Kun aloitin kipinäkurssin 1972 vuoden alkupäivinä, sain onneksi alivuokralaiskämpän Lauttasaaresta aivan Särkiniementien läheltä. Mutta kesällä, kevätlukukauden jälkeen vuokraisäntä muutti ja jäin ilman asuntoa. Saimme sitten syyslukukaudeksi muutaman kaverin kanssa armonpalana Lauttiksen merimiesamiksen reksiltä Uinolta luvan asua maksua vastaan amiksen asuntolassa, kun siellä oli pari kämppää tyhjillään. Sekin lysti loppui joululomien alkaessa.

Kevätlukukausi 1973 alkoi ja kämppää ei tahtonut löytyä mistään. Samassa jamassa oli kolme muuta opiskelukaveria. Myllysen Eeron kanssa taisimme nukkua pari yötä yhden kaverin autossa. Kylmää hommaa tammikuussa. Kun oikein palelsi, käytettiin autoa jonkin aikaa, että sisätilat lämpeni edes hiukan. Lopulta ainoa kämppä minkä löysimme oli siirtolapuutarhamökki jossain todella kaukaa, Vanhakartanon takamailta. Yksi pieni huone ja keittokomero. Ulkohuussi ja vesi tuli mökille kun vesikelkan kanssa paljulla haki alueen kaivolta. Hyvin siellä mahtui neljä tulevaa kipinää asumaan. Ja näytti alueen muissakin mökeissä asukkaita olevan. Pieni saunakin oli mökin yhteydessä ja sitä lämmitettiinkin melkein joka ilta. Harva sauna oli, piti laittaa pökköä pesään. Kerran syttyi kiukaan takana oleva seinä tuleen, mutta vedellähän se sammui.

Aamulla joskus kuuden jälkeen talsittiin läheiselle bussireitin päätepysäkille ja kun bussia vaihtaessa Hesassa oikein pisti juoksuksi, niin saattoi ehtiä kursseille Särkiniementielle jopa ennen eka tunnin alkua kahdeksalta. Yleensä kuitenkin vähän myöhässä. Eipä tullut ikävä tuota kämppää kun keväällä kipinänpaperit taskussa viimeisen kerran potkaistiin murjun ovi kiinni.