Maapallon ympäri osa 3

Panaman kanava

Saavuimme valoisaan aikaan suluille Coloniin. Illan pimetessä valopisteet välkkyivät Gatunin tekojärven rantarämeikössä ja malariaviidakossa. Olimme saaneet förstiltä täydennyspiikkejä rokotusohjelmaamme. Tuntui kuin olisi tropiikissa, koska ilma oli lämmintä ja kosteaa. Vuodessa saattaa olla yli parisataa sadepäivää. Culebran leikkauksen kanjonissa lämpötila voi kohota +50 asteeseen. Uima-altaan vesi oli +25 ja ilman lämpötila +35 ollessamme kanavavyöhykkeellä. Valitettavasti mielenkiintoisin osa, mannerten väliseen peruskallioon louhittu kanjoni, meni nukkuessa. Aamulla noin yhdeksän tunnin matkan jälkeen tulimme Panama Cityyn.

1900-luvun alussa ei arvattu tulevaisuuden laivoista osan olevan liian suuria mahtuakseen kanavaan (sulut lev. 33,5 m ja pit. 300 m). Yhdysvallat on vuosikymmeniä suunnitellut suuremman kanavan rakentamista, mikä saattaa pian toteutuakin. Televisiossa olleen dokumentin mukaan vanhojen rinnalle rakennettuihin sulkuihin mahtuvat uudet konttialukset. Uutisissa oli kuvaa Märskin maailman suurimmasta konttilaivasta Suezin kanavassa. Sehän oli kuin valtava kerrostalo aavikolla! Panaman kanavan uusien sulkujen piti olla valmiina tänä vuonna (2015), mutta avaamista juhlitaankin 2016 (ehkä).

Tyyni Valtameri

Noin ison meren ylitys on minusta jo hengellinen kokemus. Taivaan ja meren rannattomuus sekä täydellinen hiljaisuus toi mieleen Raamatun luomiskertomuksesta ”ja Jumalan henki liikkui vetten päällä”. Hiljaisuus korostui, kun Levantella oli konestoppi. Laiva keinui mainingeissa omia aikojaan, nitisi ja natisi, äänteli kuin suuri, esihistoriallinen merieläin. New Yorkista ostetut musiikkikasetit olivat vaihtelua hiljaisuuteen. Vieläkin pamahtaa mieleen hyvin elävänä muistot tuolta ajalta, jos kuulen samaa musiikkia. Joskus pistän kasetin nauhuriin ja suljen silmät. Olen taas Levantella Tyynellä Merellä.

Horisontti ei ollutkaan vaakasuora viiva vaan kaareva. Lähestyvä laiva ”nousi” horisontista vähitellen näkyviin. Maapallo ON pyöreä! Lentokalaparvia liiteli laivan yli ja joitakin jäi kannelle. Niitä tuotiin byssaan paistettavaksi. Ihanimpia olivat delfiinit leikkiessään laivan keula-aalloissa.

Kelloa siirrettiin koko ajan taaksepäin. Aika hassulta tuntui, että päivämäärärajalla menetät elämästäsi tai saat lisää yhden päivän.

Levanten baaria varten aloitettiin päällystön saunan ja pukuhuoneen purkaminen. Kun lähdin laivasta toukokuussa 1977, baari ei muistaakseni ollut vielä valmis. Nyt olen katsonut Äänimerestä kuvia Levanten baarista. Jossain vaiheessa maalattiin korsteeniin taas Nielsenin tähti. Olavi Vuorisalon Japanissa ottamissa kuvissa se jo näkyy.