Kirjoittaja Wäiski:

Sain kakkosmestarin jobin Francekseen syyskuun alussa vuonna -80. Menin laivan päälle Varnassa ja siellä lastailtiin muutama päivä ja sitten lähdettiin menemään. Otettiin Augustassa bunkkeria ja provianttia (proviantti oli ihan loppu kun laiva oli ollu 3 kuukautta Potissa Mustallamerellä ) ja sitten kohti Panamaa. Siellä venattiin 4 päivää kanavaan pääsyä mutta hauskaa oli kun oli koko ajan kuljetus maihin. Sitten Tocopillaan Chileen, missä purettiin pari viikkoo ja sitten kolmeksi viikoksi lastaamaan puuvillaa Buenaventuraan Kolumbiaan. Tää oli hupaa aikaa nuoren mestarin saldolle. Sitten saatiin rentoutua raskaan satama-ajan jälkeen kuukauden verran matkalla Shanghaihin. Tähän tuli pieni virkistys kun bunkrattiin Havaijilla. Shanghaissa vierahti muutama viikko redillä ja kovat ilotulitukset vuoden vaihtuessa.
Lastia purettiin sitten siellä muutama päivä ja agentti oli järjestänyt kaikenlaisia mielenkiintoisia retkiä, Kiinahan oli silloin täysin suljettu maa. Kiinan jälkeen mentiin Saseboon Japaniin tokkaan ja  siellä suomalainen porukka lähti kotiin kun laiva oli myyty. Meitä jäi laivaan vaan stuju, försti, kipinä, matruusi ja minä ja mä sain eka ykkösen jobin. Uusi porukka koostui osin suomalaisista ja osin filppareista. Me suomaliset jouduttiin tekemään uusi työsopimus joka oli tuolloin Panaman lipun alla 6 kuukautta. Sitten ajeltiin ympäri maailmaa alkaen Uudesta-Seelannista ja viimein reilun 6 kuukauden kuluttua päätyen Espanjaan josta me pitkään, liki vuoden olleet suomalaiset lähdimme lomalle heinäkuussa -81.
Menin laivaan takaisin taas saman vuoden syyskuussa Le Havressa Ranskassa. Käytiin Persianlahdella purkamassa ja sitten lastattiin Dar es Salamissa Tansaniassa (mikä oli itse asiassa aika hyvä mesta)Tanskaan. Sitten oli taas vuorossa kuukauden lastaus Le Havressa ja Rouenissa ja määräpää oli taas Saudeissa. Kuitenkin helmikuun alussa ekana lauantaina ohittettuamme aamulla Maltan illalla laivan konehuoneessa syttyi raivoisa tulipalo jota ei sammutusyrityksistä huolimatta saatu sammumaan ja meidän piti jättää alus.
Kipinä oli laittanut hätäsanoman eetteriin jonka oli heti kuitannut monta laivaa joita oli siinä ihan näköetäisyydellä ja reilun tunnin ajettuamme pelastusveneellä eräs Sveitsin lipun alla seilannut iso bulkki otti meidät kyytiinsä. Mulla eikä paljon muillakaan ollut kuin haalarit päällä ja paperit mukana jotka ehdin hädintuskin hytistä hakea.
Seuraavana aamuna laiva jätti meidät Maltalle jossa olimme muutaman päivän ja käytiin läpi kuulustelut ja tehtiin meriselitys.
Samana aamuna eräs saksalainen laiva oli jäänyt kyttäilemään palavan laivan luokse ja myöhemmin ottanut sen hinaukseen ja vienyt sen Sisiliaan. Saksalaisen ja Franceksen omistaman firman välillä oli sitten käyty neuvotteluja laivan ja lastin hinnasta ja saksalaisten vaatimista korvauksista mistä oli kait sitten päästy sopimukseen. Laivan lasti oli sitten purettu ja senjälkeen laiva meni romuksi koska se oli vakuutusyhtiön mukaan "total loss ".
Tämä oli valitettava loppu tälle laivavanhukselle. Vaikka laiva oli tällöin 27 vuotta vanha mutta se oli kuitenkin aika hyvin toimiva ja mä viihdyin laivassa oikein hyvin. Oli hyvät reissut ja hyvä porukka, yks mun liki 40-vuotisen merimiesurani parhaita laivoja.

Muisteli Wäiski