TIVANOn jobi - laiva (osa II)

Lähettänyt TimoSylvänne
Henry Nielsen-yhtiön hoidossa oli 1970-luvun alussa seitsemän tankkilaivaa ja yksi kuivarahti. Jokunen paatti oli varustamon oma, joillakin muita omistajia. Yhtä pikkuista tankkia lukuunottamatta kaikki olivat 50-lukulaisia moottorilaivoja. Syksyllä 1971 valmistui kaksi uudisrakennusta Sevillan Astilleros Españoles telakalta: SOLANO ja TIVANO. Molemmat ovat tuulen nimiä. Solano puhaltelee etelä-Espanjassa, mm. Sevillan ympäristössä. Tivano Italiassa Lombardian seuduilla.
 
Sisarukset olivat sarjavalmisteita, Freedom-Hispania tyyppiä. Japanissa oli 1967 alettu rakentaa Freedom nimellä laivasarjaa, jonka lisenssin Espanian valtion telakka oli pari vuotta myöhemmin ostanut. Kolmannessakin tämän tyypin laivassa oli suomalaista porukkaa. Vasa Shippingin hoidossa oli mukavuuslippulaiva GREZ.
 
Laivojen kantavuus 16 051 tonnia, bruttovetoisuus hilkkua vaille 10 000 rekisteritonnia (tilavuusmitta, rekisteritonni on 100 englannin kuutiojalkaa eli noin 2,832 m³). Pituus, leveys ja syväys olivat 144,78 x 20,65 x 9,30 metriä. Sulzer-dieselin 8 000 hevosvoimaa kuljettivat parhaimmillaan lähes 15 solmun (solmu = merimailia tunnissa) vauhtia, tosin harvemmin. Villin linjan liikenteessä pitkät redillä (sataman lähistön ankkuripaikka, missä laivat odottelevat laituripaikan vapautumista) ja satamissa makaamiset pruukasivat kerätä monenlaista kasvullisuutta runkoon.
Täkillä oli kolme paria samsonposteja, joihin oli kiinnitetty puomit. Lastinkäsittelyn lisäksi niillä kiskottiin ruumien teräsluukkuja auki ja kiinni.
 
Valmistuttuaan SOLANO rahdattiin keikkumaan Pohjois-Atlantille. Lastina oli paperia Kanadasta Englantiin. TIVANO oli onnekkaampi ja pääsi kuljeksimaan lämpöisille vesille Kaukoitään ja Pohjois-Amerikan länsirannikolle kiinalaisessa aikarahtauksessa.
 
Radiohytti oli brygän takana. Radiohytin takana, osin korsteenissa, oli pieni asuinhytti. Kalustuksena kapea punkka, lyhyt punainen keinonahkainen sohvanpätkä, pieni kirjoituspöytä, vaatekaappi ja lavuaari. Jos vapaavahdissa kaipasi eroon työtunnelmista, saattoi vetää verhon oviaukkoon.
 
Edeltäjäni oli jo ehtinyt poistua, mikä oli tavanomaista. Kolmessatoista eri rahtilaivassa ehdin ammattia harjoittaa. Yleensä kollega oli saapuessani jo lähtenyt kotimatkalle tai laivan ollessa ankkurissa poistui heti kuljetusveneen paluukyydillä. Saattoi vierähtää muutama työpäivä ja iltapuhdekin tutkaillessa outojen radiolaitteiden namiskuukkeleita ja paperihommien tilannetta.
Molemmissa Sevillan bulkkereissa oli radiot toimittanut englantilainen Redifon. Aiempiin 50-luvun laitteisiin verrattuna uutta olivat ssb-lähetin ja -vastaanotin. Lyhytaaltoradiopuhelut olivat paljon laadukkaampia tällä uudella modulointitekniikalla. Olihan omat oppinsa näin uusien laitteiden käytössä, mutta ohjekirjat olivat vielä tallessa. Myöhemmin totesin, että vikoja ihmetellessä suurin homma oli väännellä lootien ruuveja auki.
 
Brygän ja radiohytin kerroksen alapuolella föörkantissa oli pienet ja askeettiset kipparin ja siiffin hytit. Päivähytti/toimisto ja makuukomero. Ahteriinpäin asustivat perämiehet ja mestarit. Viimeisimpänä sauna, johon sisäänkäyti oli ulkoa kannelta. Uima-allasta ei rakenteisiin kuulunut, eikä semmoista ollut jälkeenpäinkään kasattu pressuista ja jätepuusta.
Kerrosta alempana ihan ahterissa oli byssa. Miehistön messi ja sen jatkona päivähuone oli paapuurin puolella. Styyrpuurin puolella oli päällystön vastaavat tilat. Salonkia ei laivassa ollut. Päällystön messissä oli pöytä, jossa aterioivat kippari, siiffi ja försti.
 
Samassa kerroksessa oli hyttejä alipäällystölle ja osalle keittiöväestä. Muun porukan tilat olivat kannen tasalla. Harrastustiloja tai kuntosaleja ei ollut. Kun hyvällä säällä ajettiin painolastissa, löytyi lentopalloporukka tyhjään ruumaan. Säiden salliessa ravisteltiin saunakannella jatsinoppia. Ja ahteritäkillä vietettiin koko porukan grilli-iltoja.
 
Aiemmin seilaamissani laivoissa ei ollut jääilmaa. Kun hytin lämpötila alkoi nousta yli 30 asteen, etsittiin yöpaikkoja kannelta.Tässä uudessa ja modernissa rahtilaivassa oli korsteenin taakse rakennettu tavarakontin mallinen pömpeli tätä ihmeellistä laitteistoa varten. Jokaisen hytin skottiin (seinä) oli ruuvattu ruskea peltinen tulitikkuaskin muotoinen säätökamiina. Kooltaan lähes metri kertaa 60 cm kertaa 20 cm. Turkista (lattia) nousi noin 10 cm läpimittainen jenkavartinen ilmaletku lootan pohjaan.
 
Suomessahan on kylmää ihan luonnostaan, eikä sitä ole tarvinnut koneilla tehdä. Niinpä mestareillekin usein tuntui olevan hakusessa laitteen tarkoitus. Ajettaessa pitkin pituusastetta ehdoteltiin hiki pinnassa monena päivänä ilmastoinnin käynnistämistä. Kun se ihme sitten tapahtui, oltiin jo ohitettu kuuma alue ja villapaita päällä toivottiin jääilman stoppaamista.
Myöhemmin opin, että radiohyttiin ja makuukomeroon turkista peltikaminaan nouseva putki oli linjan viimeinen. Laitteiston teho lienee ollut alimitoitettu. Porukka oli huomannut, että iroittamalla putki peltilootasta hyttiin tuli vähän paremmin viilennystä. Korsteeniin rakennettuun kipinän asuinhyttiin ja viereiseen radiohyttiin asti ei viilennystä enää riittänyt.
 
Kuvia laivasta voi selailla linkistä: https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/638
 
SOLANO sisarlaivan kuvia voi selailla linkistä: https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/712