Muuta muistelua

Kuvaus

Muita varustamoita, sekä muuta merenkulkuun liittyvää tarinointia

Torstai on toivoa täynnä

Lähettänyt ArmasAallontie

Raumanmeren Petäjäs ei varmasti tullut kuuluisaksi hyvästä ruuasta,en tiedä tuliko se kuuluisaksi mistään.Ei se kuitenkaan ollut ainoa lajissaan riittihän niitä samanlaisia vanhoja pienvarustamojen tramppeja pitkälti 60-luvulle valitettavasti.Melkein kaikkia niitä yhdisti yksi asia- suunnaton nuukuus.

Vaikka tässä jutussa puhutaan kokista,en häntä kuitenkaan syyllistä,hän teki mitä tehtävissä oli.Kokilla oli pieni "henkilökohtainen ongelma",joka joskus otti vallan.

Eräänä torstai-päivänä söimme hernekeittomme hiukan ihmetellen,oli vähän omituiset mausteet.Mutta soppa tuli syötyä,backtörnikavei meni hakemaan pannaria,ville oli yksin byssassa ja puristeli päätään;tänään ei tule pannaria! Kokki oli tuntenut voimiensa pakenevan,mutissut "jakakaa keskenänne",kaatanut pannaritaikinan hernekeittoon ja sanonut villelle "sekottele vähän aikaa",ja laahusti hyttiinsä.

Armas Aallontie

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 09.05.2014 - 15:48

Hyvä juttu kun menivät pannarit ja hernekeitot sekaisin. Olihan sitä joskus vaikekaa laittaa sapuskaa, kun oli aamulla slagsidassa tultu laivaa ja päästy byssään otsanahkaa rypistämällä. Sen verran oli ammattiylpeyttä, että jo ennen satamaan tuloa oli ruoat laitettu puolivalmiiksi jott´ei tarvinnut alkaa väsätä sapuskaa laitatuulessa. Kummallista kyllä aina selvittiin nipin napin pöperöt valmistaa olihan byssåporukkaa parhaimmillaan kolme keittiössä. Ruokahaluakaan ei useimmilla skönöillä messeissä juuri ollut. Nykyaikana tuskin saa laivoissa olla kännissä kuin ennen. Usimmissa laivoissa missä olen seilannut ei tullut lemppuja kunhan teit työsi kunnolla. Tappajatate

jokke (ei varmistettu)

Ti, 03.03.2015 - 11:29

Olin kyseisessä Petäjäksessä -61 - 62 n.10kk junkkina.

Ei siinä silloin mitään moittimista ruuan suhteen ollut.

Iltaleikkeleitä oli vähän knaftisti ja ne oli syöty jo 20.00

Viimeinen ulosmaksu

Lähettänyt TimoSylvänne

Armas Aallontie on lähettänyt murheellisen muisteluksen

Matkalla Montevideoon kuoli päällikkö. Uusi vuosi ja Linjan ylitys sattuivat samalle päivälle. Kuuma ilma ja ohjelmat olivat liikaa sydämelle.

Varustamon määräyksestä poikettiin Recife/Pernambucoon Brasiliaan. Viimeisenä palveluksena vainaja pestiin ja puettiin uniformuun, valitettavasti vihki- ja kapteeninsormus laitettiin myös sormiin. Timppa teki ystävälleen komean arkun joka käärittiin Suomen lippuun.

Valitettavasti kuvat uudesta vuodesta ja arkun nostamisesta maihin ovat hävinneet, ehkä varustamon konttoriin tai lesken tiloihin.

Leski oli järkyttynyt, kun puoliso tuotiin kotiin alastomana ja ilman sormuksia. Ikävä tapaus.

Tammikuussa 1977 meillä oli Pamela-laivassa samanlainen murheellinen
lasti Recifeen. Konemestari menehtyi matkalla Saksasta
Brasiliaan. Recifen kaijassa olimme muutaman tunnin papereita
selvittämässä ja vainajan maihintoimituksessa. Maihin ei meillä ollut oikeutta
mennä, mutta taisi jokunen silti puikahtaa rantasappiin visiitille.

