Kovan onnen OSTSEE

Lähettänyt PenttiUtriainen Su, 03.07.2022 - 11:16

Vuonna 1912 valmistui Nüschke & Co A.G :n telakalla Stettinissä uusi höyryrylaiva, joka laskettiin vesille 23.1.1913 ja luovutettiin omistajalleen William Sprengerille Stettinistä 27.3.1913 nimellä IRMA, Stettin kuului silloin Saksalle. Mutta jo elokuun 3 p:nä 1914 alus otettiin Venäjän haltuun. Laiva sai uuden nimen OLAND (ÅLAND) Venäjän Keisarillisessa laivastossa, sukellusveneiden apulaivana. Olihan menossa 1:n maailmansota. Aluksen henkilökunnan toimesta OLAND upotettiin 3.4.1918 Hangossa.

Merenkulkuhallituksen Pelastusosasto suoritti hylyn noston ja 31.10.1919 hinasi sen Turkuun kunnostettavaksi. Samalla alus luovutettiin entiselle saksalaiselle omistajalle ja nimi IRMA palautettiin, mutta 1919 englantilaiset valtasivat laivan.

Vuonna 1921 uusi omistaja Stange & Dreyer antoi nimeksi GERDA, 1928 alus siirtyi lübeckiläiselle L. Possehl & Co ja uudeksi nimeksi tuli LUBECA. Omistaja vaihtui jälleen 1935 ja uusi omistaja Lübeck-Linie AG, nimesi aluksen OSTSEE nimiseksi. Laivan kansallisuustunnus DRCQ bruttovetoisuudeltaan 1193 tn, netto 693 tn. Tyypillinen sen aikainen "kolmisaari laiva". Pituutta laivalla oli 71.18 m, leveys 10.06 m ja syväys 4.38 m. Höyrykone kehitti 800 hv Chrisriansen & Meyerin koneilla.

MATKA OULUUN

Torstaina 22.10.1936 kolmiluukkuinen s/s OSTSEE oli saanut Lübeckissä lastiksi ruuminsa 1460 tonnia kalisuolaa, joka oli tarkoitettu Keskusosuusliike Hankkijalle ja samana päivänä klo 17.30 alus lipui Trawe-joen alas ja suuntasi matkansa kohti Oulua, josta tarkoitus oli purkaa loppulasti paluumatkalla Ykspihlajassa. Laivan vakinainen kapteeni oli jäänyt vuosilomalle ja tilalle tuli E. Köhler. Seuraavana yönä 2 aikaan sivuutettiin majakkalaiva Gjedser, ja samana iltana 21.30 jo majakkalaiva Ölands-Rev. Merenkäynti oli vähäistä ja tuuleskeli 2 bof. voimalla kaakosta. Tuuli kuitenkin voimistui ja 24.10.36 majakkalaiva Svenska Björn sivuutettiin "luuvartin" puolelta, puoliltaöin tuulen voimakkuus oli jo 5-6 bof. Meri velloi jo korkeana, laiva rullasi jo aika tavalla. Aamulla 25.10 ohitetaan majakkalaiva Storbotten styrbordin puolelta. Majakkalaiva Östra Quarken saadaan näkyviin 26.10 aamulla viiden aikaan. Majakkalaiva Nahkiainen suunnittiin e/s SE1/4E klo 16 aikaan. Raahen valo suunnittiin klo 17.00 ja sitten tuntia myöhemmin saatiin Marjaniemi horisonttiin. Kohtapuoliin otettiin loki täkille.

Aluksen lähestyessä Marjaniemen luotsiasemaa maanantai-iltana 26.10.36 klo 20.01, se pyysi luotsia, ja Heikki Nikula nousikin sitten kannelle mukanaan luotsioppilas. Matkaa jatkettiin täydellä höyryllä, mutta 20 minuutin kuluttua muutettiin suuntaa, jolloin alus alkoi "laaksittamaan" puolelta toiselle. Kapteeni Köhler tivasi luotsilta oliko paikalla merivirtoja, johon tämä vastasi ettei niistä ollut kyse. Sää oli kehno 7 bof. länsimyrskyssä alus poikkesi reitiltään.

Keskiniemen vihreä valo tavoitettiin klo 20.52, ja samassa silmänräpäyksessä kosketti laiva pohjaa n. 6 mpk päässä Marjaniemestä ns. Välikelmin matalikolla, jolloin se sai vuodon ja alkoi nopeasti täyttyä vedellä. Komento "hard babord" kuului välittömästi, jotta vältyttäisiin juuttuminen karille.

