Egypti oli tosiaan omaa luokkaansa. Elokuun alussa 1981 menin San Benito laivaan takaisin pidettyäni hiukan pitemmän lomajakson. Paatti oli Hampurissa telakassa. Telakoinnin jälkeen lastasimme bemareita ja mersuja Argentiinaan. Olivat kalliimman luokan malleja, kaikilla lisäherkuilla varustettuja. Helppo lasti jäämestarille, ruumat saivat olla lämpöisenä.

Bonikseen tultiin syyskuun alussa ja siellä olikin satamaportin takana innokas joukko vähän varakkaampaa väkeä. Tieto oli kiirinyt, että nyt ne Saksasta tilatut loistoautot lopulta tulevat. Eivät tahtoneet nahoissaan pysyä. Autot maihin ja tilalle pakastettua häränlihaa täysi lasti. Lastin määränpää oli Port Said Egyptissä. Kuten arvata saattaa, matkalla syötiin päivät pitkät häränlihaa eri muodoissa.

Lastin toimittaja vaati ruumien lämpötila/eta sanomat toimitettavaksi Argentiinalaisen rannikkoaseman kautta. Välimerellä aseman signaali alkoi olla heikko ja operaattorit siellä päivystivät vähän miten sattui. Kyrsiintyneenä laitoin jonkun sähkeen sitten Helsinkiradion kautta kun ei Boniksen asema suostunut vastaamaan. Jo vain tuli kohta nootti laivan rahdanneelta Salenilta Ruotsista; ”käyttäkää Argentiinan sähkeissä ennalta sovittua asemaa”. Mikäs siinä auttoi, oli roikuttava radiohytissä yömyöhäiseen kilkutellen kutsua manana-miehille.

Syyskuun viimeisinä päivinä tulimme Port Saidiin ja laituripaikkakin järjestyi melko nopeasti. Purkaus tapahtui proomuihin ja työtahti oli verkkainen. Täkillä duunarit pitivät nuotiota ja paistoivat lihaa. Matkan aikana oli ruumien lämpötila pidettävä asteen tarkkuudella sovitussa. Satamassa sitten kylmäketju näytti katkeavan. Proomu lastattiin täyteen auringonpaahteessa ja hinattiin sitten jonnekin. Pääsimme vapaasti maihin ja eräänä päivänä tein lenkin satama-alueella. Yhden makasiinin takana auringonpaisteessa lojui edellisenä päivänä laivan uumesista täytetty proomu lihalaatikoineen. Kiirettä ei näyttänyt olevan lihojen edelleenkuljettamisella. Ainakin päällimmäiset laatikot taisivat olla jo kohtalaisen sulaneita.

Lokakuun kuudes päivä sitten hommalle tulikin haltti vähäksi aikaa. Presidentti Anwar Sadat murhattiin. Maihinmeno meiltä kiellettiin kokonaan ja lastin purkaus kävi, jos mahdollista, vieläkin verkkaisemmaksi. Siellä lojuimme vielä pitkät tovit ja ajankuluksi katselimme Suezin kanavan liikennettä. Kaikki olivat hyvillään kun viimeisiä laatikoita ruumasta hiivattiin proomuun ja pääsimme jatkamaan matkaa. En tarkkaan muista seuraavaa reissua, ainakin Ceutassa kävimme bunkraamassa ja lomalle lähdin marraskuussa Rotterdamissa.