Monenlaisia porukoita

Lähettänyt ssadmin

Ismo Sihvosen muisteluita laivaporukoista:

 

ss Modesta / OFQG, vikajeerausreissu (v.1961) muistuu yksi tapaus mieleen. Kun Barista/Italia piti lähteä Casablancaan, laivalta puuttui pari lämmittäjää. He tulivat kyllä laiturille, kun olimme vielä kiinni, mutta huutelivat kaijalta kipparille, joka kehotti miehiä tulemaan laivaan: "Seilaa sinä ukko sillä romullasi minne haluat, me ei kyllä siihen tulla". Sinne jäivät laiturille. Enkä muista ilmoittiko kippari puuttuvista miehistä. Lopulla porukalla sitten ajeltiin matka ja kaikki sujui ihan "tyylikkäästi". Se oli selaista aikaa.

 

Korsholma/OFSN (27.07.1956- 22.08.1957, Hampuri, Bremen,Los Angeles, San Francisco, Vancouver) haalittiin porukkaa Hampurista periaatteella, kaikki käy kunhan on edes jonkunlaista merimieskokemusta. Parhaillaan oli 11 eri kansallisuutta mm pari muukalaislegioonasta karannutta ja Unkarin kansannousua paennutta pari unkarin kansalaista jne. Siihen aikaan laivan miehistö käsitti n. 45 miestä, suurin osa saksalaisia. Sellaiseen porukkaan mahtuu kaikenlaista "seiloria". Järjestys säilyi, kun hankalat kaverit kippari ja föfrsti talutti keulapiikkiin ja opettivat siellä mm, mitkä pelisäännöt laivalla ovat. Rauha säilyi ja miehistöllä hyvä tahto vaikkakin aika kovakouraisesti. Unkarin pakolaiset eivät päässeet USA:ssa maihin vaan he olivat komentosllan takana lukitussa hytissä. Se ei tietenkään ollut mukava asia, koska olivat pakolaisina NL:sorron takia. Jouluaattona 1956 tultiin Korsholmalla Panaman kanavan viimeisestä sulusta Tyynellemerelle sopivasti klo 18 jälkeen paikallista aikaa. Stuertti kantoi ison rasvaisen kinkun pöytään ja toivotti samalla, hyvää Joulua ja ruokahaluja. Ilman lämpötila reippaasti yli 30 C, täysin tyyni ja ilman kosteus kai aika lähelle 100%. Ei ollut oikein kinkkukeli, mutta kyllähän se (kinkku) kuitenkin toi joulumieltä.

 

ms Arica / OFUE (1958) Etelä-Amerikan linja. Satamat Etelä-Amerikassa: Rio de Janeiro, Buenos Aires, Bahia Blanka ja Montevideo. Pari reissua. Juttuja olisi, mutta eivät kestäne päivän valoa.

 

Ariel / C6CU7 (Bahama) Finncarriers (1987 -1988) Suomalainen miehistö, Linja Suomi - Israel (Haifa ja Ashdod., Tarkkaa oli valvonta Israelin päässä. Shiftattaessa Haifasta Ashdodiin yöllä, Israelin rannikkovartioston vene valaisi laivan voimakkailla valonheittimillä, tarkisti laivan kansallisuuden ja että on heidän kirjoissa merkitty matkalla Haifa - Ashdod. Välillä viivyttiin Haifassa parikin viikkoa, koska arabityöntekijät lakkoiliva satamatöissä. Ashdodin taivaalla kaartelivat Israelin helikopterit ja valvoivat Gasasta mahdollisesti tulevia terroristeja. Niitä kun tuppasi jatkuvasti Gasan puolelta tulemaan Israeliin. Golanin ja Libanonin suunnalta terroristit yrittivät jopa lakuvarjoilla ylittää rajan. Mutta huonostihan niille kävi.

Tuossa muutama muistelo vanhoilta ajoilta. Olisi muutakin kuten monilla muillakin, mutta kaikki jutut eivät ehkä ole julkaisukelpoisia.

