Tiedossa oli kuin hyvin :) hämmästytti ja nauratti tämä ei niin hyvä todistus.

”Kipinää meriliikenteessä”
Alku aina hankalaa, eikä se loppukaan mennyt niin kuin
ajattelin. Varusmiespalveluksen suoritin Oulussa 1ErVK:n
radiojoukkueessa
. Hyvin sujuneen koulutuksen seurauksena sain suoritet
tua 1lk.n sotilasradiosähköttäjän tason, joka oli hyvä poh
ja pyrkiessäni sitten kansainväliselle laivaradiosähköttä
jäkurssille.
Kurssi alkoi Posti- ja lennätinhallinnon tiloissa Helsingin
Lauttasaaressa syksyllä 1964, minne kolme meitä pohjoi
sen poikaa innokkaana ilmoittautui. Pienen etsiskelyn
jälkeen yhteinen kämppä löytyikin Lauttasaaresta jo me
rillä jonkin aikaa olleen Haukiputaalaisen kipinän äidin
luota.
Kurssitalvi meni nopeasti ankaran opiskelun merkeissä.
Pääpaino oli radioliikenteessä ja sähkötekniikassa, ki
pinänhän odotettiin osaavan myös huoltaa ja korjata
aluksen radio- ja navigointivehkeet. Kirjanpito, palkkalas
kenta ja muut kipparin antamat "juoksevat tehtävät" lan
kesivat kuin luonnostaan kipinälle, joka näytti istuskele
van päivät pitkät hytissään luurit korvilla "laiskottelemas
sa".
Keväällä 1965 sain sitten odotetun II luokan kansainväli
sen radiosähköttäjän "pahvin" käteeni, ja kiirehdimme
kavereitten kanssa kilpaa päällystövälitykseen innokkaina
meriuralle pääsyyn. Ensimmäinen pettymys tuli, kun sei
lanneet kipinät jäivät lomalle, ja lomalla olleet kipinät
veivät tietenkin vapaat laivat.
Kesäkuu meni odotellessa, ja vähän matkaa heinäkuuta
kin, ennen kuin sitten tuli Helsingistä puhelu. Myllymestari
tarjosi kipinän jobia Ragni Pauliniin, joka oli ollut Tyynel
lämerellä jo pari vuotta.
Hyllyllä Turkulainen STAR- radion valmistama LF- vastaanotin 450- 600
kHz. Pöydällä oma amatöörivastaanotin, jota yleensä käytin CW- liiken
nöintiin100 kHz-30MHz. © Esa Nykänen
9
Olisi pitänyt lentää Hongkongiin ottamaan paikka vas
taan. Pidin haastetta turhan kovana näin ensikertalaisel
le keltanokalle, ja sovittiin että katellaan jotakin muuta
lähempää. Parin päivän päästä kilisi puhelin uudelleen ja
nyt tarjottiin jobia SS Rundaliin, joka oli Kemissä lossaa
massa. Pitäisi lähteä Kemiin heti, koska Rundal oli jo
valmis lähtöön. En kerinnyt sen edemmäksi, kun tuli uusi
puhelu, ja tieto, että Rundal tuleekin Ouluun Patenie
meen lastaamaan sahatavaraa.
Kaverin autokyydillä mentiin sitten Patelaan ihmettele
mään tilannetta. Ihmettelemistä olikin, kun lähes koko
miehistö oli ottanut ulosmaksun, ja täkkiykkönenkin käveli
langongilla vastaan maihin.
Tuumasi vain, että toinen perämies on messissä, että
mene sille ilmoittautumaan. Kakkonen, Jean Galey toivot
tikin minut tervetulleeksi "tähän romuun", ja lähti sitten
opastamaan eri puolille paattia.
Radiohytti oli brykan paapuurin siivellä korsteenin naapu
rina. Hämärä oli hytti ja venttiilit paksujen verhojen peit
täminä. Aukaisin verhot ja laitoin valoja päälle tutustuak
seni tulevaan konttoriini ja kämppääni. Näkymä oli niin
ankea, että maha meni löysäksi, tuli kiire vessaan. Ra
diokalusto oli ennen toista maailmansotaa rakennettu.
"Liikennevastaanotin" oli turkulainen Star-radio, matkara
dion tasoa. Mietin ankarasti mitenkähän tässä oikein käy.
Normaalisti lomalle lähtevä kipinä odottaa vaihtomiestä,
ja kertoo kaluston ominaisuudet ja mahdolliset puutteet.
Kipinä oli häipynyt jo Kemissä, enkä löytänyt laivalta mi
tään radiokalustoon liittyvää dokumentointia. Kurssin
muistiinpanoihin verraten selvittelin päälähettimen kytki
met, mittarit ja virityksen järjestyksen.
Aikanaan lasti tuli valmiiksi, ja miehistökin oli saatu täy
dennetyksi. Tuli vikaeereejakippari, täkkiykkönen palasi
lastausajan lomalta, ja oltiin valmiita lähtöön. Alkujärky
tyksen jälkeen olin nukkunut niin hyvin, että heräsin vas
ta, kun ville tuli kyselemään tuleeko kipinä aamiaiselle.
Ensimmäinen vahtinikin oli alkamassa kymmeneltä. Ih
mettelin siivellä oliko paatti käännetty yöllä laiturissa, kun
näkyi laiturin paikalla merta. Olimmekin jo menossa Hai
luodon kohdalla etelään. Ammattitoimetkin alkoivat sa
man tien, kun kuulin radiolistalla RUNDALIN OFTS
kutsun. Se tuli Vaasa-radion kautta. Kuittasin kutsun, ja
ilmoitin olevani valmis vastaanottamaan sanoman. Vika
eeraajakippari oli juopotellut jo pari päivää, ja sanoma tuli
varustamolta lyhykäisyydessään sanoen " Kapten Falk
utbetalas i Åbo".
Turussa mönstrattiin pari kansimiestä lisää, ja uusi kip
pari Sjöblom astui myös laivaan. Turussa alkoi myös
pienten kommellusten ja tapahtumien kierre. Laiturista
irtoamisen yhteydessä paatti ei totellutkaan ruoria kunnol
la, ei vastannut tyyrpuuriin ohjausta, vaan perä rytisi päin
laiturin stöttiä katkoen niitä puolikymmentä ennen kuin
paatti oikeni. Sama ruoriongelma tapahtui sitten pari kuu
kautta myöhemmin, kun Rundal törmäsi venäläiseen
Rynooshyyn.
Olimme sitten viimeinkin matkalla ulos määränpäänä
Israelin Haifa. Kelejä piisas, ja matkan etenemisen huo
masi jo meriveden värinkin muuttumisesta, oli harmaan
sinertävää Perämeren vaalean ruskean soitten valuma
vesien sijaan. Radioliikennekin alkoi sujua. Liikenneluet
