Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

Ensimmäisiä suomalaisia tai Suomessa

Lähettänyt TimoSylvänne

Merenkulkuun liittyviä ensimmäisiä tapahtumia Suomessa (riipumatta hallitsijasta) tai tekijöinä suomalaisia. Tähän saa kirjoitella lisäyksiä ja korjauksia kommentteina.

  • Yli Atlantin: helsinkiläinen fregatti ANDERS JOHAN NORDENSKIÖLD 1769 - 1771 Cadiz - Havanna.
  • Etelä-Amerikkaan: helsinkiläinen fregatti GENERALEN GREFVE POSSE 1782 - 1784 Cadiz - Montevideo.
  • Kaukoitään: pietarsaarelainen fregatti CONCORDIA 1783 Ranskan Lorientista Maurituksen kautta Jaavalle.
  • Suomeen saapunut höyrylaiva: STOCKHOLM, ruotsalainen höyrykuunari saapui Turkuun 1821, syyskuun kuudentena.
  • Höyrylaiva: ILMARINEN, rakennettu 1833 Puhos, Kitee. Siipirattaat. Pituus 26.2 m leveys 4 m, Pietarissa valmistettu englantilainen höyrykone 34 IHV. Omistajat Nils Ludvig Arppe ja Johan Hackman. Liikennöi Saimaalla 10. elokuuta 1833 alkaen noin 11 vuotta.
  • säännöllinen höyrylaivaliikenne ulkomaille: Turku - Tukholma 1836 höyrylaiva  SOLIDE, Nils Ludvig Arppe osti Ruotsista.
  • Merihöyrylaiva: FURST MENSCHIKOFF, rakennettu 1836 Åbo Gamla Skeppsvarf, Turku. Hongasta rakennettu runko päällystetty kuparilevyillä, pituus 35.5 m, leveys 6 m, syväys 2.9 m. Kaksi "balanssihöyrykonetta" yhteensä 90 IHV.  Varustamo Åbo Ångfartygsbolag, Turku. Siipirattaat. Liikennöi vaihtelevasti Tukholma - Pietari poiketen Turku, Helsinki, Tallinna. Romutettiin 1849, kun varustamo teki konkurssin.
  • Laivahöyrykone: 1838, Fiskarsin konepaja, isäntä turkulainen John Julin.
  • Laiva ja höyrykone Suomessa rakennettuja: 1839 HELSINGFORS, 18 metrinen Turussa rakennettu höyrysluuppi, kaksi Fiskarsin höyrykonetta. Liikennöi Helsinki - Porvoo - Loviisa - Hamina - Viipuri. Ajoi kiville Loviisan lähistöllä 1851.
  • Maailmanympäripurjehdus: HERCULES, parkkilaiva, 1844 - 1847, päällikkö  Petter Gustaf Idman. Varustaja pietarsaarelainen Peter Malm.
  • Rautarunkoinen potkurilaiva: HENGIST, 1850. Rakennettu 1844 Newcastle. 38.4 x 6.7 x 3.7 m, höyrykone 45 hv. Saksalainen omistaja liikennöi mm. Viipuri - Pietari. H. Brogström & Co osti "ruuvilaivan" Helsinkiin keväällä 1850. Aloitti ensimmäisenä säännöllisen linjaliikenteen Helsinki tahi Turku - Lyypekki.
  • Höyrykäyttöinen sotalaiva: RJURIK, 1851. Suomen Meriekipaasin höyrykäyttöinen siipiratasfregatti.
  • potkurilaiva: PORTHAN, Transito, Turku 1864. Pituus 33 m, leveys 8m, höyrykone 100 IHV (lienee jostain löytynyt vanhentunut tieto. ks. ed. HENGIST)
  • Rautarunkoinen potkurilaiva: AHKERA, 1869 Ahkera-Yhtiö (C.Korsman). Liikennöi Turusta Saloon ja Uutenkaupunkiin, myöhemmin muuallekin (jonkin dokumentin mukaan. ks. ed. HENGIST).
  • säännöllinen rahtiliikenne höyrylaivalla Itämeren ulkopuolelle: FENNIA, Wasa-Nordsjö Ångbåts A/B, Nikolainkaupunki (Vaasa). Suomesta Hulliin 1874.
  • talvimerenkulkuun suunniteltu laiva: EXPRESS, Finska Transito Ångb A.B. Turku 1877. Suunnittelija Robert Runeberg, rakentaja ruotsalainen Oskarshamn. 42.4 x 6.9 x 3.5 m.
  • höyrykäyttöinen peräsinkone: 1889.4.8: FÅA:n ARGO.
  • rahtihöyry Euroopasta Amerikkaan: CERES, Effoa. 1890.1.17: lähtö Fowey, Englanti. 1890.2.14: saapuminen New York.
  • jäänmurtaja: MURTAJA, valtion omistama, valmistui 1890 maaliskuussa. Rakentaja Bergsunds Mekaniska Verkstad, Tukholma. 47.5 x 10.9 x 5.80 m, 1600 IHV, uppouma 930 t. Romutettiin 1958 Helsingissä.
  • säiliöalus: VALO-APU, rakennettu 1892 Warkaudessa Lehtoniemen konepajalla. A/B Nobel Standard i Finland — Nobel Standard O/Y Suomessa, Helsinki. Liikennöi rannikolla ja Saimaalla.
  • höyrylaiva tramppiliikenteessä: HEROS, kotisatama ensin Hanko, samana vuonna Kristiinankaupunki, 2400 dwt, omistaja Rederibolaget Heros. Yhtiön omistuksessa vuosina 1893 - 1899.
  • suomalainen höyry läpi Kielin kanavan: 1895.7.21: FÅA:n VESTA höyrysi läpi Kaiser-Wilhelm-Kanaalin.
  • jäänmurtajan keulapotkuri: SAMPO, valtion omistama, valmistui 1898. Rakentaja Sir W G Armstrong Whitworth & Co Ltd, Low Walker, Newcastle on Tyne. Yhdysvaltalainen keksintö, ensimmäinen Euroopassa. Romutettiin 1960 Mathildedal, Teijon Tehtaat.
  • merimiespappi: Gustaf Elis Bergroth, 1800-luvun loppupuoli?
  • radioyhteys: Tammikuussa 1900 Suursaareen ja Kymin Kuutsaloon Aleksandr Popovin perustamat radioasemat. Rakennettiin Suursaaren rantaan ajaneen panssarilaiva GENERALADMIRAL APRAKSINin pelastustoimia varten.
  • hätäsanoma: Helmikuun 5. 1900 Kuutsalon radioasemalta maailman ensimmäinen hätäsanoma. Lavansaaren luona jäälautalle oli jäänyt 50 inkeriläistä kalastajaa. Suursaaren radioaseman vastaanottama sanoma välitettiin lähellä olleelle jäänmurta JERMAKille, joka pelasti lautalla ajelehtivat.
  • Merentutkimusalus: höyrylaiva NAUTILUS, valmistui heinäkuussa 1903.
  • rahtihöyrylaiva Ahvenanmaalla: OSMO, Aktiebolaget Ålands Lastfartyg, Mariehamn. Ostettu Porista 1910.
  • meriliikenteen moottorikuivarahtilaiva: TAURUS, F.Å.A, 9.10.1910.
  • I maailmansodan sotatuho kauppalaivastossa: ÅLAND, nelimastoparkki, Gustaf Erikson, Mariehamn. Ajoi Uuden Kaledonian lounaisrannikolla riutalle 20.8.1914. Laivaväki pelastui pelastusveneellä. Laivassa ei tiedetty, että sodan vuoksia majakat oli sammutettu ja Amédée majakkaa pimeydessä turhaan tähystettiin.
  • laivaradioyhteys itsenäisessä Suomessa: Vaasaradiosta 24.2.1918 jäänmurtaja SAMPOon, joka avusti Saksasta Suomeen palaavia jääkäreitä Vaasaan.
  • jäänmurtajan kallistustankit: WÄINÄMÖINEN, suomalaisena 1918 - 1922
  • meriliikenteen moottorikuivarahtilaiva Ahvenanmaalla: SUNKIST, Rederi Ab Sun (Rafael Sundblom), Mariehamn, 1919.
  • laivaradioasema kauppalaivoissa: ARIADNE, ARCTURUS ja OIHONNA 1920 FÅA.
  • kansainvälisen radiosähköttäjän tutkinto: ensimmäisellä sotaväen järjestämällä kurssilla 1920 - 1921 oli 32 osallistujaa.
  • hätäsanoma laivalta: Bore:n matkustajahöyry NORDSTJERNAN jäiden puristuksessa Söderarmin lähistöllä Tukholman saaristossa. Kutsumerkki TGMN / OHBD, radiosähköttäjä Wilho Tuomas Pihlava. Tilanteesta lienee selvitty vahingoitta.
  • Suomessa valmistunut jäänmurtaja: VOIMA, ex HANSA, ex STORM, 1924.3.6, Hietalahden Sulkutelakka- ja Konepaja, Helsinki
