Muita kirjoja

Jaana Munck: Kuninkaan leijona. Kustaa III:n hovitallimestari Adolf Fredrik Munck. Docendo 2025. Sivuja 461.

Venäjän hallitsija Katariina Suuri toteaa eräässä kirjassa, että hänen Pietarin hallintopalatsinsa ”on maailman suurin bordelli”. Tsaaritar itse kuuluu olleen näiden palveluiden esimerkillinen ja mielikuvitusrikas hyödyntäjä.

Katariina Suuren serkun Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n palatsissa Tukholmassa oli päinvastainen ongelma: kruununperillistä ei kuulunut tulevaksi. Ilmeni, että niin kuninkaalla, kuin kuningattarellakin oli ahtaat paikat, kuin Pielaveden kirkossa. Kuninkaalla oli tiukka esinahka, kuten oli hänen aikalaisellaan Ranksan kuninkaalla Ludwig kuudennellatoistakin. Kuningattaren ahtauteen lie ollut syynä vain käytön puute. Lisäksi pariskunta ei ollut perillä, mikä on asian ydin:”Kuningas makasi kuningattaren päällä kuin juusto leivällä”.

Kuningasparin luotettu hovitallimestari Munck kutsuttiin apuun kokeneena asiantuntijana. Niinpä aikanaan Ruotsin kuningaskuntaan syntyi kruununprinssi, joka 1792 kruunattiin kuninkaaksi nimellä Kustaa IV Adolf. Hänen ongelmansa oli kuninkaan jobi. Kun Venäjä oli kaapannut Suomen 1809, kaappasivat Ruotsin aateliset kuninkaalta vallan ja ajoivat hänet maanpakoon loppuiäkseen. 

Hovitallimestari kreivi Munck kirjoitti osallisuudestaan perhesuunnitteluun perinpohjaisen dokumentin, joka on säilynyt jälkipolville. Huolimatta hänen vakuutteluistaan pelkkänä neuvojana toimimisesta kaikenlaisia pahansuopia arveluita levisi kansan parissa, kuten piirroksesta ilmenee.

Adolf Fredrik Munck syntyi Mikkelin Rantakylässä. Isä oli everstiluutnantti ja äiti maineikasta Wright sukua, josta sittemmin versoivat Kuopion kuuluistat Wright taiteilijaveljekset.

Tulevan suurmiehen ura urkeni 11 vuotiaana Savon jalkaväkirykmentissä. Kohtapa aatelisten sukulaisten avulla avautui kuninkaan paašikoulun ovet ja sieltä jo luottovirka Kustaa III:n kamaripaašina. Kuningas ja kuningatar palkitsivat tallimestariaan anteliaasti hyvästä työstä ylennyksillä ylitallimestariksi, everstiluutnantiksi, vapaaherraksi, kreiviksi, käskynhaltijaksi ja serafiimiritarikunnan ritariksi.

Adolf Fredrik Munck nimitettiin moniin vaativiin tehtäviin: Drottningholmin linnan käskynhaltija, Drottningholmin ja Svartön läänin käskynhaltija ja maaherra. Kamarirevision puheenjohtaja, Ruotsin ritarikuntien seremoniamestari, edustaja Ruotsin säätyvaltiopäivillä sekä hallituksen jäsen. Lisäksi hän johti Ruotsin avomerilaivaston kunnostusta ennen Ruotsinsalmen taistelua: laivoissa miehiä ja poikia kuoli enemmän, kuin maista uusia löydettiin. Vielä enemmän kuolema troolasi uhreja rantojen sairaaloista.

Kustaa III hyökätessä Venäjälle kreivi Munck sekaantui tai sekaannutettiin rahanväärennyshankkeisiin. Kuului olleen tavanomaista, että vihollismaan rahaa väärennettiin sotatilan aikana. Lisäksi sodankäyntiä varten tehtiin omalle väelle sota-ajan seteleitä. Kustaa III syytti Munckia väärennyspuuhista. Munck kiisti ja väitti omaavansa todisteet, että kuningas oli aloitteellinen Venäjän rahan väärentämisessä.

Kun kuningas Kustaa III murhattiin 1792 Tukholmassa, Munck pakeni ulkomaille. Neljänkymmenen vuoden maanpakolaisuuden aikana kreivillä oli jatkuvasti huolia niin rahoituksesta, kuin oman arvonsa palauttamisesta. Lisäksi hän yritti päästä Ruotsiin oikeuteen puolustamaan syyttömyyttään väärennykseen.

Paljolti lainarahalla kreivi kunnostutti Toscanan Massan kaupungissa – vähän La Speziasta etelään – Napoleon Bonaparten siskolta ostamansa palatsin. Vähän ennen Adolf Fredrik Munckin kuolemaa palatsi myytiin huutokaupalla, muttei hinta kattanut velkoja.

Erinomaisen elävästi kerrottu historia. Paljon kuvia menneiltä ajoilta maalauksina, sekä kirjoittajan omia valokuvia ja piirroksia. Ainoa miinus tulee kirjan painosta. Hankala lukea sohvalla maaten. No, hankalaa taisi aikanaan olla kuninkaallisillakin makaaminen.

Antti Blåfield / Erja-Outi Heino: Puola on samaa maata. Siltala 2025. Sivuja 312.

Puola ja Suomi ovat kahteen otteeseen olleet yhteisen hallitsijan alamaisia. Lisäksi molemmat maat ovat ankarasti kärsineet naapureidensa väkivallasta. Tässä kirjassa selvitetyn Puolan historian rinnalla kuljetetaan Ruotsin historiaa ja sittemmin Suomen, kun maamme siirtyi ruotsalaisten hallinnasta Venäjän tsaarien hoiviin.

Puolan historiasta kronikat kertovat jo yli tuhannen vuoden takaa. Reilut tuhat vuotta sitten hallitsija kääntyi kristinuskoon. Suomen kansa on parin sadan sadan vuoden ikäinen. Onhan meilläkin taruja, että Ukko-Noakin sukua ollaan. Raamatun Mooseksen kirjaan vedenpaisumus ja Noakin arkki kopioitiin noin 4 000 vuotta vanhoista mesopotanialaisista taruista. Toisaalta samanlaisia vedenpaisumuksia kertovat monet uskonnot ympäri maailman.

Jo 1400 luvulla Puola-Liettualla oli yhteinen hallitsija. Alue ylettyi Itämereltä lähes Mustallemerelle ja oli Euroopan suurin valtio. Kustaa Vaasan pojanpoika Sigismund oli muutaman vuoden ajan myös Ruotsin kuningas, kunnes setä onnistui kaappaamaan vallan.

Puola-Liettua oli aatelisten tasavalta. Kuninkaat valittiin vaaleilla. Ruotsissa syntynyt Sigismund III jälkeläisineen menestyi lähes sadan vuoden ajan kuninkaanvaaleissa. Valtioliitossa oli myös yhteinen aatelisten senaatti ja edustajisto. Vain yksimieliset päätökset tulivat voimaan. Useimmiten päätöksiä ei tehty, koska jokainen edustaja ahnehti omaa etuaan ja poistui kinkereistä, jos tavoitteita ei hyväksytty. Lisäksi katolinen kirkko turvasi omia etujaan. Kansalaisista ei kukaan välittänyt. Elivät köyhyydessä, kunnes kuolivat sodissa ja kapinoissa, jos ei nälkä ja taudit ehtineet tappaa.

Naapurimaiden kuninkailla päätöksenteko toimi. Kolmeen otteeseen Itävalta, Preussi ja Venäjä lohkaisivat alueita itselleen, kunnes koko Puola hävisi kartalta 1795. Puolan neljäs jako oli Napoleonin ja Aleksanteri I sumpliminen keskenään Preussin ja Itävallan Puolavaltauksilla. Puolan viides jako oli Napoleonin sotien jälkeinen Puolan alueiden uusjako. Samalla myös Ruotsi menetti Suomen alueensa, joka siirtyi Venäjän tsaarin hallintaan. 

