Oy Henry Nielsen AB oli myymässä M.T."TORNADO"a romuksi Taiwanille. Olimme tehneet kaksi matkaa raskasöljylastissa Persianlahdelta Taiwanin Keelungiin ja konttorin rahtausosasto löysi vielä yhden rahtauksen ennen romutusta, jonka mukaan meidän piti mennä Guamin saarelle Mariaaneille lastaamaan raskasta öljya Etela-Koreaan vietäväksi. Seilasimme siis Keelungista Guam-saarelle tankkijobeja yötä myöten tehden joulu- ja uudenvuodenpyhien yli.
Saavuimme Guamille ja ankkuroimme laguunin sisäpuolelle odottamaan kaijapaikkaa vähäksi aikaa. Guam on USA:n protektoraatti, jossa oli myös isohko ydinsukellusvenetukikohta. Yhdysvaltain protektoraattina siellä myös piti US Coast Guard omaa toimipaikkaansa.
Saimme kaijapaikkamme, joka oli siellä ainut öljykaija ja aamulla astui laivaan tankkitarkastaja, jonka kanssa sitten vahtiperämiehen ominaisuudessa olin tankkien lastauskelpoisuutta esittelemässä. Tälle tarkastajalle tuntui koko homma olevan vain muodollisuus, eikä paljon muusta välittanyt kuin paperiensa tyttämisestä eika ollut kovin huolissaan tankkeihin kurkistelemisesta. Hän sitten lopussa totesikin, etta hänen puolestaan tankit ovat kunnossa, mutta hän on sitä mieltä ettemme laivan kunnon puolesta saa lupaa lastata Guamilla mitään lastia ja että Cost Guard on jo matkalla laivalle.
Niin Coast Guard sitten saapuikin melko pian samoina aamutunteina isohkona seurueena komentajan arvoisen upseerin johdolla. Nämä miehet, etenkin komentaja, olivat lievästi sanottuna ällistyineitä nähtyään aluksemme ulkoisen kunnon. Tiesin jo ettei tästä hyvä seuraa ja tietenkin vahtiperämiehen ominaisuudessa jouduin esittelemään heille alustamme täkkipuolelta. Sen verran laivan menneisyydestä haluaisin kertoa, etta laiva oli alunperin OBO ja muutettu sitten myöhemmin pelkäksi tankkilaivaksi. Centteritankit olivat siis alunperin lastiruumia, joiden kattena olivat vieläkin karvelit ja lastiluukut, jotka oli hitsattu umpeen. Niitä tukemaan oli rakennettu poikkilaivan palkkeja, joiden päällä kävellen yleensä liikuimme, kun oli asiaa luukun päälle ullagea ottamaan yms. Ei nimittäin ollut oikein turvallista astua luukkuplootun päälle sen ruosteisuuden ja ohuuden takia. Tietooni oli tullut, että ennen omaa pestiani oli eräs perämies tipahtanut kainaloitaan myöten tankin puolelle uskallettuaan läpiruostuneen luukkupaneelin päällä seisomaan. Ja myöskin Persianlahdelta Taiwanille tekemillämme matkoilla aiheutti minulle suurta hilpeyttä, kun luukkujen päällä vellova vesi aluksen rullatessa muodosti näyttäviä vesisuihkuja, kun lukemattomista ruosteen puhkomista reijistä puhaltui ilmaa lastin tankkien sisällä liikkuessa. Näin olen olin kauhusta jäykkänä, kun edellämainittu komentajan arvoinen ja kaksimetrinen sekä noin satakiloinen jätti kiipesi luukun päälle ja alkoi sita painollaan hytkyttää. Taisi olla siltä kohtaa luukku tavallista paremmassa kunnossa kun ei antanut periksi. Hän kyllä ihmetteli, etta mitä nuo kauniisti maalatut lukuisat kakkarat luukkujen päällä tekevat; niitä oli timppa kiireen kaupalla tehnyt sementistä isompia reikiä peittämään. Ja löytyihän niitä sementtiarkkuja muualtakin ympäri laivan, kun aikansa tutkivat. Ja ankkureistakin vain toinen oli käyttökelpoisessa kunnossa. Itselläni ei ole edes mitään aavistusta mitähän vikoja olivat konehuoneen puolelta löytäneet, mutta päitään pyörittelivät kun laivalta poistuivat.
Kului sitten jonkin aikaa kaijassa lojuessa kunnes kipparimme Aitasalon Erik vastaanotti Coast Guardilta pitkän listan korjausta vaativista kohteista ennenkuin Coast Guard voi myöntää meille lastauslupaa. Tietenkin korjaukset oli mahdotonta toteuttaa, joten konttorista lähettivat Heijarin Epon tilannettamme tutkimaan ja päätöksenteossa auttamaan. Siirryimme siis ankkuripaikallemme laguuniin odottamaan Heijarin Epon saapumista.
Saman aikaan tapahtui seuraavaa: Guamin liepeille saapui toinenkin tankkilaiva, täydessä lastissa oleva noin 100 000 dwt kreikku, joka oli suurissa vaikeuksissa potkuriakselinsa ja stern tube ongelmiensa kanssa, eivät pystyneet käyttämään konettaan enemmin kuin dead slow ja etsivat Guamilta apua. He ajelehtivat saaren edustalla, jossa vesi oli niin syvää ettei siellä voi ankkuroida, eivätkä päässeet sisään laguuniin meidän takia. Asian erikoiseksi tekee se, etta kreikkulaivan nimi oli myöskin "TORNADO", ja Lloyds listasta tutkittuamme havaitsimme, että maailmassa oli sillä hetkella vain nämä kaksi "TORNADO" nimistä laivaa.
Heijarin Epon sitten saavuttua Guamin lentokentälle hänen huomionsa kiinnittyi lentokentän sanomalehtikioskissa paikallisen sanomalehden etusivuun, jossa suurin kirjaimin selitettiin kahden tornadon iskeneen samanaikaisesti Guamin saarelle; toisen tornadon sanottiin olevan kreikkalainen romulaiva ja toisen suomalainen muinaismuisto.
Edellämainittu artkkeli herätti eräänlaista hilpeyttä, kaikissa muissa paitsi kipparissa, Aitasalon Erikissa.
Päätöksenä oli seilata Etelä-Korean Pusaniin mukkaamaan tankit puhtaiksi ja romutus-serttifikaatin saamista varten olettaenkin että mukkauksesta oli jo siellä tapahtuvaksi sovittu syystä että lastimme oli pitänyt purkaa siellä. Eihän olisi ollut mitään mieltä rakentaa laivaa uudelleen romutuksen edellä vain yhtä lastia varten. Vahinkoa tämä reissu kyllä varmasti varustamollemme tuotti turhien matkojen, satamamaksujen, mahdollisten sakkojen ja rahtaajalle maksettavien korvauksien muodossa.
- Lisää uusi kommentti
- 237 katselukertaa