  • rannikkoliikenteen moottoritankkilaiva: MARGARETA, A/B Nobel Standard i Finland — Nobel Standard O/Y Suomessa. Valmistunut kesäkuussa 1925, telakka Stettin-Grabow, Nüscke & Co A G.
  • siipiroottori: insinööri S.J. Savoniuksen keksintö 1925. Maailman ensimmäinen.
  • kolmen potkurin jäänmurtaja: JÄÄKARHU, valmistui maaliskuussa 1926 Rotterdamissa, suunnittelu Suomessa. Kaksi potkuria perässä, yksi keulassa.
  • kansainvälisen radiosähköttäjän tutkinnon suorittanut nainen: 1927, Anna Augusta Kattainen
  • laivaradiopuhelu: ILMATAR-laivalta FÅA:n konttoriin 1929
  • nainen kansimiehenä: Lena Ringbom 1931, palkaton kansioppilas Gustaf Eriksonin nelimastoparkissa VIKING.
  • valtameriliikenteen moottorisäiliölaiva: JOSEFINA THORDÉN, Rederiaktiebolaget Suomi-Tanker (G. B. Thordén) Helsinki. Valmistui maaliskuussa 1931 Eriksbergs Mekaniska Verkstad, Göteborg
  • meriliikenteen moottorimatkustajalaiva: JÄÄMERI, Suomen valtio, sisäministeriö. Valmistunut 1933, Helsinki, Hietalahden Sulkutelakka- ja Konepaja. Liikennöi Petsamossa
  • kaikuluotain: 1933 merenmittausalus SEXTANT
  • valtameriliikenteen moottorikuivarahtilaiva: JOHANNA THORDÉN, Ab Finska Nordamerika Linjen (Gustaf B. Thordén) Brändön huvilakaupunki. Valmistunut 21. marraskuuta 1936, Landskrona, Ab Öresundsvarvet.
  • valtameriliikenteen moottorikuivarahtilaiva, Suomessa rakennettu: ASTRID THORDEN, Rederi Ab Astrid Thordén (Gustaf B. Thordén) Brändön huvilakaupunki. Valmistunut 31. heinäkuuta 1937, Ab Crichton-Vulcan Oy, Turku. Suurin Suomessa rakennettu valmistuttuaan.
  • kokonaan Suomessa rakennettu merimurtaja: SISU 1939 maaliskuussa. Wärtsilä Oy Hietalahden telakka.
  • jäänmurtaja dieselsähköisellä voimansiirrolla: SISU 1939 maaliskuussa. Wärtsilä Oy Hietalahden telakka. Maailman toinen dieselsähköinen murtaja, ensimmäinen dieselsähköinen murtaja oli ruotsalainen YMER. Romutettiin LOUHI nimisenä laivaston aluksena 1985 Naantalissa.
  • II maailmansodan sotatuho kauppalaivastossa: OLIVEBANK, nelimastoparkki, Gustaf Erikson, Mariehamn. Ajoi miinaan Pohjanmerellä 8.9.1939. Laivaväestä kuoli 14 merenkulkijaa.
  • tutka: AURORA, Raytheon tutka asennettiin 1945, kun laiva oli USA:n kaappaama.
  • hitsaamalla Suomessa rakennettu tankkilaiva: ESSO FINLANDIA, Helsinki, Oy Nobel-Standard Ab 25.4.1950.
  • nainen laivaradiosähköttäjänä: Kling, Aune Mirjam, os. Eskola. 1950 AURA
  • Reefer, kylmälaiva: KALLSÖ, 1950, Gustaf Erikson
  • jäänmurtajassa kaksi keulapotkuria: VOIMA, 1954. Saattoivat pyöriä eri suuntiin.
  • VHF tukiasema: Helsinkiradio, Leppävaara 1956
  • Reefer, Suomessa rakennettu: FISKÖ, 1957, Gustaf Erikson
  • kraanalaiva: GULLKRONA, 1958. Paraisten Kalkkivuori/SHO-FÅA
  • vaihtovirtalaiva: KEIHÄSSALMI, Suomen laivaston miinalaiva. Valmetin Katajanokan telakka 1958.
  • Suomessa rakennettu pykälälaiva eli alle 500 brt: NORRÖ, Gustaf Erikson, Uudenkaupungin telakka, 14.4.1959.4. Myös Ahvenanmaan ensimmäinen A1 jäävahvistettu laiva.
  • Suomessa rakennettu vaihtovirta rahtilaiva: SIMPELE, Rauma-Repola Oy 22.9.1960
  • Pääkannella teräsluukut: SIMPELE, Rauma-Repola Oy 22.9.1960
  • Ro-Ro: BORE VI, Höyrylaiva Bore Oy. Valmistunut marraskuu 1967 Rauma-Repola, Rauman telakka.
  • Kaasutankkeri: ESSO FLAME, 1966, Oy Esso Ab, Helsinki
  • liimankuljetusalus: BETULA, 1966. Ensimmäinen maapallollamme
  • jäänmurtajan helikopterikansi: VARMA, 1968
  • konttilaiva: KATRINA, Meri Shipping, Helsinki. Muutettu konttialukseksi 1970.
  • perämiesluokan suorittanut nainen: Arja Rauramo, 1970 toukokuussa Kotkassa.
  • suomalaisesta teräksestä rakennettu jäänmurtaja: APU, 1970
  • radiotelex: BONNY lokakuu 1972, Rederi Ab Sally
  • selektiivikutsujärjestelmä: RHEA / OGYC, FÅA, tammikuussa 1974. Järjestelmä kuunteli kahta valinnaista lyhytaaltokanavaa. Helsinkiradio sai yhteyden alukseen koska tahansa 24/7.
  • merikapteeniluokan suorittanut nainen: Arja Rauramo, 1974 toukokuussa Kotkassa.
  • jäänmurtajassa kaksoisperäsimet: URHO, 1975
  • kaasuturbiinimoottorit: GTS FINNJET oli valmistuessaan maailman ensimmäinen kaasuturbiinimoottoreita käyttävä matkustaja-autolautta. Oli myös maailman suurin ja nopein autolautta. Valmistunut 28. huhtikuuta 1977, Helsinki, Oy Wärtsilä Ab. Omistaja Enso-Gutzeit Oy (hoitovarustamo Finnlines). Liikennöi Helsinki - Travemünde.
  • suomalainen mukavuuslippulaiva: ABHA, valmistunut 1977.11.4, Fanco N.V. Willemstad, Curacao (Oy Yleinen Insinööritoimisto YIT Helsinki). YIT:n liikenteessä Finland - Jeddah ja Hodeidah. Scandinavian ja Keski-Euroopan satamista.
  • VLCC (Very Large Crude Carrier 200000 - 300000 dwt): JURMO, Naantalin laivarekisterinumero 60, omistaja Neste Oy 1979 huhtikuu. Samaan aikaan ostettiin myös JATULI (61) ja JAARLI (62). Maaliskuussa 1979 Neste oli ostanut Norjasta VLCC:n joka sai nimen KATKURU. Laiva myytiin takaisin Norjaan telakoinnin jälkeen. Näiden lisäksi suomalaiseksi on liputettu Lundqvistin ANNIE. Kantavuudeltaan suurimmat olivat JAARLI ja JURMO sitten JATULI, ANNIE ja KATKURU. Yhtään ULCC (Ultra Large Crude Carrier) tankkeria ei ole suomalaiseksi liputettu.
  • STO-RO (stowable-RO-RO). CAMILLA, valmistunut 1982.7, Ångfartygs Ab Alfa (Lundqvist Rederierna), Mariehamn.
    Peräportti ja kaksi sivuluukkua hisseineen ja elevaattoreineen.
  • suomalainen mukavuuslippulaiva virallisesti Suomen Pankin luvalla: HERRÖ, Gustaf Erikson, 1984 kyproslaisena IGLOO STAR.
  • vaihtovirralla toimiva dieselsähköinen murtaja: OTSO, 1986. Ilmapuhallus.
  • Panamax bulkkeri: ARIES, Henry Nielsen Shipping (Bahamas) Ltd. 1987.4. Korealainen laivaväki.
  • nainen rahtilaivan päällikkönä: Mirja Soronen-Ojanen, m/t PEGGY toukokuu 1987, Lundqvist Shipping, Bahamas.
  • jäänmurtajassa ruoripotkurit: FENNICA, 1993
  • DAT (Double Acting Tanker): TEMPERA, Neste, 2002. Maailman ensimmäinen. Ensimmäinen päällikkö Lauri Vuorinen
  • nainen laivanpäällikkönä eläkkeelle: Riitta Kyynäräinen, 2015.
  • ensimmäinen LNG-käyttöinen jäänmurtaja: POLARIS, maailman ensimmäinen LNG-käyttöinen (nesteytetty maakaasu) jäänmurtaja. Arctech Helsinki Shipyard Oy luovutti Liikennevirastolle 28.9.2016.
  • jäätä murtava moottoroitu irtokeula: 2020, suunniteltu ja rakennettu Turussa. Käyttöön sisävesille, hinaaja työntää.

