Finlandia

Lähettänyt MarjattaKylmälä

Motto: Tarinat eivät ole mitään, jos niitä ei voi kertoa jollekin.

Kävin kesällä 74 Torontossa siirtolaiseksi muuttaneen veljeni luona. Minäkin innostuin ottamaan selvää siirtolaisviisumista. Esteeksi nousi maksussa oleva opintolaina. Finlandialla nissenä ollut tuttavani ehdotti, että laivalla saisin säästöön nopeammin kuin maissa.Kohta olinkin FÅA:n konttorilla tekemässä 8 kk:n sopimusta tiskaajan pestistä. Laivalla sattui olemaan samaan aikaan siivoojana eräs Satu, joka oli myös menossa Torontoon. Tapasimmekin sitten myöhemmin Canadassa. Löysin jonkun tekemän tilaston villin linjan laivojen porukoitten keski-iästä 70-luvulla. Se taisi olla 22 vuotta! Tähän sopii hyvin erään aivotutkijan ajatus, että aivot aikuistuvat n. 25-vuotiaana. Siihen asti välitön mielihyvä, riskinotto ja elämyshakuisuus ovat päällimmäisinä. Minun kohdallani tämä selittää nuoruuden sekoilujani ja elämysten etsimistä. Vähän yli kolmikymppisenä oli pakko rueta lapsen myötä aikuistumaan, mutta taidan olla kohta tarpeeksi vanha tullakseni lapseksi jälleen.

Pentterityttöjä

Meitä oli kolme ja kolme tyttöä kahdessa vuorossa ruokasalin tiskin liukuhihnalla.Kanssani työskennelleet Raija ja Berit pitivät kunnia-asianaan, etteivät puhtaat lautaset loppuneet tarjoilijoilta. Kun laiva lähti illansuussa, alkoi kiire ruokasalissa. Turistiaikaan tai risteilyillä saattoi olla kolmekin illalliskattausta. Jos et ollut iltavuorossa, saatoit pistäytyä kaupungilla laivan tullessa Helsinkiin tai Travemündeen.

Travemündessä menin usein istumaan rautatieaseman penkille. Ihmisiä katsellessa tunsi matkallelähtijän jännityksen ja jäähyväisten haikeuden sekä vastaanottajan odotuksen ja saapujan ilon. Samanlaisia tunnelmia on aistittavissa laivojen lähdöissä ja saapumisissa.Haminassa  ja Kotkassa asuessani kiertelin katselemassa laivoja haaveillen kaukaisista maista. Myöhemmin redillä odottaminen oli jonkinlainen välitila; et ole enää matkalla, mutta et vielä oikein perilläkään.

Helsingin päässä pistäydyin siskoni luona Kruunuhaassa. Eteläsatamasta sinne oli lyhyt matka kipaista. Usein vein maihin tupakkaa sekä saksalaista mansikkasamppanjaa Kruunuhaan tytöille. Kotiin maalle vein kahvia.

Menomatkalla olimme Kööpenhaminassa vähän ennen aamiaista. Aamuvuoron sattuessa saimme lämpimiä sämpylöitä, mitkä tulivat kööpenhaminalaisesta leipomosta uunituoreina ja rapeina. Tuntuu, etten ole koskaan enää saanut niin ihania aamiaissämpylöitä! Joskus vapaan sattuessa menin metrolla rautatieasemalle (taas !). Siellä saattoi törmätä suomalaisiin hippeihin, joita maalaistyttönä uteliaana katselin.

Tulomatkalla oli meripäivä, jolloin oli mukavaa vapaalla ollessa istua huopiin kääriytyneenä kannella lukemassa tai vaan katselemassa merta. Matkustajia ei juuri näkynyt. Minusta risteilyllä parasta ovat meripäivät.

Monen kerroksen väkeä

Luulisi näin maakrapuna, että kun ollaan samassa veneessä, kaikki ovat "samanarvoisia". Todella tiukka arvo-asteikko vallitsi minun mielestäni laivoissa, joissa olin ( matkustaja-laiva, kuivarahti, tankkeri). Finlandiassa tiskaaja oli aivan alimpana. Luulen, että tämä hierarkia perustui ammatilliseen koulutustasoon kuten maissakin.Kukin ryhmä seurusteli omiensa kanssa ja asui omissa kerroksissan. Myöhemmin huomasin, että rahtilaivoissa oli kolmen kerroksen väkeä. Päällikkö oli "jumala taivaassa". Hänellä täytyi olla yksinäistä? Esimiesasema merellä on ehkä erilainen kuin maissa.

