Kun ajettiin itään tai länteen, siftattiin päivän parin välein kelloa. Puolikas yleensä förstin iltavahdissa kävi kääntämässä messien kellot tunnin eteenpäin tai taaksepäin. Suulaimmat saattoivat sanoa ääneen "kellonsiftaus", hiljaisemmat vähemmän.

Päivämäärärajalla keskellä Tyyntämerta vaihtui sitten kokonainen vuorokausi, eli jätettiin yksi viikonpäivä väliin tai aloitettiin sama päivä uudelleen. Omalle kohdalleni sattui aina päivien vaihtelu siksi viikonpäiväksi, milloin muutos oli ajankohtainen. Jotkut kertoilivat juttuja päälliköistä, jotka viikonloppuna tuplaantuvan päivän vaihdon tekivät vasta seuraavana arkipäivänä. Vastaavasti päivä jätettiin väliin sunnuntaina.

Ennenkuin kipinöiden työajat sidottiin laivan aikaan, noudatettiin gmt vyöhykkeiden aikoja. Työpäivä alkoi aamulla klo 6 - 10 välisillä tasatunneilla riippuen siitä, missä kohtaa gmt-vyöhykettä laiva oli kulkemassa. Vastaavasti viimeinen vahti päättyi klo 20 - 24 välisenä aikana. Vahtiajat olivat kahden tunnin jaksoja, välissä aina kaksi tuntia vapaata.

Muistelen, että olisi ollut jokin vyöhyke, missä aloitettiin klo 11 ja viimeinen vahti päättyi klo 01.