Olimme San Benito laivan kanssa vuoden 1980 lopulla Tyynellämerellä matkalla etelästä kohti Kalifornian Long Beachia. Erään aamuvahdin pari eka tuntia menivät normaalirutiineissa, mutta noin 10.00 alkoi 500 kHz autoalarmi huutamaan. Sitten kuului päävastaanottimesta ko. taajuudella kreikkalaislaivasta sähkötyksellä hätäinen viesti laivojen törmäyksestä. Kuittasin sanoman ja kerroin palaavani asiaan tuota pikaa, kunhan tsekkaan positiomme. Pari muutakin laivaa meistä kauempana kuittasi ja sanoivat suuntaavansa kohti hätäpaikkaa.
Pyysin vahtiperämieheltä sijaintimme ja etan hätäpaikkaan. Hälytin kipparin brygälle. Olimme vajaan tunnin matkan päässä ilmoitetusta paikasta ja kippari määräsi koneesta täydet tehot. Ilmoitin kreikkalaiselle tulevamme apuun ja olisimme paikalla noin tunnin kuluttua.Laivamme VHF-radio oli ”double-one” eli sitä pystyi operoimaan joko komentosillalta tai radiohytistä. Yleensä merellä se oli sillan käytössä. Kysyin perämieheltä, oliko kanavalla 16 kuulunut hätäkutsua. Hänen mukaansa ei. Kytkin VHF puhelimen radiohyttiin ja hetken päästä sieltä kuului jenkkien Coast Guardin maa-asema kanavalla 16 kutsuen jotain CG alusta ilman tulosta. Kysyin heiltä, olivatko tietoisia SOS kutsusta. Operaattori kertoi erään heidän partioveneensä olevan matkalla hätäpaikalle, mutta hän ei saa siihen enää yhteyttä.
Hädän osapuoletkin (toisesta kolaroineesta ei kyllä kuulunut mitään viestejä koko aikana) vaikenivat tyystin sähkötyksellä. Kanavia plaratessani kuulin kuinka kreikkalainen alus sitten alkoi tilailemaan puhelua konttoriinsa Marine Operatorin kanavalla. Coast Guard yritti vielä huudella kreikkua kanavalla 16, turhaan. Kerroin heidän olevan toisella kanavalla puheluhommissa.
Sitten saavuimmekin tapahtumapaikalle. Kipparimme päätti katsoa yleistilanteen ja teki laivallamme rundin kreikun ympäri. Kreikkalaisen komentosillalta kuului kanavalla 16 falsetissa hysteerinen huuto: ”San Benito what are you doing?” Kippari meillä vastasi ”just looking what’s the problem here”. Näyttivät Hellaksen miehillä olleen hermot kireällä. Kolarin toinen osapuoli oli jo nenä rutussa poistunut paikalta.
Töräytin tiedon saapumisestamme 500:n sähkötyksellä sekä kanavalla 16. Coast Guard pyysi meitä tsekkaamaan, onko heidän partioveneensä kenties paikalla ja jos on voisiko se ystävällisesti myös kuunnella radiotaan. Siinähän tuo lillui rahtilaivan kupeessa ja saimme sitten lopulta siihenkin yhteyden. Homma tuntui olevan hakusessa niin hädänalaisilta kuin rannikkovartiostolta.
Minulta alkoivat muutamat apuun kiitävät rahtialukset kysellä sähkötyksellä tarvitaanko heitä vielä vai voivatko kääntyä omille teilleen. Lopulta sitten kyselyjen jälkeen kreikkalaisalus ilmoitti hätätilanteen olevan ohi. Oli selvitty vain kosmeettisilla ja ennenkaikkea henkisillä vaurioilla. Jatkoimme matkaamme ja jonkin ajan päästä ohitimme aluksen, joka kokka länässä allapäin puksutteli eteenpäin. Ilmiselvästi tuon nokkapokan toinen osapuoli.
Mitä opimme tästä. Tietysti sen, että laivalla kannattaa katsella mihin ajelee, mutta myös sen että kun hätä on ohitse, siitä voi kertoa myös apuun rientäville....loppu hyvin - kaikki hyvin.
- Lisää uusi kommentti
- 145 katselukertaa
hätäliikenne radioissa
Tuon autoalarmin kellot radiohytissä, kipinän asuinhytissä ja brygällä sai soimaan, kun 500 kHz taajudelle lähetti pitkiä viivoja eli painoi sähkötysavainta: olikohan 4 sekunttia lähetystä ja sekunnin tauko ja näitä neljä peräkkäin, vai tarvittiinko viisi?
Jossain keskellä Tyyntämerta aamuvahdissa alkoi näitä pitkiä avaimenpainalluksia tulemaan ja alarmikin pärähti soimaan. Jos toisen viivan lähetyksen aikana olin naksauttanut lähettimen lämpiämään ja vääntänyt 500 kHz kiteen käyttöön. Vastaanottimesta kuuli puolenkymmenen muunkin operaattorin olevan samoissa puuhissa.
Kului tovi, eikä kuulunut mitään. Olisi pitänyt alkaa kuulua SOS ja tiedot laivasta, sen paikasta ja hädästä. Oikeastihan hätämerkki ei ole mikään SOS, vaan siinä kolme pistettä, kolme viivaa ja kolme pistettä naputellaan yhtenä merkkinä ilman kirjainvälejä.
Kun vielä maltettiin toinenkin tovi odotella, kuului hyvin nöyrä viesti meille kuulolla oleville: oli testattu pelastusveneradion toimivuutta ja vahingossa oli karannut maailmalle tuo hätäliikenteen aloitus.