Kipinä, Ismo T. Sihvonen oh7nj (ex oh7pf)

Kuopio 15.01.2014

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 22.01.2014 - 15:38

Laivan kutsu on oikein tällä sivulla, mutta tuolla hakusivulla on C8CU7 pitäisi olla tietenkin C6CU7.

Sailing at midnight

Lähettänyt TimoSylvänne

Almarin lähetti postia:

Lähetän tämän runon, jonka kuulin, tai sain, radiosähköttäjä Rintala Leeviltä, joka taas oli saanut sen agentilta.
Oli vuosi 1965 ja satama oli Ranskan Rouen. En ole varma olenko muistanut runon pilkulleen oikein. Saa sitä korjailla jos jollakulla on oikea. Minä muistan sen näin: 

For many a year I followed the sea
but nothing unusual happened to me.
Be it Shanghai or Rio it happened each time
We were sailing at midnight with call-back at nine

Take that baby in Hamburg, she really was a Queen
the type which exists only in an old sailors dream.
I had a cash but didn't have a time
We were sailing at midnight with call-back at nine

Then in Yokohama that really was love
she looked like an angel sent down from above.
When she mentioned the boudoir I had to decline
we were sailing at midnight with call-back at nine

I decided to marry that lead a new life
I took one girl and made her my wife.
But on the bed side the fault wasn't mine
We were sailing at midnight with call-back at nine

The years keep passing and I'm growing quite old
the end is in sight and my story is told.
But no one can hold me in that coffin of pine
If we're sailing at midnight with call-back at nine
 

Recollected the poem heard in Rouen 1965 by/Almarin/

 

MERITAn jobit

Lähettänyt TimoSylvänne

Radiosähköttäjä Timo Viinamäki muistelee jobejaan MERITAssa

Minä olin 3 kertaa Meritan päällä. Ekakerran menin kipinäkoulun  päätyttyä Kokkolassa Meritaan vikaeraamaan myyntireissulle. Oulusta otettiin puutavaralasti ja kuten kuvistakin näkee, se oli kaatua kansilastia otettaessa satamaan… Kuulemma ainoa laiva, joka on ottanut lastia Ortkarin samassa ja purkanut samaan paikkaan ;-). Matka jatkui Oraniin sieltä Pireukseen myyntiin, joka meni perseelleen (koittiko joku vedättää hintaa ja vetää välistä liikaa?) laivan kunto ja hinta eivät kohdanneet! Kreikan saaristossa perämies nukahti vahtiin ja onneksi vahtikaveri sen verran oivalsi, että autopilotti päältä poies ja manuaalisti ohjasi laivan saaren ohi, johon se olisi törmännyt muuten. Matka jatkui Iteasta eurooppaan ja marras/joulukuussa 1980 maksoin itseni ulos Kotkassa.

Toisen kerran olin päällä tammikuussa 1981 kun Uudestakaupungista lähdettiin Venezuelaan. Curacaossakin piipahdettiin kun oltiin menossa Mississippijoelle. Lastin saatuamme lähdettiin yöllä kohti eurooppaa. Meritassa oli kaksi tutkaa, josta toinen oli rikki (yritin sitä korjata, mutta enpä saanut kuntoon). Myötävirtaa 16 solmua, yöllä, toinenkin tutka pimeni… Kylläpä prykällä tuli kiirettä, mutta onneksi toisen laivan tutkaohjauksella saatiin laiva pysäytettyä ja turvallisesti ankkurille. Tutkan korjauksen jälkeen jatkettiin matkaa ja kuinka ollakkaan heti lähdön jälkeen huomattiin, että makea vesi ei riitä määränpäähän saakka (evaporaattori oli rikki!). Joten pääsiäinen meni redillä Azoreilla, kun päästiin satamaan punkraan vettä vasta arkipäivänä. Suomeen päästiin ja lomille.

