Carl-Magnus Fogelholm. Konni Zilliacus ja tie Suomen itsenäisyyteen. Litorale 2025. ISBN: 9789527597170. Sivuja 355.

Suomalainen Konrad Viktor ”Konni” Zilliacus (18. joulukuuta 1855 Ruokolahti – 19. kesäkuuta 1924 Helsinki) putkahtaa esille tämän tästä, kun lukee historian kirjoja 1800 luvun lopun ja 1900 luvun alun tapahtumista. Monen muun maan lisäksi Konni ehti elellä USAssa lehtimiehenä ja jopa Japanissa lähdettyään Suomen suuriruhtinaskunnasta velkojiaan pakoon. Myös puoliso ja kymmenen lasta jäivät Suomeen odottelemaan perheen pään paluuta ja parempia aikoja, joita ei koittanut. Konni löysi maailmalta eväät uuteen perheeseen.

Tämä kirja kertoo eniten Konnin tavoitteista ja toimista Suomen suuriruhtinaskunnassa tsaari Nikolai II:n hallituskauden ensimmäisen ja toisen sortokauden aikoina. Konni Zilliacus on Suomen historian tuntemattomaksi jäänyt suurmies.

Kun Venäjä valloitti Ruotsin itäisen osan Suomen autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi, antoi tsaari Aleksanteri I Porvoon valtiopäivillä 1809 hallitsijavakuutuksen. Tämän saman hallitsijavakuutuksen vannoivat kaikki seuraavatkin tsaarit. Vakuutuksessa luvattiin säilyttää mm. Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö voimassa.

Jo Aleksanteri III aikaan Venäjällä kyseltiin, kuuluuko Suomi Venäjään, vaiko Venäjä Suomeen. Monenlaisia venäläistämishankkeita toteutettiin. Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II julkaisi ”Suuren manifestin” 1899, joka aloitti ensimmäisen sortokauden. Ensimmäinen sortokausi 1899 – 1905 rauhoittui Nikolain peruttua aikeensa ja suostuttua uudistuksiin. Suomeen mm. valittiin maineikas yksikamarinen eduskunta, jossa ensimmäisinä Euroopassa naisetkin saivat äänestää ja olla ehdokkaina.

Nikolai II hallintoineen jatkoi venäläistämistavoitteitaan ja alkoi toinen sortokausi, joka jatkui Venäjän vallankumoukseen asti.

Konni Zilliacus oli lähes kaikessa Venäjän hallinnon vastaisessa toiminnassa aktiivisena ideoijana ja toteuttajana.

Suomessa kerättiin talvella 1899 muutamassa viikossa ympäri maata ”Suuri addressi”, jossa puolen miljoonan allekirjoituksen voimin toivottiin tsaarin noudattavan vakuutustaan. Konni keräsi 12 Euroopan maassa ”Kulttuuriaddressin”, jossa yli 1000 merkkihenkilöä vastusti tsaarin pyrkimyksiä. Kumpaakaan addressia tsaari ei ottanut vastaan.

Suomessa salamurhattiin useita Venäjän etuja raaasti tai itsekkäästi toteuttavia kuuluisimpana kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov 16. kesäkuuta 1904. Murhattiin muitakin Venäjän edustajia kadulla partioivia santarmeja myöten. Jopa koululaiset olivat mukana murhatöissä.

Konni oli keskeinen toimija Leninin kanssa Venäjän vallankumouksellisten hankkeissa. Hän oli järjestelijänä, kun lokakuussa 1904 Pariisissa ja huhtikuussa 1905 Genevessä vallankumoukselliset kokoontuivat suunnittelemaan tavoitteitaan. Venäjän vallankumoukselliset piileskelivät Suomessa suunnittelemassa hallinnon vastaisia toimia ja rakentelemassa salamurhiin pommeja.

Konni ideoi ja toteutti Japanin Tukholman sotilasasiamiehen kanssa ”JOHN GRAFTON” höyrylaivan salaisen asekuljetuksen Venäjän ja Suomen vallankumouksellisille. Parikymmentä tuhatta erilaista asetta ammuksineen ostettiin Japanin laskuun. Lastin kuljetus vallankumouksellisille Pietariin ja Suomeen ei sujunut suunnitelmien mukaan, voi kirjasta lukea.

Sortokausien aikoina Konni toteutti hankkeitaan Suomesta, jos ei ollut joutunut maanpakoon ja asunut Tanskassa tai Tukholmassa. Vuosien ajan Venäjän vallanpitäjien vastaisia lehtiä salakuljetettiin purjeveneellä Ruotsista Suomeen ja Venäjälle. 

Perustettiin Suomen aktiivinen vastustuspuolue. Konni oli ensimmäinen, joka julisti Suomen itsenäisyyttä, jo vuonna 1907. Tuolloin Suomessa oli tavoitteena saada tsaari perumaan hallitsijavakuutuksensa vastaiset toimet, mutta pysyä edelleen Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana. Oli jopa sellainenkin suuntaus, että on nöyrästi hyväksyttävä, minkä tsaari säätää. Lisäksi suomen ja ruotsinkielisten kielikiistat.

Konnin tavoite oli yhtenäinen Suomen kansa. Hän vastusti ensimmäisen sortokauden lopun valkoisten ja punaisten järjestyskaarteja yrittäen muodostaa koko kansan yhtenäisen asellisen joukon. Konnin pyrkimys oli myös yhdistää suomalaiset ja venäläiset vallankumoukselliset tsaarin valtaa vastaan. 

Toivoisi suomalaisten äänestäjien lukevan tarkkaan tämän kirjan. Halutaanko vallanpitäjien yhtenäistävän kansaa, vaiko lisäävän entisestään vihaa, eripuraa, polarisaatiota ja kasvattaa tuloeroja? Halutaanko Suomen historian pahimman kulttuurin sortokauden jatkuvan, vai arvostetaanko yhteistä suomalaista kulttuuria ja kansalaisyhteiskuntaa suomalaisuuden perustana? Halutaanko, että kaikilla suomalaisilla on jotakin, joka on puolustamisen arvoista Venäjän hybridisotaa vastaan? Konni Zilliacus tavoitteli tulisesti yhtenäistä Suomen kansaa.