan italialais- ja toiseksi suurimpaan juutalaiskaupunkiin. Ja ajattelin laskeutuvani monipuolisesti eurooppalaisen siirtolaisuuden täyttämään entiseen laajan Pampan alueen tyhjiöön, jossa vanhan maailman sivistys uudessa maailmassa oli tehnyt hienoa jälkeä 1800- ja 1900-lukujen siirtolaistulvan jälkeen ikään kuin kaiken alusta.

Mutta nyt – tulopäivänäni - uutisena levinnyt artikkeli kertoi ainakin 8500 vuotta vanhan aiemmin kokonaan tuntemattoman paikallisen väestön esi-isien kannan löydöstä laajalti keskisestä Argentiinasta. Aiemmin on tiedetty ja tunnettu vain kolme ryhmää, andiininen, amazoninen ja patagoninen. Nykyisen Argentiinan alueen keskiosa on pysynyt harmaana alueena muinaisen DNA:n aineistossa. Uusi bioantropologinen tutkimus paljasti aiemmin tuntemattoman uuden geneettisen haaran, joka osoittaa Argentinan keskiosalle ominaisen esivanhemmuuden vuosituhanten takaa jatkuvana elossa tämän päivän Argentiinassa.

*

Muistan 1960-70-luvuilta, miten paljon olimme läheisessä yhteistyössä ihmisten kanssa, joiden tiesimme olevan taustaltaan alkuperäiskansoista, lähinnä naapurimaista pohjoisesta, Paraguaysta ja Boliviasta. 

Nyt alkoi tuntua ihan uudenlaiselta nähdä niin paljon tyypillisesti etelä-amerikkalaista piirrettä meitä pienikokoisemmissa, ihan mustatukkaisissa ja hyvin työteliäissä ja jäntevästi vahvarakenteisissa ihmisissä, joita liikkui ja työskenteli kaikkialla.

Heti ensi päivästä oli mukava olla kaduilla ja kaupoissa, liikenteessä ja toimistoissa tekemisissä ihmisen kanssa, joista varmaan monien esi-isät ja -äidit ovat kanta-argentiinalaisia. Myös korvani ja silmäni aukenivat uudella tavalla näkemään ja kuulemaan sivistystasoltaan perushienostuneita castellano-espanjan puhujia. Sain tuttavallisesti keskustella castellanoksi tällaisten minulle nyt ”uusien”, ahkerien yrittäjien ja toinen toisiamme eri tehtävissä palvelevien kansalaisten joukossa.

En tiennyt, että saatoin löytää vanhasta tutusta Argentiinasta sille aina kuuluneen Uudenmaan.

Andiinisesta kansanosasta olemme olleet aiemmin tietoisia. Niin kuin maalajien maisema luoteis-Argentiinassa on hyvin värikäs, niin on alkuperäiskansa kauniisti, kotoperäisesti kudotuilla kankailla puettu. Mutta sinnikäs työnteko ja tietty sivistynyt ja uskottavasti selkeä olemus leimaa Andien kansaa.

Pampaksen yli Suomen kokoinen alue ei yllätykseksi ole ollutkaan tyhjentynyt alkuperäisväestöstä. Gauchojen esi-isät ovat ahertaneet tasankojen kansana paikoillaan konkistadorien mennä ja häipyä ja siirtolaislaivojen kulkiessa Euroopasta Buenos Airesiin. Mutta on kuin tasankojen yllä vaeltavat pilvet kuljettaisivat sateiden sijaan vain mielikuvituksemme siirtolaissivistyksiä eestaas.