Kolmannella reissulla sahattiin eurooppaa ristiin rastiin ja käytiin Puolassa telakalla jossain välissä. Yksi tapaus jäi tuosta reissusta mieleen, kun meillä oli Raahesta otettu teräslasti joka oli menossa Saksaan. Pohjanmerellä iski kova myrsky ja kipparia rupesi pelottaan, että lasti lähtee liikkeelle, silloin olisi pellit leikanneet kyljet auki ja edessä Malmin kohtalo!? Ajettiin puolella teholla vasten aaltoja pari vuorokautta ja kun laivassa ei ollut GPS:ssää tai muutakaan apuvälinettä, piti sähkötyksellä herätellä rannikkoasemat ottamaan ristisuuntimat ja laskemaan meidän tarkka paikka, että osattiin suunnata Bremerhaveniin myrskyn lakattua. Paikka löytyi ja sitten kun tutka kantoi maihin asti löydettiin perille. Jossain vaiheessa Merita tuli Helsinkiin ylösmakaamaan ja porukka pihalle. Merenkulun lama oli alkanut, ei sen puoleen Radiosähköttäjät  oli muutenkin kuolevien ammattien listalla. Laiva myytiin ja sen koommin en ole ollut laivan päällä kuin loma tai hupireissulla.

t.Timppa

 

Muhkea satamaopas

Lähettänyt JariSavolainen

Pieni pettymys niille, jotka odottivat otsikon alta K-18 tarinaa. Mutta. Kuka muistaa, mikä oli nimeltään ja kenen julkaisema englanninkielinen opus oli tämä. Se oli kooltaan joku 50x30cm ja paksu kuin perheraamattu. Siinä oli tiedot melkein kaikista maailman satamista. Opus oli koottu satamissa käyneiden laivojen kipparien antamista tiedoista. Se sisälsi tietoja myös ns. ”suljettujen maiden” satamista (Kiina, USSR ym.). Tiedot olivat mielenkiintoisia ja kattoivat lähes kaiken mitä ko. satamasta tarvitsi tietää. Bunkrauksen, lastauksen/lossauksen detaljit, agenttien luotettavuuden, tulli/satamadokumenttien määrät etc. Tutustuin kyseiseen julkaisuun vasta –80 luvulla kun kippari kerran salongissa sen kaivoi esiin kysyessäni seuraavan sataman klaarauspapereiden määrää. Sen jälkeen lainasin opusta häneltä ihan iltalukemiseksi ja se oli todella mielnkiintoista tarinaa.

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 17.05.2013 - 09:04

Oliskohan kyseessä Guide to Port Entry. Proruced by Collin Pielow. Julkaisija Shipping Guides Ltd. Ennen nettiä todella käyttökelpoinen kirja.

Kiitos runsaista kommenteista. Juuri tuo kirja oli kyseessä. Näyttää ilmestyneen markkinoille 80-luvun alussa, eli oli tuolloin uunituore teos, kun siihen tutustuin. Ja sitä julkaistaan edelleenkin. Jari

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 17.05.2013 - 09:53

oli hyvinkin "Guide to Port Entry". Muistan itsekin vahdissa lukeneeni kyseistä kirjaa mielenkiinnolla. Mieleen on jäänyt erityisesti varoitukset Kolumbian kuuluisasta rosvosatamasta Buenaventurasta, josta oli useita "shipmaster`s reporteja". Niissä kerrottiin, kuinka oli päästy rahoista nopeasti eroon -se toki onnistui muuallakin, mutta olipa siis joku päässyt hengestäänkin. Harmi, ettei ko.opusta juurikaan tullut jakeluun vanhentuneena.Ps. joku, ehkä wihurilainen, voisi muistella tuota kuuluisaa satamaa ja kertoa seikkailuistaan vaikkapa "Pilotan mäellä"!?

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 17.05.2013 - 10:39

Tarkoitat varmaan teosta Guide to Port Entry.
1. osa Albania to Kuwait
2. osa Latvia to Yugoslavia
Nämä tiedot vuosien 2001-2002 teoksesta
Julkaisija SHIPPING GUIDES LIMITED
Single Copy vuonna 2001 = 225 £
Capt. Morgan

Suezin valonheitin

Lähettänyt MattiLotjonen

Monissa aluksissa oli jo telakalla asennettu sertifioitu Suezin valonheitin.Sertifikaatti oli Suezissa arvokas arvopaperi, sillä ilman sitä kanavaviranomaiset kauppasivat vuokralle omia vanhanaikaisia poijjujaan melko suolaiseen hintaan.Suezin valonheittimiä oli useammalta valmistajalta, mutta periaatteeltaan samanlaisia.

