Kesällä 1969 VALLILA.

Sahattiin Laihian kolin ja koksin Vallilalla tosi"villiä"linjaa väliä Kotka-Puola. Ja vaikka paatti oli karsee pärekori Niin olomme siinä tuntui turvalliselta kuin herran kukkarossa, sillä tiesimme että perässämme luovi aina joku merivartioiden suojelusenkeli alus siksakkia . Valmiina auttamaan jos joku meistä olisi liukastunut kannella pikku pieruissaan ja tipahtanut mereen.. ja olihan huoleen suojelusenkeleillä aihettakin, sillä ei se ollut ihan lasten hommaa raahata pimeässä painavia juuttisäkkejä laivan laidalta, sille toiselle laidalle, minne ei suojelusenkelin valot perästä näy.. Kivasti saateltiin satamaan asti ja heti aamusella tuli sissiryhmä Kontrat..vai mikä se oli, huolissaan tarkistamaan että onko kaikki tallella vai onko jotain yön pimeydessä tippunut mereen. Mut sitte ne löyskin vissiin ainakin ylimääräisiä henkilöitä laivasta, kun joku joutu välillä kuulemma lähtee lomalle jonnee valtion täyshoito hotelliin. Kotkassa oli kyllä useita riuskoja laivassa päivystäviä virkamiehiä jotka mielellään auttoivat meripoikien painavien kantamusten autoon viemisessäkin.

Lastimme Puolaan oli pääasiassa sukkahousuja vaikkei ne ruumassa oleetkaan. Ja niistä pää-smuklarimme "Jussi" maksoi mukavasti ja kapakka oli aina auki tultiin mihin aikaan hyvänsä. Tytöille ei saannut itse antaa sukkahousuja palveluista, ne olivat liian arvokkaita siihen. Kuvassa olemme pääpaikassamme Casanova ravintolassa Gdyyniassa, ja juomana piva, votka ja samppanja. Vasemmalla Perämies, Puolikas, Ystävätär, Tunkki, Motori Salo ja Minä.