telot tuli kuunnelluiksi, ja ilmoitukset rannikkoasemille
tehtyä, kun matka eteni.
Tultiin Kielin Holtenauhun, ja kippari käski kerätä ostoslis
tat laivakauppias "Beckerille" toimitettavaksi. Onneksi oli
hankittu Oulussa Merimuonalta reilusti juotavaa vientiin,
kun kävi niin kehnosti, että Becker oli vetänyt pystyyn,
eikä ilmaantunutkaan tilauksia vastaanottamaan. Rundal
olikin muuten ns. "märkä paatti", kun siihen oli hankala
saada kunnon miehistöä.
Soljuttiin muun liikenteen mukana Kielin kanavan läpi
Brunsbutteliin, Pohjanmerelle ja Englannin Kanaaliin.
Tanskalainen Sailor HF radiopuhelin. © Esa Nykänen
"Täyttä eteen" tarkoitti Rundalilla noin 10 solmua, millä
sitten puskettiin kohti etelää. Radiolokiin alkoi ilmestyä
uusia rannikkoasematunnuksia kotimaisten Helsinki
radion OHC, 445 kHz / OHG, 2810 kHz ja Hankoradion
OHD, 524 kHz / OFI, 2649 kHz lisäksi. Tingstäde SAE,
Karlskrona SAA, Hampuri DAN, Scheveningen PGH
Hollannissa jne. Avarammille vesille saapuminen aiheutti
lisää työtä kipinälle, kun piti ruveta vastaanottamaan
sääsanomia joka vahdin aikana, ja toimittaa ne kipparille.
Enää ei riittänyt radiohytin oven aukaisu ja vilkaisu ulos.
Olin ruvennut istuskelemaan vahtien välillä brykalla pe
rämiesten ja ruorimiesten touhuja katsellen. Perämiehet
jaksoivat vastailla uteliaan kipinän hölmöihinkin kysymyk
siin ymmärtäväisesti hymyillen. Kanaalin voimakkaat
vuorovesivirtailut hämmästyttivät, ja merikortilta seurattu
matkan eteneminen näytti välillä melkein pysähtyneen.
Tultiin Dunkerquen ja Doverin liitukallioitten seuduille, ja
siitä eteenpäin kohti "sotalaiva Alponkin" vierailemia Le
Havren ja Cherbourgin kohteita. Laivaliikenne oli vilkas
tunut huomattavasti Kielin jälkeen, ja samoin radioliiken
ne oli kasvanut. Rannikkoasemien lähettämien liikenne
luetteloitten kuunteleminen, ja mahdollisen oman kutsun
erottaminen vaati tarkempaa korvaa "morse-kaaoksen"
keskeltä. Cherbourgin niemen jälkeen Englannin kanaali
avautui kohti Atlanttia. Pohjoisrannalla "maanloppu"
Land’s End radioasemineen GLD, ja etelässä Ushantin
10
niemi, missä oli ranskalaisten rannikkoasema Brest-Le
Concuet, FFU. Tein liikenneilmoituksen molemmille, ja
aloin katsella kohti tulevaa, kuuluisaa Biskajan lahtea,
hienommalta nimeltään Golfo de Vizcaya.
Rannat katosivat näkyvistä, ja tuli ajankohtaiseksi opetel
la lisää merimiestaitoja. SS Rundal, alun perin D/S Aust
vangen, rakennettu Danzigissa 1930 norjalaiselle varus
tamolle Görrisen & Co. A/S. Oslo. Alumiinikaupan rahtilii
kenteeseen Norjasta Etelä Amerikkaan. Varustukseltaan
alus oli niin huono, ettei siinä ollut edes kunnollista radio
suuntimalaitetta, tutkasta ja muista hienouksista puhu
mattakaan. Matkan etenemistä seurattiin siis sekstantin
ja kronometrin avulla. Kronometri oli kuin pyhäinjäännös,
eikä siihen kipinä saanut koskea. Opin, että se pitää ve
tää asiallisesti oikein samaan aikaan joka päivä, eikä sitä
sovi kolistella. Täkkikakkonen opasti kärsivällisesti seks
tantin käsittelyssä vetämään aurinkoa alas horisontin
tasalle ja lukemaan asteikolta lukemat. Muutaman kerran
aurinko pääsi häikäisemään silmää ennen kuin opin aloit
tamaan tummimman filtterin avulla. Ei onneksi tullut rei
kää verkkokalvoon. En ole koskaan tykännyt numeroista,
joten navigaattorin raamattu, nautical-almanac numero
taulukoineen aiheutti ohimoihin tykytystä. Päivien harjoit
telun myötä aloin lopulta pääsemään samoille leveyksille
kakkosen kanssa. Försti oli tärkeämmän oloinen meren
kulkija, eikä hän oikein suvainnut kipinää brykalla. Kitkaa
oli myös förstin ja kakkosen välillä, kun försti ei suvainnut
kakkosen nauttimia päivittäisiä viskiannoksia. Antipatia
sai ikäviä piirteitä, kun kakkonen alkoi tehdä kiusaa siirte
lemällä hieman kompassin kompensointimagneetteja.
Reittiviivaan alkoi tulla ylimääräistä poikkeamaa.
Hyvien kelien vallitessa ei pieni harhautuminen haitannut,
ja noin 400 NM matka Ushantista (Brestistä) Cape Finis
terreen sujui 8 solmun keskivauhdilla parissa vuorokau
dessa.
1ErVK:n palvelusaikana suoritin myös radioamatööritut
kinnon, ja Varustamon suostumuksella sain anottua lu
van radioamatööritoimintaan laivalla. Omaan amatööri
kutsuun tuli liittää lisätunnus /MM, mikä tarkoittaa "marine
mobile". Kun nyt olin jo pian parin kuukauden ikäinen
merenkulkija, ja "rutinoitunut" titari, oli aikaa kuulostella
myös amatööribandeja.
Kuuluihan niitä hameja Euroopasta ja välimeren etelä
puoleltakin ihan mukavasti. Harmillista oli vain se, ettei
laivan lähetintä saanut sääntöjen mukaan käyttää ama
tööriliikenteeseen. Oli siis tyydyttävä vain kuunteluun.
Työ ja huvi samalla oven avauksella ts. ammatinvalintakysymys. Varta
lo ottaa aurinkoa mutta pää keskittyy eetteristä tulevaan analogiseen
tietotulvaan. © Esa Nykänen
Oman lähettimen rakentaminen oli suunnitelmissa, olihan
paatilla ollessa paljon vapaa aikaa.
Matka jatkui aurinkoisessa säässä maininkien keikutel
lessa kohti seuraavaa etappia Berlengan saaria, jotka
sijaitsevat noin 60NM Lissabonista pohjoiseen. Saa
daanpa nähdä törmätäänkö, vai päästelläänkö ohi?

