You are here

Konemestari Matti Peltosen laivat

TimoSylvänne's picture

Konemestari Matti Peltosen laivat ja niiden matkat.

(katsoaksesi ko. laivan kuvia, klikkaa tekstin alun sinistä laivannimeä)

 

m/t AINO 3 – konemestari laivalle16.05.1976 Kreikka Pireuksen lähellä odottamassa rahtisopimusta. Parin viikon päästä Suetzin kanavan kautta Persian lahdelle ja lastaus Irakin rannikolla öljyputken päästä. Afrikan eteläkärjen Kaptownin kautta Eurooppaan. Heinäkuun alussa lastin kevennys Rotterdamissa ja sieltä Suomeen Söldvikiin heinäkuun puolivälissä, jonne pumpattiin loppulasti. Vaimoni Eivor oli m/t Ainon mukana tänne asti. Suomesta jatkoinne takaisin Suetzille ja lastaukseen Irakin rannikon öljyputkelle. Lastin saatuamme kiersimme taas Kaptownnin kautta Eurooppaan. Laiva joutui kiertämään Afrikan eteläkärjen kautta, koska ei mahtunut lastissa Suetzin kanavan kautta. Euroopassa tulimme Ranskaan Marseilleen Välimerelle. Lastin poispumppauksen jälkeen siirryimme Libyan rannikolle, josta lasti tuli taas meressä olevasta putkesta melko lähellä rannikkoa. Tämän jälkeen alkoi minun pisin yhtöjaksoinen merimatkani. Veimme lastin taas Afrikan ympäri Japaniin Osakaan. Kyseinen matka kesti 52 vuorokautta. Kun saimme Osakassa lastin pumpattua maihin, jatkoimme tyhjänä Indonesian Jaavan  saaren öljysatamaan, nimi uhohtunt, eksoottinen paikka. Lastin saatuamme ajelimme Singaporen laivojen ankkuripaikalle. Siellä teimme vuorokauden verran tarvittavia huoltoja laivan pääkoneeseen, on laivaa liikuttava dieselmoottori. Oli marraskuun viimeiset päivät ja laiva jatkaisi Singaporesta lastin kanssa yli koko Tyynenmeren Amerikan länsirannikolle. Saimme kuitenkin tiedon, että Suomesta oli tulossa vaihtomiehet ja toukokuussa Suomesta laivaan tulleet pääsevät kotiin vuosi- ja vastikelomalle. Yhteysvene haki meidät laivalta ja taksit odottivat venesatamassa, josta jatkoimme lentokentälle. Ajankohta oli sovitettu niin, että lento Singaporesta Bangkokiin lähti muutaman tunnin päästä. Bangkissa odotelimme hotellissa kolme päivää lentoa, sillä silloin lentoyhteys Suomeen oli vain kerran viikossa.

Suomen Tankkilaivan tankkeri m/t Wisa ja varustamon hoidossa olleet m/t Pellos ja m/t Aino olivat sisaraluksia. WISA ja sittemmin PELLOS olivat jonkin aikaa Suomen suurimmat laivat.

 

m/s ARCTURUS 06 – 31.01.1977 2-konemestari. Yksi reissu Suomesta Englantiin, Lontoon lähistölle ja takaisin Suomeen.

 

m/s KASTE 08.02.1977 1-konemeratri. Pieni rannikkolaiva oli Suomen Piikkiössä. Suomesta Hollantiin Rotterdam paikallisliikennettä15 helmikuuta – 22 maaliskuuta. Välillä Belgian Gent ja Antwerpen 12 huhtikuuta. Sieltä Suomen Piikkiöön 30 hutikuuta, jossa oli meriporukoiden lakko ja kaikki, paitsi kippari jättivät laivan.

 

m/s ARONA 06.05.1977 1-konemestari. Kuljetti kontteja ja rekkoja. Lento Kreikan Pireukseen, josta m/s Arona jatkoi Espanjan Valenciaan 28 toukokuuta.Sieltä Suezin kanavan kautta Saudi-Arabian Jeddahiin 10 kesäkuuta. Taas takaisin Suezin kautta Valenciaan, jossa olimme 2 pv heinäkuuta, sitten Pireukseen 8 päivänä, josta tulin lentäen Suomeen.

