Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

Nollapisteiden kautta raakaöljyä Angolasta Meksikon lahdelle

Lähettänyt HANK

 

“Wellcome to paradise ” luki hytin ovessa majoittuessani tilapäisesti satama-ajaksi tunkin hyttiin. Hytissä olikin melua kuin konehuoneessa. No, ei se paljon häirinnyt väsyneen unta, sillä takana oli pitkä matka ja päivä: HEL – LHR – PHL. Päälle autokyyti Delaware Bay`lle ja veneellä redillä makaavaan puolityhjään raakaöljy-rotiskoon, jota siis purettiin.

 

”Paratiisin” toilettia – pytyn spuulaus pytsillä, ATC:n ”staili”, joka varustamossa oma staili.

 

Liput liehuvat syyskesän lämpimissä tuulissa Philadelphian vesillä. Tuohon ”vanhaan hyvään aikaan” sai aluksilla vielä olla melko rauhassa. Toki USCG kävi ikääntyneellä raakaöljyaluksella. Jos ei muuta, niin Inerin happipitoisuudesta saattoi aina vitnoilla.

 

Delaware Bay, Big Stone on suojaisa paikka lossata proomuihin ja odottaa orderia.

 

Perämies vihdoinkin hytissään, joka vaan oli melko paskainen. Muutoin mukava hiljainen ja hyvin ilmastoitukin. Hytin varustukseeen kuului jopa SW-radio. Pori ei sillä noille merialueille kuulunut, vaan omalla pikku Sony:lla (ICF-F1) kylläkin. Pimeään aikaan saattoi häiriöiden seasta kuulla uutisia kotimaasta ja seurata Itä-Euroopan kommunistidiktatuurien hajoamista.

 

”Cabinda, Angola for oders - toivottavasti automaatti ei hajoa!” Miettivät filippiiniläiset täkkärit. Ajoimme Delaware Bay`n suulta, Cape May`ltä loxodromia, siis samaa suuntaa, yli 4000 mailia kohti way point`ia, Cape Palmas`n, Liberian edustalle. Sen suurempia loxodromeja maapallolla ei kai juurikaan voi kauppamerenkulun puitteissa ajaa, ainakaan väistämättä jotain matalikkoa tai suurempaa. Ei siis tarvinnut automaattia väännellä. Jos se olisi sattunut hajoamaan, vaikka päällä oli sen ajan normaali filippiiniläinen täkkäriporukka, ruoritörnejä olisi riittänyt kreikkalaiselle ciiffillekin asti. Hän muutoin tapasi tulla brygälle omiin nimiin ja alkaa huudella VHF:llä, silloin harvoin kun jotain kelluvaa oli näköpiirissä. Eli kysellen siis kreikkalaisia kohtalontovereita. Kysyin häneltä tällaisessa tilanteessa vahdissani: ”Onko Sinulla mahdollisesti radiopuhelimenhoitajan todistus?” Opin muutaman kirosanan kreikaksi.. Sellaista oli tämä nykyinen Eurostoliiton persaukiskansa jo silloin. (0336N/0830W)

 

Liberian edustalla tämän matkan rahtausdetskut (taisi olla Hess-Oil) tarkentuivat; telexissä luki: “..to load full and complete cargo of Angolan light Crude Oil at Takula Offshore Terminal, Cabinda, Angola…” Navigaatioupseerina huomasin voivani piirtää Positon Plotting Sheet`lle kurssin Cabindaan läpi pisteen, missä Greenwichin meridiaani leikkaa päiväntasaajan. Siinä olisi silloin paljon nollia! Niin siis tein. Kyseisessä paikassa silloinen GPS:n edeltäjä, TRANSIT-navigaattori, näytti melko pieniä lukemia. Ja tämä ei ole mikään merimiesjuttu! Onko kukaan muu tehnyt samaa temppua – olisi kiva tietää ?

 

Cabindan terminaalia operoi, ainakin silloin – tiedä tästä päivästä – sellainen amerikkalainen öljyalan yrittäjä kun Standard Oil of California. Se tunnetaan paremmin päätoiminimellään CHEVRON. Heillä oli varastoaluksena liberiaan rekisteröity ULCC (310 000 Dwt) ”Afran Ocean”. Sen päällä oli täysi italiaanoporukka. Tosin Mooring- ja loading masterina toimivat jenkit. Lastisurveyori tuli kauempaa etelästä, pääkaupunki Luanda`sta. Hän kehui Luandaa maanpäälliseksi helvetiksi. Afran Ocean oli ollut Takulassa jo pidempään. Siellä ei tunnettu roskaproomuja, kuten mikään huolto-, proviantti-, vaihto-, tms ei ollut ainakaan helppoa. Aluksesta oli siis jo pitkään lempattu jätteet”isoon varastoon” eli mereen. Ympäristöarvoista yms siis viis. Toihan Kongo-joki kokoa ajan kaikkea virtansa mukana.