Venäjän tsaari oli autonimisen Puolan kuningas. Puolalaisilla oli oma hallitus, oikeuslaitos, kansanedustuslaitos, virkamiehet, armeija, sotakoulut, finanssipolitiikka. Puola oli maan virallinen kieli. Kansalaisilla oli sanan- ja uskonnonvapaus. Ensimmäistä kertaa maanviljelijöillä oli oikeus ostaa maata omaksi. Perustettiin yliopisto ja monenlaisia oppilaitoksia.

Ei mennyt montakaan vuotta, kun Katolinen kirkko hyökkäsi liian maallista koulutusta vastaan. Kansanopetusta kavennettiin ja haluttiin edistää varakkaille perheille omia kouluja. Puolan autonomiaa alettiin kaventaa, kansalaisjärjestöjä rajoittaa ja Siperiaan marssitettiin puolalaisia lisääntyvässä määrin. Rajoitukset johtivat väkivaltaan ja kapinointiin, mikä aiheutti kovempaa kuria. Samaan aikaan Suomessa opeteltiin rauhallisesti oman hallinnon alla elämistä, mita tsaari piti suuressa arvossa suvaiten suomalaisille vapauden hoitaa itse omia asioitaan. 

Ensimmäisen maailmansodan loppulitviikissä länsimaat vaativat Puolan perustettavaksi uudelleen. Maassa puhuttiin viittä kieltä, oli kuusi valuuttaa, kaksi raidelevyttä, kahdeksantoista puoluetta. Ei sujunut nytkään puolalaisilta yhteistyö: marsalkka Piłsudski kaappasi vallan 1926.

Puola kuudes jako oli vuorossa 1939: diktaattorit Hitler ja Stalin aloittivat toisen maailmansodan jakamalla Puolan keskenään. Tavoite oli hävittää kansakunta lopullisesti. Hitlerin keskitysleirit lienevät kaikille tuttuja. Venäläisten rautatiet olivat kovilla kuljettaessaan pitkissä kylmissä härkävaunujunissa Siperiaan vangittuja puolalaisia. Gatynin metsissä venäläiset ampuivat yksi kerrallaan 21 857 puolalaista sotavankia joukkohautoihin. Leireille piti mahtuman isompi joukko sotavankeja Suomesta.

II maailmansodan toinen aloittaja Stalin oli sodan lopussa voittajien puolella rankaisemassa hävinneitä. Puola, kuten koko Itä-Eurooppa oli Stalinin käskyvallan alla 45 vuotta. Vapaat vaalit saatin järjestymään 1989.

”Puolet puolalaisista haluaisi lähettää toisen puolen puolalaisista kuuhun.” Nykyinen polarisaatio ajoittui vuoteen 2005. Korruptioskandaali aiheutti vasemmiston hiipumisen. Vallanjakajiksi ponkaisivat keskustaoikeistolaiset Kaczynski-veljesten PiS (Laki ja oikeus) ja Donald Tuskin PO (Kansalaisfoorumi). Puolueet pyrkivät yhteistyöhön kunnes totesivat, että keskinäinen riitely tuotti paremman kannatuksen.

Laki ja oikeus puolue oli kaksi vaalikautta maan johdossa. Puolue alkoi muuttaa demokratiaa ”illiberaaliksi” (demokratian ja diktatuurin välimuoto. Puoluejohto halusi diktaattoriksi) seuraten Unkarin ja Turkin (ja nykyisen USAn) otteita. Aloitettiin oikeusvaltion romutuksesta. Tuolloin Puolan pelastus oli vahva valtiosta riippumaton kansalaisyhteiskunta. EU:n tuomioistuimeen virtasi Puolasta satamäärin valituksia laittomista päätöksistä. Vallanpitäjien mielestä kansalaisyhteiskunnasta oli tullut vihollinen ja valitukset olivat epäisänmaallisia. Valittajien mielestä hallitus johti kohti Neuvostoaikaa. EU:n tuomioistuin useimmiten totesi valitukset aiheellisiksi eli hallinnon toimet olivat laittomia.

Kansalaisyhteiskunta toimi vastoin hallituksen tahtoa huolehtiessaan Ukrainan pakolaisista. Puolaan virtasi Euroopan maista eniten pakolaisia Venäjän hyökkäyksen jälkeen 2022, miljoonittain. Samoin yksityiset ihmiset avustivat Venäjän ja Valko-Venäjän muilta mantereilta rajoille rahtaamia pakolaisia rajametsissä. Pakolaisten selän takana valkovenäläiset estivät poistumisen rajalta. Virallinen Puola halusi estää rajalle tuotujen pääsyn maahan sakkojen ja syytteiden voimalla. Samalla virallinen Puola keräsi kunniaa inhimillisestä toiminnasta, jota se koitti estää.

Laki ja oikeus puolueen kannattajat ovat enimmäkseen maaseudulta, Katollisen kirkon palvojia, arvokonservatiiveja, jotka haluavat paluuta entisyyteen. Tosin vähitelleen on alkanut kirkastumaan, ettei se entisyys kovin herkkua ja tavoiteltavaa ollutkaan. Kansalaisfoorumia kannattavat kaupunkilaiset, koulutetut, liberaalit, nuoret, jotka katsovat tulevaisuuteen ja haluavat oikeusvaltiota, demokratiaa, sananvapautta ja tasa-arvoa. Katolisen kirkon arvostusta on vähentänyt pappien pedofilia ja sen peittelyt.

Puolalaiset äänestivät toissa vuonna valtaan Kansalaisfoorumin liittolaisineen. Laki ja oikeus liittolaisineen sai 35% äänistä. Kansalaisfoorumivaaliliittoa äänesti 30%, mutta enemmistö varmistui muiden puolueiden tuella.

Rivakkaa on ollut laillisuuden palauttaminen, joskin Laki ja oikeus puoluetta edustava presidentti pystyy estämään paluuta jättämällä vahvistamatta lakimuutoksia. Kuitenkin nykyiset vallanpitäjät haluavat päästä laittomuuksista eroon laillisin keinoin. EU vapautti Puolalta jäädytetyt tukimiljardit. ”Aiemmin vuoropuhelusta puhuttiin, mutta sitä ei ollut. Nyt oikeasti tehdään yhteistyötä EU:n kanssa”.

”Puola yrittää peruuttaa kahden vaalikauden vaurioista takaisinpäin ja on siinäkin edelläkävijän asemassa. Mikään Euroopan maa ei ole aiemmin tehnyt siirtymää illiberaalista järjestelmästä takaisin tavalliseksi demokratiaksi."

Nykyisen hallinnon parin vuoden taipaleella on ilmennyt varovaisia merkkejä, että vihdoinkin Puolassa alettaisiin ymmärrtää yhteistyön ja kompromissien merkitys: tarvitaan empatiaa.

Atte Korhola: Kristillinen Äärioikeisto ja Trump. Tammi 2024.

Kateus ja pelko → Viha → Väkivalta → Sota. Näin on ollut ihmiskunnan aikojen alusta. Näin on edelleenkin. Ympäri maailman – myös Suomessa – julistetaan vieraan pelkoa ja vihaa erilaisuutta vastaan. Mitä useammat pelkäävät, sitä enemmän julistajat rikastuvat. Mitä enemmän rahaa, sitä suurempi valta. 

Erilaisuuden pelon aiheita mm.: varallisuus, sukupuoli, seksuaalisuus, uskonto, kansallisuus, ihon väri, kieli. Meillä Suomessa jopa uutta missiä solvataan, koska toinen hänen vanhemmistaan on Välimeren seudulta.

Kirjan alussa kuvataan aukeaman verran USAn vuoden 2024 presidenttiehdokasta:”Trump, ilman epäilyksen häivää, on misogyyni, seksuaalinen saalistaja, rikollinen huijari, rasistinen ja autoritäärinen eksentrikko, hän jos kuka on ”valehteleva koirannaamainen ponisotilas” sekä ylimielinen, omasta neroudestaan vakuuttunut nepotisti (sukulaisten suosija), joka rikastui uhkapelikasinoilla, pilkkasi vammautunutta New York Timesin toimittajaa ja palkkasi presidenttinä ollessaan oman tyttärensä ja vävynsä Valkoiseen taloon. Jopa hänen iskulauseensa ”Make America Great Again” on varastettu suoraan Ronald Reaganilta.”