Anonymous (ei varmistettu)

To, 03.04.2014 - 09:29

M/t Tempera oli ensimmäinen n. DAT (Double Acting Tanker) Suomessa ja koko maailmassa.

Marjatta Kylmälä (ei varmistettu)

Ke, 10.12.2014 - 09:41

Marko Laitala 5.9.2005 Finnjet pitää museoida: otteita lehtileikkeestä

Laiva on uniikkikappale, matkustaja-alusten Concorde, eikä toista vastaavaa ole maailmassa. Se edustaa 1970-luvun hieman epäonnista näkemystä tulevaisuuden matkustaja-aluksista. Laiva tilattiin juuri energiakriisin alla 1973. Kun Finnjet valmistui, polttoaineen hintataso vain paheni.

Silti kaasuturbiineilla kulkeva alus oli aikansa sensaatio valmistuessaan 1977. Se oli maailman suurin ja nopein autolautta. 33 solmua huippunopeus- se on paljon 214-metriselle alukselle. Matka Helsingistä Saksaan kesti lyhimmillään 22 tuntia, joten Wärtsilän ajan Suomen raskaan telakkateollisuuden kelpasi paukutella henkseleitään. Olihan Finnjet aikansa ihme.

Mutta finnjeteistä ei kuitenkaan tullut koskaan menestystä: DC 8:n suihkuturbiineista modifioitu malli osoittautui kallistuvan polttoaineen maailmassa kestämättömäksi. Rinnalle asennettiin 1982 dieselit, joilla köröteltiin talvet.

Esa Karanko (ei varmistettu)

Ke, 10.12.2014 - 19:27

Selektiivikutsujärjestelmä: RHEA / OGYC, FÅA, tammikuussa 1974. Järjestelmä kuunteli kahta valinnaista lyhytaaltokanavaa. Helsinkiradio sai yhteyden alukseen koska tahansa 24/7.

Pentti Airaksinen (ei varmistettu)

Ma, 15.12.2014 - 18:25

Thordénilla oli useampikin moottorilaiva ennen Auroraa, Johanna Thorde valmistui Öresundvarvetilla 1936 ja koki kohtalonsa Pentlandissa 1937, Astrid Tordén valmistui Turussa 31.8.37, samoin Carolina Thorden 1.3.38.