 

Aluksen ahterissa uiskenteli koko ajan suuria haita. Chevronilla oli tietysti helikopteri käytössä ja oma kenttä mantereella Malongossa, jossa oli heidän öljyleirinsä. Porukkaa vaihtoivat siten, että biz-jetillä suoraan kentältään Luandaan ja edelleen Eurooppaan meneviin reittikoneisiin ilman Angolan emigreissiä/tullia. Niin ainakin kertoivat. Homma oli varmaan hoidettu Washingtonin kuvilla, jotka noissakin maissa kummasti auttavat oloa ja eloa. No mutta, aikanaan saatiin lasti päälle; noin 1.000 000 barrelia länsiafrikkalaista mustaa kultaa. Sveitsiläisen pankin notify-osoitteella varustetut order-konossementit oli allekirjoitettu. Ne olivat varmaan jo taivaan sinessä matkalla pois Afrikasta (BL`s, originals, full set – ne kun sinulla on hallussasi - voitkin lähteä öljykauppoihin energiapörsseihin). Paikalliset ”demokraattiset” heimopäälliköt ja vähän isommatkin viskaalit olivat saamassa omansa, kun Alandia Breeze legotti Afran Oceanin ulkosivulta. Pian tuli purkausordeir; St. Croix, U.S.V.I. Lopuksi pieni maantiedon kertaus; Cabinda on saareke Angolaa Kongo-joen suistossa.

 

Matkalla Meksikon lahdelle nähtiin jälleen kerran kaikkea, tai sitten ei mitään mielenkiintoista. Tästä on keskusteltu aina. Kirjoittajan eli perämiehen vinkkelistä merellä on aina nähtävää ja se on aina erilainen. Näimme esim. valaan ruhon, jota luulimme aluksi kaatuneeksi purjeveneeksi, hait söivät sitä. (0328S/0109W) Matkalla kohti Ameriikkoja ajoimme, vallitsevia virtoja hyödyntäen, Brasilian rannikon läheisyyteen ja edelleen kohti Karibiaa.

Filippiiniläinen aliperämies

”Filsujen” lisäksi päällä oli neljä eurooppalaista. Ruoka oli itämaista ja lähinnä riisiä, mikä oikein laitettuna on ihan hyvää. Perunoita kokki ei oppinut keittämään, vaikka kuinka yritti ja perämies sentään opetti. Ruoka ei todellakaan ollut mikään viihtyvyystekijä, vaikka olisi sitä pitänyt olla. Filsu -byssaporukka varmaan teki parhaansa, mutta he kun eivät olleet oikein minkään alan ammattilaisia. Kyseisessä liikenteessä USAn päässä jouduttiin ottamaan vähintään kolmen kuukauden proviantti. Silloin pitää olla taitavat tekijät byssassa, jotta voidaan syödä edes kohtuullisesti. Ahkeria filsut olivat, eivätkä edes pahemmin juopotelleet. No, ehkäpä slabihinnat olivat kovia heille. He olivat tulleet 9 kk:n törnilleen tekemään rahaa. Ahkeria ja hyvä käytöksisiä he kyllä olivat. Heidän työnsä jälki oli kyllä melko vähäistä. No, olikokaan sen tarkoitus olla jotain muuta? Monella heillä oli törninsä jälkeen suunnitelma ostaa jokin liikeyritys kotimaastaan ja jättää merielämä siihen. Ehkäpä se osaltaan vaikutti työmotivaatioon ja -jälkeen. Jotkut heistä aikoivat jatkaa merellä, kuten kirjoittajan vahtimies, matruusimies. Hän väitti olevansa siviiliammatiltaan pappi. Saattoi ollakin. Kun ”hengenmies” oli toistuvasti kysynyt; onko Helsingin kaduilla jääkarhuja ja montako kertaa viikossa venäläiset hyökkäävät Suomeen? Päätin, että yytsikki on siivellä enkä tarvitse juttu kaveria. Mutta porukka oli pääasiassa mukavaa ja asiallista. Vapaa-ajan huvit olivat niukkoja, niinhän merellä silloin. Esimerkiksi ”kirjasto” oli mitä oli; muutama englannin ja takalogin kielinen Tex Willer/Jerry Cotton –tyyppinen teos. No, nekin tuli luettua. Harmitti, ettei tullut juurikaan omaa lukemista matkaan. Onneksi Sony kuului silloin tällöin, Porista ja oli aikaa ajatella kaikenlaista rauhassa. Toisin kuin nyky- eli netti- ja informaatioaikana.

 

Navigaatio oli toki tarvetta, mutta myös ajankulua ja harrastetta. Päiväntasaajan korkeapaineet pitivät taivaan auki ja horisonttikin oli yleensä terävä sekä aamu että iltahämärissä. Sekstanttia tuli käytettyä. Muistuu mieleen tarina eräästä suurtankkerin päälliköstä. Hän oli taitava mies, mutta kaikilla meillä on heikkoutemme. Hänen heikkoutensa oli sekstantin säilytyslaatikko monimutkaisine salpoineen. Tarinan mukaan hän ei saanut sekstanttia laatikosta, vaikka kuinka yritti, jopa vieraiden läsnä ollessa…No, vähän merimiesjuttua tositarinan lomaan. Mutta tähtitaivas oli samettinen noilla latitudeilla, kuten osa lukijoista hyvin tietää. Prygän siiven pää oli lähes meren päällä ja siellä todella tunsi olevansa yksin yöllä. Silloin ajatus ja mielikuvitus lensi katsellessa samettista tähtipalloa, hienoa linnunrataa sekä fosforinhohtoista potkurivirtaa…

 

Vielä vähän navigeerauksesta. Käytössä oli siis ”Gepsun”:n edeltäjä, TRANSIT- satelliittinavigaattori. Positioita oli kiva vertailla astronomisiin, ”ammuttuihin”, paikkoihin. Mittasimme aurinkoa ja planeettoja sekä kiintotähtiä säännöllisesti. Muistelen edesmennyttä astronomisen navigaation Grand Old Man`ia, Frank Homolka`a. Hän opetti aiemmin Nielsenillä, että kirkkaaseen kuuhorisonttiin voi ampua seitsemän tähteä (ts. Seven Selected Stars -taulukon mukaan) ja saada ihan hyvän position. Kokeilimme sitäkin. Siihen aikaan vielä oli taitavia ja kokeneita astronomisia navigaattoreita. Parhaimmillaan he ampuivat reilussa vartissa jopa nuo seitsemän tähteä ja paikka oli kartalla. Monet heistä ovat nyt jo”ilmavoimissa”.

