San Beniton radioasema oli muistaakseni erikoinen siinä mielessä, että varustamo ei omistanut sitä, vaan se oli ruotsalaisten omaisuutta. Varustamo maksoi vuosimaksun, joka kattoi sitten kaikki aseman huoltokulutkin. Mikä pulju se sitten olikaan, en muista. Sähkeosoite oli joku radiokontor göteborg, johon laitettiin ilmoitus viallisista laitteista ja he hoitivat varaosan tai huoltomiehen seuraavaan satamaan. Sanoma ja puhelulaskut kuitenkin hoiti varustamo normaalisti.
Forums
- Lisää uusi kommentti
- 104 katselukertaa
Mielenkiintoinen tuo San
Mielenkiintoinen tuo San Beniton radioasemakonsepti.
Ruotsalaisillahan oli tämä automaattitelex-systeemi Maritex. Kaikki liikenne meni sen kautta - ja Göteborg Radion kautta. Sen kun hakkasit sanomat koneeseen ja painoit nappia. Skannaava vastaanotin hoiti taajuuden valinnan itse jne. Siinä ei sähköttäjällä paljon tekemistä ollut. Jotkut kyllä tykkäsivätkin tällaisesta systeemistä. Aika sokkomeininkiä. t. Raimo
San Beniton radioasema kommentti 1
Asema oli muuten toimiva, mutta operaattori istui sivuttain laivan pituusakseliin nähden. Benitolla oli tapana paha tapa rullata jopa rasvatyynessä vedessä hiivarista nyt puhumattakaan, +/- 20 asetta oli ihan normaalia keikkumista. Tästä johtuen sidoin itseni ja tuolini kiinni naruilla radiopöytään. Ilman turvavaljaita olisin päätynyt vauhdilla takana olleeseen skottiin. Tästä huolimatta Benito oli ehdottomasti suosikkilaivani kaikista niistä aluksista, joissa olin päällä. Jorma S
Jorma joo. Tuota radiopöydän
Jorma joo. Tuota radiopöydän turvavyötä tuli käytettyä ahkerasti. Mukava radioasema Benitolla oli. Tosin jossain vaiheessa havaitsin, että päälähetin oli tosi nirso virityksen suhteen. Jos joku säätö ei ollut täysin kohdallaan, lensi powerista ne pitkät ruskeat sulakkeet. Siis lensivät siruina pitkin kotelon seiniä. Jossain vaiheessa, kun lähetintä sitten huoltomies haalasi, tuo liikaherkkyys taisi poistua. Eräällä törnillä jossain Euroopassa alkoi engelsmanni rannikkoasema valittamaan 500 kutsutaajuuden olevan "way down off nominal". Tsekkasin omalla vastaanottimella ja siellähän tuo signaali oli jossain 498 huitteilla. Kiteitähän tuossa ei ollut, metallinen kela oli muuttanut arvoaan. Seuraavassa satamassa korjattiin. Kopiokonekin radiohytistä löytyi. Oli muistaakseni joku nykyisen koparin väliversio. Ensin täytyi ottaa alkuperäisestä jollekin spesiaalipaperille esikopio, josta sitten tehtiin tulostus. Helpompi kuitenkin kuin hakata sormet verellä kalkkeerin läpi hervotonta nippua listoja. Tramontanassa oli kopikoneena vanha kunnon pirtuvehje. Teit kirjoituskoneella vahaksen ja sitä sitten veivistä pyöritettiin koneen läpi pirtua kaataen. Pirtu meni koneeseen, ei vääntäjän suuhun. Tulos oli parhaimmillaankin suttuista. Tuo pirtukone meni uusiokäyttöön -75 Mauritiuksella. Joku jobbari sen osti pois jaloista kuleksimasta. Jari S