Mukava, että tarkkasilmäiset kirjaavat havaintojaan. Kun luottaa painetusta sanasta löytyneeseen tietoon, unohtuu monesti tiedon tarkistus, kuten tässäkin.

Tein listaan korjaukset Pentti Airaksisen kommenttien mukaan. Minulla on kirja Aurajoen veistämöt ja telakat ja senkin mukaisesti ASTRID THORDÉN valmistui ensimmäisenä moottorilaivana. 

Tehtiinhän Helsingissäkin merilaivoja, jäädään odottamaan löytyisikö sieltä varhemminvalmistunutta.

Pentti Airaksinen (ei varmistettu)

Pe, 18.12.2015 - 14:41

Ensimmäisten suomalaisten moottorilaivojen listan kärkeä pitää Thorden. John Nurmisen varustamo hankki 1920 saksasta uuden moottorilaivan "Julius"  kooltaan 850 DWT ja koneteholtaan 2x550 BHP. Alus rekisteröitiin Nurmisen Kielin asiamiehn H.Klinck:in nimiin. Alus oli tarkoitus siirtää suomen lipulle, nimikin oli valmiina "Suomi" Ensimmäisellä matkallaan Viipurista alus haaksirikkoutui ja jäi hylyksi.

Lähteet, Pentti Poukka Kirja Antti Wihuri kapteeni laivassa ja Nurmisen säätiön kustantamaa Uljaksen vanavedessä

Taina Simola e… (ei varmistettu)

Ti, 11.10.2016 - 00:56

Meitä oli kolme naista mt Tebonialla täkillä vuosien 1985-86 aikana samassa vahdissa töissä. Kipparia tuurasi muistaakseni Pirkko Kuronen, Riitta Mantsinen oli 1. perämies ja minä olin hänen vahdissaan puolimatruusina. Joku sanoi silloin, että se oli ensimmäistä kertaa Suomen kauppalaivaston historiassa, kun vahtimies, perämies ja kapteeni ovat naisia. 

Kuronen ei ollut niillä pät.kirjoilla ikinä oikeutettu päälliköksi. Pysyi vaan kolmosena.piste.

Jari Savolainen (ei varmistettu)

Ke, 22.05.2019 - 21:38

In reply to by Anonymous (ei varmistettu)

 

Tähän asiaan ja henkilöihin liittymätön muistikuvakommentti. Muistelen joskus jostain artikkelista lukeneeni haastattelun, jossa laivan päällikkö Pekka P vastasi toimittajan kysymykseen. Mitä mieltä olette siitä, että laivanne perämihinä on noin monta naista?. "nooh, onhan ne kaikki turvallisia".  Terv. Jari

Kaasutankki NORRÖ

Lähettänyt TimoSylvänne

Teksti: Kauko Parviainen

Alkujaan kuivalastialukseksi Uudenkaupungin telakalla rakennettu NORRÖ muutettiin LNG-kaasutankkeriksi 1969/1970 vaihteessa. Kaasun kuljetus oli siihen aikaan uusi avaus GE-varustamolle, mutta kyllä siihenkin rutinoiduttiin.

Huhtikuussa 1970 menin Turun myllyyn, josta parin päivän päästä tarjottiin puolimatruusin pestiä Norröön. Käteen lyötiin lentolippu Hampuriin ja kerrottiin laivan saapuvan Puolasta Kieliin lähipäivinä. Siispä lento Hampuriin, josta rautatieasemalle ja junalippu Kieliin. Kielin asemalla taksiin. Kielin osoitteena oli suurpiirteisesti vain paikallisen asiamiesfirman nimi. Taksikuski osoitti kädellä laajan eleen ja usealla katolla lukikin kyseisen yhtiön nimi. Siispä kehnolla kielitaidolla selittämään ”shipmeklaraita” ja näin oikea osoite alkoi löytyä. Meklarin toimistolta agentti saatteli kanavan varteen lähi hotelliin ja pyysi olemaan yhteydessä sopivin välein. Hotellissa pari päivää ja vihdoin tuli ilmoitus laivan saapumisesta. Sulussa laivaan ja siitä se pesti alkoi.

Liikennöitiin keväällä Zeebruggesta ja Terneuzenista Englannin pikkusatamiin mm. Middlesbroughiin, Fleedwoodiin, Felixtoween ja moniin muihin. Sitten laajennettiin reviiriä ja tutuiksi tulivat mm. Le Havre, Oporto, Lissabon, Marseille, Algerian Arsew, Espanjan San Sebastian, La Linnea ja Madeiran Fubchal. Loppukesä painottui jälleen Englanti-Belgia/Hollanti liikenteeseen.

Alkukesästä 1970 Fleedwoodissa yksi kaasupumppu sai vuodon. Paikallisesta kuppilasta tullessamme oli poliisi puomittanut puoli kaupunkia sataman edustalta kaasuvaaran vuoksi. Syyksi osoittautui Norrön rikkoutuneen kaasupumpun vuoto. Vioittunut kaasupumppu oli tehty turvalliseksi jäädyttämällä pumppu vedellä. Kannella jökötti lumiukko keskellä kesää. Jouduimme siirtymään ankkuripaikalle, jossa jäljellä oleva kaasu siirrettiin jo tyhjennettyyn tankkiin ja sieltä sitten uudelleen satamaan ja loppu lasti maihin turvallisesti ehjällä pumpulla. Ankkurissa ollessamme kreikkalainen kuivarahti ohitteli alustamme keulanpuolelta, mutta ei huomioinut vuorovesivirtausta ja ajaa tömäytti keulaamme miehenmentävän reiän. Keulaan jouduttiin tekemään väliaikainen paikkaus ja lopullinen korjaus sitten heinäkuussa Rotterdamin telakalla. Telakoinnin aikaan myös ulkosivut hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Näin aluksemme oli paraatikunnossa koko loppukesän.

Fleedwoodin kolaroinnin jälkeen päälliköksi saapui P.O.Lindholm.

Keväällä varustamo yllätti ja toimitti miehistönvaihdossa Gustaf Erikson varustamon ensimmäiset naiset (2) miehistöömme. Henkilöstömme täydennettiin kokkistuertilla ja messityttö Maritalla.

Rotterdamissa telakoinnin aikaan osallistuimme myös merimieskirkon järjestämiin merenkulkijoiden kesäolympialaisiinkin hyvällä osallistujaprosentilla. Henkilöstöä motivoitiin osallistumiseen siten, että laivalle jääville oli tiedossa korsteenin valkovärin pesu ja konehuoneessa vastaavasti muuta siivoustyötä. Siispä urheilukentille.

