... matkanjohtaja ja ciiffi ruokailivat pääsääntöisesti kahdestaan salongissa, joissakin aluksissa mukana oli försti. Asian kai päätti ”His Master`s Voice”.
Asetelma oli varmasti mukava ja ateriahetket sen mukaisia. Silloin kun henkilökemiat toimivat. Eikä sitä ruokaryyppyä, toistakaan tarvinnut ottaa salaa pentterissä. Jos kipinä vielä oli yhteistyökykyinen ja -haluinen sekä Helsinkiradio ”lakkasi”yllättäeän kuulumasta Ristnan majakan valon painuessa pohjoiseen horisonttiin, saattoi ottaa kolmannenkin ruokaryypyn....
Entäs sitten jos ne henkilökemiat eivät pelanneet ollenkaan ja erimielisyyttä oli kaikesta. Yhteiset ruokahetket saattoivat olla ”ikuisuuksia”. Silloin varmasti mitattiin salongin pöydän pituus. Päällystömessiin ruokailemaan siirtyminen olisi kuitenkin ollut tappion myöntämistä, vai?
Ainakin matkanjohtajan oli vaikea vedota erimielisyyksissä ”limadskeihin”. Silloinhan antoi toiselle psykologisen aseen.”Olen sinua ylempi arvoasteikossa – olen oikeassa” -kapiaisasenne paljastaisi sekä heikot kommunikaatiotaidot että huonon itsetunnon. Siten kadotettua itsetuntoa ei palauttaisi edes uudet piilokorot tai tupee, jonka vakioparturi oli luvannut pysyvän päässä hirmumyrskyssäkin. No, mutta salonkiruokailu oli varmasti monelle tärkeä asia, mikä ettei. Oltiinhan niissä myös tiedon lähteillä, jos oltiin. Asetelma oli varmasti tärkeä ciiffeille vaikka siitä saivatkin joskus kärsiä. Muistan monetkin kerrat seurailleeni brygalta kuinka ciiffi taituroi lehmänsiltaa pitkin myrskyportilta toiselle sadetakkiinsa kääriytyneenä, varoen visusti alla täkillä vellovaa vihreää valtamerta. Sitä jonka pärskeet välillä kastelivat varomattoman munaskuita myöten. Salonkiville ja kipinäkin kun saivat myös omat pärskeensä munaskuilleen, tai, jos ne olivat hameen alla..
Tällaiset asiathan yleensä pysyivät - josko niitä oli - salongin skottien sisällä. Muistan kuitenkin erään tapauksen melko läheltä seuranneena. Matkanjohtajan ja ciiffin välillä oli ollut kitkaa jo pidempään. Se leimahti ilmiriidaksi kun tämä nimitteli ciiffiä ”pojaksi”. Taisipa vielä olla niin, että ciiffi oli muutaman päivän vanhempi kuin matkanjohtaja!
Hank
Kirjoitin äskettäin mt Enskerin viinanhöyryisestä miehistön vaihdosta. Moni ei ehkä usko, mutta nuo asiat tapahtuivat todellisuudessa.
Turha sitä on kaunistella, että etenkin tankkilaivoilla käytettiin alkoholia reippaasti, liiankin usein. Se oli aikansa ilmiö. Silti hommat pelaisivat melko hyvin, lastit tulivat ja menivät perille. Viinaa siis tuli käytettyä ja kannettuakin ihan muidenkin tarpeisiiin, milloin se vaan oli mahdollista. Harvan sitä käy kieltäminen, vai?
Olen itse seuraillut, läheltä ja kaukaa – maista ja mereltä, suomalaista merenkulkua 1970-luvulta lähtien. Eräästä aisasta olen hyvilläni. Huumausaineet eivät ole koskaan olleet suomalaisen merenkulun tai –kulkijoiden suosiossa! Jos olisi mitenkään ollut, olisin siitä varmasti kuullut meneniden liki 40v aikana. Olen myös nähnyt asiakirjoja ”for your eyes only” joista asian olisi pitänyt esiin nousta, mikäli se olisi ollut vähänkään laajempaa.
Asia mietityttää täällä Aasiassa, missä välillä oleilen.Täällä huumausaineet ovat kasvava riesa, huolimatta niiden kriminalisoinnista. Ei täällä kannata mennä paikalliseen PRH:n kannabisyhdistyksen perustamisasiakirjojen kanssa. Näissä maissa useimmissa kun on kuolemanrangaistus huumerikoksista.
