VL:n rahtaus Solanossa päättyi Puerto Capellossa 28.09.1976. Uudet orderit tulivat pikaisesti, kuparimalmilasti Perun Callaosta Eurooppaan.
No, eipä muuta kuin nokka kohti Panaman kanavaa ja uusia seikkailuja.
Yhtiön Tornado-laiva oli Tyynen meren puolella menossa myöskin Callaoon. Aluksesta olivat mm. hitsauskaasut loppuneet, ja koska tulisimme kanavan kautta, niin Tornadosta kyseltiin mahdollisuutta toimittaa heille näitä kaasuja ja muutama koppa virvoikkeita.
No, tottahan me saman firman alusta autoimme.
Tavarat otettini San Cristobalissa, kanava ajettiin läpi ja suunniteltiin kohtauspaikka. Callaon satamassa tullimuodollisuudet ja kuljetukset olisivat aiheuttaneet ylimääräisiä ongelmia, joten Tornado hidasteli vauhtiaan ja tapasimme merellä vuorokausi ennen satamaan tuloa.
Tornadosta tultiin kahdella pelastusveneellä hakemaan tarvikkeita, jotka laskettiin "pasketilla" veneisiin. Homma sujui yllättävän hyvin kohtalaisesta mainingista huolimatta ja koko operaatio kesti puolisen tuntia.
Laivaliikennettä ei kohtauspaikalla kovasti ollut. Ohitsemme lipui ainoastaan yksi kreikku, jossa varmasti ihmeteltiin erikoista tapahtumaa, sillä Suomen liput ahterissa hulmuten ja korsteenimerkit selvästi eroittuen laivan oli helppo tunnistaa keitä nämä laivastovierailun osanottajat olivat.
Tornado-albummissa on tapahtumasta pari kuvaa.
- Lisää uusi kommentti
- 64 katselukertaa
Muistuu mieleen yksi Nilsun
Muistuu mieleen yksi Nilsun laivojen kohtaaminen. Oli 70-lukua, en muista oliko laivani Matai vai Pamela. Olimme kuitenkin tulleet Suezista läpi Punaiselle Merelle. Tuolloin oli Nielsenin kipinöiden välillä radioteitse melko tiivistä kommunikointia ja varustamon alusten positiot ja kulloisetkin reitit olivat tarkkaan kaikkien tiedossa. Meitä vastaan oli tulossa varustamon eräs Sevillan bulkkeri (senkin nimi on livahtanut mielestä). Siinä sitten turistiin ajoittain ja brygältä saatuja positioita vertaillen todettiin kohtauspaikan olevan se ja se klo xxxx. Jotainhan piti kohtaamisen kunniaksi järjestää. Kummaltakaan paatilta ei tuolloin onneksi tainnut puuttua ruokaa eikä juomaa. No, jollekin välähti päähän, että vaihdetaan vaikka laivojen MEPA-kirjastot. Tarkkaa oli ollut navigointi kummankin laivan brygällä. Sovittuun aikaan killui kaksi Nielsenin bulkkeria rinnan muuten aavalla merellä. Toisesta laskettiin pelastusvene, jolla tuo tärkeä kirjojen vaihto suoritettiin. Sen jälkeen taas rusetit pyörimään ja etiäpäin. Pientä vaihtelua rutiiniin. Luin jostain tarinan kahdesta veljeksestä, jotka olivat kumpikin laivan päälliköitä. Kohtasivat kerran toisensa jossain Etelä-Afrikan kustilla. Iloissaan ohjastivat valtameripaattinsa kohtaamisen kunniaksi niin lähelle toisiaan, että kahteentörmäys siitä tuli. Muistelen, että jälki ei ollut kaunista katseltavaa. Kohtuus kaikessa. Onkos kellään mielikuvaa tuosta veljesten kolarista, taisivat olla kreikkuja? Jari Savolainen
Päivämääriä
SOLANO saapui Callaoon 6.10.1976 klo 1640. TORNADO tuli perässä samaan satamaan seuraavana päivänä. Ainakin illalla tavattiin porukkaa maakaljoilla.
TORNADOn kippari Rainer Uosukainen ja siiffi Georgij Solastie poikkesivat SOLANOSSA kiittelemässä avustuksesta. Erityisen tärkeitä olivat olleet Ecuadorin rannikon merikortit. TORNADOSSA koneykkösenä oli Martti Maunula. Kipinä, jonka kanssa manööveri hoideltiin oli Timo Ojaniemi - muistelen.
Malmikuorman lastauksen jälkeen lähtö oli perjantaina 8.10 klo 1750. Kokkolassa oltiin 4.11 klo 1240.
TORNADO lähti Callaosta varmaankin lauantaina ja ajeli perässä kohti pohjoista. T.S.
PS. pari kuvaa kohtaamisesta: http://www.aanimeri.fi/gallery2/10?g2_itemId=8231
Callao
Tornado jäi redille poijusta lossaamaan, mutta tulin laivastovierailulle. Maissa tuli jotain
"väärinkäsityksiä" ja kolleega joutui yöksi viranomaismajotukseen. Yövyin Solanossa ja aamulla lunastin
jallupullolla kaverin vapaaksi.
73`s Timo Ojaniemi
Niinkös se menikin?
Kaima terve, mukava että olet ehtinyt palstoille.
SOLANOn porukalle otettiin rahat Callaota varten Panamasta Amerikan paperina. Callaossa illanviettopaikassa tuli sotapoliisijoukko pitämään taskutarkastusta. Toisesta taskustani löysin viiden taalan rahan, minkä tarkastajat hyväksyivät. Tunnollisesti sitten kaivoin toisesta taskusta viitisenkymmentä dollaria, mikä jo oikeuttikin valtion täysihoitoon.
Jollain sotilasjeepillä yön kähmyssä ajettiin autioita katuja, kun oli ulkonaliikkumiskielto. Tämän tästä toiset soltut pysäyttivät matkan ja välillä vaikutti että alkavat ampua toisiaan ja ehkä vankiakin.
Vankilassa ei majoituksen lisäksi ollut muuta ylöspitoa, paitsi vartijat kävivät pummaamassa tupakkaa. Seuraavana iltapäivänä kun olivat päästäneet pois kävin kipparin pakeilla. Tietysti haukuin meklarin, joka ei ollut kertonut, että amerikkalaista rahaa sai olla vain jokunen taala. Kipparin luona oli paikkakuntalainen, joka kovasti nyökytteli samaa mieltä. Myöhemmin kuulin, että se oli juuri tämä meklari.
Senpä jälkeen pidettiin sitten nokkakusoa maissa iltamyöhään. Tuota jallupulloa en ole muistanut. Kiitos vielä näin jälkeenpäin. Historian salat selviävät. T.S.