Ajalta 23.12.1966 - 20.6.1967 - joulusta juhannukseen

Sain mt Palvaan laivapojan pestin Turun myllystä joulun alla vuonna1966. Palva oli Naantalissa, Nesteen öljynjalostamolla.

 

Muistikuvat ensimmäisistä päivistä ovat hämärtyneet, kuitenkin kaikki oli uutta. Jotain yksityiskohtia on jäänyt muistiin.

Jouluaattona olimme jo Venspilsissä lastaamassa raakaöljyä Suomeen. Olin förstin vahdissa ja meitä oli täkillä lastaamassa kolme, vikaeri försti, puolimatruusi ja minä junkkina. Ehkä pumppumies Aalto oli myös kannella painolastitankkeja trimmaamassa?

Tuulessa ja räntäsateessa jouluaattona illan jo hämärtyessä olimme laivan ahteritäkillä styyrpuurin vinga-tankkeja ottamassa täyteen.

Havaitsin, kun takimmaisen ahteritäkin centteri-tankin (C8?) ulissiputkesta nousi ylös öljypatsas, kuin öljylähteestä. Tästä havainnoin heti huutaen ja kädellä osoittaen ilmoitin toisille täkillä olleille. Muistelen, että ko. tankki täytettiin aina viimeisenä?

Melkoinen sotku "täkkilastista" kannelle muodostui ja lisäksi ahterin föörkantti sai myös osansa. Siinä hävisi kerrasta kaikki haaveet huojuvista palmupuista ym.Tilalle tuli hetkessä todellista merimieselämää ja sen arjen realismia!

Kaikki miehet kannelle!

Muistelen, että koko täkkiporukka olisi osallistunut näihin puhdistustalkoisiin.

Etsittiinkö syyllistä, kenen jäljiltä tämä ns. täkkilasti oli? Sitä en enää muista?

Raakaöljy imeytettiin sahanpuruun, jota lapioitiin paperisäkkeihin. Öljynsekaista sahanpurua kertyi useita säkillisiä, jotka sitten lempattiin seuraavana päivänä uloslähdön jälkeen uloimpana mereen. Se oli ajan käytäntöä ja ympäristötekoja!

Palvassa oli joulun aikaan osa porukkaa lomilla ja lomittajia oli heidän tilallaan. Messityttö oli keski-ikäinen rivakka otteissaan ja "siiderissä" hän päätti kattaa ns. seisovan pöydän jouluaterialle messiin, josta saa syödä myös yöllä!

Muistan, kun joulupäivän aamuna Palvan päälikkö Alvar Backman kävi siiffin kanssa messin ovella ja Backman mainitsi jotain oluesta ja alkoholin käytöstä!

Veimme raakaöljylastin, joko Porvooseen tai Naantaliin, josta taas otimme lastin Kemiin. Pääsin ensimmäisen kerran Palvan ruoriin, kun ajoimme rännissä kohti pohjoista (ensivaikutelma oli, että ruori oli hyvin herkkätoiminen)

Ajoksessa tein laivastovierailun ja kävin tervehtimässä entistä kansakoulukaveria, joka oli silloin FÅA:n Antares-nimisessä vanhassa laivassa, puolikkaana.

Ajoksesta ulos lähtiessä II-perämies jäi ahteriin ja hän tuli Marjaniemestä hevoskyydissä reellä jäitä myöten laivan vierelle, josta kiipesi luotsileidareita ylös Palvan täkille.

Vastakirjan mukaan olimme Kööpenhaminassa helmikuun 12. päivä ja 15. päivä olimme Englannissa Crain-nimisessä pienessä paikassa Thames-joen suistossa. En millään pysty enää muistamaan, lossasimmeko vaiko lastasimmeko siellä? Ensivaikutelma Englannista kuitenkin jäi, että maa on hyvin vanhoillinen. (englantilainen rahajärjestelmäkin oli hyvin outo, meille?)

Talven ja kevään aikana opin laivan työt, lastaukset, lossaukset ja töijäykset ym. kansityöt, osasin ne mielestäni jo kohtuullisen hyvin, rutiininomaisesti.

Ruorissa ollessa pystyin hallitusti pitämään laivan kurssissa, kellon tarkasti. Palva oli hyvä laiva ohjata, jonka sai pysymään hyvin kurssissaan!

Ruoriin meno ja ruorissa olo rannikkonväylillä ei ollut minulle mitenkään vastemielistä. Näin jälkeenpäin muistellen, oli aika lunkia olla ruorissa.

Muistan myös kun kerran lähdimme Naantalista illalla ulos, sää oli sumuinen. Lohmissa vaihtu luotsi. Sumu tiheni ja ilta pimeni, näkyvyys oli jo täysin nolla. Ruorissa ollessa vaistosin tilanteen, näkyvyyttä oli vain tutkan kuvaruudulla.