Miehistön elämää

Alimman kerroksen elämä Finlandian pienissä kahden hengen hyteissä vaati sopeutumiskykyä. Hyttiin mahtui kerrossängyn lisäksi pieni pöytä sekä istuin. Melkein koko ajan kanssani asui Anneli,joka ompeli kerrossänkyihimme verhot. Siinä oli yksityisyys! En muista, että olisimme riidelleet, vaikka joskus otimmekin naista vahvempaa. Elämä miehistön messissä ja päivähuoneessa oli värikästä, sillä porukkaan mahtui monenlaista persoonaa. Me pentteritytöt olimme paljon yhdessa purserin apulaisten, kallepoikien kanssa. Luulen, että me olimme melkein samalla viivalla miehistöhierarkiassa.

Joskus Finlandian yöpyessä Travemündessä kävimme Harrin ja Auliksen kanssa diskossa. Hauskoja ja hyviä muistoja on paljon kallepojista. Porukassa olivat mukana Ritva ja ruokasalin kahvinkeittäjätyttö Pirkkokin. Hänelle terveisiä Mandilta. Jos tunnistat itsesi, niin lähetä valokuvat, jotka lupasit mulle 1975, nyt tänne Äänimereen. Pirkko oli ollut ruotsinlaivalla töissä, joten hän pystyi järjestämään minulle matkan Tukholmaan, missä kävin keväällä Canadan suurlähetystössä siirtolaisviisumia varten haastattelussa.

Kuutamoa ja ukonilmaa

Syksyllä aloittaessani Finlandialla elokuun kuutamo alkoi olla parhaimmillaan. Merellä kuunsilta on todella kaunis, kun se väreilee laivan vanavedessä. Myös ukonilman salamat ovat mahtavaa katseltavaa ennen kuin alkaa sataa ja myrskytä. Myrsky on sitten ihan omanlaisensa kokemus, Ihminen tuntee itsensä hyttyseksi. On pakko alkaa luottaa johonkin! Syysmyrskyissä keikutti sen verran, että jotkut matkustajat voivat pahoin. Ruoka-salin tarjoilijat maksoivat, jos kävimme siivoamassa oksennuksen. Kummallista kyllä, en tullut koskaan merisairaaksi. Sopivassa keikutuksessa nukutti hyvin. Ehkä onneksi minulta jäi kunnon myräkkä kokematta.

Risteilyjä

Talvella Finlandia teki risteilyjä usein Tallinnaan päin. Ne olivat enimmäkseen jonkin ammattiryhmän koulutuspäiviä ja saattoi olla pikkujoulujakin. Neuvostoaikaan oli ns. naamatarkastukset. Seisoimme rivissä cafeteriassa, kun viranomaiset vertasivat passikuvia naamoihin. Passiin lyötiin leima, vaikkei käytykään maissa. Minä seilasin alussa turistipassilla, joten mennessäni sitten USAn kautta Canadaan, oli selittämistä, miksi minulla on 13 (lue kolmetoista) CCCP-leimaa.

Telakalla

En muista, miten kauan olimme Vuosaaren telakalla. Olin töissä Berit Saukon kanssa miehistön messissä. Asuin yksin hytissämme, koska suurin osa porukasta oli poissa huolto-ja korjaustöitten ajan. Joskus illalla töitten jälkeen kävin Kruunuhaassa siskoa katsomassa. Sen muistan, että oli pakkanen.

Viimeinen matka ja ulosmaksu

Mielelläni sanoisin sen olleen ikimuistoisen, mutta muisti meni osittain. Laiva yöpyi Travemündessä. Nyt oli hyvä lähteä juhlimaan ulosmaksua.En tiedä, miten olen tullut yöllä laivalle, mutta aamulla heräsin liian myöhään töihin ja kaiken lisäksi kamala krapula ja morkkis. Oli aika noloa vetää pystyyn läksiäisiksi. Olin Finlandialla 6.8.-74 – 1.3.-75. Maksoin opintolainan lopun pois ja ostin lentolipun Torontoon. Lento lähti vasta juhannuksen jälkeen, joten  jäi aikaa heittää jäähyväiset  kotiseudulle. Mutta toisin kävi. Se onkin sitten toinen juttu.