Näin esim.Indonesiassa, missä tilanne erikoinen ja relevantti. Kuolemanjonossa ”death rowssa” on noin 130 henkeä, joista valtaosa huumeiden diilauksen vuoksi. Jonossa on myös ulkomaalaisia, ml brittiläinen vanhempi nainen. Uudella presidentillä on erittäin tiukka suhtautuminen näiden armahtamiseen. Nähtäväksi jää, päätyykö myös ”hänen majesteettinsa alamainen” telotuskomppanian eteen!?
- Lisää uusi kommentti
- 45 katselukertaa
Tuohon wanhaan hyvään aikaanhan
Rettigin Hansassa kippari joka oli aloittanut merimies baanansa GE:n purjelaivoissa,kun tämä pykälä tuli voimaan alkoi studeerata paperia ,ja löysi sieltä takaportin,Jos konepäällikkö ei voi aterioida salongissa,on hänelle tarjoiltava ateria omassa hytissä ja näin tehtiin,ja kippari söi yksin salongissaan ja siiffi omassa hytissään,näin palautui rauha taas laivaan.
Wanhaan aikaan
Heh, olihan silloin ruoka-aikaan lehmänsillalla trafiikkia. Tyynellä ilmalla rauhallista liikehdintää ja myrskyllä hervottomia spurtteja. Ville raahasi herroille eineksiä miitsippiin ja perässä maleksi ciiffi. Ahteriinpäin syöksähtelivät syömään kipinä ja perämiehet. Mikäli muistini ei vallan petä, oli Vasa Shippingin Sandviken-laivassa (perätuuppari) ruokailu hieman toisin. Puolalaistaustaisen Maciej-kipparin aikana muistaakseni myös kippari ja ciiffi aterioivat päällystömessissä. Ja siellä pupelsi myös sähkömies. Korjatkaa paikalla olleet, jos muistan väärin.
Päällystön messissä
... ruokailivat sopuisasti kaikki kipparia myöten laivoissa PAOLA, SOLANO ja TIVANO. PAOLAssa vikaeerasin muutaman kuukauden ja melkein koko messin porukka oli ransuuninsa täyteenjuoneita täysraittiita. Konemestari juhlisti raittiinaolonsa jotakin vuosipäivää ja kantoi messiin kaljakorin. Totesi, että hänellä on aina punkan alla täysi kaljakori jotta voi todistaa itselleen pysyvänsä raittiina. Messissä yksi perämiehistä ja minä niitä kaljoja kahdestaan lipiteltiin.
Hyvä näin, sillä eräässä yhtiöön ostetussa uudessa vanhassa laivassa varustamon herrat vaativat, että päällikkökin kippistää kuplivaa viiniä laivakaupan kunniaksi. Täysraitis päällikkö taipui herrojen vaatimuksesta ja lasin ääressä vietetyn yön jälkeen vietiin aamulla ambulanssilla hoitoon
wanhaan hywään aikaan
Ruotsalaisessa m/s Ragundassa espanjalaiset pyörittivät omaa "myllyään",aina kun joku pohjoismaalainen maksoi ulos käytiin kuiskuttamassa kipparin/siiffin korvaan"meillä on hyvä mies tilalle".Kun tämä matkusti omalla kustannuksella paikalle onnistui temppu useimmiten,tilanne kehittyi sitten kuukausien aikana sellaiseksi että ainoa ei espanjalainen miehistömessissä oli suomalainen sähkömies,sähkömiehillä svenskeissä kuului työehto sopimukseen että heillä oli oikeus syödä päällystömessissö ja hän käytti nyt option.
Tämä sai (suomalaisen)kipinän ja minun sairaissa aivoissa jonkinlaista toimintaa ja eräänä kosteana aamuyönä kun otettiin kuppia ruotsalaisen täkkikolmosen kanssa joka oli ainoa svenski päällystömessissä aloimme ehdotella hänelle että koska sähkö oli päässyt meidän messiin voisi kolmonen samalla syyllä vaatia saada syödä salongissa.Nyt lähti vähän lapasesta,kolmonen hyppäsi siitä paikasta kipparin ovea kolistelemaan ja kun kippari viimein aukaisi alkoi karjua asiaansa,kippari sai hänet viimein tungetuksi ulos.Laivoissahan on pienet piirit,eikä tarvinnut paljon järkeä hoksata asian oikeaa laitaa,kippari ei tervehtinyt pariin viikkoon.