 

Ehkäpä on paikallaan muutama sana tuon ajan tutkista. Ainakin laatupelit olivat silloin Raytheoneita ja sittemmin Selesmareja. Niitä oikeita ”linnunpönttöjä”, joissa oli oikea katodisädeputki jota oli mukava katsella. Pulssitehot olivat siksi suuria, että jos laite oli kunnossa ja vireessä, heikompikin maali piirtyi lähes kuin kartalla. Sopivan kohteen saattoi mitata/suuntia jopa 30 mailiin asti, mihin VRM:n skaala ylsi. Se ja EBL pyörivät mukavasti rullapotikoilla. Ne olivat oikeasti ergonomisia. Plottauskin onnistui, kunhan osasi. Ei ollut mitään näpelöi-hipelöi-kosketa-tätä-sitä-tota... rasvanakeillasi ja kursori pyörii kuvaputkella anteeksi -ruudulla sinne tänne – usemmiten sinne. Niin näissä nyky”tutkissa”, jotka taitavat olla jonkin tietokonepelin oheistuotteina keksittyjä. Vaikka niissä on nk.ominaisuuksia, ne ovat rimpulaleluja monessa mielessä, kuten moni veteraaninavigaattori – myhäillen – tietää.

Ruotsalainen yliperämies seuraa prygan torppausta.

Vielä tässä yhteydessä muistuu mieleen eräs episodi tutkan käytöstä avomerellä.Sattui eräässä jauhotrampissa, lähestyttäessä förstin vahdissa Hebridejä/Pentlannin salmea, eastbound. Keli oli tällöin hieman suttuinen, mutta liikenne taisi olla melko vähäistä.
Päälikkö yliperämiehelle: ” Katso tutkaa!”
Yliperämies päällikölle: ”Katsoin juuri”
Päällikkö yliperämiehelle: Katso vielä!”
Yliperämies päällikölle: ”Katsoin juuri”
Päällikkö yliperämiehelle: ”Määrään Sinut Katsomaan Tutkaa!!”
Sivusta seuranneena saattoi todeta, kuinka tämä persoonallinen yliperämies, joka oli myös hyvä astronominen navigaattori, sulki silmänsä tiukasti katsoessaan tutkan ”tuuttiin”, Päällikön määräyksestä. ”His Master`s voice” oli puhunut!

Mutta takaisin lämpimämmille vesille.

 

Vapaavahdit kuluivat usein trooppisessa auringossa uima-altaassa välillä polskien.Niin aina. Saunaa tässä ruotsalaisrakenteessa ei ollut ja sitä kyllä suomalainen kaipasi. Alus oli aika törkyinen. Hällä väliä -staili yhdistettynä etnisiin miehistöihin, johtaa usein tähän. Kun paikat pääsevät tarpeeksi huonoon kuntoon ja paskaisiksi, ne usein jäävät sellaisiksi. Konehuoneessa en muista käyneeni – miksi olisinkaan – lienee ollut savuinen ja öljyinen luola. Konestoppeja ei kuitenkaan ole jäänyt mieleen. Kreikku-ciiffi ei pitänyt filsumiehistöä ihmisinä ja kohteli heitä kuin koiria. Kosketteli jopa näiden päitä, mikä monessa kulttuurissa on kiellettyä. Rohkea heppu tämä vanhan merenkulkijakansan edustaja. Eräät ovat siten päätyneet haiden ruoaksi…

 

Matka edistyi, muistaakseni sellaista noin 13 solmua kohti Karibiaa ja Pikku-Antilleja.

Mutta, hurrikaanikausi oli meneillään. Eräs tällainen oli käväissyt USAn Neitsytsaarilla ja tehnyt tuhojaan. Niinpä St. Croix`sta ei tullut sen lastin purkupaikkaa. Uusi orderi oli ns. LOOP eli Lousiana Offshore Oil Port. Kevennysalue Meksikon lahdella, Mississippi-joen suiston edustalla. Parisen kymmentä mailia rannikolta, kirjaimellisesti ”in the middle of the no-where”. Silti USAn suurin Off-Shore-satama mittavine faciliteetteineen, ainakin silloin.

Legotettiin ankkuri ja kevennys alkoi. Tuli bunkkeria, provianttia jne. Hurrikaani lähestyi Jukatanilta ja kevennys jouduttiin keskeyttämään. Alettiin hiivaamaan ankkuria. Merenkulkijat joutuvat usein tekemään turhia hommia.Tuli myös porukan vaihtoa.Tulijat olivat väsyneitä matkasta, lopuksi rullattuaan rankasti supply-aluksessa useita tunteja.

