Kerran kun meriä seilattiin...

Joka laivaan kuuluu omat värikkäät persoonansa.Tässä tarinassa ei viitata mihinkään laivaan, vaikka varsin tosipohjainen tarina onkin kyseessä. (sanotaan että  asian arkaluontoisuuden vuoksi, vaikka aikaa onkin kulunut vuosikymmeniä tapahtuneesta)

Tämän laivan ehdoton värikäspersoona oli messityttö Liisa (nimi keksitty). Liisa oli ensimmäistä kertaa laivan päälle, ja kuten asiaan kuuluikin, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Mainittakoon myös että Liisa oli hyvin kaunis ja hän sen itsekin myönsi...

Liisalle kävi kuten kauniille Veeralle Saimaalla. Muistattehan laulun alkusanat : Veeraa tanssitti kippari vaan...

Ja sekös kirvelsi poikien mieltä, ja kuten arvata saattaa, Liisaa kiusattiin asiasta. - Miksi sinä vaan yläkerrassa oleilet, tulisit tänne jätkäsakkiin alakongille myös, kyllä täälläkin löytyy kaikkea maallista hyvää.

Liisa oli ehkä vähän ykstotinen (vaikka olikin kaunis) ja hyvin ylpeänä hän pojille tokaisi: Voi pojat, ennemmin vaikka aasin kanssa kun teidän.

Ja siihen ei muuta tarvittu. Laiva saapui Kreikkaan (maa keksitty) ja suuri oli yllätys kun reippaan merimiesillan päätteeksi oli laakonkiin kiinnitetty aasi. Aasilla oli lappu kaulassa jossa luki LIISAN MIES!!!

Liisa jos asian vielä jotenkin käsitteli mielessään (sillä hänhän oli kaunis), niin laivan kipparin ajatuksia ei kukaan uskaltanut edes arvata. Kippari kun ei ollut tietoinen aikaisemmasta "aasi" keskustelusta.

Näin peräkaneetiksi vielä, että suuri oli erään mummon kiitollisuus kun pojat häneltä ostamansa  aasin lahjoittivat takaisin. Pojat eivät olleet yhtä tyytyväisiä kun koko porukka oli viinakiellossa kuukauden.