 

m/s KELO 15.08.1977 2-konemestari. Henry Nielsen varustamon ”Espanjan” sarjan laiva. Lentomatka Montrealiin ja sieltä kanavaa pitkin suurille järville. Ensimmäinen satama Chicago 22 pv elokuuta, josta viljalasti laivaan ja Atlantin yli ja Välimerelle Tunisiaan 13 pv syyskuuta La Goulette ja loppulasti Sfax. Jatkoimme Tunisiasta Ranskan Gaeniin Englannin kanaalissa, jossa olimme 21 lokakuuta. Takaisin USA:n itärannikolle Cleveland 16 pv marraskuuta, josta ajelimme kanavaa suurille järville Thunder Bay 1 pv joulukuuta, taas viljalasti ja takaisin Montreal, jossa jäimmme laivasta 19 pv, kun vaihtoporukka tuli. Atlantin yli lennot olivat ruuhkaisia ja odottelimme muutaman päivän lentokonepaikkoja Montrealissa, saimme paikat ja lensimme Pariisiin, jossa taas odotelimme jatkolentoa Helsinkiin. Ehdin Suomeen sopivasti jouluaatoksi.

 

m/s PUHOS 30.01.1978 2-konemestari H. Nielsen varustamon ”Espanjan” sarjan viimeinen viidestätoista laivasta. Oli ”neitsytmatkallaaan”, siis ensimmäinen matka valmistumisen jälkeen. Se oli seuraava: Espanjan Sevillasta Atlantin yli Amerikan suurille järvillle, josta viljalasti ja takaisin Atlantin yli, sekä Gibraltarin salmesta vähän matkaa Välimerelle Algerian rannikolle odottamaan vijalastin purkamista Mostaganemin satamassa.

Lensimme Suomesta Ranskaan Pariisiin ja sieltä Algerian Annabaan, josta paikallisella veneellä ankkurissa olevaan Puhokseen. Odotimme ankkurissa viellä kolme viikkoa. Haimme ohi ajavasta toisesta Nielsenin laivasta pelastusveneellä syötävää ja juotavaa, kun kaikki oli loppumassa. Maaliskuun alkupäivinä viljalasti oli purettu ja lähdimme ajelemaan välimeren pohjoisrannalle Ranskaan, Fos sur Mer, josta saimme sementtilastin Norsunluurannikolle Abidjan, Afrikan länsirannikolle. Olimme Abidjanissa 23 pv maaliskuuta ja sementtilasti oli purettu maaliskuun lopussa. Seuraavaksi matka jatkui Etelä-Amerikkaan Argentiinaan ja siellä jokea myöten Rosarion kaupunkiin, jossa olimme15 pv huhtikuuta.Viljan lastaus alkoi ja Rosariossa lastattava määrä oli laivassa huhtikuun lopussa. Loppulastin saimme Buenos Airesissa 5 – 8 pv toukokuuta. Etelä – Atlantilta lähdimme ajamaan kohti Suomea, tämä oli viimeinen kerta kun olin eteläisellä pallonpuoliskolla. Otimme Ganarian saarilta Las Palmasista bunkkeria=polttoainetäydennystä. Helsingin Kasuunilla olimme 3 pv kesäkuuta, lähes kuukauden merimatka. Kasuunilla vaihtui yli puolet laivan miehistöstä. Jäin 1-konemestariksi Puhokseen, kun koko perheeni tuli laivaan yhdeksi reissuksi. Matka jatkui Leningrad, nykyinen Pietari Venäjällä, jossa viljalasti purettiin. Lähdimme Leningradista kesäkuun puolivälissä Suomenlahdelle ja Itämerelle, josta matka jatkui Atlantille kohti USA:ta. Menimme Atlantilta taas kanavan sulkujen kautta suurille järville ja saavuimme Duluth:iin 7 pv heinäkuuta. Soijalasti tuli muutamassa päivässä ja tulimme takaisin kanavan kautta Atlantille. Soijalastin purkupaikaksi tuli Portugalin Lissabon, jonne tulimme 28 pv heinäkuuta. Lissabonissa lastin purkaminen kesti pari viikkoa. Tulimme koko perhe Suomeen elokuun 9 päivänä.

 

m/s CANOPUS 07 – 25 syyskuuta 1978 1-konemestari Suomen Höyrylaivan pikkulaiva. Yksi reissu Englantiin Lontoon lähistölle. Lähtö Kotkasta, paluu Raumalle.