https://www.aanimeri.fi/node/2882

https://www.aanimeri.fi/piwigo/galleries/valokuvaajat/TimoSylvanne/seilausote.gif

onko tästä työkyvyttömyyden aiheuttajasta tai tapahtumasta tarina täällä jossain?

saiko tällä lapulla hyvin töitä jatkossa?

Näissä menneen ajan, mustavalkoisissa valokuvissa on kiinnittänyt huomiota, miten siisteissä kamppeissa lähdettiin maihin, viihteen puolelle. Suorat housut ja kravatti kaulassa.

Toinen asia, silloin ei ollut ongelmia painon kanssa. Työ oli niin fyysisesti raskasta, että syödä sai niin paljon, että napa notkui (ja juoda). Ei ollut ylipaino ongelmia.

Ensimmäinen pestini Oulusta 1963 Villenä.

Olin kuvan ottaja v 1964. Junkki Raimo Manninen

Paljon kiitoksia avusta etsinnässä.
Dalmuir on Skotlannissa laivanrakennuspaikka, Glasgowista vähän luoteeseen.
Kävin läpi noita löytöjä vanhoista lehdistä, ja useimmat niistä viittasivat tuohon paikannimeen. Olipa se myös jonkun rouvankin nimi.
Malauksen höyrylaiva nimeltään DALMUIR on edelleen mysteeri.