Henkilöstöä vaihtui kesän aikana useaan kertaan, joten varsinaista vakiomiehitystä ei ollut. Allekirjoittanutkin pestattiin matruusiksi jossakin vaiheessa kesää.

Maksoin syyskuussa ulos Zeepruggessä, josta yhdessä Maritan kanssa matkustimme erittäin monivaiheisen ja mutkikkaan matkan Suomen Turkuun, jossa matkareittimme erkaantui. Matkaan mahtui sumun viivyttämää lauttamatkaa Zeepruggessä, muutama junan vaihto, Amsterdamin, Hampurin, Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Nortäljeen, josta Turkuun. Ajan hengen mukaan alle vuoden työsuhteissa kotimatka maksettiin itse, joten lomailusta ja interreilistähan se kävi. Terkut Maritalle. Ihan kiva matka.

Kuvat: Kauko Parviainen, coca-cola-kamera . Kuvattu aikavälillä huhtikuu - syyskuu 1970

Katso kuvia: NORRÖ albumi

Tragikoominen hankintatoimi

Lähettänyt HANK

Suomessa toimineiden, tai edelleenkin toimivien varustamoiden hankintatoimi tuntuu välillä vähän tragikoomiselta. Eikä vähiten sen erään ulkomaalaisomisteisen. Sen jonka kerrotaan löytäneen hankintatoimestaan viisauden kiven kannattavuuteen. Sen aluksilla kun tehdään vaikkapa varaosatilaus, saattaa tulla mitä merkillisintä tavaraa; polkupyöräntakoja bulkkina jne - kun ostaa paljon saa volyymialennuksen!

Mutta kerrotaan edelleen, että erään valtio-omisteisen öljy-yhtiön varustamossa vaikutti herra, joka tunnettiin "Varaosa-W":na. Kun eräällekin alukselle oli tarvittu ruuvimeisselisarja, niin käytiin pitkä HF-puhelu Capen luota sen tarpeellisuudesta. "Tarvitaanko sellainen varmasti?" Viisasten kiven löytäminen oli alkanut. Porvoossa odotti helvetillisen iso sekä myös miniatyyrimeisseli... Vaikkapa tavallisiin työhanskoihin liittyi omituisia piirteitä. Niiden piti tulla Porvooseen  jostain raisiolaisesta autoliikkeestä. Ettei vaan rahti olisi maksanut enemmän kuin itse hanskat...

Itse muistan kerran kuinka eräässä lintulaivassa  tarvittiin lämpömittaria. Ihan sellaista tavallista ulkomittaria brygan siivelle. Se haettiin itse omilla rahoilla kemiläisestä rautakaupasta, ja pantiin parisen ylityötuntia. Se oli pienin vaiva se!

Monella olisi varmasti tarinaa aiheeseen liittyen - kertokaa ihmeessä!?"

Hank

Kun konjunktuurit oli korkealla ja yhdellä matkalla redari tienasi melkein romulaivan hinnan, tuli konttorista "radiosanoma". Kehoitettiin suureen säästäväisyyteen ja hankkimaan vain välttämätöntä. Konttorista piti saada tilauksille hyväksyntä.

Seuraavassa satamassa oli bunkkerin, proviantin ja makeaveden lisäksi meininki tilata konttoritarvikkeita: kyniä, kumeja, vihkoja ja paperiblokkeja.

Koska nuo kolme ensiksimainittua tilausta olivat edellytykset laivan kulkemiselle, ne olivat välttämättömyyksiä. Konttoriin lähetettiin sitten pitkähkö sähke eriteltyinä kynät, kumit ja paperit merkkeineen ja malleineen ja muine täsmällisine tietoineen.

Pian välitti Helsinkiradio vastaussähkeen:"ei tämmöisiä pieniä hankintoja tarvitse konttorissa hyväksyttää. Pelkästään suuret tilaukset."

Suuret tilaukset olivat aina välttämättömiä.

Ehkäpä konttorissa oli jollekin annettu hommaksi patistaa säästäväisyyteen ja noin se hoidettiin.

Tuo yllä mainittu ylitöiden käyttö arkipäivän ostoksiin laivalle oli hyväksi havaittu menettely. Useinhan kun sipsun toimittama tavara oli kannettu lankongia ylös laivalle, oli laskussa yksi nolla lisää hintojen perässä.

Sailor (ei varmistettu)

Pe, 31.03.2017 - 12:38

Eräs Nuuga-Korhosen aluksella Vaasa X seilannut perämies kertoi seuraavan jutun. Alukselle oli - kai Korhosen tietämättä - hankittu alumiinileidarit. Sellaiset normiperustikkaat 3metriset. Korhonen sai tietää asiasta. "Miksi hankittu ? - Tikkaat palautettava - rahat vaadittava takaisin..!" Perämiehet ajattelivat vähän piruilla. Panivat paperin koneeseen - voi kun Korhonen olisi tiennyt - ja alkoivat vuoritellen kirjoittaa; "Leidareilla voi nousta/lasketua; stanttubrygalle, mastohaussiin, paattitäkille..." Tekstiä tuli monta sivua ja se lähetettiin Korhoselle. Hänhän oli pyytänyt selvitystä ja sai sellaisen!

Hankintoja oli laivaporukoillakin. Olin aikanaan öljy-yhtiön tankkipaatissa, mikä rannikkoliikenteen lisäksi ajoittain poikkeili Ventspilsissä ja Klaipedassa. Öljy-yhtiö jakoi laivaporukoille samoja kamppeita, mitä oli huoltoasemaväellä. Tuli kesävaatteet ja talvivaatteet, alushousut piti olla omat.

Ensimmäistä kertaa Klaipedassa kulkiessani virkatalvitakissa pysähteli kohdalle Ladoja. Ikkunaa ruuvattiin auki ja kuului kysymys:"Midä magsa talvitagi?"

Kun laivalla kerroin sinksareista, tiesivät pitkäaikaiset yhtiönmiehet kertoa, että vanhoina hyvinä aikoina vaatteita sai niin paljon, kuin kävi yhtiön varastolta hakemassa. Käytäntö loppui, kun "puoli Klaipedaa" kulki öljy-yhtiön kamppeissa. Sen jälkeen tuli vain kerran vuodessa kesä- ja talvivaatteet.

Laivaporukat saivat yhtiön työntekijöinä merkittävän alennuksen kevyestä polttoöljystä. Siihen taas tuli stoppi, kun yrittäjähenkiset merenkulkijat alkoivat kaupata lämmitysöljyä kaupunkien kerrostaloille.

Monet hyvät käytännöt on pilattu ylettömällä ahneudella. 