 

Katso Äänimeren FINLANDIA albumin kuvia

Liite Koko
Passat Travemünden satamassa 99.39 KB
Travemünde 117.45 KB
Travemünde 121.79 KB
Travemünde 93.28 KB

I. Laaksonen (ei varmistettu)

Pe, 10.10.2014 - 17:47

Näistä CCCP-leimoista. Ehkä se ongelma oli siinä, että leimoja oli pariton määrä; ei esim. 12 tai 14. Pätevä immigration-upseeri huomaa heti tällaiset asiat. Virkansa puolesta tietysti ja halusi ottaa selvää, etteivät paperit olleet esim. jotenkin väärennettyjä. Esim. N-liitossa käynti ei USA:n viranomaisten taholta ollut suinkaan koskaan mikään erityinen asia; itse olen ajanut viljaa Amerikasta N-liittoon moniaita lasteja...

Muistoja (ei varmistettu)

La, 11.10.2014 - 11:48

In reply to by I. Laaksonen (ei varmistettu)

Toi hilpeitä muistoja maininta väärennetyistä papereista. Kun ajaettiin jatkuvasti Suomi - Ventspils/Klaipeda ja aina naamatarkastuksessa tuli leima lisää, ei merimiespassissa sivut riittäneet. Niinpä sitten paikalliset iskivät nitojalla passin loppuun lisää paperia ja taas sopi leimoja monelle matkalle.

Systeemihän oli, että sekä sisään ja ulos lyötiin leima, eli yhdeltä käynniltä tuli kaksi leimaa. Vai tuliko kaikille?

Saattoiko siis passiin tulla käynnistä vain yksi leima? Jos näin, oliko kyseessä ahteriin jäänti, sairaala reissu vaiko peräti työläisten ihannevaltioon tutustuminen perusteellisemmin työleirin muodossa. Itse en ainkaan ole kuullut viimeisestä vaihtoehdosta suomalaisten merenkulkijoiden osalta. Suomalaisella turistipassilla muistan tapauksen jolloin viimeinen vaihtoehto toteutui rangaistuksena "huliganismista". Muistelen leirituomion olleen kolme kuukautta, ja siinä taisi olla "turistialennusta".

Vielä leimoista; tietääköhän kukaan (suomalainen) mitä erilliset numeroleimat "18 68" tarkoittivat ? Näyttäisi olevan kaikissa Ventspilsin sisääntulo leimoissa. Vanhemmat kipparit ja kipinät tietänevät näistä asioista.

Hank

Tulihan tuo neukkuleima sekä tulo-, että lähtöpärstäntarkastuksessa. Minulla näyttää järestään olevan 70-luvun leimoissa 05 05. Mitä lie KGB:n koodeja. En muista mitä numeroita muut saivat. Näin jälkeenpäin voisin kuvitella, että olisi ollut crewlistin numero, kipinä kun oli yleensä aina vitosena. Millaisia arvosanoja muut ovat tuolloin passiinsa saaneet?

Toni Peltonen (ei varmistettu)

Ke, 03.02.2016 - 15:57

In reply to by JariSavolainen

Tämä oli Hjalmar Linderin sukulaisten laiva ja he olivat punaisia. Paul Ossian jätti laivan sinne Torontoon palatessaan Suomeen.

Sillä laivalla pakeni muitakin Suomesta Kanadaan sisällissodan takia.

Marjatta Kylmälä (ei varmistettu)

La, 07.10.2017 - 12:18

In reply to by Toni Peltonen (ei varmistettu)

Mielenkiintoinen tieto! Kyseessä lienee 1908 Glasgowssa rakennettu laiva, jonka tämä paroni de Linder osti 1919. Ukkini meni 1907 siirtolaiseksi ja palasi 1917. Kuvia ja tietoja löytyy aakkosellinen hakemisto laiva luettelosta.

Capt. I. Laaksonen (ei varmistettu)

Ma, 16.10.2017 - 21:34

In reply to by JariSavolainen

Valitan, jos kirjoittamani teksti ei miellyttänyt. Kerroin ainoastaan kokemuksiani lukuisilta N-liiton käynneiltäni, jollaista palstalla jopa kyseltiin tuossa aiemmin. Vierailimme N-liitossa ainoastaan ns. kaupallisista syistä, emme esim. tekemässä jotain "politiikkaa". Myös paikalliset ihmiset ymmärsivät sen oikein hyvin. Politiikkaa puhuu arvonsa tunteva kokeneempi merenkulkija vain lomillaan keittiön pöydän päässä istuskellen vaimolleen ja sitäkin vasta parin wiskin jälkeen. On tavattoman valitettavaa, että niin monella suomal. merenkulkijalla on eri käsitys. Ehkeivät he sitten aivan ymmärtäneet esim. palkkansa kuittaamisen perustetta, jonka siis on ollut tarkoitus olla moitteeton työsuoritus, ei suinkaan jokin mielipiteenmuodostus. Muutoin en olisi uskonut, että jopa sensuuriin langetaan näilläkin ao. palstoilla...