 

Tuli myös luokan mies.Helikopterilla. Hän oli siksi kiireinen tai kallis, miten vaan. Täkin heko-paikalle laskeutui Bell. Menin vastaan vispilää. Kiireisen matkustajan jälkeen koneesta nousi hymyilevä keski-ikäinen pilotti. ”Hallo – who`re you?” Bahamian vessel – asian crew... hän totesi edelleen rennosti. Kerroin olevani suomalainen perämies. Hän ilahtui ja kertoi itse olevansa suomalaista sukujuurta. Kysyi voisinko lähteä hänen matkaan todeten, että voisimme olla huurteisten äärellä ”NOLAssa”, nostalgisella Bourbon Streetillä, alle parin tunnin. Valittelin, etten päässyt lähtemään, vielä. Merielämä on aina ollut monesta mukavasta luopumista. Menimme päällystön messiin syömään. Hän rupatteli mukavia. Kertoi lentäneensä Vietnamissa vähän isompaa Belliä, tulitukopteria. Se oliskin jo toinen tarina, mutta suomalaisia siis tapaa joka paikassa!

Klikkaa tähän ja katso kuvia ALANDIA BREEZE albumista

Eso (ei varmistettu)

Ke, 05.04.2017 - 20:58

Kiva autenttinen kertomus maailman meriltä.
'Porikin' on mainittu, vaan eipä ole asema elossa enää. Ehdin olemaan parina kesänä Koivistonluodon alkuperäisellä mestalla kesäduunissa opin ajoa tahkotessa. Uudempi la-asema Preiviikissä on sekin jo haudattu.

Meikän lyhyen merimiesuran alkuopit seilattiin Turun ja Åbon välillä 1965. Bunkattiin samassa koijassa 'Rantasalmen sulttaanin' kanssa Suomen Joutsenella.

Axel von Fersen - lisää kuvia ja tietoja

Lähettänyt TimoHärmälä

Asuessamme Suomenlinnassa olin kesäduunissa täkkärinä kuvassa olevassa puolustusvoimain Axel von Fersen laivassa 1961 ja 1962. Laiva liikennöi väliä Suomenlinna - Vallisaari. Meitä oli kaksi täkkäriä kesäduunissa: Juhani Kaskeala ja minä. Siitä meidän molempien lapsuuden- ja luokkakavereiden merimiesura oikeastaan alkoi. Juhanin hieman eri taholla kuin minun, mutta merimies mikä merimies.

AXEL VON FERSEN

Fersenin historiaan kuuluu siis sekin, että puolustusvoimien entinen komentaja amiraali Juhani Kaskeala (minusta tietenkin puhumattakaan) on aloittanut merimiesuransa Axel von Fersen laivalla.

Axel von Fersen liikennöi silloin 1961 Suomenlinnan ja Vallisaaren väliä ns. vuorolaivana joskin välillä myös kuljetti varusmiehiä Isosaareen. Koska laiva kuljetti myös siviilihenkilöitä niin säännösten mukaan päälliköllä oli oltava vastaava siviilipätevyyskirja voidakseen kipparoida sitä laivaa joten siinä oli siviilikipparit. Olihan siinä silloin kesällä myös välillä kipparina tuuraamassa joku intin kessu/ylikessukin. Siihen sitten pariksi kesäksi otettiin täkkäreiksi kesäduuniin pari koululaista  ja Kaskealan Juhani ja minä saimme sen duunin. Meidän tehtävämme oli heittää köydet kiinni laituriin tullessa joko perässä tai keulassa. Toisessa päässä töijauksen hoiti intissä oleva varusmies. Meillä Juhanin kanssa oli joka toinen päivä vapaata joten teimme sitä duunia vuoropäivinä kuten koko muukin sen laivan henkilökunta joka liikenteessä ollessa oli kaksi täkkäriä, yksi konemies ja kippari. Toisena täkkärinä oli aina asepalvelusta suorittava rannikkotykistön varusmies. Kaskealan Juhani täytti 15 v vasta joskus heinäkuussa 1961 mutta aloitti duunit Fersussa jo kesäkuun alussa siis ollessan 14v. Myöhemmin kun laivan kippari tämän huomasi samoin kuin rannikkotykistön laivatoimiston pomo niin olivat todella vihaisia kun olivat käyttäneet yli kuukauden verran lapsityövoimaa tietämättään. Minulla ei ollut tätä ongelmaa koska olin täyttänyt 15 jo helmikuussa.

Seison Fersenin kannella Suokissa huhtikuussa 1962. Samana päivänä olin päässyt ripille Suomenlinnan kirkossa. Olinhan ollut Fersussa täkkärinä Kaskealan Juhanin kanssa kesän 1961 ja sitten olimme vielä kesän 1962. Halusin ripille pääsyn jälkeen, että minut kuvataan Axel von Fersenin kannella.

Rannikkotykistölle rakennettiin 1915 Helsingissä neljän aluksen laivasarja: Axel von Fersen, Augustin Ehrensvärd, Fabian Wrede sekä Wilhelm Carpelan. Ehrensvärdin ja Fersenin kotisatama oli 50-60 luvuilla Suomenlinna.

Laivathan olivat hieman erikoisen ja jotenkin huvittavan näköisiä. Kipparit jotka niitä ajoivat pitivät kuitenkin yllätys yllätys niitä ihan hyvinä merilaivoina sillä ottivat aallokon tyylikkäästi vastaan. Kun Suokin lautta toi turisteja Suokkiin ja nämä kaksi kumppanusta tai vaikka vaan toinen oli siinä Suokin laiturissa niin ensimmäinen komentti yleensä turisteilta oli: "Hei katsokaa sukellusvene".

Axel von Fersen oli museoviraston omistuksessa vuodesta 1979, kuitenkin viimeisinä vuosinaan urheilusukeltajien käytössä Kuopiossa jonkinlaisena tukialuksena. Alus oli tarkoitus museoida, mutta valitettavasti niin ei koskaan kuitenkaan käynyt vaan keväällä luin Suomen Laivahistoriallisen yhdistyksen Laiva-lehdestä, että alus on romutettu Puumalassa. Mielestäni todella sääli. Hyvin olisi sopinut Kotkaan Merimuseon yhteyteen.