Saattaa olla että suurin osa polttis-alennuksen saajista haarasti niin suurta harmaata "kilpailevaa polttiskauppaa" että verottajakin hermostui siitä ja muisti näitä kauppiaita kivoilla tilillepanolomakkeilla! Nesteen duunari jolla ei ollut tippaakaan omaa polttiskäyttöä tilasi kokosuvulle polttista autokuormittain!

 

Sailor (ei varmistettu)

Ti, 09.05.2017 - 11:38

Kerrotaanpa se siten kuten sen olen kuullut, painotan kuullut ja muistan... Elettiin 1970-luvun alkuvuosia. Uusi oppilaitos, mikä kai oli sen silloisen rehtorin merenkulkuneuvos Raimo Louheksen hanke, oli valmistunut Puistolaan "kiven" päälle. Uudessa koulussa oli mittava piha-alue ja sen talvikunnassapitoon tarvittiin traktoria kauhoineen. Rehtori Louhes yritti hankkia traktoria ao. instannista (AKH/Hki?)ilmeisen epämuodollisesti ja -virallisesti. Ei onnistunut. Silloin oli käytössä jkl valtion hankintamenettely VHK:n (Valtionhankintakeskus) kautta. Täytettiin suuria "lakanoita" jossa oli lukuisia positioita mitä tuollaisessa oppilaitoksessa nyt tarvittiin; liituja, kyniä, paperia... Kyseinen hankintalista kävi sitten läpi hyväksymis- ja hankintamenettelyn. Niinpä rehtori Louhes merkitsi pitkään listaan jonnekin väliin "traktori/merkki/tyyppi/varustus" ja jäi odottamaan että lista kävi läpi hyväksymismenttelyn ao. virkamiehen puumerkillä. Kun se tuli, Louhes tilasi traktorin. Kyseinen virkamies sai kuulla hankitusta traktorista. Hän kovisteli rehtori Louhesta: "Kenen luvalla hankittu?". Louhes kehotti kyseistä virkamiestä katsomaan kenen hyväksyntä oli allekirjoituksineen hankintamenettelyssä... Tarua tai totta, mutta hauska tarina joka tapauksessa - vai mitä?

Vironpanamat?

Lähettänyt HANK

Hei,

kertokaahan Te joku viisas tietäjä, mikä oli "Viron panamalainen"? 

Itse olen ymmärtänyt seuraavasti. Vuonna 1944 kun neukut miehittivät Eestin toisen kerran, osa maan kauppalaivastosta pakeni maasta, tai oli jo valmiiksi ulkomailla. Uudelleen rekisteröivät sitten aluksensa Panamassa. Kaippa oli käytössä muitakin lippuja. Tämä tonnisto ei kai alusmäärälläkään mitattuna voinut olla kovin suuri.

Miten tämä homma meni, yrittikö NL ehkä saada ko aluksia takaisin itselleen, punalipun alle. Varmasti ko alukset  välttelivät kommunistimaiden satamia. Tuskinpa sen ajan alukset pystyivät tekemään katoamistemppuja vain liputtamalla... Mutta kertokaa näistä aluksista ja yhtiöistä sekä mahdollisista niihin liittyvistä tapahtumista?

Lue Tatu Korhosen vironpanamajobista

Muistaakseni tuo käsite "Viron Panama" tarkoitti lähinnä näitä Ruotsiin muuttaneita muutamaa eestiläistä redaria tai oikeammin heidän mukavilla lipuilla olleita laivoja. Pääkonttori(t) taisi olla Tukholnassa ja laivat kukin rekisteröity omana yhtiönään. Täytyy tutustua asiaan syvemmin, mieleeni tulee ainakin yksi redarin nimi, Sergo. Kyllä jokunen virolainen paatti silloin Neukkulan ottaessa Viron haltuunsa tosiaan jättäytyi länsimaihin, mutta tuo käsite Viron Panama mielestäni tarkoitti kuitenkin näitä myöhemmin Ruotsista käsin hankittuja laivoja. Jari

Merimiesmuisteluja

Lähettänyt Anonymous (ei varmistettu)

Kesä aikaan kun PAUKKU, TURAKAISEN AATU ja PULKISEN MIKKI kyttäsivät jobia Turun myllyssä he ottivat hiukan ” SIKLAA” eräänä päivänä. Mikkiä myös muukalaiseksi kutsuttiin, koska yksi MOSELIN naikkosista oli vetänyt häntä sormesta niin, että toisen käden keskisormi jäi suoraksi lopuksi elämäksi.

Pojat otti ”vähän ”SIKLAA” erään mummon luona, ja mummolla oli kanoja ja kukko huushollissaan. Pojat saunoivat ja kuinka ollakaan yksi sammui saunaan. Aamulla kun jeparit tuli hakemaan mummoa niin eräs heistä aukaisi saunan oven ja samalla kukko kiekaisi niin jepari sanoi sammuneelle että eipäs pelleiilä. Arvatenkin jepari oli nolona kun asia valkeni hänelle. Poikien juopottelu päättyi tähän sillä skoudet veivät mummon mukanaan.

Paukku eräänä iltana ruokailun jälkeen lupasi syödä kaikki kalat jotka saamme välimerestä. Oli hänen onnensa, että oltiin Mustanmeren puolella kun odoteltiin kaijapaikkaa TUOPSEEN. Siellä oli jokin LUNKUN pönttö ottamassa lastia Suomeen. Me saatiin koukkuumme jokin ihme otus joka oli ihan kuin rapu. Sitä ei PAUKKU suostunut syömään, mutta kalansyönti puheet loppuivat siihen.

Eräänä kevätpäivänä oltiin merimieskavereitten kanssa kaljoilla ravintola THRINAXISSA Turussa. Lehtisen Seppo vainaakin oli mukana. Hän ei ehtinyt ottaa oluttaan kun hän jo käynnisti vanhaa BUDWAISERIA suullaan niin juoksi portsari RIPPE ylös ja ajoi LEHTISEN kadulle käynnistelemään Burmeisteriaan.

Lehtinen kertoi mulle seuraavan jutun. Kun hän oli Mariehamnissa odottamassa jobia Algotille niin joutui hän putkaan eikä suostunut sanomaan nimeään skoudeille. Hän sanoi, että ei häntä muu keljuttanut kun se että oli tulenkuumat savet housuissa. Aamulla hän sanoi nimekseen Algot Johansson ja nauroi päälle kuin Seppo vain voi. Hän oli Algotin miehiä koko elämänsä. Rauha Hänen muistolleen.

Lisää juttuja. Eräässä Suomen tekussa 60 luvulla tapahtunut. Kollegani kertoi seuraavaa. Höyryopin tunnilla oli opettaja kysynyt oppilailta tietäväkö he miksi kattilalaitosten piipuissa on kierteellä olevat tuuliohjaimet. Luokan perällä istuva vanhempi skönäri tokaisi viinan polttamalla äänellään: Siksi, että sutarin on nopeampi tulla alas . Tähän loppui opettajan kyselyt kuin seinään ja hän jatkoi opetusta hyvin virallisena.

