WHITE ROSE ankkuroitui Tsingtaon redille maanantaina 7.8.1972. Olimme Shanghaista tulossa, joten tiesimme kiinalaisista tavoista. Isolla porukalla saapuivat hinaajalla ajaen tekemään klaarausta. Sen jälkeen porukka poistui, mutta jätti vahtisotilaat laivalle, olisiko heitä kolme ollut. Monenlaisia kieltoja oli voimassa, ei saanut valokuvata ja radiolähettimen käyttö oli kielletty.
Lyhytaaltoyhteydet Suomeen olivat kuuluneet kohtalaisesti iltaisin. Välillä jopa oli yritetty radiopuhelua vaihtelevalla menestyksellä. Kun OFTE oli jälleen Helsinkiradion listalla, piti keksiä keino saada sieltä sähke laivalle.
Vartiomiesten kulkua seurailtiin. Kun kaikki kolme olivat poissa lähettyviltä, lähetin päälle ja yhteys Keimolaan. Monta minuuttia ei sähkeen vastaanotto kestänyt. Samalla tieto Helsinkiradioon, että yhteyksiä piti ottaa hissukseen. Seuraavatkin yhteydet sujuivat yhtä onnekkaasti ja alkoivat pian olla rutiinia.
Eräänä iltana taas naputtelin sähkettä menemään, kun huomasin venttiilin lasin takaa pilkottavan punaisen tähden. Lähettimen päältä meni kuparijohdin seinän läpivientieristimeen ja siitä ulos ja ylös mastojen väliin ripustettuun vaijeriantenniin. Tässä kuparijohtimessa oli kiinni klimlamppu, mikä vilkutti sähkötyksen tahdissa. Tätä lamppua näytti vahtisotilas tarkasti seuraavan ja kun yhteys loppui, tuli sotilas sisälle radiohyttiin.
Oltiin pantu merkille, että kiinalaiset sotilaat osasivat nuukasti englantia ja yleensä sanoivat kaikkeen jees. Selostin sotilaalle, että kun ollaan ankkurissa eikä ole mitään keinoa pitää yhteyttä maihin, eikö voida sallia sähkeitten välitys. Sotilas sanoi jees ja halusi nähdä sähkeen. Joku laivaporukasta kauppasi Suomessa olevaa autoaan ja antoi sähkeitse myyntiohjeita. Alkuperäisen tekstin sotilas halusi itselleen. Kysyin vielä, että voihan ankkurissa ollessamme välittää sähkeitä ja sotilas sanoi jees. Kuitenkin kaikki alkuperäiset paperit he halusivat itselleen ja jouduin sitten kaikki kirjoittamaan kalkkeeripaperin kanssa.
Kiinalaiset ilmoittivat luotsiaseman vilkkuvalolla perjantaina 18.8. luotsin tulosta laivaan. Satamassa purimme Ruotsista tuotua selluloosaa lähes kaksi viikkoa ja kohti Dairenia päästiin lähetämään keskiviikkona 30.8.
- Lisää uusi kommentti
- 35 katselukertaa
Kinuskia
Kiinalaiset olivat melko vainoharhaisia tuolloin. 1974 kun aloimme Passad kolmosen kanssa ajamaan öljyä Persianlahdelta Kiinan Tsamkongiin, ekareissulla heiltä tuli määräys sinetöidä radiohytin ovet satamassa/redillä oltaessa. Kippari Jaska selitti radiohytin olevan kipinän työhuone satamassa vaadittavien papereiden työstämiseen. Määräystä lievennettiin, radiohytissä sai tehdä rutiinitöitä, mutta radiolähettimeen ei saanut koskea. Laivalla pyöri koko aika jokunen kansanarmeijan sotilas. Eräänä yönä heräsin hirveään ölömölöön hyttini oven takaa. Vahtisotilas oli väittämänsä mukaan havainnut radiohytin venttiilistä (ikkunasta) lähetettävän valonsäteellä merkkejä maissa oleville vakoojille. Radiohytti tutkittiin perin pohjin, mutta vilkuttelevaa vakoojaa ei löytynyt. Tiedä sitten, oliko vahtisotilas nähnyt kuun heijastuksia kaljapullon korkista. Laivalla oli susikoira, Dingo. Kiinalaiset pelkäsivät koiraa ja jonkun ajan kuluttua tulikin määräys että koira oli pidettävä satamassa joko sisätiloissa tai hyvin kytkettynä jossain perätäkillä.