Kuvassa alapuolella Axel von Fersen Kuopion matkustajasataman venelaiturissa


Axel von Fersen Kuopion satamassa

Wilhelm Carpelan makaa Helsingissä Nokian konttorin alapuolella Keilalahdessa poijuun kiinnitettynä ja on yksityisomistuksessa. Omistaja ilmeiseti kesäisin käyttää seilaavana kesämökkinä. Kuopion kuvassa Fersenin ohjaamoa on hieman muutettu alkuperäisestä kuten myös Carpelanin.

Wilhelm Carpelan Keilalahdessa

 

 

Augustin Ehrensvärd

Fersun sisarlaiva Augustin Ehrensvärd. Ehrensvärd oli Suomenlinnan Rannikkotykistön komentajan käytössä ja hoiti myös liikennettä Suomenlinnan ja Isosaaren välillä.

 

Axel von Fersen Suomenlinnassa

Axel von Fersen Suomenlinnassa. Toimii Merisotakoulun koulutusaluksena kahden muun sisarensa Fabian Wrede ja Wilhelm Carpelan kanssa. Fersen on valmistunut 2008.

Ei muuten pidä paikkaansa tuo myyntivuosi. Kollegani yliv Raimo Liuski kipparoi vielä tuota Augustia yhteysaluksena 1977. Sittemmin meni myyntiin.

Merimiehiä nostalgiatunnelmissa Kotkassa

Lähettänyt PekkaKarppanen

Meripäivien yhteydessä oli perjantaina ohjelmaa myös suolaisten vesien miehille. Kotkalaisten kympin kahveja nautiskeltiin s/s Hyökyllä, jonka yläkansi oli täynnä ystäviä ja kylänmiehiä. Haitari soi ja juttu kulki.

Merikeskus Vellamossa oli merikapteeni Carl-Gustav Walldénin erittäin mielenkiintoinen  luento ”Tankkialus Palvan tarina 1964-1987”. Auditorio oli lähes täynnä entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita.

Iltapäivän lopuksi porukka siftasi Merikoulun takilaan, jossa nautittiin aluksi Mepan tarjoama lohisoppa kyytipoikineen. Ohjelmassa oli mm Matti Pietikäisen esitelmä Thomeston Finnlines –laivoista. Sitten tarkasteltiin Effoan Ariel-alusta ja sen Välinmeren matkoilla kuvattuja filmejä. Lopuksi oli arvontaa ja laivantunnistuskisa, jossa nopein ja tietoviisain oli Risto Liekari.

Takilan tapahtumassa vieraili alun toistasataa henkilöä. Kotkassa oli aika lailla samoja skönöjä kuin Nielsen Nostalgia III:lla, joten ilmeisesti tällaisilla tapahtumilla on nyt kysyntää.

Kotkalaisten iskuryhmä oli hoitanut cateringin ja järjestelyt huippuhienosti, Kiitoksia!

Finnsailoria muistelivat Risto Nikula, Rami Lappalainen ja Hanski Timonen. Hyökyn lankongilla Atso Uusiaho.

Toisessa kuvassa porukkaa Merikoulun takilasta

Merimiesmuusikko Esa Honkanen esiintyi takilassa

Liite Koko
esa.jpg 71.97 KB

PRONTO Pohjois-Atlantilla

Lähettänyt KurtStåhle

M/t Pronto matkalla Eurooppa – Boston  (Braintree, Massachusetts ) helmikuussa 1977

