Paljon kiitoksia huomautuksesta. Etsiskelin parempia mittatietoja, josko olisi nyt lähempänä oikeita.

Kyllä. Ennen OFJ/OHG2 liikennettä Suomessa lyhytaaltoyhteyksiä laivoille välittivät sekä Hanko- että Kotkaradio.

kyseessä on Rantalaituri.Laitureiden väli täytettiin 1976-77

Sama kuva, kuin tässä albumissa neljäs kuva. Arvelisin, että tähän kuvaan on neljännestä kuvasta retusoitu Wihurin korsteenimerkki ja vähän laivan nimeäkin paranneltu.

Tämä Greenland nimellä pari vuotta Emiraattien/Omanin seudulla oleillut.

Tuonne Oihonnan tietoihin taitaa olla lipsahtanut jonkun toisen aluksen mitat.

Helsinki Radion HF-puoli / OFJ oli silloin ainoa Suomessa (Kotka Radiossa oli muistaakseni myös joskus HF-toimintaa). Aseman toimintakyky oli aseman kokoon verraten hyvää luokkaa. Voin itse todeta, että OFJ:n kuuluvuus oli maailman merillä kelvollista, ja se kuuli myös hyvin. Olihan siellä mm. sellaisia operaattoreita kuten Harri Häkkinen (Mikan isä) ym. ja vastaanotossa rombi antennit. CW:llä käytetyt Collinsin vastaanottimet eivät olleet erityisen herkkiä, ja ainakin omasta mielestäni ne myös kohisivat melkoisesti. Selektiivisyys oli - ja on edelleen mekaanisilla suodattimilla kylläkin erinomainen. Voisi sanoa niinkin, että se mitä OFJsä HF-puolella tehoissa hävittiin, korvattiin operaattoreiden kokemuksella ja taidolla. Aseman liikennepäällikkö ko. aikana oli liikennetarkastaja Esko Tanskanen, joka innovatiivisesti toimi radioaseman toiminnan edistämiseksi. Kuunteluseurantaan esim. kehitettiin taajuuksia skannaava järjestelmä. Sen perusidea oli yksinkertaisesti kondensaattorin lataus - purkaus sykli! Helsinki Radion omassa laboratoriossa oli päällikkönä tosi ammattimies P. Hämäläinen. Collinsien ja monien muiden laitteiden huoltohommat hoidettiin ammattitaidolla. Sain myös oman Collins 75-A4 vastaanottimen tarkistukseen. Sitä oli retuutettu maailman merillä, se oli tärissyt jäissä ajettaessa, mutta Hämäläinen voi julistaa mittaustuloksena: "Ei ollut kuin beat 50 Hz pielessä". Helsinki Radio edusti aikoinaan kunnialla maamme radiotoimintaa. Se palveli suomalaista ja kansainvälistä meriliikennettä kelpo lailla. Ne olivat aikoja ne!

Juuri noihin aikoihin olin kesähommissa OHCsä. Sanomat piti kirjoitella telexillä eteenpäin. Liikennettä oli paljon, joten ei siellä joutanut lehtiä lukemaan. Muun muassa venäläiset alukset työllistivät mukavasti. Sähkötys käsialoissa oli kyllä joskus huomauttamista, mutta kokeneet aseman pojat ja tytöt osasivat senkin lukutaidon. Kokemattomamman piti vain laittaa teksti vertailuun... Myöhemmin liikennemäärät ilmeisesti vähenivät - oliko tuo ajanjakso liikennemielessä vilkkain? Myöhemmin 1970-luvulla oli mahdollista käyttää Helsinki Radiota, kuten OHC myös koulutus tarkoituksiin. Rauman merenkulkuopistossa oppilaat laitettiin tositoimiin eli "puikkoihin". Käsite "olla puikoissa" näyttää olevan peräisin Rauman Meriopiston radioasemalta Mesto/OIEI, jolla aivan poikkeuksellisesti oli merellä olevan laiva-aseman laitteet ja oikeudet. Kun oppilas joutui radioasemalle työvuoroon, keksivät oppilaat ilmaisun - olla puikoissa. Helsinki Radion henkilökunta voi rentoutua lähettämällä Helinin Aartolle tai minulle "kaikenlaisia" radiosanomia, ja vastaanottamalla sanomia meiltä. Kyllä pidemmällekin päästiin, mm. pidimme Mestolta radiotelex testiyhteyksiä Sydney Radioon - Australiaan.

1960-luvun lopulla olin pariin otteeseen Helsinki Radion "puikoissa". Ensimmäisellä kerralla olin OHCsä ja myöhemmin ohessa kuvatussa "kiinteässä liikenteessä". Kiinteän liikenteen toimet erosivat melkoisesti aseman muista rutiineista, ja siihen ei ollut helppo saada esim. sijaisia. Oli kiinteitä yhteyksiä useihin suuntiin ja paikkoihin, kuten esim. Tanger. Tai New York ISB puhe varayhteys, jota päivittäin kokeiltiin. Asemayksiköitä - lähettimiä ja vastaanottimia oli viritettävä tiettyjen menettelyjen mukaan. Laitteiden virityksessä käytettiin mm. skooppiputkia, eikä niitä kaikkia viritetty samalla tavalla! Laitteet olivat vastaanottimia ja lähettimiä lukuun ottamatta PLH:n radiolabran omaa tuotantoa. Jos oikein muistan, pääosa yhteyksistä oli niihin aikoihin telextyyppisiä. Kiinteän liikenteen vakituisesta miehityksestä on helppo muistaa Aarto Helin, jonka kanssa siirryimme myöhemmin hoitamaan radiokoulutusta Rauman Merenkulkuopistoon.

Olin samaan aikaan puolikkaana tässä laivassa. Sama kuva roikkuu seinälläni.
Valokuvaajalla oli joku lempinimikin, jota en enää muista enkä oikeaakaan nimeä.