Pitkä liuta oikeusjuttuja ja rikoksia ei ole estänyt presidenttiehdokkuutta. ”Voisin ampua ihmisen keskellä kaupunkia ilman seuraamuksia”, ”voin kouria naisia mistä haluan, eikä kukaan estä”, on Trump todennut. Ja paljon muuta: ensimmäisellä presidenttikaudella faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin valehtelua. Keskimäärin parikymmentä vuorokaudessa.

Kristillinen äärioikeisto eli ”evankelikaalit” on USAn suurin uskonnollinen ryhmä. Protestanttisten uskonlahkojen määrä kasvaa huimaa vauhtia, suurimpien ollessa helluntaiherätys, vapaakirkkko, metodistikirkko, baptisiyhdyskunnat. Näillä hyvin erilaisilla uskovaisilla on yksi yhteinen tavoite: Kristuksen kuningaskunta. Trump on heille jumalan lähettiläs – tai jumala – joka välittää amerikkalaisille jumalan tahdon ja auttaa valkoihoisten protestanttien tyrannian toteutumista. Siksi suvaitaan, että Trump on rikkonut ja rikkoo edelleen kaikkia raamatun käskyjä. Eikä haittaa, ettei Trump osaa lausua sanaa ”evankelikaali” ja pilkkaa heidän kaikkien olevan huijareita.

Kirja kertoo evankelikaalien huolella suunnitelleen kapinaa ja vallankaappausta 6.1.2021 estääksen presidentiksi valitun Joe Bidenin presidenttikauden. Kapinasta tehdyn tutkimuksen tiedot kertovat, että Trump olisi itsekin lähtenyt marssimaan mielenosoittajien mukana kongressiin, mutta salainen palvelu esti ja vei hänet Valkoiseen taloon. 

Vuosisatoja Yhdysvalloissa tulisesti julistavat saarnamiehet ovat keränneet suuria seurakuntia ympärilleen. Lähes poikkeuksetta he ovat saaneet taivaallisia ilmoituksia unessa tai näkyinä tai muina mieleen juolahtaneina ajatuksina. Useimpia ei ole kohdeltu Trumpin lailla: kun seurakuntalaisille on selvinnyt paimenen salatut puuhat, kuten yhteisten varojen kavaltaminen, loistelias yksityiselämä, seurakunnan alaikäisten tyttöjen ja poikien hyväksikäyttö – aikuisten lisäksi – raiskaukset, homous, on seurannut lähtöpassit. Oven täydeltä on ollut tarjolla tilalle uusia kiihkeitä julistajia, joille on saattanut käydä samoin kuin edeltäjilleen. Toisaalta hairahtuneille on aina ollut kysyntää muualla tarjoten mahdollisuudet hämärähommien jatkamiseen ja oman omaisuuden kartuttamiseen seurakuntalaisten kukkaroista.

Yhdysvalloissa on 1 800 megakirkkoa, joiden viikoittaisissa palvelutilaisuuksissa käy kerrallaan vähintään 2 000 ihmistä. Suosituimmissa kirkoissa voi julistusta kuunnella lähes 100 000 uskovaa. Megakirkot toimivat yhden karismaattisen saarnaajan ympärillä. Seurakuntalaiset maksavat paimenelleen kymmenyksiä, jotka jumalan siunauksella tulevat maksajalleen satakertaisina takaisin, todistavat saarnaajat itse. Mitä äveriäämpi saarnaaja – suihkukoneita, loistoautoja, kartanoita – sitä enemmän jumala on paimenen toimintaa siunannut. Raha tuo valtaa ja kirkot ovat voimakkaita poliittisia toimijoita.

Saarnaajien tekemällä parannustyöllä jumalan avulla on iso merkitys seurakuntalaisille. Jos joku ei tervehdy, tai jopa kuoleekin, on syynä potilaan uskon puute. Jotta vältyttäisiin ikäviltä uutisilta, että jumalan parantama kuolikin lääkehoidon puutteen vuoksi, pyritään estämään herätyskokouksissa sairaiden tulo parannettavien jonoon. Terveet parannetut julistavat jumalan avulla parantuneensa mitä vaikeimmista sairauksista.

Helluntaiherätys tulee kirjassa usein esille. Liike perustettiin 1900 alussa ja lanseerasi uskovien kielillä puhumisen. Seurakunnan mukaan transsiin vaipuneet puhuivat oikeilla kielillä. Heitä saatettiin lähettää saarnaajiksi maihin, joissa kyseinen kieli oli käytössä. Tosin sielläkään ei kukaan heitä ymmärtänyt.

Maineikkain helluntaisaarnaaja lie ollut Jim Jones. Hän siirsi Kansan Temppeli seurakuntansa Guyanaan Etelä-Amerikkaan, jossa lopulta määräsi noin tuhat seuraajaansa – kolmasosa lapsia – tekemään itsemurhan.

Keväällä 2023 samoin helluntalaisten opein Keniassa saarnaaja Paul Nthenge Mackenzie johti seurakuntalaisensa paastoamaan itsensä hengiltä. Taivassa odottaisi autuus. Yli neljäsataa ruumista on löytynyt, mutta arvellaan vielä satoja paastoajia makaavan joukkohaudoissa.

Ku Klux Klan-, natsi-, Hitler Jugend- ja muissa väkivaltaa ihannoivissa yhteisöissä toimivat ovat usein ahkeria seurakuntalaisia. Saksalainen natsi Paul Schäfer keräsi Chileen helluntaihenkisen seurakunnan nimeltään Colonia Dignidad. Piankin alue eristettiin ulkomaailmasta, eikä alueelle päässyt luvatta sisään, eikä ulos. Oli sähköaidat ja miinakentät. Seurakuntalaisten elämää säädeltiin pikkutarkasti ja rangaistukset olivat ankaria ja väkivaltaisia. Seurakunnan johtaja käytti hyväkseen pieniä poikia. Kun alueen kaikki pikkupojat oli käytetty, kaapattiin lähiseuduilta lisää. Seurakunnan yhteydessä piiloteltiin etsittyjä natsirikollisia. Kun CIA masinoi Chileen vallankumouksen 1973, alueelle rakennettiin kidutus- ja teloitustiloja vallankaappari Pinochetin vastustajille. Alueelta on löydetty suunnattomia asevarastoja ja myrkkykaasujen kehittämiseen laboratorioita. Tehokkuuden testaamiseen tarvittiin vankeja.

Yhdysvalloissa perustuslaki kieltää uskonnon ja politiikan yhdistämisen. Evankelikaalit eivät siitä välitä. Seurakuntien herätyskokoukset on valjastettu Trumpin kampanjaa varten. Trumpin vastustaminen on jumalan tahdon vastaista, eikä taivaaseen ole pääsyä. Uskontoa muokataan politiikan tavoitteisiin, eli republikaanien valtaa pönkittämään. Sitä tukemaan on uusia ramatun versioitakin julkaistu. Lähtökohtana ei ole raamattu, vaan republikaanien tavoitteet (tutkijat ovat laskeneet, että eri puolilta maailmaa löytyy 6 000 erilaista raamattua, erilaisia kristillisiä lahkoja 47 000, ja jokaisella on oikea jumala, kaikilla muilla väärä).

Tulevaa Kristuksen kuningaskuntaa varten seurakunnissa toimivat ”apostolit” ja ”profeetat”. Apostoli on yksinvaltias kuin myös rahakirstun vartija. Profeetta juttelee työkseen jumalan ja muiden henkien kanssa – ei ole enää vain yksi jumala, kuten meillä – ja välittää näiden tahdon. Toisaalta apostolit ja profeetat ovat komentaneet jumalaa ja henkiä julistamaan paljon ankarampaa oppia, kuin vanhassa testamentissa on kerrottu. Onhan Mooseksen kirjassa sentään jumalan määräämät kansanmurhat ja lasten ja naisten tappamiset, muttei tunnu riittävän saarnaajille.

