Tämä tapahtui joskus 1980-luvun alkuvuosina. Abujalla oli täysi lasti sementtiä, säkeissä. Lastauspaikkaa ei enää muista, mutta lasti oli tarkoitus purkaa Aleksandriassa. Saavuin itse kolmen muun skönen kanssa alukseen kun se oli ollut redillä jo tovin aikaa. Siinä redillä odotellessa alukselta loppui jo provianttikin.  Alukseen ei saatu uutta provianttia maista joten Abujan piti "karata" rediltä, ajaa ulos merelle ja ottaa provianttia Vasa Shippingin toisesta aluksesta San Benitosta, jossa olin sattumoisin juuri silloin päällä. Rediltä lähdettäessä Abuja ajoi vielä kaikkien harmien lisäksi matalikolle ja pohjaan tuli melkoinen määrä reikiä.

Saavuin siis Abujaan kuukautta tuon provianttikeikan jälkeen. Lentsikka laskeutui Kairoon ja vastassa oli paikallinen agentti 504 farmaripösöllä. Lähdettiin sitten kohti Aleksandriaa, aavikon halki ja ilta pimeni nopeasti, niinkuin siellä päin maailmaa tapahtui. Muuten meni mukavasti, mutta jostakin syystä kuski otti kaikki valot pois päältä kun auto tuli vastaan, vain parkit jäivät päälle. Saman tekivät vastaantulevat autot. Hetken aikaa siis ajettiin säkkipimeässä tiellä, jossa seikkaili kameleita, panssarivaunuja, kissoja,koiria ja kakaroita. Meitä oli neljä kyydissä ja meitä alkoi suoraan sanoen pelottaa. Takapenkillä alkoi olla hiljaista ja sitten alkoivat pullojen korkit narahdella, piti ottaa paukkuja hermojen rauhoittamiseksi, allekirjoittanut mukaanlukien. Yritin kysyä kuskilta valopolitiikan syytä, mutta en saanut selkeää vastausta.

Perille kuitenkin päästiin, hengissä, Ins Allah. Lyhyesti kerrottuna meillä oli täysi lasti sementtiä, säkeissä ja Egyptiin oli juuri tullut voimaan laki, joka määräsi että sementti pitää tuodan maahan bulkkina. Tämän seurauksena kaikki nostivat meitä vastaan oikeusjuttuja, oma agentti mukaanlukien, ja lastin purku näytti hyvin epävarmalta. Lopulta saatiin sitten laituripaikka, jonne piti ajaa perä edellä (peräporttialus) työntäen tyhjiä proomuja pois tieltä. Satamapalvelijat eivät meinanneet ottaa köysiä vastaan kaijalla ja joku paikallinen satraappi uhkasi ukkoja pistoolilla ja pakotti ottamaan köydet vastaan.

Purku oli varsinainen farssi. Sementti oli valmiina lastauslavoissa ja helposti maihin kuljetettavissa. Nämä paikalliset ählyt alkoivat kuitenkin purkaa näitä lavoja rampin juurella ja hetken päästä rampilla oli 10-20cm paksuudelta irtosementtiä josta trukit eivät päässeet läpi. Duunarit lopettivat työt ja tilanne raukesi lopulta siten, että Abujan sääkannelle raahattiiin lehmä, joka sidottiin styyrpurin pelastusveneasemaan. Sitten paikalle tuli "pyhämies", joka lainasi byssasta veitsen, nirhasi lehmäparalta kurkun auki, nylki elukan ja jakoi lihat duunareille. Hohhoijjaa ... säkkien rikkominen kuitenkin loppui ja lasti saatiin lopulta purettua.

Sitten tuli aika poistua sieltä paskakasasta. Ongelmana oli vain se, että ei meinattu saada kevyttä polttoainetta apukonetta varten (reikiä pohjassa ja laiva vuoti kuin seula). Lopulta konejengi sekotti raskasta ja kevyttä apukoneeseen ja lähdettiin kohti Valettaa, jossa mentiin telakkaan pohjan paikkausta varten. Valettasta lähdin sitten kotiin ja laiva jäi vielä telakkaan. 

Aleksandrian aika oli aika raskasta kaikille, varsinkin kun kaiken kurjuuden lisäksi yhdestä redillä olleesta egyptiläisestä pikku rahtialuksesta katkesi pikku puhurissa ankkurikettinki ja kalikka tuli vauhdilla Abujan styyrpurin kylkeen ja teki siihen tietenkin reiän. Laivassa ei ollut päällä kuin torakoita, mutta seuraavana aamuna satamaviranomaisilta tuli virallinen papru, että laivassa oli ollut päällä vahtimiehistö. Kippari uhkasi tiputtaa atomipommin Aleksandriaan ja minä tarjouduin vetämään kammesta. Hosni Mubarak piipahti joka ilta kello kahdeksan milloin missäkin kanalassa ja Egyptin ilmavoimat (kärpäset) vaivasivat. Olihan se keikka.

Tästä alkoi ilmeisesti Vasa Shippingin alamäki ja konkkaahan se firma lopulta meni.

Kohta skrivailen Abujan keikan Bandar Abbasiin, jonne vietiin IFA autoja.

Hej så länge

Jorma Sallinen, kipinä