Kaverini Hannu Grön oli väliperämiehenä WIHURIN M T PENSASSA ollessamme telakassa Verolmenilla Rotterdamissa. Loukkasin sormeni illalla ja menin siksi Hannun luokse Hän putsasi ja sitoi sormeni. Hän oli hiukan kaffessa ja alkoi kertomaan juttua miksi hän on humalassa.

Meillä oli ykkösenä yksi Einar Turusta Hän ei pystynyt nukkumaan vaan kulki paita käsivarsilla konehuoneessa Hannu vei miehen lääkäriin ja lääkäri kysyi vain yhden kysymyksen onko tämä mies juonut viinaa Ei vastasi Hannu Selvä tapaus ,mies on seonnut kotiin vaan ja lepoon. Hannu itse oli toista päivää kaffessa että ei tulisi hulluksi Hannu on jo kauan ollut maan alla. Oli kiva seilauskaveri.

Einarin tilalle tuli Esko Halmesaari kansakoulaikaisen Matti Halmesaaren luokkakaverini isoveli Lahdesta. Tapasin Ekon myöhemmin FINNLINESILLÄ hänen ollessa siifinä muistaakseni FINNALPINOSSA-

PENSAN konepäällikköä oli Ossi joka SUOMEN TANKILAIVAN konkurssin jälkeen siirtyi NIELSENILLE OSSIIN oli iskenyt FÅA;n ransuuniaika. PENSASSA oli vielä jäljellä ns. ransuunikaapit ,ei tosin enää käytössä. Pensassa oli rättikaappikin lukossa ja avain oli 1 mestarilla Ollessamme OULUSSA meillä syttyi pataruumassa tulipao ja lastina oli 13000 tonnia bensaa. OULUN palokunta saapui kaijalle ja jäi siihen. NISULAN JOUKO oi vahdissa ja hän sammutti fyyrin alta tulipaon siiffin kanssa vaikkakin poltti näppinsä ja sai sairaslulosmaksun Hän meni sen jälkeen TEKUUN TURUSSA Valmistui pari vuotta ennen minua TEKUSTA ja seilattiin samoissa laivoissa FINNLINESILLÄ samaan ja eri aikoina. Hän on jo kuollut, rauha hänen muistolleen, Oli hyvä kaverini.

RAUNI-laivalla VIII osa

Lähettänyt EsaNieminen

Viimeinkin saavuttiin kylmaan Amsterdamiin, niin laivaan saatiin hyvia ruokia roppakaupalla. Olipa hyva juttu silla miehisto oli tosi nalkaisia ja vihaisia, saatuaan ainoastaan vetta ja riisia syotya viime aikoina. Jopa  alkoholikin  oli loppunut aikoja sitten. Nyt laiva tayttyi kaikilla Euroopan herkuilla. Jopa eras konemestarikin jalleen hymyili, kun oli aikaisemmin maannut alkoholi koomassa hytissaan kuin vastasyntynyt vitamiini piikkien turvin.

En muista, mita me lastattiin tai purettin, mutta eraassa Euroopan satamassa ollessamme ankkurissa, tapahtui vessan tyhjennys (vahingossa). Virkamiehet virkapuvuissaan olivat tulleet laivan kylkeen tuomaan laivapapereita. Laiva oli tyhja ja korkealla. Raput olivat alhaalla etta he paasevat kiipeamaan laivaan. Oli maarays, etta ei saa kayttaa sen puolen vessoja, mista kiivetaan laivaan. Tapahtui niin, etta eras kaveri unohti sen, joten tervetuliaissuihku tuli ylapuolelta olevasta reiasta virkamiesten veneeseen.

Hampurissa  eras  kaveri  tuli  aamulla  laivaan  paa  paketissa  ilman  korvaa.  Han  oli  joutunut tappelemaan hintteja vastaan, kun he olisivat halunneet vieda hanet “ilta-ajelulle”.

Sitten  mentiin Englannin  kanaalin  lapi,  joka  oli  kovassa  sumussa.  Liikuttiin  hiljaa,  mutta kohta  kuultiin  toisen  laivan  sumutorvi  ja  kuultiin  kuinka sen isot dieselit yrittivat pysayttaa sen ja saivatkin laivansa pysahtymaan,  ehka kymmenen metrin paasta meidan kyljesta. Sen laivan korkeus naytti sumussa valtavalta.

Sitten  Pohjan  Meri edessa ja taas kova myrsky.  Menin Villen  kanssa tyhjentamaan isoja keittioampareita yli laidan. Tuuli oli hurja kannella. Kun ville oli tyhjentamassa ampariaan, niin  tuuli  tempaisi  ampariin  niin  kovasti,  etta  se  alkoi  nostaa  villen  jalat  kannelta.  Huusin etta  irroita  se  ampari  heti,  ja  niin  nahtiin  kuinka  ampari  lensi  suoraan  kuin  luoti  aaltojen ylapuolella nakymattomiin.

Seuraava etappi oli Kielin lapi Ita Saksaan Wismariin lastaamaan suolaa laivaan Suomeen vietavaksi. Oli kylma taas merella ja  kaikki oli jaassa. Laivan kansi  oli kuin luistinrata. Jaa kertyi joka paikkaan. Laivan  vaijerit muuttuivat niin paksuiksi, etta piti yrittaa hakata jaata pois  niista,  kaipa  painoituksen  syysta,  eika  siita  tullut  mitaan.  Oli  todella  jaatavan kylma,
silla  laivan lammitys  ei  pelannut.  Sahkomies  teki  jokaiselle  pienen  lammityskoilin,  jolla saatiin hiukan lampoa.

Viimein saavuimme pimeaan, kylmaan Uuteenkaupunkiin. Siella alkoi miehiston omaisia ja tuttuja  tulemaan  laivaan. 

Sinne  tuli  myos  ainakin  2  kadonnutta  merimiesta,  jotka  eivat olleet ehtineet laivaan takaisin Keski-Amerikassa. Olivat kuulemma saaneet valtion kyydin Suomeen. 

Huomasin  meidan  Costa  Rican  salamatkustajan  ihmetellen  katselevan  uutta, outoa kotimaataan kannella kylmasta hytisten.

Saatuani ulosmaksun laivasta, alkoi minun kotimatkani ja elamani meriura oli ohi ja kohta muutto Kanadaan vanhempieni kanssa alkoi.