Koska evankelikaalit ajavat valkoihoisten uskovien tyranniaa on selvää, ettei taivaassa ole tilaa erilaisille: ei eri tavalla uskoville, eikä muille ihonväreille. Evankelikaalit todistavat, että Aatami ja Eeva olivat valkoihoisia, kuin myös Jeesus. Eivätkä juutalaiset ole raamatun juutalaisia vaan englantilaiset ja amerikkalaiset. Tätä todistellaan ”Israelin kadonneilla heimoilla” (720 eKr). Toisaalta samaa todistellaan eri puolilla maailmaa, jopa Suomessakin.

Erittäin tärkeä Yhdysvaltain evankelikaaleille - jos monille muillekin eri puolilla maapalloa - on Venäjän tsaarin ohranan 1900 vaihteessa luomat ”Siionin viisaiden pöytäkirjat”. Salaisen poliisin laatimilla väärennöksillä haluttiin todistella juutalainen maailmanvalloitus ja perustella Venäjällä juutalaisten vainoa. Juutalaisvihaa väärennöksen avulla ovat julistaneet myös kommunistit ja arabit. Siksipä evankelikaaleille onkin paranoidista yhtä aikaa sekä vainota, että tukea juutalaisia.

Presidentti Trump on huolella Hitlerinsä opetellut ja lainailee paljon Hitlerin julkisia puheita. Kannattaa myös perehtyä Leninin ja Stalinin keinoihin. Trumpin lisäksi nykyajan hallitsijoista voi ottaa oppia Putinilta sekä yksinvaltiaiksi pyrkiviltä Orbanilta ja Erdoganilta. Heidän opeillaan seurakunta kasvaa väkevästi. Totuudesta ei ole väliä, vaan aina on muistettava todistaa julistuksessaan, että näin tahtoo jumala.

Jos haluaa julistaa meille suomalaisille opetettua evankelisluterilaista uskontoa, eli empatiaa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta, yhteistyötä, miekan laittamista tuppeen, köyhien avustamista, ei sellaista tästä kirjasta löydy. 

Bonnier: Yhdysvaltain alkuaika. Bonnier Publications International AS 2013. Sivuja 127.

Jos haluaisi tuntea historiaa, muttei jaksa lukea paksuja opuksia, on yksi vaihtoehto kuvakirjat, joissa asiat kerrotaan pääpiirteissään.

Tämä kirja aloittaa vuodesta 1565, jolloin Floridaan saapuneet espanjalaiset jahtasivat ranskalaisia siirtolaisia ja hirttivät heitä kerettiläisinä eli harhaoppisina.

Euroopassa oltiin opittu tuntemaan Atlantin takainen uusi manner, kun Genovasta kotoisin ollut Kolumbus oli 1492 eksynyt Intian matkallaan ja löytänyt Karibian saaria. Jo vuotta aiemmin toinen genovalainen, Giovanni Cabot , oli löytänyt Amerikan mantereelle johtaessaan englantilaisten retkikuntaa nimellä John Cabot. Viikingithän olivat majailleet tuolla mantereella ja yli 500 vuotta aiemmin. Uskottavana pidetään, että baskilaiset ja irlantilaiset kalastajat olisivat pyyntimatkoillaan mantereella käyneet. Koska eivät olleet kynämiehiä, ei dokumentteja ole löytynyt.

Britit perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Virginiaan 1607. Maineikkaampi on MAYFLOWER laivan tuoma puritaanijoukko 1620 Uuteen Englantiin nykyisen Massachusettsin rannikolle. Ilman paikallisten asukkaiden apua molemmat siirtokunnat olisivat kuolleet nälkään, kylmään ja tauteihin. Puritaanit, eli ”perustaja isät” etsivät itselleen uskonvapautta uudesta maailmasta. Opittuaan siellä tulemaan toimeen, he aloittivat väkevän käännytystyön. Jos paikallinen intiaaneiksi sanottu väki ei suostunut pakkokastamisiin, meni omaisuus ja henkikin, jos ei ehtinyt pakoon.

Aluksi brittien siirtokunnat käyttivät Englannista tuotuja sopimusorjia, jotka määräajan jälkeen vapautuivat, jos olivat hengissä. Kohta hoksattiin Afrikasta tuotujen orjien etu: ihonväristä pystyi orjan tunnistamaan, eivätkä he vapautuneet. Siirtolaiset kehittelivät tarinaa vähempiarvoisesta ja lahjattomasta rodusta, joka oli isännille irtaimistoa ja verrattavissa karjaan. Tuo tieteellä ja jumalan tahdolla perusteltu humpuuki on levinnyt ympäri maailman ja Suomessakin voi hyvin ääriliikkeissä. Afrikasta laivattiin Amerikkojen mantereille noin 12 miljoonaa orjaa satojen vuosien aikana. Suurin osa myytiin Etelä-Amerikkaan. Orjia oli Amerikoissa paljon enemmän, koska lapsetkin olivat orjia, ja heitä oli mittavasti.

Kun seuraa eurooppalaisten maailmanvalloituksia, lähes joka paikassa he ovat tarvinneet paikallisten apua, säilyäkseen hengissä ja pystyäkseen valloittamaan löytämiään alueita. Jos käyttää perussuomalaisten varapuheenjohtajan ulkomaisista ihmisistä lanseeraamaa määritelmää ”heikkolaatuinen”, ovat eurooppalaiset valloittajat olleet heikkolaatuisia. Laadukkaita he ovat olleet ainoastaan aseistuksensa ja tautiensa suhteen. Amerikan mantereella sadan vuoden aikana noin 90% paikallisesta väestöstä kuoli eurooppalaisten aseiden tappamina tai tauteihin (uskon, että historioitsija Keskisarja tietää puhuvansa pötyä maahanmuutosta, mutta hän tietää, etteivät hänen kannattajansa tiedä, vaan kannattavat toisenlaista totuutta) .

Yhdysvallat itsenäistyi 1776. Tärkein Uuden Englannin elinkeino oli kolmioliikenne Afrikkaan ja Karibialle. Afrikkaan laivattiin rommia, jolla vaihdettiin orjia paikallisilta päälliköiltä. Karibialla orjat vaihdettiin sokeriteollisuuden jätteeseen melassiin. Melassista tislattiin Uudessa Englannissa rommia. Lisäksi oli eteläisten osavaltioiden mittavat puuvilla, tupakka, riisi ym. pellot orjatyön varassa.

Uskonnonvapautta etsineiden puritaanien seuraajat jatkoivat paikallisten asukkaiden vainoamista. Käännyttäminenkin hiipui rosvoamisen ja murhatöiden kiihkossa. Jopa kymmenien miljoonien biisonilaumoja yritettiin hävittää sukupuuttoon tavoitteena intiaaninen nälkäkuolema. Eräs intiaanipäällikkö totesi 1800-luvun lopulla:”Olemme noudattaneet ”suuren isän” (presidentti) kanssa tekemiämme kaikkia yli 300 sopimusta (en muista, mikä oli tarkka lukumäärä). Suuri isä ei ole noudattanut niistä yhtään.”

Kasvava teollisuus ja intiaanien maiden valloitus tarvitsi paljon uutta väkeä. Omasta halusta ja omalla kustannuksella Euroopasta saapui siirtolaisia Yhdysvaltoihin enemmän, kuin orjia oli Amerikoihin kaupattu. Kirjan kertomukset loppuvat ensimmäiseen maailmansotaan.

Tutkijat arvioivat, että nykyisin orjia on enemmän, kuin koskaan. Meillä Suomessakin orjuus on jatkuvasti uutisissa. Tänään kerrottiin, että kehitysvammaisia on työssä alle 10 euron päiväpalkalla. Viime viikolla tuomittiin monen vuoden vankilarangaistuksiin marjanpoiminnan ihmiskauppiaita. Aloilla, joilla on pienet palkat, paljastuu eniten orjatyön teettäjiä. 

Länsimainen elämäntapa on rakennettu ja sitä edelleen ylläpidetään orjuudella. Maailman väestöstä 1% omistaa enemmän kuin loput 99% (sveitsiläispankki Credit Suisse). 

Keir Giles: Kuka puolustaisi Eurooppaa? Hyökkäävä Venäjä, uinuva manner. Docendo 2025. Suomentanut Kyösti Karvonen. Sivuja 328.

