Olin puolikkaana M.T. "WILKE" laivassa 1974 - 1975 talven yli jolloin olimme EXXON'lle rahdattuna ajelemassa puhtaita oljytuotelasteja paa-asiassa Arubasta jenkkien itakustille seka Meksikonlahden satamiin. 

Tapahtui Venezuelan Amuay Bayssa lastattaessa noina paivina: 

Otimme lastauksen yhteydessa paalle myos samanaikaisesti raskasoljybunkeria. Olin takkivahdissa yhdessa laivamme kolmosen Kotirannan Ekin kanssa (sama Kotirannan Eki, joka on nykyisin Nesteella johtajana). Siina lastitankkien tayttymista vahtiessamme kyykimme maapuolen manifoldien alitse valuma-altaan takaa kulkiessamme foori- ja ahteripuolen tankkien valia. Joskus kyykittiin kiireella alitse, kun vahdittavaa riitti. 
Lastimanifoldit olivat samalla etaisyydella toisistaan, mutta valimatka bunkkerimanifoldiin oli hiukkasen suurempi foorimmaisesta lastimanifoldista. Siina sitten vauhdilla kyykiessamme fooriin pain kavi meille molemmille siten, etta nostettiin paitamme vahan liian aikaisin foorimmaisen lastimanifoldin ali selvittya silla seurauksella, etta kolautimme paamme vauhdilla bunkkerimanifoldiin. Ensin tormasi Eki, ja jonkin ajan kuluttua mina itse. Eki kolautti paansa silla voimalla, etta sai lievan aivotarahdyksen, mutta jatkoi kumminkin lastivahtia. 

Kului jonkun aikaa siina lastitankkien tayttymista tarkkaillessamme, kunnes tapahtui katastrofi. Bunkkeriputki katkesi manifoldin kohdalta ja katkennut putki sylki raskasta oljya taivaalle maapumppujen koko voimalla. Eki morisi keuhkojensa kaikella voimalla maihin: ''stop pumping - stop all pumping''. Pampaksen suunnalta eli keulan suunnalta tuuli aika lujaa, kuten useasti Amuay Bayssa, joten tuuli painoi putkesta tulevan raskaan oljyn valkoista torppaamme vasten. Oljya ehti tulla putkesta aika paljon ennenkuin pumppaus saatiin pysahdyksiin, joten sita valui pitkin takkia ahteriin pain ja uhkasi valua mereen. Ja valuihan sita. Enemman ymparistovahingon valttamiseksi saimme koko miehisto tulta takamuksiin, kiire oli. Meilla oli ahterissa lastiventtiilihydrauliikkahuoneen laheisyydessa iso maara tyhjia 200 litran hydraulioljytynnyreita, joiden toppeja ryhdyimme aukomaan kuin sardiinipurkkeja kovalla kiireella, jotta saisimme takkia pitkin valuvan oljyn kerattya niihin ennenkuin valuu mereen. Itse olin siina aukomispuuhassa pumppumies Heinosen Sepen johdolla, ruosteskrapalla ja vasaralla niita tynnyreita auottiin vauhdilla ja voimalla, kun kiire oli. Monta vasaranvartta siina touhussa katkesi ja vasaroitten loputtua kaytettiin ruostehakkuja skrapan perille lyomiseen. Siina iskuja skrapan peraan jaellessa syntyi niin korkea aani, etta jotakin vasemmassa korvassani tarveltyi, vielakin yli 30 vuoden jalkeen korvassani rasahtelee kun kuulen korkeita aania. Kuuloon ei kuitenkaan tullut mitaan vikaa, se on vielakin aika herkka, rasahtelee vain joskus. Toiset kaverit lappoivat sitten tynnyreihin oljya. 

Koko touhun jalkeen olimme oljyntahramia ukkoja ja vaatteet pilalla, Kotirannan Eki ja mina itse eniten, kun olimme paikan paalla kun putki katkesi. Terminaalin miehet eivat olleet laittaneet bunkkerilastausarmin alle mitaan tukijalkoja kuten lastausarmeissa oli, ja on tapana olla. Raskas armi sitten painoi ohuempaa bunkkeriputkea, joka sitten katkesi. Homma meni terminaalin/ oljy-yhtion syyksi, joka sitten joutui korvaamaan laivalle tapahtuneet kosmeettiset vahingot eli torpan puhdistuksen ja uudelleen maalauksen. Syyna meidan lastivahtien manifoldien alta kulkemiseemme oli se, etta valuma-altaan ja reelingin vali oli lastausarmien tukijalkojen johdosta niin ahdas, ettei siita mahtunut kunnolla kulkemaan. Me kovapaiset merimiehet aloimme kuitenkin tapahtuman jalkeen kulkemaan foorin ja ahterin valia manifoldien meren puolelta, jottei kovilla otsaluillamme katkottaisi enempia bunkkeriputkia. 

M.T. ''WILKE' oli seilaamistani laivoista mieleenpainuvin, miehiston vuoksi, olimme kuin yhta onnellista perhetta. Ei homma muuten olisi toiminutkaan, M.T. ''WILKE'' oli kova tyolaiva silloin, tankkijobia tehtiin paaosin joka toinen viikko. Muutamia M.T. 'WILKE''een kelpo merimiehia mainitakseni: 

Kiviston Jaska, kippari 
Kotirannan Eki, takkikolmonen 
Sundstrom Raumalta, takkikakkonen (etunimea en muista, seilasi jo Gustav Erikson purjelaivoissa takkarina) 
Suomisen Topi, timppa 
Heinosen Sepe, pumppu 
Pokkisen Jaska, poosu 

Oli monta muutakin kelpo merimiesta, nimet vain ei just talla hetkella tule niin helpolla mieleen.