Valonheittimessä oli sisällä kiskoon kiinitettynä 2kpl 2000w lamppuja.Lamppuja käytettiin yksi kerrallaan, ja samassa kiskossa oleva varalamppu saatiin kätevästi käyttöön valonheittimen ulkopuolella olevasta kahvasta kääntämällä.Käytössä olevan lampun takana oli 2 kpl kuperia pyöreän peilin puolikkaita,Joilla lampun palaessa saatiin aikaan 2kpl valokeiloja jotka säädettiin melko tarkkaan 90 asteen kulmaan, jolloin pystyttiin valaisemaan kanavan molemmat laidat.

Jos laivalla oli oma valonheitin niin valonheitinvahtia kanavassa ajoi säkömies ainoastaan pimeän aikaan.

Merimiesurani aikana gonvoit lähtivät sekä Suezin että Port Siden päästa iltayöstä ja kohtasivat Katkerojärvellä puolenpäivän aikoihin.Yöllä kanavaan lähdettäessä eräät luotsit halusivat valonheitintä säädettävän erittäin pikkutarkasti. Ennen walkie talkien aikakautta riitti kansivahdilla juoksemista prykänja keulapakan välillä.Yleensä ei kanava ajossa enää säätöjä tarvittu, vaan valonheitinvahtia ajavan tehtäväksijäi vaihtaa toinen lamppu tilalle, jos käytössä oleva rikkoutui, jota tapahtui silloin tällöin.

Kuivarahtialuksissa valonheittimelle oli peti keulapakalla johon valonheitin nostettiin varastointipaikastaan keulavarastosta. Sähkösyöttöä varten keulapakalla oli speciaali pistorasia, johon ei saanut muita sähkölaitteita kytkeä.

Säiliöaluksissa Suezin valonheitin oli yleensä asennettu keulapiikkiin jossa oli avattavat luukut josta valonheitin voitiin työntää ulos. Myöskin valonheitin  exi tyyppiä eli kaasuvapaa.

Vuokrattavat valonheittimet olivatkin sitten aivan eri maailmasta.Vanhanaikainen tasavirralla toimiva valokaarivalonheitin oli sijoitettu pyöreään kelluvaan poijuun joka uitettiinn aluksen keulan alle ja köysillä tai vaijjereilla nostettiin aluksen keulalle.Sitten laskettiin keulasta köysitikkaat alas, joita myöten päästiin poijjun päälle ja avaamaan manusluukku josta pujottautumalla päästiin konehuoneeseen.Laivan henkilökuntakin lisääntyi kolmella: 2 sähkömiestä koneenkäyttäjinä sekä 1 insinööri piälysmiehenä. Starmarkissa Suezia edestakaisin seilaillessa kehittelin ja rakensin itse oman version suezinvalonheittimestä. Laite toimi loistavasti, mutta sertifigatia en sille kumminkaan saanut,

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 08.05.2013 - 13:10

Tämä Matin muistelus liittyi Äänimeren Merimiesjuttuun Suezista pohjoiseen. Äänimeren ensi syksyn kirjahankkeen vuoksi vanhat Merimiesjutut eivät enää näy, joten Matin tarina on nyt omana juttunaan. T.S.

Kipinöiden painajaisuni

Lähettänyt TimoSylvänne

Äänimeriläisten ekskursiolla Forum Marinumissa kertoi entinen kipinä kollegalleen vieläkin ajoittain näkemästään painajaisunesta. Laiva on tulossa satamaan, melkein kiskotaan jo naruja kaijalle. Silloin hätkähdyttää, että on tekemättä porukan rahalista ja kirjoittamatta tullilista ja crewlista.