Kun Utö:ssä luotsi poistu Palvasta, hän oli tosi helpottuneen oloinen ja antoi myöskin positiivista palautetta ruorimiehelle poistuessaan Palvan komentosillalta.

Minulle oli muodostunut näkemys, että laivapäälikkö Alvar Backman oli Palvan ohjauksessa ja yleensä laivan hallinnassa kokenut ja varma.

Pohjanlahdella ajoimme kerran jäissä jäänmurtajan kanssa rinnakkain kilpaa.

Erään kerran ollessani ruorissa, pohjoisesta etelään päin tultaessa päällikkö Alvar Backman huomautti minulle: "kaveri älä aja hylkeenpoikasen päälle!" Kuutti kun oli laivan edessä jäälautan päällä. (aurinko paistoi suoraan edestä silmiin, joka haitasi samalla näkyvyyttä)

Ajoimme Suomen rannikkolla ja välillä lastasimme Venspilsistä raakaöljyä. Öljysatamat kävi tutuiksi Suomen rannikolla, väylät ja kompassisuunnat jäivät jopa muistiin.

Päällikkö Backman kävi miitsepistä toisinaan ahterissa sijaitsevassa hoppy room:ssa, jotain askartelemassa koska "verstasta " torpatessani siellä oli aina puulastuja. Keväällä edellä oleva asia selvisi meille, kun Backman kantoi mukanaan ahterista miitseppiin puista sarvipäistä häränpäätä, johon hän oli istuttanut aidot sarvet. Puuveistos näytti varsin luonnolliselta!

Venspilsissä laiturilla laskusillan luona oli aina sotilas vahdissa, joku heistä osasi puhua myös suomea.

Kävimme kerran toisen junkin kanssa hänen tuntemansa sinksarin kotona, joka asui vanhassa omakotitalossa. Sinksari oli ylpeä pihassa olleesta Jalta-merkkisestä autostaan.

Toukokuun 5. päivä menimme Howaldtswerke:iin telakalle Kieliin, telakassa oli toinen Nesteen tankkilaiva, Nunnalahti, jonka kapteeni Karlsson pelasi kanssamme jalkapalloa Finnlinesin ms.Finntraderia vastaan, joka oli myös telakassa.

Telakassa ollessamme pumppumies Aalto kävi vaimonsa kanssa katsomassa keskitysleiriä, jossa hän nuorena merimiehenä oli ollut viime sotien aikana.

(Kirjassa: "Laivoja ja ihmisiä" on mainittu matruusi Heikki Aalto Porista, joka kuului ss. Wiklan miehistöön. "Heidät teljettiin ensiksi Kiel-vikin kasarmiin". "Myöhemmin 20 suomalaista lähetettiin Ruhrin alueelle ja ehkä myös kostoksi kahdeksan toverimme paosta, joka päättyi myöhemmin onnellisesti kotimaahan".)

Pumppumies menehtyi Itämerellä mt Palvan räjähdysonnettomuudessa v.1968

Muistan myös, kun pumppumies kertoi sotien jälkeen Saksan olleen köyhä maa. Saippua- ja leivänpalat olivat silloin olleet arvossaan!

Palvan telakoinnissa tapahtui myös seuraavaa: Lahot kölipukit pettivät laivan alta ja laivan pääkone siirtyi! Suomesta tuli Nesteen konetarkastaja Matti Perämäki tarkastamaan konetta ja kuvaamaan kölipukkeja. Seurauksena oli, että telakka-allas täytettiin uudestaan ja Palva hinattiin telakka-altaasta ulos siksi aikaa, että kölipukit vaihdettiin uusiin, jonka jälkeen palasimme takaisin altaaseen ja telakointiaika sai näin jatkoa.

Tämän operaation aikana tapahtui onnettomuus kun töijäsimme. Ahterin vinssillä töijäysvaijeria kiristäessä eräs maissa ollut työntekijä oli vaijerin päällä, kiristyvä vaijeri heitti/lennätti miehen niin, että hän loukkaantui, en tiedä kuinka pahasti hänelle lopulta kävi?

Kielissä jouduin merimiesurani ensimmäiseen ja ainoaan "otteluun" laivalla, (painimaan itsepuolustukseksi). Eräs vanhempi matruusi syytti junkkeja siitä, että me sammutimme TV:n vetämällä töpselin irti seinästä, kun emme muuten osaa hänen mielestään sammuttaa TV:tä! (tiesin kuka oli tämäTV-sammuttaja) Sanoin hänelle: "Pitääkö se aina olla junkki!" Silloin matruusi hyökkäsi kimppuuni. Sain heitettyä hänet kuitenkin alleni ja painoin turkille eli selätin hänet.

