Tämä tapahtui todennäköisesti 1979, jolloin Ajatollah Khomeini sai vallan Iranissa ja shaahi Pahlavi potkaisiin pellolle. Abuja Express sai keikan noutaa Rostockista IFA kuorma-autoja ja viedä ne Bandar Abbasiin, Iraniin. Laiva saapui normaalisti kaijjaan ja alkoi autojen lastaus, Tässä vaiheessa kävi ilmi, että k-autot oli tarkoitettu armeijalle, väri harmaa, muotoilu 50-luvulta ja malleja oli monenlaista. Autot ahdettiin ala-pää ja sääkannelle ja lastaus saatiin suoritettua loppuun.

Reitti oli normaali, Välimeri, Suezin kanava, Punainen Meri (jossa kajahti ilmastointikompua ja porukka nukkui kannella), Arabian Meri ja siitä Hormuzin salmeen ja Bandar Abbasin redille. Täällä ilmoitettiin satamaan että täällä ollaan. Sieltä ilmoitettiin että kohta tulee tulli laivaan. Kohta laivaa kohti puksutti vene, jossa oli puoli tusinaa tummia aukkoja AK-47 kainalossa. Sitten alkoi tiukka kysely laivan viinoista, hyttietsinnät ja lopuksi plommit sikeliin. Hauskana yksityiskohta oli yhden tullin kaverin etsintäoperaatio. Kaveri meni yhteen hyttiin josta löysi sinne unohtuneen kaljapullon. Toiminta seuraavasti: hytin ovi kiinni, sormi huulille (ole hiljaa) ja pullon horaus vauhdilla kitusiin. Mahtoi vallanvaihto ottaa alkkishermoon oikein kunnolla ....

Viikon odottelun (ja pakollisen tupakkalakon jälkeen) päästiin kaijjaan. Autojen lossaus piti alkaa mutta pian kävi ilmeiseksi, että paikalliset eivät saa niitä ajettua ulos laivasta. Lopuksi stevedoren pomo tuli messiin, ja ilmoitti, että jokainen vapaaehtoinen saa 200 taalaa käteen, jos on halukas ajamaan autot yön aikana ulos laivasta. Koska iloista ryyppykeikkaa ei todennäköisesti ollut odotettavissa maissa, jokainen kynnelle kykenevä ilmoittautui ajamaan autoja ulos laivasta, messilikkoja myöten.

Autot oli helppo ajaa ulos, koska kaikkiin kävi sama virta-avain. Autot itsessään olivat kevyitä ja helppoja ajaa joten herätti ihmetystä paikallisten huono ajoataito (tai laiskuus).

Seuraava vastaava tapaus tulee mieleen, kun Abuja oli linjaliikenteessä Felixstowen ja Accran (Ghana) välillä. Lastina oli aina kontteja ja aivan loppun ajettuja autonromuja. Perillä lossaajat syöksyivät laivaan kuin muurahaisparvi, varastivat autoista kaiken irtilähtevän, virta-avaimia myöten ja häipyivät sen jälkeen kuin pieru Saharaan. Tästä seurasi tienkin se, että laivan oman porukan piti lossata ulos laivasta jäljelle jääneet kontit ja siihen meni sitten aikaan.

Tästä kaikesta oli se etu, että alus oli yli yön satamassa. Me, joita ei tarvittu lossaamiseen, käytettiin tilaisuutta hyväksemme, vaihdettiin 50 taalaa paikallisiksi kikujuränkylöiksi (sormihangallinen) ja vietettiin rattoisa ilta paikallisessa ja ainoassa hotellissa (Meridian), ryypättiin, ostettiin tyttöjä, vuokrattiin huone hotellista (klo 2200 jälkeen ulkonaliikkumiskieltyo)ja pidettiin muutenkin hauskaa. Those were the days... Ihmetystä herätti baarissa olleiden venäläisten naisten suuri määrä, olivat kuulemma menneet naimisiin paikallisten satraappien kanssa, kun he olivat opiskelleet Moskovassa vaihto-oppilaina. En tiedä, kannattiko naimakauppa noin pitemmällä tähtäimellä??

Jorma S