Atlantilla kovassa myrskyssä matkalla Euroopasta Bostoniin irtosi täkiltä lehmänsillalle johtava leidari eli rautaportaat, joka sitten valtoimenaan kannella  ajelehtiessaan merenkäynnin heittelemänä  katkaisi parista tai useammasta tankista, ylös muutaman metrin korkeuteen johtavat (ruostuneet)  ilmaputket.  Tapaus lienee sattunut yöaikaan, jolloin sitä ei heti havaittu.
Aamun valjettua  kuitenkin huomattiin, että laivan syväys oli kasvanut huolestuttavasti.  Katkenneista ilmaputkista oli mennyt vettä tankkeihin meren vyöryessä yli täkin kaiken aikaa.  Merihän käy  kannen yli täydesssä lastissa olevassa tankkerissa huonolla säällä aivan normaalistikin.
Aamulla kapteeni Mauno Veijalainen kutsui sitten brygälle päällystön koolle tilaisuuteen, jota hän kutsui "laivakokoukseksi". En tiedä vieläkäään, onko tämmöinen menettely jotenkin virallinen tapa, mutta näin tehtin.
Olimme suunnilleen keskellä Atlanttia ja laivan syväys alkoi olla vähän turhan suuri ja ilmeisesti vettä tuli lastitankkeihin lisää kannelta koko ajan.  Yhdessä siinä sitten mietittiin, mitä tulisi tehdä, että tilanne paranisi. Itse tietysti kipinänä en voinut juurikaan mitään rakentavia ehdotuksia tehdä, vaan olin lähinnä kuunteluoppilaana tilanteessa.
Hyvin pian päädyttiin siihen, että tankkeihin johtavat reiät on aivan vältttämätöntä sulkea, keinolla millä hyvänsä, jotta matka jatkuisi turvallisesti.   Ainoaksi keinoksi keksittiin puutulpat.  Ilmeisesti jostain tankkillaivankin varastoista löydettiin sitten sen verran puutavaraa, että niistä voitiin veistää sopivat puukappaleet tulpiksi tukkimaan katkenneiden putkien jättämät aukot kannella ja tällaiset sitten valmistettiin pikapikaa.
Kuka sitten lähtisi ne hakkaamaan paikoilleen vellovalle kannelle?  Yliperämies Haltia sanoi lähtevänsä itse, koska hän ei voisi ketään muutakaan tällaiseen tehtävään lähettää.   Myrsky jatkui edelleen voimakkaana ja meri  kävi täkin yli voimalla edelleenkin.
Laivaa käännettiin niin, että mahdollisimman vähän aaltoja löisi täkille.  Eräs matruusi lähti Haltian kanssa kannelle turvaköysi  mukanaan.  Vettä tuli taivaan täydeltä ja myrsky pauhasi, laiva keinui aallokossa rajusti.  He etenivät lehmänsiltaa kohtaan, jossa irtonainen leidari silloin oli.  Haltia sitoi köyden vyötäisilleeen ja kapusi alas täkille, matruusin jäädessä pitelemään turvaköyttä lehmänsillalle.  Useamman yrityksen jälkeen, hän onnistui jollain keksillä tai muulla koukulla saamaan otteen irtonaisista portaista ja kiinnittämään ne köyden pätkällä joihinkin kansirakenteisiin.  Näin oli suuremmat tuhot vältetty.
Vielä oli tukittava reiät, joista vesi valui tankkeihin edelleen yhä edelleen.  Tehtävä ei ollut toki helppo, koska juuri puuttuvien leidareiden kohdalla  oli eniten reikiä.  Päälle vyöryvien  aaltojen välissä taiteillen,  matruusin pitelemässä turvaköydessä roikkuen ja aina välillä ylös lehmänsillalle paeten, hän lopulta onnistui nuo reiät puutulpat aukkoihin hakkaamalla tukkimaan.
Myrsky jatkui vielä pari päivää, mutta pulikat pitivät.
Perillä osa lastista oli tietysti pilalla veden vuoksi, lastintarkastajat motkottivat, mutta olimmepahan päässeet perille kuitenkin.
Ylipm. Haltia oli siihen aikaan jo vanhempi mies ja ehkä koettu miehistön keskuudessa vähän kurinpitäjänä.  Mutta kyllä hän tässä tapauksessa  osoitti sellaista toimintakykyä ja rohkeutta, mitä moni nuorempi sai silloin vapaasti ihmetellä.
Kurt Ståhle, kipinä 1975-1988

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 07.06.2011 - 13:34

Haltia oli M/T Hugolla styyrmannina ja oli muistaakseni ns vaikeasti lähestyttävissä. Toivottavasti miehessä henki kuitenkin vielä pihisee.

JormaS

Arto Junttila (ei varmistettu)

Pe, 25.01.2019 - 20:19

Olin matkalla mukana ,,,

Olin matkalla mukana,,samassa rytäkässä provianttiluukku repes keskellä yötä,,Riitti äyskäröitävää 

Maritime radio

Lähettänyt JariSavolainen

Meri-HF on muuttanut muotoaan rajusti. Olen monitoroinut usein noita bandeja aivan viime päiviin asti. CW (radisähkötys) on melkein totaalisesti loppu. Vielä joku vuosi sitten kiinalaiset rannikkoasemat XSG (Shanghairadio) ym. pyörittivät qra-narujaan, mutta nyt nekin  näytävät lopettaneen. Ainoa bandeilla kuuluva viimeinen kuranarumohikaani näyttää olevan korealainen Seoulradio, HLG, titauksella. Myös joitain Ukrainan asemia kuuluu silloin tällöin tfc-listoineen. Joissain ukrainalaisissa laivoissa tuntuu olevan vielä kipinä (onko sitten joku kokki-yt) ja sanomia lähetetään tutulla hirmuisella nopeudella. Myös Pakistanin ja Intian laivaston rannikkoasemat tahkoavat pitkiä säätiedotuksia sähkötyksellä.

Rannikkoasemia puheella kuulee todella harvoin. Kreikan Olympiaradio SVO (entinen Athinai SVA) tuntuu vielä joskus pyörittelevän kutsunauhaansa englanniksi ja kreikaksi. Myös Monacoradio lähettää säätiedotuksia HF:llä. Joillain kiinalaisilla asemilla on myös ajoittain melkoisesti laivapuheluja menossa.

Telexillä on äänessä vielä useita rannikkoasemia ympäri maailman. Monet niistä antavat teleksin kurnutuksen lomassa myös kutsunsa sähkötyksellä.

Kalliiden sateliittinetti -yhteyksien vaihtoehtona jotkut yhtiöt tarjoavat aluksille e-mail palveluja HF radion kautta. Nämä käyttävät pactor tai muuta vastaavaa modea. Jotkut e-mail rannikkoasemat antavat oman kutsunsa sähkötyksellä digitaalisen kutsunsa lisäksi. Yksi tällainen ryhmittymä on Global Link Network http://www.global-link-network.net/GB/Start_GB.htm T

Tuolla parin megan MF alueella kuuluu lähinnä eurooppalaisten rannikkoasemien säätiedotuksia ja merivaroituksia. Laivaradiopuhelut alkavat olla sielläkin historiaa.