Brittiläisen Keir Gilesin Venäjä kirjoja on suomennettu useita vuosien mittaan. Kaikissa niissä hän kertoo Venäjän uhasta, jota länsimaissa ei ymmärretä, eikä haluta uskoa. Joissakin kirjoissa on arveluita, ettei Venäjä ehkä kaikkein pahinta vaihtoehtoa toteutua. Seuraavassa kirjassaan Giles myöntää olleensa väärässä: Venäjän hallinnon toimet ovat olleet julmempia ja epäinhimillisempiä, kuin hänkään pystyi keksimään.

Tämä kirja on julkaistu sen jälkeen, kun USA:n äänestäjät valitsivat presidentiksi Trumpin. Selasin vain silmäillen Trumpin tekemiset ja arviot hänen tekemisistään. Edellisellä kaudellaan presidenttinä Washington Postin faktantarkistajat kirjasivat yli 30 000 Trumpin perätöntä väitöstä eli valetta. Sama on jatkunut, ellei sitten kiihtynyt.

Kirjan otsikon mukaisesti käydään läpi joidenkin Euroopan maiden sotaväkien vahvuuksia. Britanniassa on koko tämä vuosituhat ajettu alas niin ilmavoimia, laivastoa, kuin maavoimia. Maassa on enemmän värikkäissä kostyymeissä marssivia paraatisotilaita, kuin sodankäyntiin koulutettuja.

”Jokainen hiljattainen ”lisäys” Britannian puolustusbudjettiin on tarkoittanut asevoimien supistumista. Niinpä onkin olemassa vaara, että jos Britannian hallitus ”kasvattaa” puolustusbudjettia vielä suuremmaksi, Britannian asevoimat lakkaa ylipäätään olemasta…. Rinnastamme nyt Downing Streetiltä ja puolustusministeriöstä tulevat kannanotot Kremlistä ja Pohjois-Koreasta kuultaviin lausuntoihin”. 

Tällä vuosituhannella henkilöstösupistukset ovat olleet maavoimissa 30%, laivasto ja merijalkaväki 25% ja ilmavoimat yli 40%. Kerrotaan myös sairaaloiden kyvyttömyydestä huolehtia haavoittuneista. Edes ylimääräisiä sänkyjä ei ole olemassa. Puhumattakaan siitä, että nykyisille palkkasotilaille olisi säälliset asuintilat.

Kirja kertoo lyhyemmin Ranskan, Saksan ja muutaman muun maan puolustustilanteesta eikä sielläkään ole kehumista. Ehkä prikaatin suuruusluokkaa oleva joukko saataisiin kussakin maassa vihollisen hyökkäystä vastaan. Uuden samankokoisen maajoukon perustaminen maksaa yli kymmenen miljardia. Koulutus ja varustaminen eivät tapahdu hetkessä, koska aseteollisuuden kykyä pitää ensin kasvattaa.

Mainitaan hollantilainen sotalaiva Punaisellamerellä turvaamassa rahtilaivojen kulkua maista ammuttuja ohjuksia vastaan. Sotalaivan viime vuosituhannelta olevat tykinammukset räjähtelivät sirpaleiksi ilmaantuessaan tykkien putkista.

Hyvänä esimerkkinä Keir Giles kehuu Suomea. Suomessa on lähes aina muistettu historiasta Venäjän toimet ja varauduttu sen mukaisesti. Toinen kehuja saava maa on Puola, joka ei ole puolustuksen vahvistamisessa jäänyt pelkästään poliitikkojen lupausten varaan, vaan on niitä rivakasti toteuttanut.

Keir Giles jakaa Euroopan maihin, joilla on yhteinen raja Venäjän kanssa ja näistä maista länteen olevat maat. Kansalaisille ei rohjeta rehellisesti kertoa Venäjän uhasta. Siksi poliitikkojen diskuteerauksien julistukset jäävät pelkästään toteuttamista vaille valmiiksi. Vuosituhannen alku on ollut ”naiiviuden, omahyväisyyden, ylimielisyyden ja joskus yksinkertaisesti välinpitämättömyyden 20 vuotta”.

Euroopan maissa – ja muuallakin maailmalla – on koko vuosituhat leikattu kansalaisten hyvinvoinnista, vaikka rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Kirjailija ei kerro, mihin rahat on käytetty. Muista tietokirjoista voi lukea, että nelisenkymmentä vuotta sitten Reaganin/Tacherin johdolla aloitettu uusliberalismi on toteuttanut koko maailmassa mittavan tuloerojen kasvun. USAssa keskiluokan varallisuus ei ole kasvanut, päinvastoin kuin rikkaimpien. Ruotsissa insinöörin palkalla ei pysty ostamaan asuntoa omaksi. Suomessa hallitus kannattaa samaa valtionvarainministerin julistaessa, että meillä on liian pienet tuloerot.

Ukrainan lisäksi Venäjä on jo kauan hyökännyt länsimaihin käyttäen informaatiosodankäyntiä, terroristhyökkäyksiä, salamurhia, kyberhyökkäyksiä, kiristyshaittaohjelmia, valtionvastaista toimintaa, kulttuurisotia, energiasulkuja, taloussaartoja, psykologista painostusta, pahantahtoista vaikuttamista jne.

”Jos Venäjän pystäyttämiseksi ei tehdä vastaisuudessakaan mitään, sen looginen seuraava askel on ryhtyä GPS-häirintään myös Euroopan tieliikenteessä. Tätä on tehty jo useita kertoja Venäjän omissa kaupungeissa…. Häirintä saisi aikaan laajan kaaoksen… hankaloittaa poliisin ja pelastuspalvelujen toimintaa… moni muu jokapäiväinen toiminta on riippuvainen satelliittipaikannuksesta.”

Ahkerasti poliitikot ovat pitäneet huippukokouksia ja antaneet yleviä julkilausumia. Voi miettiä kenen puolesta: asetetaan esteitä aseiden käytöstä Ukrainan puolustamiseksi, kerrotaan koko maailmalle, mitä ei aiota tehdä. Ilman tämän kirjan lukemistakin olen ymmärtänyt, ettei sodassa viholliselle pidä kertoa omia suunnitelmiaan.

Ilmastonmuutoksessa ja Venäjän tyranniassa on sama tilanne: molempien aiheuttamt tuhot ja kustannukset ovat moninkertaisia verrattuna niiden pysäyttämisen aiheuttamiin kuluihin.

”Venäjä ei pysähdy, ellei sitä vastusteta voimakkaalla ja uskottavalla sotilaallisella voimalla sekä selkeällä tahdolla käyttää sitä. Voima on ainoa este, jonka Kreml ottaa vakavasti ja joka saa sen ajattelemaan kahdesti ja perääntymään aggressiosta.”

Oikea kysymys ei ole, hyökkääkö Venäjä. Oikea kysymys on ”milloin Venäjä hyökkää”. 

Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus. WSOY 2021. Sivuja 136.

Kuvakertomus kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa. Ajalta, jolloin kehitettiin uskonto, joka levisi ympäri maailman: niin sanotut ”kirjan kansat”, eli juutalaisuus ja siitä versoneet kristinusko ja muhamettilaisuus.

Jerusalemin temppeli tuhottiin ja suuri osa juutalaisista pakkosiirrettin Babyloniaan noin 586 ennen ajanlaskun alkua. Ennen tempelin tuhoa uskottiin, että pääjumala oli Eljon , hänen vaimonsa Asera ja yksi monista jumalan pojista oli Jahve.

Juutalaisista osa pääsi palamaan Babylonista entisille asuinsijoilleen seuraavalla vuosisadalla. Koska kuningas ja ylin papisto oli tapettu, uskonoppineet ja kirjurit pohtivat temppelin tuhoamisen ja kansan karkoituksen syitä. Uskottiin, että oli palvottu vääriä jumalia. Oikean jumalan viha oli rangaistus.