Kertomusta kuunteleva kollega kertoi näkevänsä samoja painajaisia ja ryntäilevänsä pakalla ja konehuoneessa kyselemässä, paljonko kukakin tilaa rahaa ja mitä merkataan tullilistaan.

Kolmas kollega oli kuulolla ja kertoi meidän katselevan hänen uniaan. Silti oltiin yhtä mieltä, ettei valve-elämässä ollut moista tapahtunut.

Ekskursiolla oli neljäskin kipinä, muttei hän ollut koskaan nähnyt tämmöisiä unia. Hän oli kylläkin 80-luvulla kouluttautunut perämieheksi.

Anonymous (ei varmistettu)

Ti, 23.04.2013 - 21:22

En ole kipinä mutta unia merimieselämästä eläkkeelle jäämiseni jälkeen olen nähnyt montakin kertaa. Ja yksi pahimmista on ollut "paskatankkien täyttyminen".Laivassa viimeiset vuodet jäteöljy- ja pilssivesien saaminen maihin oli yhtä tuskaa. Norjan kustilla oli vain yksi paikka,Mongstad,ja sielläkin mahtavaan lastivarteen ja vastapaine oli melkein sama kuin pilssipumpun teho. Sköldvikissä onneksi tuli Elvis tankkiautonsa kanssa, johon paskat pystyttiin tyhjentämään.K.H.

Jaa, minä kun luulin että olin ainoa, jolle on tullut noita painajaisia. Vielä 30v viimeisen laivan jälkeenkin. Yksi versio noiden puuttuvien listojen lisäksi on kun radiohytin ovella on tusinan verran lomallelähtijöitä hoputtamassa että bussi kentälle on lähdössä. Ja minä en ole vielä edes aloittanut ulosmaksujen vääntämistä. Onneksi tässä vaiheessa yleensä herään omaan tuskanhuutooni :-)

Anonymous (ei varmistettu)

To, 24.10.2013 - 17:25

In reply to by JariSavolainen

Kyllä nuo unet ovat vakiokamaa vielä yli 30 vuoden takaa. En tiedä miksei myöhemmät työt ole tulleet samanlailla vakiouniin. Helsinkiradiossa kanssa vierailen aina silloin tällöin, mutta niissä ei ole tuota painajaisefektiä. Tupakkaunet kesti yli 30 vuotta mutta nyt ovat poissa.

Esko Heino, OGWT OFJ/OHC/OHG etc

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 24.04.2013 - 21:38

Joo, monenlaista sitä tietysti on kokenut meriurallaan itse kukin, mutta omalla kohdallani vain yksi tapaus on aiheuttanut painajaisia 2-3 kertaa. Oli 1980-luvun alkua ja muistaakseni ensimmäinen kippari-talveni. Olin nuorena kundina viemässä bulkkerilla rautamalmikuormaa Raaheen. Oli kova jäätalvi, Isokari ummessa ja luotsit veivät Saaristomereltä tulleet alukset ylempää Laitakarin linjaa ulos Selkämerelle. Luotsi oli lähdössä ja sanoi siinä mennessään, että ajele ulos sitten vaan linjaa ja murtaja odottelee tuolla ulompana teidän tuloanne ja lähtee viemään ylös.
No, ulos ajeltiin, perämies oli tutkassa oikealla puolella ja itse norkoilin (todella onneksi) brygän vasemmalla puolella. Käsiruori. Taivaanrannassa paloi kirkas valo. Tutkan kuva oli yhtä sotkua, tietty kun oli koko maailma täys pystyyn ruttaantuneita lähes 10 m:n jääpankkeja. Ajattelin, että antaa mennä, tossahan tuo murtaja odottelee ja osaa mennä alta pois. Valo paloi tosi kirkkaana suoraan silmiin ja yhtäkkiä valonheittäjä kääntyi sivuun. Siinä olikin merivartioston pikkuinen rautavene, joka punnersi vaivalloisesti rännissä vastaan parin laivanmitan päässä. Tuli jumalaton kiire; onneksi paatti oli täydessä lastissa ja haukkasi rännin reunaa oikealta muutaman metrin, että sain hiukan jäätä väliin. Muutoin olisivat merivartijat menneet pohjaan samoin tein!
No, ajeltiin tovi ja sieltähän horisontista sitten alkoi murtajan valot hohtamaan...
merikapt. Laaksonen, Sevilla

