Iltaa oli vietetty pidemmän kaavan mukaan, joten olotila aamulla oli "tuuhea". Tosiasiassa näitä iltoja oli kerääntynyt jo useampiakin, koska joulu, uusivuosi ja vielä loppiainenkin olivat vaatineet omat viettonsa.
Kympin kahviajan lähestyessä esitin konevalvomossa huokailleille kakkos- ja kolmosmestarille varovaisen tarjouksen siirtymisestä hyttiini ja nauttimaan viileät virvokkeet. Tämähän sopi kolleegoille mainiosti.
Hyttiin siirryttiin, pullot korkattiin ja nautittiin ensimmäiset siemaukset. Kuinka ollakaan, käytävältä kuuluivat kuivat yskähdykset, oveen koputettiin, vastausta odottamatta ovi avattiin ja sisään astui kuivankalpea Osmo-siiffi.
Ensivaikutelma oli hämmästyneet ilmeet, molemminpuolin. Hytin omistajana tarjosin siiffille istumapaikkaa ja ehdotin kohteliaasti kylmää virvoketta. Käsiään hermostuneena hieroen sekä silmiään räpytellen siiffi, kumma kyllä, suostui tarjoukseen.
Istuuduttuaan paikalleen siiffi kuitenkin aloitti pienimuotoisen ripityksen:"Eihän näin saa tehdä maissakaan, että työpäivän aikana juopotellaan" ja jatkoi "minulla ei ole kuin yksi toivomus ja se on, että laivassa olisi selviä mestareita".
Tähän kakkosmestari, savolaisvääräleuka, otettuaan pullosta kunnon kulauksen lausahti verkkaisesti:" Elä ny Ohmo mahottomia toivo".
- Lisää uusi kommentti
- 46 katselukertaa