Bangkokissa ja Ko Sichangin redillä riisinlastaajilla oli oma kenttäkeittiö, jonka vatsakas thaimaalaiskokki rakensi laivan ahteritäkille. Kokin apulaiset kantoivat kaikennäköistä nyssäkkää ja pakettia, jotka kokki asensi järjestykseen tulisijan ympärille. Nimittäin muutamalla tiilikivellä hän sommitteli täkille arinan, johon hiilet, pieni koroke ja päälle iso kattila.
Tulisijan paikkaa ei kokki pahemmin kysellyt. Onneksi laivan palopäällikkö kävi tarkastamassa ja osoittamassa "nuotiolle" oikean paikan, jotta täkin alapuolella olevassa ruorikonehuoneessa sähkökaapelit tai muut herkät kohteeet olisi vaurioituneet.
Isossa kattilassa kokki keitti riisin ja wok-pannun tapaisessa riisin lisukkeet kuten vihannekset, lihat ym. Muutamalla bambukepillä ja laivasta löytyneellä puutavaralla hän rakensi aurinkosermin sekä tukipylväät riippumattoa varten.
Duunarit kävivät vuoronperään ruokailemassa. Heillä oli omat kipot, joihin kokki annosteli riisin ja lisukkeet. Päivän päättyessä kokki tiskasi laivasta saadulla vedellä astiat ja asettui huilailemaan riippumattoon, jossa hän vietti myös yöt.
Työtä tehtiin läpi vuorokauden, joten illalla ja yölläkin tarvittiin sapuskaa. Tämän hoiti taasen toinen kokki, naispuolinen, jolla oli oma kioskinsa laivan sivukongilla. Hän valmisti ja tarjoili pientä purtavaa, jota duunarit kävivät yön tunteina haukkaamassa.
Naiskokilla oli myös baaritiski kylmälaatikkoineen ja tottakai olutta. Niinpä aluksen janoisenpi porukka kävi ostelemassa häneltä kylmiä virvokkeita. Moni jäi myös istuskelemaan ja tarinoimaan kokin ja hänen tyttärensä kanssa, joka avusti äitiänsä baarin pidossa. Kävipä niinkin, että tyttö teki muutakin "bisnestä" yön aikana, mutta se onkin jo eri juttu.
- Lisää uusi kommentti
- 36 katselukertaa