Olimme San Benito laivan kanssa vuoden 1980 lopulla Tyynellämerellä matkalla etelästä kohti Kalifornian Long Beachia. Erään aamuvahdin pari eka tuntia menivät normaalirutiineissa, mutta noin 10.00 alkoi 500 kHz autoalarmi huutamaan. Sitten kuului päävastaanottimesta ko. taajuudella kreikkalaislaivasta sähkötyksellä hätäinen viesti laivojen törmäyksestä. Kuittasin sanoman ja kerroin palaavani asiaan tuota pikaa, kunhan tsekkaan positiomme. Pari muutakin laivaa meistä kauempana kuittasi ja sanoivat suuntaavansa kohti hätäpaikkaa.

 Pyysin vahtiperämieheltä sijaintimme ja etan hätäpaikkaan. Hälytin kipparin brygälle. Olimme vajaan tunnin matkan päässä ilmoitetusta paikasta ja kippari määräsi koneesta täydet tehot. Ilmoitin kreikkalaiselle tulevamme apuun ja olisimme paikalla noin tunnin kuluttua.Laivamme VHF-radio oli ”double-one” eli sitä pystyi operoimaan joko komentosillalta tai radiohytistä. Yleensä merellä se oli sillan käytössä. Kysyin perämieheltä, oliko kanavalla 16 kuulunut hätäkutsua. Hänen mukaansa ei. Kytkin VHF puhelimen radiohyttiin ja hetken päästä sieltä kuului jenkkien Coast Guardin maa-asema kanavalla 16 kutsuen jotain CG alusta ilman tulosta. Kysyin heiltä, olivatko tietoisia SOS kutsusta. Operaattori kertoi erään heidän partioveneensä olevan matkalla hätäpaikalle, mutta hän ei saa siihen enää yhteyttä.

Hädän osapuoletkin (toisesta kolaroineesta ei kyllä kuulunut mitään viestejä koko aikana) vaikenivat tyystin sähkötyksellä. Kanavia plaratessani kuulin kuinka kreikkalainen alus sitten alkoi tilailemaan puhelua konttoriinsa Marine Operatorin kanavalla. Coast Guard yritti vielä huudella kreikkua kanavalla 16, turhaan. Kerroin heidän olevan toisella kanavalla puheluhommissa.

Sitten saavuimmekin tapahtumapaikalle. Kipparimme päätti katsoa yleistilanteen ja teki laivallamme rundin kreikun ympäri. Kreikkalaisen komentosillalta kuului kanavalla 16 falsetissa hysteerinen huuto: ”San Benito what are you doing?” Kippari meillä vastasi ”just looking what’s the problem here”. Näyttivät Hellaksen miehillä olleen hermot kireällä. Kolarin toinen osapuoli oli jo nenä rutussa poistunut paikalta.

Töräytin tiedon saapumisestamme 500:n sähkötyksellä sekä kanavalla 16. Coast Guard pyysi meitä tsekkaamaan, onko heidän partioveneensä kenties paikalla ja jos on voisiko se ystävällisesti myös kuunnella radiotaan. Siinähän tuo lillui rahtilaivan kupeessa ja saimme sitten lopulta siihenkin yhteyden. Homma tuntui olevan hakusessa niin hädänalaisilta kuin rannikkovartiostolta.

Minulta alkoivat muutamat apuun kiitävät rahtialukset kysellä sähkötyksellä tarvitaanko heitä vielä vai voivatko kääntyä omille teilleen. Lopulta sitten kyselyjen jälkeen kreikkalaisalus ilmoitti hätätilanteen olevan ohi. Oli selvitty vain kosmeettisilla ja ennenkaikkea henkisillä vaurioilla. Jatkoimme matkaamme ja jonkin ajan päästä ohitimme aluksen, joka kokka länässä allapäin puksutteli eteenpäin. Ilmiselvästi tuon nokkapokan toinen osapuoli.

Mitä opimme tästä. Tietysti sen, että laivalla kannattaa katsella mihin ajelee, mutta myös sen että kun hätä on ohitse, siitä voi kertoa myös apuun rientäville....loppu hyvin -  kaikki hyvin.