Olin tunnollinen TR-lähettäjä. Satamiin mentäessä ilmoitin arvioidun lähtöajan lähimmälle rantaradioasemalle ja Helsinkiradioon. Satamista lähdettäessä ilmoitin määränpään ja ETA:n eli arvioidun saapumisajan. Näiden tietojen ansiosta rantaradiot eivät turhaan huhuilleet satama-aikoina.

Nämä ilmoitukset eivät olleet pakollisia, mutta ovat muuttuneet ajoittain unessa näkyviksi huolenaiheiksi: Satamaan tultiin ja TR jäi lähettämättä!

Rahtilaivoissa oli yksi kipinä ja kova työmoraali, että hommat oli ajoissa ja hyvin tehty.

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 25.12.2013 - 19:09

In reply to by TimoSylvänne

Tervehdys kaikille. Seilasin kipinänä vuosina 1979-1983, ja nyt jo vuosikymmeniä muita hommia tehneenä sain joululahjaksi kirjan Allright taas mennään, kirjoittaja Timo Sylvänne. Mahtavia ja jo unohtuneitakin asioita palasi mieleen. valmistuin Rauman Merenkulkuopistosa vuonna 1979 ja nuorena nättinä 20-kymppisenä flikkana lähdin villin linjan tankkereihin, ensimmäisinä tankkereina olivat mm. m/t Hugo ja Sally Rederin m/t Sally ja Pegny. Ja sittemmin monta muuta. Löysin nämä sivut vasta nyt, ja näitä lukiessa kulunevat nämä joulunpyhät. Yhtä menneisyyden kipinäkaveria Vaasan laivoilta kaipailen, eli Hurrilan Leeviä, joka pruukasi aina soittaa joulun alla, nyt en ole Leevistä pariin vuoteen kuullut. Nyt paljon terveisiä vanhoille seilauskavereille, palailen asiaan paremmalla ajalla ,paljon olisi kummallisia tarinoita kerrottuna. Mm. hyvin on jäänyt mieleen muistaakseni M/T Pegnyn mukana periytynyt sudanilainen hyttipalvelija Hafiz, jonka nelljän vaimon raha-asioita tuli hoideltua.Yhteinen kieli puuttui mutta hyvin hoituivat asiat tyyliin; madam, how blend is the bell and thank you veri big.terv. Tuija Tallila

Tuija. Tarkoittanet varmaan, että Hafiz siirtyi Elis T.Anderssonin mukana Sannystä Pegnyyn. Olin perämiehenä Sannyssä -70, -71 ja Hafiz oli silloin jo siellä Eliksen "Hovimarsalkkana" tulivat erittäin hyvin toimeen kielimuurista huolimatta eli on varmaan kulkenut mukana. Olin tässä samaisessa laivassa jo svenskien aikana -63, -64 ( Harry Trapp) ja jo silloin koko byssan "apujoukko" oli Sudanista, Dongola oli heidän kotipaikka ja Port Said oli yleinen vaihtosatama jos nyt ylipäätään uskalsivat lähteä lomille. Muistaakseni heitä oli 6 tai 7 näiden lisäksi kaksi sanan varsinaisessa merkityksessä "syväraumalaista lämmittäjää". Nimittäin siihen aikaan siinä laivassa ajettiin vahtia myös pataruumassa. Lämmittäjinä oli pari Sudanilaista ja yksi meikäläinen. Terveisin merikapteeni Leino Rauma.