 

m/s PETER 04 pv lokakuuta 2-konemestari H. Nielsenin ”Espanjan” sarjan laiva. Lensimme kapteeni Kalle Isomeren kanssa kahdestaan Kanadan Montrealiin, jossa odotelimme pari päivää hotellissa, että Peter saapui suurilta järviltä viljalastissa. Seuraava satama oli Meksikon Tampico, jonne tulimme 23 pv lokakuuta. Lastin purkaus kesti marraskuun lopulle. Siirryimme joulukuun alkupäivinä lähelle Jamaikalle Gramercy:iin lastaamaan malmikiviä, jotka veimme USA:n New Orleans:iin. Haimme viellä uuden lastin Jamaikalta ja takaisin New Orleans:iin, jossa jäin pois. Peteristä ja lensin New York:n kautta Suomeen joulukuun 12 päivänä.

 

m/s PUHOS 12 pv tammikuuta 2-konemestari takaisin tuttuun laivaan. Yksin lento Kanadan Saint Johns Atlantin puolella. Tulimme viljalastissa Englantiin Seaforth:iin, jossa olimme 27 tammikuuta. Helmikuun alusta sain vapautuneen 1-konemestarin paikan. Viljalastin purkaus kesti pari viikkoa. Helmikuun puolivälissä siirryimme Hollantiin Sluiskil:iin lastaamaan rautaromua, sitten Atlantin ylitys Amerikan suurille järville USA:n Toledoon, jossa olimme 6 pv huhtikuuta. Purimme rautalastin ja saimme viljalastin, touhut kestivät pari viikkoa. Matka jatkui takaisin Eurooppaan Saksan Hampuriin, jonne tulimme 9 pv toukokuuta. Puhoksen vakituinen konepäälikkö Seppo Peltonen halusi lomalle ja varustamosta tuli ehdotus, jos alkaisin Sepon sijaiseksi ja niin aloin hoitamaan konepäälikön ”pestiä”. Vaihdoimme toukokuun puolivälissä Saksassa Emdeniin. Lastauksen jälkeen lähdimme taas Atlantille. Tulimme USA:n itärannnikon Lackawannaan kesäkuun 1 pv. Purkasimme Emdenin lastin ja otimme uuden lastin samasta paikasta, sitten taas Euroopan suuntaan. Saavuimme Saksan Brakeen 25 pv kesäkuun 25 pv ja pukasimme lastin. Sitten siirryimme laivatelakalle Rotterdamiin, josta tulin kotiin.

 

m /s LITA 2 pv syyskuuta 1-konemestari. Litakin on Espanjan sarjan laivoja. Lensimme konepäälikkö Oiva Nurmelan kanssa kahdestaan Prtugalin Lissaboniin. Olimme siellä pari päivää hotellissa, jonne tuli tieto, että Lita onkin Porton kaupungissa. Matkustimme muistaakseni junalla Portoon, jossa saimme kuulla, että Lita on ankkurissa ja on satamalakko jonka ajan laiva pysyy ankkurissa paikallaan. Lakkoa kesti muistini mukaan kymmenkunta päivää, jonka ajan vietimme rantahotelissa täydellä palkalla. Lita tuli satamaan ja viljalasti purettiin. Sitten oli vuorossa laivan telakointi sen tekopaikalla Espanjan Sevilassa, siellä olimme syyskuun 19 päivästä sen loppuun. Telakoinnin jälkeen ylitimme Atlantin tyhjänä. Alkuosan viljalastista otimme Canadan itärannikon Point Tupperista. Loppuosan lastista saimme USA: Wilmingtonista 18 pv lokakuuta. Euroopassa tulimme nyt Kreikan Volokseen 17 pv marraskuuta. Sieltä tulin marraskuun viimeisinä päivinä Suomeen.

 

Seuraavaksi jäin Wärtsilä Oy Helsingin telakalle uudisrakennuslaivojen koekäyttökonemestarina, jossa olin joulukuusta 1979, elokuuhun 1981. Kyseisenä aikana siellä tehtiin Neuvostoliittoon kolme jokijäänmurtajaa ja kaksi isoa ”urho” luokan jäänmurtajaa, sekä yksi autolautta Tanskaan.

