Huom. wanhaan hywään aikaan: "baggage allowance" 40kg! Kyllä sillä pari kolme töijäyssakkelia olisi kuskannut?

Muistan kuulleeni jokusen kerran salaliittoteorioita tästä uppoamisesta.
Olihan tässä onni mukana, että kaikki säilyivät hengissä.

Aluksen kaskovakuuttaja katsoi, ettei alus ollut merikelpoisessa kunnossa. Silloisten kaskovakuutusehtojen mukaan, jos alus ei ole merikelpoisessa kunnossa, niin korvausvaatimus voidaan evätä. Vakuutuksenantaja ja vakuutuksenottaja hankkivat todistuksia/lausuntoja/dokumentteja oman kantansa tueksi. Siitä nämä valtavat paperimassat silloin muodostuivat. Lopulta merivahingonlaskija (hän hoitaa riitatapaukset) antoi päätöksensä tästä casistä eli työnantajani hävisi tapauksen. Emme saaneet tarpeeksi näyttöä että ko.aluksella oli ennen matkalle lähtöä painaumat rungossa (en muista enää, kummalla puolen ja minkä tankin kohdalla/tai millä kaarella), jotka aiheuttivat aluksen uppoamisen.

Tämä Kanadalaisten elävä ei enää löytynytkään aivan suoralla haulla: https://www.youtube.com/watch?v=ltEDCCqF_pc&t=20s
Kun vielä on takaraivossa jonkinlainen mielikuva Pullin Matin ja muiden kertomasta, olisi hauska tietää miten vakuutuspuolella tapaus nähtiin?

Ikekin on R.I.P

Merivakuutus on ollut melko tuntematonta laivaporukoille.
On suunnilleen tiedetty, että laivalla on ollut jonkinmoinen redarista riippuva vakuutus. Jos laiva törmäilee on arveltu, että vakuutus maksaa.
Lastillakin on ollut vakuutus, eli jos vaikkapa voro vie, niin vakuutus maksaa.
Kirjoista on voinut lukea, että suurille redareille vakuutusyhtiö sallii tietyn määrän omien laivojen upotuksia tavoitteena, että asiakassuhde säilyisi.
Joihinkin huijauksiin on tartuttu tiukasti, kuten tankkeri SALEMin upotukseen.
Vakuutusalan ihmiset eivät ole olleet kovin innokkaita meriliikenteen huijauksia muistelemaan.
Äänimeressä aiheesta mm:
https://www.aanimeri.fi/node/2659

Finnpolaris, en ole aikaisemmin huomannutkaan tätä alusta. Aloitin työt kesäkuussa 1994 Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolassa, merivakuutusosastolla.. Silloin törmäsin tähän tapaukseen. Silloinen esimieheni hoiti Pohjolan puolesta tätä. Merivahingonlaskija Esko Hoppu antoi päätöksensä tästä casistä, muistaakseni joulukuussa 1995. Pohjola hävisi casin. Ja sitä paperia, lausuntoja, dokumenttejä jne oli metri tolkulla. Jouduin ne arkistoimaan ja viemään kellariin, siellä Lapinmäentie ykkösessä, Pohjolan silloisessa pääkonttorissa. VHS nauha uppoamisesta kulki monta muuttoa mukanani. Iiro Viinasesta tuli Pohjolan pääjohtaja. Hänelle jouduin pitämään esitelmän tästä casistä. Silloin kalvosulkeisten aikaan.

Oi aikoja, Oi tapoja.

Naantalin kaupunki myi sen, muistaakseni neljälle Nesteen henkilökuntaan kuuluvalle.
Kaksi oli aikoinaan Niesenilläkin. Toinen oli perämiehenä Mistralissa ja toinen jossakin bulkissa puolikkaana. Toinen oli ajovuorossa, talviaikaa ja liukasta; hinausta varten menossa alukseen.
Auto mereen, josta seurauksena hukkuminen.
Jatkoivat muut toimintaa, mutta jostakin syystä se päättyi
Tämän olen kuullut satamassa työskenneeltä henkilöltä.

Flott skip

Henryn molemmat konetarkastajat paikalla.