Kiitos merikapteeni Leinolle, hyvä on Sinulla muisti, päinvastoin kuin itselläni, mutta noin se tosiaan varmaan oli, koska muistan kyllä kapteeni ja herrasmies Elis T Anderssonin. Silloin kun itse olin Pegnyssä, muita sudanilaisia ei enää ollut, mutta Hafiz jäi kyllä mieleeni ylitsevuotavan erinomaisena hyttipalvelijana ja myös suojelusenkelinä. Vaikka olin nuori nainen, harvoin merellä sattui mitään kovin uhkaavaa oman miehistön taholta, mutta yhden kerran eräs ämpärijuovuksissa oleva ja muutenkin pahamainen ja persoonallisuushäiriöinen tyyppi änkeytyi hyttiini varoittamatta, mutta onneksi Hafiz oli valppaana kuten aina, ja tyyppi lensi niskaperse-otteella kauas kongille ja sitten saikin ansionsa mukaisesti lopulliset lähtöpassit lähimmässä seuraavassa satamassa häiriköityään muutenkin kutakuinkin päätoimisesti. Ja Hafiz tosiaan piti minua jonkinlaisessa suojeluksessaan, johtuen ehkä siitä että hän antoi ymmärtää että koska kohtelin häntä kuten muitakin ihmisiä (Hafiz oli siis umpimusta ja rasismi siihen aikaan ei ollut kovin epätavallista), myös hän halusi vastapalveluksena osoittaa suurta kunnioitusta ja varjelua. Sattui sitten kerran jossain kuumemmassa maassa että tullessani radiohyttiin , päälähettimen päällä kökötti valtava torakka tai muu kammottava ötökkä, ja koska olin silloin ja olen edelleen aivan kertakaikkisen hyönteiskammoinen , niin huusin ja kiljuin kuin pistettävä sika ja säntäsin käytävään tukka puolimetriä pystyssä. Samantein Hafiz rynnisti paikalle pesäpallomaila kädessään, hyökkäsi radiohyttiin kuin urhea masai-soturi konsanaan ja kun tutisevalla kädellä osoitin
ötökkää, Hafiz paukutti sen lättänäksi seurauksella että osa radiolähettimen päällisen ruuveistakin irtosi ja niitä sitten yhdessä kruuvailtiin "sori, madam, veri sori" säestyksellä. Paljon muutakin sattui ja tapahtui , niistä sitten joskus lisää. Tuija T.

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 26.04.2013 - 15:01

Erään valtiojohtoisen öljy-yhtiön aluksilla oli aikanaan käytössä jkl.positio-,yms sähke, joka oli pitkä kuin synti. Kerrottiin, että joku kipinä - oli siinä varmaan perämiehiäkin mukana - päätti testata, luetaako näitä sähkerimpsuja auki. Niinpä he laittoivat sähkeen positionumeroiksi paikkoja, kai toistuvasti, jotka sijaitsivat ympäri Saharaa! Tarinan mukaan varustamosta ei tullut palautetta. Herää kysymys, luettiinko niitä, vai?

Heh, tuosta Saharasta tuli mieleen. Oltiin Atlantilla Afrikan kustilla ja kippari toi AMVER-positiosanoman. Naputtelin sen eteenpäin sen tarkemmin miettimättä. Myöhemmin samana päivänä tutkiskelin Admiraltyn sääasemien karttakirjaa, mistäpä ottaisin seuraavan vuorokauden sääraportit. Katsoin laivan position tuosta AMVER viestistä ja perkele, se näytti että olemme keskellä Saharaa. Jossain vaiheessa viestiketjua perämies-kippari-kipinä, oli position west vaihtunut eastiksi. Otin yhteyttä Amverin vastaanottaneeseen asemaan, taisi olla SAG, ja pyysin korjaamaan position. Emme olleet Saharassa. Siellä päässä oli huumorintajuinen operaattori, joka ensin naputteli parit hohotukset ja sanoi sitten Saharan position olleen jo pitkään Jenkkien kompuutterilla. Laita uusi positiosanoma tälle aikamäärälle ja OIKEA psn. Homma on sillä selvä, kompuutteri ei hänen mielestään ymmärtänyt mahdottomia positioita, kunhan kirjasi annetun datan ylös. Näin tehtiin ja olimme taas merellä, emmekä kamelien seassa aavikolla. Jari Savolainen

Solmuja

Lähettänyt TimoSylvänne