Näin sähkötysliikenne, missä operaattoreilta vaadittiin radiosähköttäjän pätevyys.
Vastaavasti radiopuhelinten - ns. kippariradioitten - kutsu- ja hätätaajuudella 2182 kHz voidaan lähettää hälytysmerkki, joka aukaisee kuuluvuusalueella olevat vastaanottimet. Kaiken muun radioliikenteen pitäisi vaieta ja antaa etusija hätäliikenteelle. Normaalisti ja varsinkin pimeään aikaan 2182 taajuudella on niin vilkas meininki, ettei siellä tahdo kukaan kuulla ketään. Puheradioitten käyttäjät pitivät tapanaan yrittää tehdä tilaa omille asioilleen lähettämällä ennen kutsuaan hätämerkkiä aikansa. Niinpä näitä hätälähetyksiä kuuli tämän tästä, eikä niitä kukaan noteerannut, sama möyke jatkui taukoamatta.
Näin puheliikenne, missä operaattorilta vaadittiin radiopuhelimenhoitajan pätevyys.
autoalarmipaketteja
Noista auto-alarmeista vielä. Vanhoihin tankkeihinkin alkoi ilmestyä tuollainen AA-konsolipaketti jossain vaiheessa. Siinähän oli Autoalarmi, 500 varalähetin, akkujen latauspaneli ja muistaakseni myös automaattinen 500 kHz hätäviivojen annostelija.
Tramontanassa ainakin -73 oli vielä alkuperäinen autoalarmi,
joka hälytteli tropiikissa tiuhaan ilmasto (salama) häiriöiden takia. Harva se yö joutui loikkimaan radiohyttiin hälytyksen takia, mitään ei kuitenkaan 500 jaksolla kuulunut. En tiedä mitä työehtosopimukset näitten hälytysten ylityökelpoisuudesta sanoivat, itse vetäisin viivan ylityöpäiväkirjaan joka kerta, kun yöllä jouduin heräämään.
Oliko tästä AA testauksesta joku määräys? Muistan, että aina iltavahdin lopetettuani testasin autoalarmin ja varalähettimen toimivuuden ja merkkasin sen lokikirjaan.
Myöhemmin sitten tuli pakolliseksi brykälle myös tuo 2182 autoalarmi joka tiitaa hälytyksineen alkoi poltella perämiesten hermoja :-)
Tuolla AA konsolilla tarkoitin juuri näitä jälkeenpäin asennettuja "paketteja". Näitähän oli eri valmistajilla erilaisia. Yleensä kuitenkin ainakin AA, em-tx ja lataushommat oli paketissa. Jotenkin muistelen,
että joissain oli yksikkö, joka antoi noita AA viivoja ja
se oli koplattavissa lähettimeen. Ei olisi tarvinnut hädissään
alkaa taskunauriin kanssa tsiikamaan ja painelemaan
avainta :-). Tuo Passad kolmosen kuvissa näkyvä paketti
siinä päälähettimen vasemmalla puolella on tällainen
varmaan jälkeenpäin asennettu hommeli. Jari
AA:n testaus
Muistaakseni AA piti testata kerran viikossa
ja tehdä siitä merkintä radiopäiväkirjaan.
Michael OIID:ssa tehtiin lakisääteinen vuositarkastus syksyllä 1979.
Minua, keltanokkaa, tietysti jännitti enkä saanut neljää? tasamittaista viivaa
ensi yrittämällä testinapista painetuksi.
Tarkastaja virnuili ja kysyi : "Laitetaanko raporttiin, että asema on kunnossa,
mutta kipinä ei osaa sähköttää?"
- kyllä hävetti ;)
Iltavahdin lopussa
Kuten Jari ylempänä kirjoittaa myös minä selkeästi - luulen - muistan, että illan viimeisen vahdin lopussa testasin Auto Alarmin toiminnan kuin myös akkukäyttöisen varalähettimen akkuineen ja kirjasin radiopäiväkirjaan "test AA/EmTx/Btrs".
Tuo automaattinen viivanannostelija ilmaantui ehkä joskus 1970-luvulla. Semmoinen näkyy jälkiasennuksen esim. TEBONIAn radiohytin kuvassa vasemmassa reunassa olevan päälähettimen kyljessa tuo harmaa sikaarilatikko, missä on ylinnä punainen painonappi ja sen alla punainen keinukytkin. Eli kuten ylempänä selostetaan se teki saman, kuin olisi sähkötysavainta painanut. T.S.
www.aanimeri.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=4409
Hälytysmerkki
Siirtyvän Meriliikenteen käsikirja ja siellä pykälä 1463 kertoo:
"Radiosähkötyshälytysmerkki muodostetaan kahdentoista viivan sarjasta, joka lähetetään yhden minuutin kuluessa, jolloin jokaisen viivan kestoaika on neljä sekuntia ja kahden perättäisen viivan välinen tauko yksi sekunti. Se saadaan lähettää käsin, mutta sen lähettämistä automaattilaitteen avulla suositellaan."
Käsin olen piirtänyt kirjan sivulle viivan kestoajaksi 3,5 - 6 sek, viivojen väli 0,01 - 1,5 sek. Muistan, että tätä meille opetti Esko Tanskanen, joten pitää paikkansa.
Oli muuten mielenkiintoisin oppiaine Eskon opettamana. Kun Eskon tilalle tuli toinen opettaja, oli kaikista puisevimmat tunnit. Luettiin vain pykäliä kirjasta. Kyllähän tuo nyt hurjalta opukselta tuhansine pykälineen näyttää. Alkoi otsassa kolottaa vähäinenkin selaaminen