 

Henry Nielsenin laivojen seilaus jatkui elokuussa 1981.
Laivakohtainen työsopimus oli “vastakirja”, johon tuli joka kuukauden palkkalaskelma. Nyt palkkalaskelmaan ei enää merkitty kuukauden aikana olleita satamia, joten ne ovat pelkästään muistini varassa. Koko 1970-luvun ajan kaikki satamat näkyivät -laskelmassa.

 

m/s KELO 11 pv elokuuta 1-konemestari. Lähdimme Italian Milanoon lentäen ja sieltä junalla Genovaan. Elokuun loppupäivinä siirryimme Espanjan Sevillaan telakkaan. Syyskuun puolivälissä lähdimme Atlantille ja USA:n itärannikon eteläosan Savannahiin lastaamaan kivihiiltä. Toimme hiililastin Suomeen Inkooseen. Haimme Svannahista viellä toisen hiililastin Inkooseen. Ajelimme erilaisia lasteja USA:n itärannikon ja Keski-Euroopan välillä. Tulin Suomeen joulukuun puolivälissä.

 

m/t SHELLTRANS 1-konemestari. Suomessa Vuosaaren telakalla tehty “pikkutankkeri”. 1 pv maaliskuuta 1982 matka Vuosaaren telakalle Helsinkiin. Ajelimme kesään saakka Suomen rannikolla. Sitten siirryimme Englannin rannikolle, jonne laiva jäikin, käyden vain satunnaisesti Keski-Euroopan puolella. Meillä oli noin kuukauden vuorottelu, sama aika laivalla ja lomalla. Elokuussa en enää lähtenyt Shelltransiin.

 

m/s PAMINA 1-konemestari. Paminakin on Espanjan sarjan laivoja. 20 pv elokuuta 1982. Lensimme Suomesta USA:han New York:iin ja siitä autokuljetuksella, johonkin kaupungin ulkopuoliseen satamaan. Pamina oli tuonut Australiasta lastin tähän satamaan, jota oltiin jo purkamassa. Sitten ajelimme USA:n itärannikon ja Meksikonlahden välisiä lasteja, varmaan kaksi tai kolme. Seuraavaksi lasti Jamaikalta, jonka purkauspaikka oli Ruotsin Sundsval, jonka jälkeen toimme laivan Suomen Turkuun, Ruissaloon, odotelemaan laivalle ostajaehdokkaita. Olimme Turussa lokakuun alkupäivinä.

 

m/s PIRKKOLA Konepäällikkö. Pirkkola oli Elelä-Suomen Laiva Oy:n rannikkolaiva. 21 pn marraskuuta 1982. Laiva oli Hangossa. Menimme Turkuun ja Ahvenanmaalle. Yhden reissun kävimme Tallinassa, muuten ajelimme eteläsuomen kaupunkien välillä. Tulin kotiin 18 pv joulukuuta.

 

m/s MONIMBO 1-konemestari. Monimbo oli Nigaraguan valtion laiva, Keski-Amerikasta. H.Nielsen oli aikarahdannut sen ilmeisen halvalla ja halusi laivaan oman kapteenin, yliperämiehen sekä konepäälikön ja 1-konemestarin. Kolme muuta lähtivät laivaan jo muutama päivä aiakisemmin. Minä lensin Rotterdamiin laivalle tammikuun puolivälissä 1983. Rotterdamista siirryimme muutaman päivän päästä Hampuriin, jossa olimme noin viikon. Hampurin jälkeen tulimme Ruotsin jonkun sataman kautta Suomeen Kotkaan, jonne tulimme helmikuun alkupuolella. Kotkassa tehtiin suomalaisten tekemänä kaikki konehuoneen korjaukset ja tekemättömät huollot. Olimme Kotkassa pari viikkoa lastaamassa paperia. Lisälastia otimme Espanjan Bilbaosta. Maaliskuun alussa lähdimme Altantin ylitse ja parin viikon päästä tulimme Kolumbian Gartagenaan Atlantin puolella. Sieltä jatkoimme Panaman kanavaan ja Nigaraguan Corintoon. Seuraavaksi jatkoimme San Salvadoriin ja sieltä Meksikon Mazatlaniin. Matka jatkui USA :n länsiranikolle Los Angelesiin, jossa olimme pari viikkoa ja lähdimme huhtikuun puolivälissä, Panaman kanavan kautta Atlantille kohti Eurooppaa. Euroopassa tulimme vuorostaan Kielin kanavan kautta Itämerelle ja silloisen Itä-Saksan Rostokiin. Sieltä tulimme taas Kotkaan jossa olimme toukokuun loppupäivinä ja jäin pois laivasta.