Oletin, että asia olisi ollut tältä osin selvä, mutta erehdyin, kun päästin hänet altani. Hän syöksyi heti uudestaan päälleni kuin "raivo härkä" ja sai minut alleen kuristaen kaulastani siten, ettei henki tahtonut kulkea. (minun oli silloin pakko luovuttaa)

Tämän tapauksen jälkeen pidin häneen hieman etäisyyttä, hän kun oli paljastanut minulle todellisen luonteensa.

Viikonloppuna lähdettiin kuitenkin porukalla kapakkaan. Suomalaisia oli kolmesta laivasta liikkeellä ja eräässä kapakassa syntyikin oikein kunnon kapakkatappelu, aluksi suomalaisten ja espanjalaisten kesken, ehkä syy oli se, että espanjalaisissa oli joko taskuvarkaita tai -varas! Minultakin yritettiin illan aikana viedä lompakko!

Olin tanssiparketilla, kun joku löi minua takaapäin niskaan. Tilanne oli päässyt jo täysin riistäytymään kapakoitsijan hallinnasta kapakassa, pöydät kaatuilivat ja lasit särkyivät. Kapakoitsija kutsui poliisit. Minun tarkoituksena oli livahtaa kapakasta ulos. Ovella poliisi otti minut kiinni, kapakoitsija näytti poliisille, että minut voi laskea ulos koska en ollut näitä "pääpukareita".

Meidänkin laivalta muutama kaveri jäi yöksi poliisin "pahnoille", joista yksi oli tämä matruusi, jonka kanssa olin "otellut". Kun seuraavana päivänä pääsivät poliisiputkasta pois niin matruusilla oli silmä(t) mustana ja osittain ummessa. Josta tietysti olin vahingoniloinen, koska hän oli saanut nyt kunnolla vastusta.

Hän käytti aurinkolaseja useiden päivien ajan ikään kuin peitelläkseen jälkiä.

Jonkun ajan kuluttua hän pyysi anteeksi käytöstään, koska oli käynyt minun päälle, perustellen olleensa silloin hermostunut, kun vaimo ei ole saanut hänen rahalähetystä? (Se riitti minulle perusteluksi.)

Suoritimme telakalla ollessamme tankeissa maalauksia (pläkkäyksiä) etenkin ulissiputkien kohdilla, joista on peilattu, joissa aluminipitoinen maali oli vaurioitunut. Tinnerillä oli ensin puhdistettava maalattava kohta ja skrapattava, jonka jälkeen maalattiin alumiinimaalilla. Silloin oli jatkuvaa päänsärkyä.

Kielistä menimme Klaipedaan, jossa töijätessä ja lankonkia paikalleen asennettaessa eräältä puolimatruusilta jäi sormi flatformin väliin ja vaurioitui, jonka takia hän sai myöhemmin sairausulosmaksun.

Palvan päälikkö Alvar Backman nosti minut puolimatruusiksi em. tilalle. (myöhemmin hän sanoi myös hieman katuvansa sitä. Laitoin asian muistiin.)

Suomessa oli jokin lakko meneillään ja veimme lastin Ruotsiin Sundsvalliin, paperi- tai sellutehtaalle toukokuun 22. päivä. Siellä mm. vartija kielsi meiltä valokuvauksen tehdasalueella, jota ihmettelimme?

Sundsvallista menimme Kööpenhaminaan, josta otimme bunkkeria, provianttia ja ulosvientiä. Ostin mustataulu Atlantic-rannekellon ja Ronson-kaasusytkän. Atlantic-merkkinen mustataulu rannekello oli silloin hyvin kysytty artikkeli, Itä-Euroopan maissa.

Kööpenhaminasta lähdimme toukokuun 24. päivä kohti Romanian Constantzaa, kaikki olivat innoissaan, sää oli myös meille suotuisa. Laivaa ja sen täkkiä skrapattiin, mönjättiin ja pläkättiin, lopuksi maalattiin yli. Kun laivan fööri- ja ahteritäkit oli maalattu, sattui vahinko, konepuolen porukka oli keulasta siirtämässä bunkkeria, jolloin juuri maalatulle fööritäkille laippa vuoti bunkkeria. Sitä harmiteltiin puolin, jos toisin.

Saavuimme Constantzaan kesäkuun 5. päivä, jossa lastasimme kaasuöljyä.

Eräänä päivänä menimme maihin illalla vahdin jälkeen, meitä oli kolme: konemestari, moottorimies? ja minä.