500 kHz meriliikenne päättyi jo vuosia sitten. Alue 500-510 on monissa maissa luovutettu radioamatööreille ja siellä kuuluu ajoittain hamssimajakoita. Jotain merellistä tuoltakin alueelta vielä löytyy. Laaja verkosto rannikkoasemia ympäri maailman lähettä digimodella varoituksia Navtex jaksoilla 490 ja 518.

Tällä sivulla on kaikki tiedot asemasta KSM (ex-KPH, Los Angelesin seutuvilla):

http://www.radiomarine.org/gallery/show?keyword=ksmstation&panel=pab1_2#pab1_2

Näyttää saaneen virallisen rannikkoaseman luvan, vaikka toimii harrastajapohjalta ja yleensä vain lauantaisin hetken. Taitaa olla vähissä laivat, joilla vielä joku on titaustaitoinen :-)

Toinen Amerikan asema, itäkustilta Chatham radio / WCC näkyy youtube videossa osoitteessa:

http://countyma.net/video/barnstable/chatham/V-ZZLhFJ7zM/WCC_Radio_Mari…

Näin se maailma muuttuu. Terv. Jari

Muutama linkki lisää tietoa. Voi jopa kuunnella cw-qsoja.

http://mikea.ath.cx/www.n1ea.coastalradio.org.uk/index.html
http://groups.google.com/group/radio-officers?hl=en
http://www.qsl.net/n1ea/

http://www.utilityradio.com/stations/europe/fin/fin-213.htm

http://digidownload.libero.it/radiofficer/qna.html

http://www.odin.tc/eng/categories.asp?catID=14

http://coastradio.intco.biz   (Maritime radio stations of the world) No, ainakin joitakin

http://www.radiomarine.org The Maritime Radio Historical Society (MRHS. Manageeraa KPH / nykyisin KFS asemaa. Paljon radioliikenteen äänityksiä.

 

http://www.archive.org/details/gov.archives.arc.36813 USAn armeijan CW-koulutusfilmi

http://www.archive.org/details/gov.dod.dimoc.23735 USAn laivaston CW-koulutusfilmi

http://w1tp.com/ W1TP TELEGRAPH & SCIENTIFIC INSTRUMENT MUSEUMS

http://www.youtube.com/watch?v=-FxuVquKP74  Night of Nights 13.7.2011, KSM, KPH, KFS On The Air Again

http://www.youtube.com/watch?v=KtemTwwnrdM  Mukavaa muistelua videolla KPH-rannikkoradiosta

http://www.astrosol.ch/networksofthecisforces/navymorsenetworks/thenavyheadquarters/index.html  Tietoja Venäjän laivastosta

Meriradiohistoriaa ja QRT 500 kHz

Las Palmasin pasiseereja 2010

Lähettänyt TimoSylvänne

Lomamatkalla Las Palmasissa 15.12.2010 kuvatut pasiseerit BOUDICCA, AIDAdiva ja INDEPENDENCE OF THE SEAS. AIDAdiva on rakennettu Saksassa 2007.4.16, Meyer Werft GmbH / Papenburg , muut kaksi Suomessa.

INDEPENDENCE OF THE SEAS. Katso Wikipedia-sivu

BOUDICCA. Valmistui Helsingissä Wärtsilän telakalla Hietalahdessa 5.6.1973 nimellä ROYAL VIKING SKY, Norjan lippu. Pidennetty kolmisenkymmentä metriä 1983. Myöhempiä nimiä:
1990 SUNWARD, 1992 BIRKA QUEEN, 1992 SUNWARD, 1993 GOLDEN PRINCESS, 1996 SUPERSTAR CAPRICORN, 1998 HYUNDAI KUMGANG, 2001 SUPERSTAR CAPRICORN, 2004 GRAND LATINO. Voi olla ehtinyt olla muitakin nimiä ennen nykyistä.

Nykyisin tekee kolmen kuukauden maailmanympärimatkoja

Tulitikkutilaus

Lähettänyt TimoSylvänne

Nimimerkki "Tulitikkupuntin kirjaaja" merkinnyt muistiin oheisen:

Vanhanajan siiffien kielitaito on aluksissa ollut yleisenä naurun aiheena. Kerrotaan juttua, että siiffi tilasi 200 litraa öljyä, niin tulikin 200 metriä kettinkiä.

Mutta tämä juttu on tosi. Aluksessa oli roskanpolttouuni eli krematorio. Uunin kyljessä ollut öljypoltin oli ajat sitten siirretty syrjään ja roskat sytytettiin tulitikuilla. Tikut olivat loppumassa, niinpä kirjoitimme tilausvihkoon "puntti tulitikkuja". Laiva oli menossa Rotterdamiin, joten siiffin piti tehdä tilaukset englanniksi.

Rotiksessa käytiin ja proviantti sekä konetarvikkeet toimitettiin laivaan. Konetarvikkeiden joukosta tulitikkupunttia ei kuitenkaan löytynyt. Laiva lähti ulos ja jäimme ilman tulitikkuja, niin luulimme. Laivan stuju ilmoitteli, että kuivaproviantin turkilla on kaksi laatikkoa, jotka eivät kuulu heille. No, eipä muuta kuin tarkastamaan paketit. Ensimmäinen paketti avattiin ja kas kummaa sieltä tulitikut löytyivät, peräti 50 punttia ja toisessa paketissa samanverran.

Siiffi ei ollut tiennyt, mikä puntti on englanniksi, joten hän pisti "case" ja oli kerrankin reilulla päällä ajatellen kylläkai me nyt kaksi punttia voidaan tilata.