 

m /t SHELLTRANS - konepäälikkö, uusi komennus kesäajaksi. Lensin yksin Manchesteriin, kesäkuun 12 päivänä. Ajelimme Englannin rannikkoliikennellä. Yhden kerran kesän aikana kävimme Amsterdamissa. Konepäällikön palkkaa olen saanut syyskuun puoliväliin asti. Laivasta tulin pois jossain vaiheessa elokuuta.

 

m /t TORNADO – 2-konemestari. Tankkeri on yksi Vuosaaren telakalla Norjalaisille tehdyistä suurista yli 300 metrisistä ”supertankkereista”. m/t Tornado oli koko laivallaolo aikani Portugalin Lissabonin kaupungin ankkuripaikalla, jossa korjasimme sitä Norjalaisten käytön jäljiltä. Laiva oli myyty Turkkilaisille, mutta heillä oli tiukat ehdot sen toimintakunnolle ja heitä alkoi tulla laivalle marraskuun alussa, jolloin alkoi kaikkien konepuolen laitteiden toimintakokeet. Olin m /t Tornadossa 9 pv syyskuu – 7 pv marraskuuta 1983.

 

m/t TEBOSTAR – 1-konemestari. Helsingin Valmetin telakalla tehty ”pikkutankkeri”. Laiva oli Helsingissä ja ajelimme etelärannikon kaupunkien välistä polttoaineen jakeluliikennettä. Olin m/t TEBOSTARISSA joulukuun puolivälistä - tammikuun

alkupäiville 1984.

 

m/t PAOLA – 2-konemestari. Rauma Repolan Raumalla rakentama keskikokoinen tankkilaiva. Laiva oli Porvoon Sköldvikin öljynjalostamon laiturissa. Menin m/t Paolaan tammikuun viimeinen päivä 1984. m/t Paola ajoi vakioliikennettä, laiva haki raakaöljylasteja silloisen Neuvostoliiton, nykyisen Latvian, Ventspilsistä ja toi öljylastin Sköldvikin öljynjalostamolle Porvooseen. Ajelimme kyseistä vakioliikennettä toukokuun lopulle, siis neljä kuukautta. Teimme sentään yhden pokkeuksen. Huhtikuussa otimme lastin Sköldvikistä ja veimme sen Englantiin ja toimme taas sieltä paluulastin takaisin. Tulin m/t Paolasta kotiin vähän ennen vappua.

 

m/s LITA – 2-konemestari. Espanjan sarjan suurempi kuivarahtilaiva. Laiva oli Turun Ruissalossa odotelemassa rahtia. Menin m/s Litaan syyskuun 10 päivä. Lähdimme noin viikon päästä Raahen rautatehtaalle lastaamaan rautalevyrullia lastiruumien pohjalla. Jatkoimme rautalevyrullien kanssa Atlantille ja USA:n New Orleans:siin, jossa olimme viikon ja lähdimme sieltä marraskuun alussa. Siirryimme Floridan Tampaan lastaamaan jotakin ja tämän lastin veimme itärannikolle, lähelle New York:ia. Otimme viljalastin Savannhista itärannikolta ja lähdimme takaisin Eurooppaan. Lastin purkaus tapahtui Rotterdamissa ja senjälkeen siirryimme telakkaan. Jo USA: ssa saimme, että laiva on myyty venäläisille ja laivan luovutus tapahtuu Euroopassa, nyt siis Rotterdamissa.Heti lastin purkamisen jälkeen laivan miehistön pääosa lähti Suomeen. Koko m/s Litan 10 – vuotisen ajan kapteenina ollut Pertti Kuronen sai varustamosta luvan, että minä ja konepäälikkö jäimme kapteenin lisäksi valvomaan laivan telakoinnin ja venäläisille luovutuksen. Tulin kotiin m/s Litasta joulukuun puolivälissä. Tämä oli viimeinen työpaikkani kauppalaivastossa.

Koko laivassaoloaika yhteensä on yli 10-vuotta, silloin kun Merenkulkuhallitus noteerasi kaikkien laivassaolot.

Seuraavaksi siirryin taas Wärtsilän Heisingin telakalle uudisrakennuslaivojen koekäyttöön.