Meitä oli varoitettu huijari-sinksareista. Heti sataman portin jälkeen sinksari tuppautui kaupoille. Oli tullut mustataulu Atlantic-kellon myynnin aika.. sinksari tarjosi siitä 250 leitä, joka ei riittänyt minulle, hän korotti 500 leihin, joka ei myöskään vielä riittänyt minulle. Lopulta hän korotti 700 leihin, johon hintaan jo tyydyin. Meitä oli siinä kolme, kun sinksari laski rahat minun käteen, lopuksi hän alkoi huutamaan: polizei!, polizei! ja lähti äkkiä juoksemaan aivan eri suuntaan kuin me? Vasta kaupungilla tarkistin rahat, joita minulla olikin vain puolet, 350 leitä!?

Minulle tehtiin (oli tehty?) elämäni ensimmäinen silmänkääntötemppu!

Muistan, kun joku kertoi yrittäneensä vaihtaa Suomen 50 mk seteliä, niin hänelle oli sanottu: "eskimo raha."

Kävimme myös porukalla läheisessä loma- ja turistipaikassa Mamaiassa. (kreikut tanssi siellä silloin zorbasta Mikis Theodorakiksen musiikin tahdissa,)

Ravintolassa oli norjalaisia merimiehiä, joiden matka Japaniin yllättäen piteni. Suezin kanava kun meni kiinni ns. kuuden päivän sodan takia ja he joutuvat laivallaan kiertämään Afrikan. Harmittelimme sitä porukalla heidän kanssaan tarjottujen oluiden myötä.

Constanzassa laitoin vastakirjan sisään, Suomessa jäisin pois mt Palvasta.

Saatuamme lastin laivaan odottelimme luotsia jonkun aikaa, jota ei kuulunut... Laivanpäälikkö Alvar Backman otti ja lähti ilman luotsia! (kävi itse sitä ennen lekottelemassa kaikki laivan kiinitysköydet irti kaijalta)

Univormupukuinen koppalakkinen mies juoksi kaijalla ja huuteli peräämme! (lieneekö ollut tämä odotamamme satamaluotsi?)

Tästä lähdöstä tuli tunne, että kohta on sotalaivat meidän perässä. Pääsimme kuitenkin onnellisesti livahtamaan ulos merelle aallonmurtajasta ja Romaniasta.

Paluumatkan aikana päälikkö Alvar Backman tuli minun juttusilleni ja tiedusteli: "Kun olet pitänyt loman niin tule takaisin?"

En luvannut tulla, kerroin olevani koko kesän maissa, johon hän vielä lisäsi: "Tule syksyllä takaisin!"

Ehkä olin suoriutunut ensimmäisestä pestistäni kuitenkin kohtalaisen hyvin?

Saavuimme Suomeen Porin Tahkoluotoon kesäkuun 20. päivä noin kello yksi aamuyöllä, jossa otin ulosmaksun.

Meitä oli viisi: konemestari, sorvari, puolimatruusi, laivapoika ja minä. Lähdimme Tahkoluodosta taksilla porukassa aamulla klo kolmen aikaan Tampereelle.

Tampereen rautatieasemalle saavuimme noin klo viisi, asemaravintola oli auki ja menimme sisälle juomaan aamukahvit. Emme kerinneet istua pöydässä montaakaan minuuttia, kun kaksi siviilipukuista poliisia tuli esittämään, että "lähtekää mukaan!", johon varsinkin konemestari ja sorvari vanhempina miehinä vaativat perusteluja: "minkä vuoksi meidän pitää lähteä mukaan?". Sorvari kysyi ja lisäsi, "koska Suomesta on tullut poliisivaltio?" Osa meistä oli lähdössä etelään, joku taas pohjoiseen, aamun kello kuusi junalla. Muistan vielä kun sorvari kysyi poliisilta, että "saanko syödä tämän voileivän?"

(huom. Olimme olleet Suomesta pois noin kaksi kuukautta ja olimme olleet maassa vasta noin kaksi tuntia!?)

Meidän viiden oli pakko ahtautua poliisien 404 "Pösöön" ja lähteä heidän mukana Tampereen poliisiasemalle.

Meiltä kaikilta otettiin henkilötiedot ylös ja kuulusteltiin, joku mies kävi meitä katsomassa ja totesi, että me emme ole etsitty henkilö tai etsittyjä henkilöitä!?

Asia oli ohitse meidän kohdalta. Vaadimme kuljetusta takaisin rautatieasemalle, jota emme saaneet.

Vastaavaa vastaanottoseremoniaa, ei myöhemmin kohdalleni enää sattunut.

Ehkä tällä ekalla laivapestilläni olin nähnyt ammatin hyvät ja huonot puolet?