Jo ensimmäiset peilaukset osoittivat laivan kuitenkin vuotavan, kaikissa palleissa oli vettä 6-40 tuumaa ja föripiikki oli jo täynnä. Vahtipäällikkönä toimi 1-mestari Henry Cabell, tunnelilaipio jouduttiin sulkemaan välittömästi. Klo 20.57 koneet käynnistettiin uudelleen hiljaa eteen, mutta useiden pohjatöysäyksien jälkeen ne pysäytettiin jälleen. Tässä vaiheessa legotettiin babordin ankkuri. Vain hetkeä myöhemmin laskettiin myös toinen ankkuri. koska alus mutkaili edelleen kovasti. Jatkopeilaukset osoittivat vuodon suurentuneen ja veden tulon lisääntyvän.

Klo 23 aikaan saapui luotsikutteri Marjaniemestä. Yöllä ei saatu puhelinyhteyttä mantreelle, niin ensimmäinen perämies Westphal lähti Oulusta kutterilla hälyyttämään apua.

Jo heti puolenyön jälkeen vesi valtasi konehuoneen ja pataruuman, jolloin oli pakko vetää tulet fyyreistä turkille. Muutamaa minuuttia vaille yksi yöllä pumput ja valokoneet lakkasivat toimimasta, höyryn loputtua. Konemiesten oli välittömästi jätettävä konehuone, veden nousun vuoksi. Paikalla oli vettä 6-7 metriä ja Ostseen syväys oli 15 jalkaa, joten alus ei uponnut kokonaan, vaan reelingit jäivät näkösälle. Tuuli yltyi ja riuhtoi alusta niin, että babordin pelastusvene tippui taavetistaan. Pohja onnettomuuspaikalla on tasaista hiekkaa, joten toiveet hylyn pelastamiseksi olivat olemassa.

Pelastusapuun hälytettiin ruotsista Valkyria ja Oulu Oy:n Norma, sekä ruotsalainen Helios, mutta pelastustoimista ei tullut mitään kovan merenkäynnin vuoksi. Pelastusalus Valkyrian kapteeni Jacobi oli todennut kiistämättömästi magneettisia häiriöitä.

Onnettomuuden syitä oli usempia, myrsky, merivirrat ja magneettinen häiriö. Saksalaisissa merikorteissa on ollut merkintäkin Hailuodon seudun magneettihäiriöistä. Laiva oli tehnyt samana kesänä useita matkoja Ouluun.

Marraskuun 1 p:nä oli menetetty perävanna, peräsin ja kaikki kansiluukut, mutta jo 4 päivänä OSTSEE luotolaisittain "UTSE", oli lopullisesti tuhoon tuomittu. Helioksen sukeltaja ilmoitti pohjasta irronneen monta pohjalevyä. Näinollen oli ilmeistä laivan katkeavan millä hetkellä hyvänsä, alus oli nimittäin keskiosastaan kovalla kalliolla ja ahteri ja fööri kuitenkin pehmeässä hiekassa, miitsepissä komentosillan kohdalla oli reelingissä 6 tuuman repeämä. Samalla alus painui yhä syvemmälle.

Ainoaksi tehtäväksi jäi enää laivan irtaimiston pelastaminen ja siirtäminen tullivarastoon. Laivan miehistö käsitti kapteenin lisäksi 15 miestä, aamulla 27.10.36 klo10.30 laskettiin ainoa pelastusvene veteen, johon sijoittui 12 miestä, jotka suomalainen s/s Tervsund poimi veneestä ja Valkyria loput 4 miestä tuoden Toppilaan. Pelastusaluksetkin palasivat kotisatamiinsa.

Alukselle yritettiin heti haverin satuttua viedä 25 miestä, lossaamaan ykkösruumassa olluta suolaa, joka oli vielä kuivana. Mutta kovan tuulen vuoksi työ ei koskaan päässyt käyntiin.

Ostsee jäi hylyksi ja 1942 Vuoksenniska Oy alkoi purkaa alusta ja se räjäytettiin. Osat sitten kuljetettiin laivalla pois. Sanovat varustamon saaneen niin hyvän korvauksen vakuutusyhtiöltä, että se sai hankittua uuden laivan.

Myös saksalainen höyrylaiva August Blume oli saman sunnuntain 24.10.36 aikaan vaikeuksissa, mutta selvisi hiuksen hienosti vastaavalta onnettomuudelta, saaden kuitenkin vuodon.

kirjoittaja on martinniemeläinen laivahistorian harrastaja.

Pentti Utriainen

ÅLAND

Kuva: Rami Wirrankoski kokoelma

Laivan GA ja tietoja Hangon pelastustöistä kuin myös viimeisestä matkasta löytyy Juha Joutsin julkaisusta