Tulitikkupuntin kirjaaja

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 07.10.2011 - 02:40

Vähän samanlaisia tapauksia lintulaivassa 80 luvun alussa.
Shiiffi (nyttemin jo edesmennyt,rauha hänen muistolleen) tilasi pelastusveneiden moottoreissa käytettäviä
starttipatruunoita hyvinkin riittoisasti.

-Ajatellaanpa,että koekäytettään kaksi moottoria kerran viikossa,se tekee sataneljä starttia vuodessa. 8000:lla patruunalla onnistuu jo 76 vuoden startit.

Toisessa tapauksessa tuli akselikytkimen puoleinen pääkoneen
pääty. On ne saksassa mahtaneet miettiä mitä siellä puuhataan. Hämäräksi jäi missä kohtaa kielitaitoa olisi kannattanut petrata.

Ps. tilaaja ei ollut Rantasen Pekka, joka käsittääkseni on vielä elossa, ja voi toivottavasti hyvin.

Eräässä öljy-yhtiössä oli konetarkastaja, joka tunnettiin varaosa-W:nä. Hän oli tarkan markan miehiä. Yhtiön alus oli Cape`n ulkopuolella matkalla Eurooppaan. Koneessa tarvittiin mm. ruuvimeisseliä, sellaista normaalia kokoa olevaa. Asiasta käytiin puolen tunnin HF-keskutelu; "Pitääkö sen olla iso vai pieni..?" Seuraavassa satamassa tuli yksi miniatyyri ja toinen varsinainen maxi-meisseli, oikea jööti!

Anonymous (ei varmistettu)

To, 25.07.2013 - 23:01

Sattuihan noita mokia urani alussa minullekin. Aloittelin perämiesurani melkoisen heti merikoulun jälkeen G. Eriksonin reefereissä kakkosena, jolle kuului ulosvientiasiat silloin. Ensimmäinen mokani oli Saarilla Las Palmasissa, kun tilasin jengille tavaraa ja erehdyin kipparin privaatti-listan kanssa. Enkä uskaltanut nuorena kloppina mennä kysymään ukolta itseltään. Hän oli "liemiruokien vannoutuneena ystävänä" tilannut itselleen myös juoppojen vatsalääkettä eli Fernet Brancaa, muttei kai kehdannut tilata mokomaa redarin laskuun (vaikka kyllä hänen dieettinsä tunnettiin Oolannissa asti) vaan antoi mulle. Luin hänen listaltaan 36 fls (eli flaskor), kun oikea tulkinta olisi ollut 3 btls (bottles). Naurattaa vieläkin, kun matruusi leidareilla keissejä kantaessaan mutisi itsekseen:"Onpa juoppoa sakkia täällä!" No, se sitten sovittiin kyllä, kun otin itsellenikin yhden 12 pullon keissin. Vaan sinne jäivät koskemattomana, kun läksin paatilta.

Siitä tunnettuisuutta kuvaa myöhempi, vuosia myöhempi juttu, kun kerran Turun kadulla tuli muutama tuttu Eriksonin mies vastaan. Siinä kuulumisia vaihdellessa kysäisin myös, että miten Ullella menee. Vastaus kuului tietäväisenä: "Ulle on kuivumassa!" Eli olisi se kippari silloin voinut ottaa tilaukseni myös melkoisen ilkeänä vihjailuna... Capt. I. Laaksonen, Sevilla.

Sammakonreisiä

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Koulusta suoraan täkkikolmoseksi tuli nuorimies. Oli kotoisin Pohjoiskarjalan suunnalta oli kai aiemmin ollut vaan Effoaan aluksissa. Meksikossa Manzanillossa tai Mazatlanissa istuttiin iltaa ravintolassa, missä oli ruokaakin tarjolla. Täkkikolmonen katsoi yökötellen, kun kipinä sai eteensä sammakonreisiä. Kuulema maistuivat ihan kanankoivilta.

Kun oli syöty ja juotiin lisää, kolmosella alkoi rohkeus kasvaa ja pian hän jo uhosi, että käy se häneltäkin sammakonreisien syöminen. Lupaili useaan kertaan, että kunhan tarjoilija tulee seuraavan kerran niin hänpä tilaa sammakonreisiä ja syö ne kanssa. Tarjoilija kävi moneen otteeseen tuomassa täydennystä pöytäämme, mutta aina kolmonen ehti vessaan tai sitoi kengännauhojaan tai kääntyi selin tuijottamaan muita pöytiä. Loppuillasta oli jo syöntikunto niin hiipunut, ettei sammakkotilaus olisi onnistunut syömisestä puhumattakaan.

Krijoitushärio

Lähettänyt TimoSylvänne

Stujulla oli jonkinmoinen kirjoituskoneen näppäimistöhäiriö. Aina ei olleet kirjaimet kohdallaan.

Stuju piti slabia ja oli sinne jostain saanut True-merkkisiä savukkeita, mitä ei kukaan ostanut sen jälkeen, kun joku oli sitä kokeillut. Stuju teki mainokset messeihin: Alennuksessa "Ture-tupakkaa".

Ei kai se alennushinnallakaan sen paremmin kaupaksi mennyt, kun muutenkin ulosvientihinnat oli mitättömiä.

Kun alettiin lähestyä Karibian vesiä, ruokalistalle ilmestyi Cabrian-kiusaus tms. Toinen paikallinen ruoka oli Mexciolainen kanapata.

Karibian säätiedotuksia kirjoitellessani vaihtelin joskus Mexicon tilalle tuon Mexcion. Se tarttui näppäimistöön sitten niin tiukasti, että piti tosissaan keskittyä ja yrittää päästä Mexciosta eroon.