You are here

Pelastustehtävä

Oli vuodenvaihde 2007-2008. Saudi-tankkeri VLCC Wafrah täydessä raakaöljylastissa matkalla Angolasta Cape Hornin ympäri Chileen. Eteläinen Atlanti muistutti yksinäiselle kulkijalle, kenen reviirille se oli tunkemassa. Viikon sukellusveneilyn päätteeksi eteläisin kääntöpiste alkoi olla jo tutkalta todettavissa, kun valtameri myönsi tuloluvan ja helpottuneina käännyttiin kärjen ympäri oikealle ja peesailtiin mukavaksi myötäiseksi muuttuvassa maisemassa.

Lyhyeksi jääneen auvoisan hengähdyshetken katkaisi Southamptonin Rescue Centeriltä vastaanotettu avunpyyntö. Takanamme oleva, jostain halvatun Etelä-Georgian Sandwich saarilta lähtenyt purjevene oli vaikeuksissa. Masto poikki ja miehistönä ainoastaa iäkäs englantilaispariskunta. Pyöräytimme ympäri ja työnnyimme takaisin juuri selvitettyyn hornankattilaan. Kolmen vuorokauden rutistuksen jälkeen ilmestyi tutkaan kaksi kaikua. Toinen oli hädässä ollut seilipaatti ja toinen osoittautui korealaiseksi bulkkeriksi. Jos korealainen oli ylipäätään vastaanottanut Southamptonin kutsun, ei se ainakaan ollut kuitannut sitä, eikä kukaan tiennyt bulkkerin jo noukkineen pariskunnan turvaan. Meidän tehtäväksi jäi upottaa vielä pinnalla ollut raakki ja sitten käännyimme takaisin ja työnnyimme kolmatta kertaa pirun alloppiin.

Kotiuduttuaan bulkkeriin pariskunta lähetti kiitosviestin laivallemme. Kertoivat uuden majapaikkansa olevan matkalla Sri Lankaan. ETA neljän viikon päässä. Ei englanninkielistä lukemista. Ainoastaan päällikkö puhui englantia, josta eivät saaneet mitään tolkkua. Ruokana "worms with rice" ja kaiken kukkuraksi yhteiset saniteettitilat miehistön kanssa, kun ravintovalikoima melkein pakotti asumaan toaletissa.

Pari kuukautta myöhemmin vastaanotimme kutsun kahville. Pelastunut pariskunta omisti kahvilan jossain Etelä-Englannin pikkukaupungissa, jonka nimi on unohtunut.