Uudeksi uskonnoksi kirjurit valitsivat maallisten vasallisopimusten pohjan. Kuten vahvempi valloittaja vaati alamaisiltaan kuuliaisuutta, uskollisuutta ja uhreja, siirrettiin sama sapluuna uskontoon. Kuninkaan nimen tilalle vaihdettiin jumalan nimi. Muuten samat sopimus- ja lakitekstit olivat valmiina uuden uskonnon perustaksi.

Aiemman pääjumala Eljonin vaimo Asera oli jossain vaiheessa siirretty Jahven vaimoksi. Nyt Aseran palvominenkin julistettiin harhaopiksi. Juutalaisten ainoa jumala oli miespuolinen Jahve. Koska Jahven patsas oli tuhoutunut temppelin myötä, luotiin uskontoon taivas, jonne Jahve oli muuttanut temppelistä. Muutama sata vuotta myöhemmin piti keksiä helvetti heille, jotka eivät uskoneet papiston julistuksia.

Tämä kuvakirja kertoo ajasta, jolloin vanhat uskomukset ja kirjoitukset hävitettiin ja siirryttiin uuteen uskontoon Esran johdolla. Wikipedia:”Esra oli Esran kirjan mukaan juutalainen pappi ja kirjanoppinut. Häntä on usein pidetty varsinaisen lakiin perustuvan juutalaisuuden perustajana. ”

Kaikkia vanhoja pyhiä kirjoituksia ei Esran johdolla onnistuttu hävittämään. Tämän kirjan tarina seuraa Noakin arkin rakentamista, josta kertonut pyhä kirjoitus pystyttiin kätkemään.

Kertomus seuraa myös meidän aikamme tutkijoita, jotka Araratin vuorelta löytävät alkuperäisen dokumentin Noakin arkista, joka on erilainen, kuin Esran teettämä väärennös. Tieto kulkee Israeliin oikean uskon vahtijoille, jotka eivät voi sallia, että heidän edustamansa uskonto paljastuu petokseksi. 

Jos on kiinnostusta näihin vanhojen dokumenttien tutkimustyöhön, voi silmäillä eksegetiikan tutkimusta. Erittäin helppolukuisia ja kiinnostavia ovat kirjat, joissa teologian tohtori Ville Mäkipelto on yhtenä kirjoittajana. Myös Palestiinan arkeologissa tutkimussa on tapahtunut muutos. Nykyisin arkeologiset löydökset kumoavat raamatun väitteitä. Aiemmin arkeologia hävisi raamatun teksteille.

Semmoistakin olen pohtinut, että Suomessa toimii poliittinen puolue, joka pitää noita vanhoja juutalaisia lakitekstejä tärkeämpinä, kuin nykyinen Suomen laki.

Joe Tidy: Ctrl+ Alt+ KAAOS. . Bazar kustannus 2025. Suomentanut Mina Eriksgård ja Nuanxed Ab. Sivuja 336.

Meille suomalaisille Kivimäki tuli tunnetuksi Vastaamo tietomurron tekijänä. Ennen sitä hän oli ollut maineikas maailman pimeyden voimien hakkereiden piirissä. Oikeudessakin pariin otteeseen tuomittu. Kivimäkeä rikolliset arvostivat tai sitten eivät arvostaneet, koska kaikki eivät hyväksyneet hänen tunteettomuuttaan, piittaamattomuuttaan ja julmuuttaan.

Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto oli uutisista tuttu. Tästä kirjasta opin, että 33 000 asiakkaan tiedot olivat asianomaisille äärettömän luottamuksellisia. Vuosia oli käyty terapiassa ja kerrottu ongelmista oman mielen kanssa, perheessä kotona, työkavereista ja pomoista työpaikoilla, omista peloista, pedofiliasta… Sitten yllättäen nämä tuskalliset tiedot ovat kaikkien luettavissa Internetistä.

Vastaamolla on ollut ollut parikin tietohallintopäällikköä. Silti heidän järjestelmänsä pääkäyttäjän salasana oli sama, kuin oletuskäyttäjätunnus. Pääkäyttäjän tunnuksella on järjestelmässä kaikki oikeudet kaikkeen. Olin vastaavissa hommissa 30 vuotta sitten ja jo silloin osattiin olla tarkkoja käyttäjätunnusten ja salasanojen kanssa.

Kirjailija taustoittaa laajalti Kivimäen tapaisten rikollisten yhteisöjä. Tietokoneiden pelien maailmasta ajaudutaan hämäriin foorumeihin, joiden jäsenet suunnittelevat tietomurtoja ja kerskailevat niillä. Jo kymmenvuotiaita ajautuu mukaan. Autisteja osallistuu merkittävässä määrin. Aivan kuten aikanaan Härmän häjyt, kunnioitusta haetaan kekseliäillä, järjettömillä rikoksilla, joilla aiheutetaan mahdollisimman suurta vahinkoa uhreille.

Jos uhrit puolustautuvat tahi rikollinen ei saa mielestään ansaittua kunnioitusta osaamisestaan, alkaa julma edesvastuuton ja pitkäaikainen kiusaaminen ja vainoaminen. Nämä rikolliset eivät ole mestariohjelmoijia, vaan mestarivalehtelijoita. Puhelimella perutaan uhrin sähkö- ym. sopimuksia, tehdään hätäkeskuksiin ilmiantoja siten, että kohta uhrin kotia piirittää komppania asellisia poliiseja, tehdään lennoille pommiuhkauksia, jotta kone tekee hätälaskun ja poliisi vangitsee uhrin. Uhrin lisäksi vainotaan perhettä, isovanhempia ja muita sukulaisia. Näillä toimilla on saatu hätääntyneitä uhreja hengiltä. Aivan kuten Suomessa Kivimäen tietomurto aiheutti itsemurhia.

Sittemmin nämä hakkerit laajensivat henkisen vainoamisen fyysiseen vainoamiseen. Netistä tilattiin palveluina pahoinpitelyitä, jopa murhia.

Kivimäki sai mainetta toisella vuosikymmenellään sekä hakkereiden, että poliisien maailmoissa. Ensimmäisessä poliisitutkinnassa takavarikoidulta kotikoneelta löytyi suunnaton määrä varastettuja luottokorttitietoja monenlaisen muun laittoman lisäksi. Kivimäki tiesi, ettei hänelle koidu rikoksista mitään seuraamuksia nuoresta iästään johtuen.

Vastaamon tietomurrosta tuomio oli kuusi vuotta ja kolme kuukautta vankilaa. Koska rikollinen katsottiin ensikertalaiseksi – vaikka hänellä oli aiempia rikostuomioita – kirjoittaja arvioi rangaistuksen jäävän vain pariin vankilavuoteen.

Kirjoittajan mukaan Kivimäki on ökyrikas. Hänhän on mm. majaillut Lontoon kalleimpien alueiden asunnoissa. Kirjassa mainitaan luottokorttivarkaudet ja kerrotaan joistakin petoksista, mm. huumekaupoissa. Ei kerrota, kiinnostiko oikeutta nämä varkaudet ja petokset ja selvitettiinkö veronmaksua rikkauksista.

”Yksi sana, joka nousee toistuvasti esiin muilta Kivimäen lähipiiriin kuuluvilta on sosiopaatti. Henkilö, jonka toiminnassa näkyy antisosiaalinen käyttäytymis- ja asennoitumismalli, mukaan lukien manipulointi, petollisuus, aggressiivisuus ja empatian puute muita kohtaan (kuten Suomen hallituksen ministerin julistus ”politiikassa ei ole empatiaa!) … Kivimäki erottui jopa teini-ikäisten hakkerointijengien keskuudessa väinpitämättömyydellään ja tunteettomuudellaan.”

Kivimäen rikoksia tutkinut poliisi arvelee, että ”Kivimäki oli vain kiinnostunut kaaoksen aiheuttamisesta ihmisten elämään.

