Pienestä pojasta lähtien on tullut osallistutuksi tilaisuuksiin, missä on arvokkaita ja juhlallisia lipunnostoja ja -laskuja. Oli kesäleirejä, rippileiri ja sotaväki ja erinäisiä perheleirejä. Puijon Latukin nostaa ja laskee lipun itsenäisyypäivänä kartanollaan Pilpassa suurella huolella, ettei vahingossakaan lippu kosketa maata ja tulee tarkasti tasan laskostettua.

Olessani ensimmäisessä laivassani junkkina istuskelin ahteritäkillä ehtoopuolella syönnin jälkeen odottamassa oman vahtini alkua. Satamasta oltiin lähdetty ja edessä oli jonkin päivän merimatka. Förstin vahdissa ollut puolikas luisteli ylempää rivakasti leidarin kaiteita pitkin lipputangolle ja alkoi näpräämäämään tangossa liehuvan lipun naruja. Lippuliinoja, kuten pruukattiin sanoa. Tangon juuressa baijerissa kiinni oli kannellinen laatikko ja arvelin lipun tulevan nätisti sinne taitetuksi. Puolikkaalla oli eri meininki: vähän pyöräytteli lippua köysimäiseksi ja pari kertaa baijerin ympäri ja siihen parilla solmulla kiinni. Kyllä pysyy!

Eipä ihme, että laivan lippu oli repaleinen ja värit sen vaalenneet, harmaat ja haalennet.