Palaa alkuun. Osa I

Esa Nieminen, Port Colborne, Kanada. Email:  info@esastudiogallery.com

Katso kuvia Äänimeren RAUNI-albumista

RAUNI-laivalla VII osa

Lähettänyt EsaNieminen

Takaisin Costa Ricaan Limoniin lapi Panaman kanaalin. Talla kertaa ankkuroimme kanaalin jarville pitkaksi aikaa, koska konemiehistomme tekivat suuren korjauksen. Se ehka pelasti meidat tulevalta Atlantin talvimyrskysta tullessamme takaisin Eurooppaan.

Saavuttuamme takaisin Puerto Limoniin, en muista mita lastattiin, mutta Amsterdam oli seuraava etappi. Parin paivan lahdon jalkeen, konehuoneesta loytyi salamatkustaja, nuori mies Costa Ricasta. Halusimme jattaa hanet Kingstoniin, Jamaikalle, kun pyshdyimme tankkaamaan siella mutta Jamaika kieltaytyi ottamasta hanta ja matka Eurooppaan alkoi.

Uusi messikalle oli kiitollinen tekemaan meidan vanhojen kallejen toita. Salonki-ville jopa opetti talle uudelle "orjalle" ihan uuden kielen ja sanonnan "takkade pokka", jonka tama uusi kalle kumartaen sanoi ja teki meidan toitamme hymyillen.

Matka Eurooppaan jatkui sujuvasti, kunnes Atlantin talvimyrskyt alkoivat ravistamaan laivaa. Meidan peramies, joka oli ollut merilla 40 vuotta, ei ollut koskaan nahnyt niin suuria aaltoja. Han sanoi niitten korkeuden olevan 20 metria.

Siina myrskyssa meidan vauhti hidastui melkein olemattomiin. Ei ollut laivan kannelle menemista. Ainoa konsti menna laivan peran hytteihin, oli paakoneen akselin tunnelia pitkin, ja sitten tikarappuset suoraan ylos.

Ajateltiin, etta olipa hyva, kun konemiehet tekivat hyvan remontin Panamassa aikaisemmin. Muuten olisimme varmasti joutuneet poikittain meren armoille ja uponneet Atlantin syvyyksiin.

Pelastusvene jonka joku miehista oli aikaisemmin tarkastanut, oli vanha puusta tehty vene, jonka laudat olivat irti toisistaan ja veneen kuivaruokavarasto polya. Nyt merenkaynti oli niin valtava, etta ei olisi ollut edes ulosmenoa laivan sisalta.

Meidan ruokavarasto laivassa tyhjeni kaytannollisesti katsoen kokonaan. Oli ainoastaan riisia ja vetta laivassa ja Amsterdam oli viela pitkassa matkassa edessa.

Kipina kertoi joittenkin laivojen olevan samassa myrskyssa merihadassa, mutta emme me olisi pystyneet ketaan auttamaan. Muistan kavelevani yolla laivan sisalla kongia pitkin messiin. Missaan ei nakynyt ristin sieluakaan. Oli orpo olo, ja tata jatkui viikkokaupalla. Matka Atlannin myrskysta Amsterdamiin jatkuu. Osa VIII

Esa Nieminen, Port Colborne, Kanada. Email:  info@esastudiogallery.com

Katso kuvia Äänimeren RAUNI-albumista

WERGUS ja Kiinan laivat

Lähettänyt JariSavolainen

Kun Kiina 1950-luvun alkupuolella alkoi enenevässä määrin ostaa käytettyjä rahtilaivoja länsimaista, seurasi USA tilannetta huolestuneena. Heidän ahtaan tulkintansa mukaan laivojen myynti Kiinaan oli kauppasaarron hengen vastaista. Brittiläiset suhtautuivat saartoon paljon lepsummin, osasyynä ehkä se, että melkoinen osa Kiinan kauppamerenkulusta tapahtui tuolloin brittiläisillä aluksilla.

Kun Sveitsissä kiinalaisten laskuun toimiva laivanvälittäjä lähestyi suomalaisia varustamoja tarjoutuen ostamaan käytettyjä aluksia hyvään hintaan Englannin punnilla, seurasi CIA tilannetta tarkasti. Tiedusteluraporttien mukaan neuvotteluja käytiin mm. aluksista AUNE H, KOTKA, PETSAMO ja VAASA.

1954 CIA raportoi, että suomalainen WERGUS oli myyty kiinalaisille 39500 punnalla. Kaupan välittäjänä oli hampurilainen yhtiö. Jenkkejä närästi se, että laiva jatkoi kulkuaan vanhalla nimellään Suomen lipulla ja suomalaisella miehistöllä.

CIA:n mukaan alus lastasi Gdyniassa sokeria joulukuussa 1954 ja otti lisälastia Hampurissa. Bunkkeria otettiin Adenissa ja Singaporessa. USA pyysi englantilaisia estämään bunkkerin saannin, mutta britit katsoivat että kun laiva oli Suomen lipulla ja lasti oli paperien mukaan sallittua, ei heillä ollut mahdollisuutta puuttua bunkkerin ottoon.

WERGUS saapuikin Shanghaihin 1955 maaliskuun tienoilla ja siirrettiin Kiinan lipulle saaden nimekseen HO PING 20. Amerikkalaisten ärtymystä ei suinkaan vähentänyt myöhemmin tullut tieto että laivan lastissa oli sittenkin ollut myös kiellettyä tavaraa, muun muassa kuulalaakereita.

Samankaltaista taktiikkaa käytti Wärtsilä rakennettuaan Turun telakalla kuusi rahtialusta kiinalaisille vuosina 1955-57. Alukset laitettiin Suomen lipulle niminä ROSA, RENATA, RITA, RUNA, ROSITA ja  RAGNI. Suomalaisen miehistön kuljettamana ne veivät lastia Kaukoitään, pujahtivat sitten Kiinaan, jossa ne siirrettiin Kiinan lipulle. Noina vuosina myös Puolassa rakemmettiin useita laivoja kiinalaisille. Sama temppu heilläkin, ensirekisteröinti Puolaan, ajo Kiinaan ja lipun vaihto.

Eräänä tärkeänä syynä tällaiseen menettelyyn oli pelko Taiwanin eli Formosan sotalaivoista. Ne partioivat kaukanakin merellä ja valvoivat tarkasti kommunisti-Kiinaan menevää laivaliikennettä. Manner-Kiinan lipun alla kulkeva alus olisi havaittaessa todennäköisesti kaapattu ja takavarikoitu.

Katso WERGUS kuvia

Katso Wärtsilän laivojen kuvia

Sailor (ei varmistettu)

Su, 05.02.2017 - 14:37

Tiedätkö/muistatko kirjaa, jossa kerrotaan erään noista vientireissusta!? Oli viimeisen päälle matka. Varmasti ulosvientien Suomen ennätys...Palasivat Siperian kautta junalla. Eräälläkin oli matkatavarana vain kenkälaatikko..