Eero Ojanen: Jaakko Juteini. Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina. Into 2020. Sivuja 229. (Jaakko Juteini oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut kirjailija)

”Juutilan taloon, Hattulan pitäjän Rahkoilan kylässä, syntyi 14.7.1781 poika. Hän sai kirkonkirjoihin nimen Jacob… Hämeenlinan kouluun Jaakko lähti elokuussa 1793… koulukaupunki oli vain15 km päässä… suomenkieliselle oppilaalle annettiin koulussa sukunimi ja Juutilasta saatiin Judén… Jaakko jo koulaikana väänsi nimen koulukirjan kansiin suomalaisittain Juteini...Turun lukiossa 1800 täydensi valmistavia opintojaan… 15. syyskuuta kirjoittautui ylioppilaaksi Kuninkaalliseen Turun Akatemiaan.

Juteini oli Akatamian kirjoissa kymmenisen vuotta suorittamatta mitään tutkintoa. Opiskelujen välissä oli kotiopettajan paikkoja kartanoissa eri puolilla maata.

Viipurin porvaristo kutsui Jaakko Juteinin maistraatin sihteerin virkaan 2.12.1813 alkaen. Sihteerin toimenkuvaan kuuluivat lähes kaikki kaupungin velvollisuudet. Laivojen mittauskin uuden sihteerin oli opeteltava. Laivamittaus oli niin rahakasta puuhaa, että Juteini huolehti siitä vielä eläkkeellä ollessaan.

Viipuri oli asukasmäärältään Suomen suuriruhtinaskunnan 5. suurin kaupunki, joskin kasvoi voimakkaasti ollen kohta jo kolmas Turun ja Helsingin jälkeen. Viipurin koululaitos ja kulttuurielämä oli saksankielistä, kuten valtaapitävät porvarit. Kaupungin hallinnossa tarvittiin sekä suomen- että ruotsinkieltä. Muitakin kieliä kuuli, kuten englantia, hollantia, venäjää ja Venäjän eri kansallisuuksien kieliä. Viipurin väkiluku oli noin 2500. Lisäksi lähes toinen mokoma varuskunnan venäläistä sotaväkeä.

Kaikki suomalaiset varmaankin tuntevat Jaakko Juteinin runon ”Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa”. Ruunoon ympättiin kansanlaulun sävel, joka oli pidempi, kuin runon teksti. Niinpä värssyjen loppuihin lisättiin lallatusosuus.

Kirjan takakannessa valaistaan Jaakko Juteinin elämäntyötä ja saavutuksia kulttuurin alalla. Tuolloin 200 vuotta sitten Juteini murehti asioita, jotka ovat edelleen ajankohtaisia:”Kansaa vaivaa näköalattomuus ja ahneus sekä omanvoiton pyyntö… kansa itse oli oppinut vähättelemään omaa kieltään”. Parikymmentä vuotta myöhemmin on havaittavissa, että suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan on noussut uudenlaista mielenkiintoa.

Ensimmäiset suomenkieliset näytelmät olivat Juteinin kirjoittamat ”Pila pahoista hengistä” ja ”Perhekunta”.

Jaakko Juteini oli ensimmäinen, joka suomen kielellä kirjoitti filosofista tekstiä ja käsitteli filosofian olennaisia kysymyksiä. Juteinin maailmankuvan keskipisteessä on usko ihmiseen. Juteini loi sanan ”hyvänsuonto”: ihmisen aktiivinen asenne, perussuhde maailmaan, ihminen haluaa toisille hyvää, suhtautuu ihmisiin lähtökohtaisen myönteisesti ja pyrkii omalla elämällään ja toiminnallaan edistämän yhteistä hyvää, ei vain omaa etuaan. Hyvänsuonto koituu yhteiseksi hyväksi, ja se on siten myös yksilön oma etu, sillä pelkkä itsekkyys, ahneus ja omanvoitonpyyntö tuhoavat onnen ja johtavat umpikujaan.

Jaakko Juteini oli eläinsuojelun edelläkävijä:”suhtautuminen eläimiin ja eläinten oikea kohtelu on ihmisen koko moraalisuuden keskeinen mittapuu ja perusta”. Juteini kampanjoi eläinrääkkäystä vastaan, paheksuu metsästystä huvin vuoksi ja tuomitsee ”hyötyeläinten, erityisesti hevosten kohtelun”.

Jos Jaakko Juteini eläisi keskuudessamme, hänellä olisi samat ongelmat murheenaan, kuin kaksisataa vuotta sitten. Lähes päivittäin julkaistaan uutisia eläinrääkkäyksestä, metsästäjien lainrikkomuksista, kotieläinten pitämisen kielloista.

”Politiikassa ei ole empatiaa” toteaa nykyinen Suomen hallituksen ministeri (itsekkäät narsistit eivät tunne empatiaa, myös psykopaatti ja sosiopaatti termejä käytetään). On voitu parin vuoden aikana todeta, että Juteinin hyvänsuonto näkemys on ollut oikea: ”pelkkä itsekkyys, ahneus ja omanvoitonpyyntö tuhoavat onnen ja johtavat umpikujaan”. 

Jos Jaakko Juteinin elinvuosina olisi vallinnut meidän aikamme henki, tuskin olisi Suomen kansaa ja suomalaisuutta syntynyt. Siinä määrin on leikattu ja hävitetty suomalaista kulttuuria ja suomalaisuutta. Parhaiten päättäjät ovat onnistuneet omanvointonpyynnössä: toistuvasti ovat leikanneet omia verojaan ja kasvattaneet suurituloisimpien etuja. Tilastokeskus kertoo, että Suomessa valtion tuet varakkaimmille ovat lähes tuplat pienituloisimpiin verrattuna.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, he ovat määrätietoisesti tuhonneet kulttuurikohteita ja varastaneet museoiden kokoelmat. Venäläiset ymmärtävät, että kulttuuri on kansallisuuden perusta. Ehkei kulttuurin merkitystä Suomessa ymmärretä, koska oma hallintomme on ajanut mittavasti alas suomalaista kulttuuria. 

Aiemmin mainittu empatiakyvytön ministeri muotoili televisiossa: "Kulttuuri on sellainen luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa".

Juteini uskoi ihmisen voivan oppia ja kehittyä. Toivokaamme tämänkin pitävän paikkansa. Uskokaamme, että jonakin päivänä empatia palaisi politiikkaan nykyisen  ahneuden ja omanvoitonpyynnön sijaan. Ja että perinteiset suomalaiset arvot palaisivat jälleen kunniaan.

Jessi Jokelainen: Femokratia. Suuri Kurpitsa 2024. Sivuja 126.

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä. Sammakko 2021.

H. Paakkanen & Timo J. Tuikka: Suomi Sata Vuotta Ja Risat. Zum Teufel/Aaargh 2017. Sivuja 112.

Janne Toriseva: Valas. Basam Books&Arktinen Banaani&zum Teufel 2019.

Kun aurinko on porottanut hellelukemissa kuluneen kuukauden, on mukava pihalla omenapuun varjossa lukea vaihteeksi kuvakirjoja. Kuvittajilla on erilainen näkökulma asioihin, kuin sanankäyttäjillä.

Suomi on hallinnut kärkisijoja Eu:n tilastoissa naisten kokemasta väkivallasta. Samoin naisten kokemasta perheväkivallasta. Muuallakin maailmalla viha naisia kohtaan voimistuu äärioikeiston kannatuksen kasvaessa.

Vainoamisen, solvaamisen ja vihan pelossa monet poliitikot ovat kadonneet julkisuudesta. Naiset enemmän, kuin miehet. Tosin moni muukin ammattikunta on kärsinyt ääriliikkeiden kannattajien riidankylvöstä. EU:n ylimmällä tasolla on siinä määrin huolestuttu, että jotakin aiotaan tehdä. Tiedä sitten, milloin ja mitä.

Suomalaiset - enimmäkseen miehet - vähättelevät ja voimakkaasti kiistävät suomalaisten naisten kokeman väkivallan. Vastaavasti samat kiistäjät ovat erittäin herkästi tuomitsemassa naisten kohtelua ulkomailla. Mitä kaukaisempi maa, sen isompi meteli.

 Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat ovat myrkkyä perussuomalaisen puolueen kannattajille. Kun seurasin vielä Facebookia, noiden virkojen solvaaminen oli voimakasta. Vaadittiin presidentti Trumpin malliin kaikkea aiheeseen liittyvää lakkautettavaksi. Valtuutettua ei valittu jatkokaudelle, kun oli kertonut tosiasioita perussuomalaisen puolueen toiminnasta.

