Lisää uusi kommentti

Meitä oli isompi porukka matkalla laivaan Bahamalle. Onneksi myös kippari oli reissussa, joten vältyin matkanjohtajan rasitteilta.

Helsingistä lento vei Heathrowin kentällä, mistä piti jatkaa Bahamalle. Kuitenkin Lontoossa oli aste pari pakkasta ja kentällä kaaos. Jatkolentomme oli peruttu. Lentoasemalla makaili uupuneita matkustajia pitkin lattioita ja nurkkia.

Matkanjohtajana kippari sitten jonotti erinäisillä tiskeillä setvimässä, kuinka pääsisimme eteenpäin. Lopulta järjestyi jatkolento Torontoon ja sieltä toisella koneella Bahamalle.

Kippari tuli jakamaan uusia pilettejä ja samalla selosti, että ne päällystöstä, kenellä on kravatti, matkustavat ensimmäisessä luokassa. Muitten paikat löytyvät jostakin koneen perältä.

Minulla oli ollut joitakin vuosia tapana laittaa matkalle vanha ylioppilaspukuni takki ja jostakin alennusmyynnistä ostamani solmio. Niinpä sitten arvokkaasti astelin kipparin perässä Boeing 747 nokkaan. Paikkamme olivat aivan ensimmäiset, edessä oli vain vaatekaapin ovi. Sinne koitti mieslentoemäntä tunkea kitarapussiani arvokkaitten turkisten ja muunkarvaisten asusteitten sekaan. Aikansa runnoi ja lopuksi mulkaisi äkäisesti, kun koitti rutistaa vaatesäiliön haitariovea kiinni.

Vielä kentällä ollessamme alkoi tarjoilu: kristallilaseista samppanjaa. Kippari arveli, että otamme rauhallisesti, eikä kipata heti laseja tyhjiksi merimiestapaan. Lentoemännän tarjoillessa toista kierrosta oli muitten matkustajien lasit tyhjät ja heille kaadettiin täydennystä. Me jäimme ilman, koska lasimme olivat vielä puolillaan

Taivalle päästyämme ateriointi alkoi ruokalistojen jaolla. Oli valittavana alkupaloja ja pääruokia, viinejäkin eri vaihtoehtoja. Viiniähän sitten tilattiin, kun muutkin matkustavaiset näyttivät niin tekevän. Kesken aterian pyysin toisen viinilasillisen, toista merkkiä. Odotin lentoemännän kaatavan osoittamastani pullosta, mutta hän otti ja vei lasini pois. Hämmästelin, ettei yhdestä samppanjasta ja punaviinilasillisesta vielä pitäis tarjoilua lopettaa. Eikä tarjoilu loppunutkaan, vaan etiketin mukaan lasi piti käydä vaihtamassa, kun vaihtui viinikin.

Pitkän kaavan aterioinnin jälkeen alkoi elävät kuvat. Valkokankaan alareuna hipoi melkein nenääni, ja vaikka kuinka koitti niskaa taivutella ylöspäin, ei elokuvan juonesta jyvälle päässyt.

Oli jo pimeä, kun laskeuduttiin Torontoon ja majoituttiin hotelliin. Oli vielä pimeä, kun raahauduttiin lennolle kohti Bahamaa. Yhdellä ensimmäisen luokan tutustumisella ei vielä ollut ehtinyt niin tottua tavoille, etteikö olisi osannut matkustaa tavallisen rahvaan joukossa. Bahamalle saavuttiin aamusta. Laiva oli vielä bunkraamassa, mutta lähti jo muutaman tunnin kuluttua.