Erityisen vahvasti tuli ero julkisuuden suhtautumisessa miehiin ja naisiin pääministerin aamupalakohussa. Valtioneuvoston kansilia oli ohjeistanut kymmenen vuotta pääministerin virka-asunnon aamupalatarvikkeista, kun verottaja julkaisi kanslian ohjeen olevan väärin: tuoremehut, kahvit ja makkaraleivät olivatkin verotettavia. Naispääministeri maksoi käyttämänsä tarvikkeet sekä myös verottajan ilmoittaman veron tuotteista, joita ei ollut käyttänyt. Ketään ei kiinnostanut, mitä menneen kymmenen vuoden aikana samaa virheellistä ohjetta noudattaneet miespääministerit Jyrki Katainen, Alex Stubb ja Juha Sipilä (kyllä, pääministerinä poikkesi myös Antti Rinne, mutta hän asui kotonaan Helsingissä) tekivät.

Jälleen on naisministeri tapetilla, kun oli ollut humalassa rokkifestivaaleilla. Netti tursuaa vahingoniloisten pilkkaajien jakamia uutisia. Samaan yhteyteen on toki kaivettu vuosien takaa naispääministerin bilevideo ja perättömät väitteet huumeiden käytöstä. Ainoa todiste huumeista oli iltapäivälehtien arvailut. Naispääministeri kävi huumetestissä, videota tutkittiin jopa äänilaboratoriossa, eikä huumeista hiventäkään löytynyt.

Kun "miituu" liike aktivoitui, kyselin merenkulkijoiden nostalgiaristeilyillä naisilta, kokivatko laivatöissä ahdistelua. Yksikään ei muistanut sellaista. Jotkut kertoivat, että oli yrittäjiä - ns. HVK - mutta muun yhteisön avulla sellaiset saatiin aisoihin.

Internetissä eläkeläismerenkulkijoiden olen havainnut levittävän naisvihaa. Jotkut jopa ylpeinä esittelivät pornokuvaa, johon oli ympätty naispääministerimme pää. Tietysti sille kuvalle oli löytynyt paljon peukkuja ja muita naisten solvaajia.

Presidentin uudenvuodenpuhe 2025:"Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto, etninen tausta tai ikä ei määritä ihmisen arvoa. Suomalaisuutta on toisesta välittäminen taustasta riippumatta. Rasismi ei ole suomalaisuutta." Paljon on Suomessa kansalaisia, jotka eivät hyväksy presidentin julistusta. Kansalaisia, jotka haluavat repiä rakentamisen sijaan. Kansalaisia, jotka haluavat ulvoa sutena susien joukossa! Kansalaisia, joiden ihanne on ääretön typeryys.

Tuoreimmat uutiset kertovat, että presidentti Trumpin puolustusministeri kannattaa uskonlahkoa, jonka mielestä naisilla ei pidä olla äänioikeutta. Puolustusministeri on jakanut netissä tämän lahkon naisten vastaisia julistuksia.

Ruotsalainen piirtäjä Nannan Johansson tasapuolisesti irvailee sekä miesten, että naisten järjettömyyksillä. Tunnustan, että läheskään kaikkien kuvien ideaa en välttämättä ymmärtänyt.

Kirjan tekstin kirjoittanut Timo J. Tuikka on telkkaristakin tuttu historioitsija, toimittaja ym. Mukava on välillä lukea toisenlaisiakin totuuksia menneiltä vuosilta. Joitakin kirjassa mainittuja yllättäviä yksityiskohtia netistä tarkistin ja pitivät paikkansa.

Herman Melvillen kirjan Moby Dick luin 1960-luvulla. Jäi mielikuva vuosien takaa, että oli paksu ja pitkäveteinen. On hyvä vaihtoehto perehtyä maailmankuuluihin klassikkoteoksiin kuvakirjoina. 

Kirjaston sarjakuvahyllyistä löytää monenlaista alkaen kansantaruista, kuten raamatusta ja Kalevalasta.

Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. Wsoy 2005. Suomentanut Markku Päkkilä. Sivuja 578.

Parikymmentä vuotta sitten luin Bill Brysonin kirjan ”Sisään, Lyhyt historia lähes kaikesta kotona”. Sen innoittamana tuli hankituksi tämä nyt käsiteltävä teos. Vaikka lukeminen jäi kesken, jäi mieleeni, että kirja odottaa hyllyssäni lukemista. Heinäkuun 2025 hikisten helteiden myötä pääsi kirjastosta lainatut kirjat loppumaan ja niinpä tuli tämäkin Bill Brysonin kirja luetuksi.

Kuten liitteenä olevista sisällysluettelon kuvista ilmenee, kirjassa käsitellään kaikenlaista atomin osasista maailmankaikkeuteen. Aurinkokunnan synnystä maapallon ja sen elämän kehitykseen. Ja ihmiskunnan tehokkaasti tekemää maapallon ja sen elämän tuhoamista.

Kirjailija kertoo meille monen tieteenalan kehityksen syntyhetkistä tämän vuosituhannen alkuun. Monet tutkijat ovat sinnikkäästi, jopa oman henkensä kaupalla tehneet kokeitaan ihmiskunnan hyväksi. Monen tulokset on naurettu maan rakoon ja vasta usean sukupolven jälkeen otollisimpien olosuhteiden vallitessa todettu oikeiksi.

Monen tieteellisen keksinnön tekijä on ollut joku muu, kuin siitä kunnian saanut. Jopa maailmankuulun Darwinin nimiin valettu evoluutioteoria oli julkaistu jo silloin, kun Darwin lähti viisi vuotta kestäneelle tutkimusmatkalleen.

Monen uranuurtajan tutkimustulokset on joku muu valehdellut omiin nimiinsä ja kerännyt kunnian ja lyönyt rahoiksi. Kun nykyisin ihmetellään niin meillä kuin muuallakin maailmalla leviävää valtavaa valehtelua, vaikuttaa sitä esiintyneen aina.

Maapallon 4 600 000 000 vuoden kehityskulun kirjailija esittää 24 tunnin aikajanalla. Elämä syntyisi kello neljän nurkilla aamulla. Telkkarin iltauutisten aikaan ilmaantuivat ensimmäiset merikasvit. Yhdeksältä meduusat ja vastaavat. Maakasvit aloittelevat eloaan kello 22, kohta sen jälkeen maaeläimet. Nisäkkäiden aika alkaa 21 minuuttia vailla keskiyön. Ihmiskunnan kirjoitettu historia hurahtaa muutamassa sekunnissa.

Ihmiskunta on tuon muutaman sekunnin aikana ehtinyt tappaa sukupuuttoon tuhansittain lajeja. Viimeiset 50 vuotta on pelätty koko maapallon tuhoamista elinkelvottomaksi. Samanlaista tuhotyötä suunnitellaan levitettäväksi kuuhun ja Mars-planeetalle.

Tavallinen kansalainen ei vaikuta olevan huolissaan maan, merien ja ilmaston tuhoamisesta. Sen sijaan tavallinen kansalainen on huolestunut ja vastustaa heitä, jotka toimivat luonnon kiihtyvää hävittämistä ja pilaamista vastaan: "Rikollista toimintaa yrittää säilyttää lapsillemmekin puhdasta koskematonta luontoa".

”Kaikki elollinen on muunnelma yhdestä ainoasta alkuperäissuunnitelmasta vajaan neljän miljardin vuoden takaa… olemme hyvin läheistä sukua jopa hedelmille ja vihanneksille. Noin puolet banaanin kemiallisista toiminnoista on samoja, kun ihmisillä.”

”Yhtä asiaa ei voi toistaa liian usein: kaikki elämä on yhtä. Se on nyt ja luullakseni jatkossakin kaikkein perustavanlaatuisin tosi väittämä, mitä tästä aiheesta on mahdollista esittää”.

Kovin monella sivulla todetaan, ettei jotakin asiaa tiede tiedä. Olisi mielenkiintoista lukea tästä kirjasta tehty päivitetty versio, mitä uutta on opittu 20 vuoden aikana.