lahikuvaStEmilion_InzhenerSukhorukov600.jpg Sputsjund 2016EsikatselukuvatST EMILION, AntwerpenSputsjund 2016EsikatselukuvatST EMILION, Antwerpen
Tässä vielä lähikuva St Emilionista kun se ohittaa Paritan. Hauska yllätys on St Emilionin takana oleva neukku. Se on Inzhener Sukhorukov. Vuonna 1974 Hollmingin telakalla Raumalla rakennettu konttipaatti. Näkyy sen tarina päättyneen 2003.
Teksti ja kuva: Raimo Mäkinen
/var/www/vhosts/aanimeri.fi/httpdocs/piwigo/_data/templates_c/sx271o^d6e90be4c55b6a4eecd017c4fc4d95149e4d8fb9_0.file.comment_list.tpl.php on line 92

Deprecated: trim(): Passing null to parameter #1 ($string) of type string is deprecated in /var/www/vhosts/aanimeri.fi/httpdocs/piwigo/_data/templates_c/sx271o^d6e90be4c55b6a4eecd017c4fc4d95149e4d8fb9_0.file.comment_list.tpl.php on line 92
d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e?d=https://www.aanimeri.fi//piwigo/themes/bootstrap_darkroom/img/user.png" />
Raimo Mäkinen - Torstai 13 Elokuu 2015 09:57
<b>Antenneista</b> Minä sitten ihailen noita neukkupaattien vaijeriantenneja. Nehän olivat melkein aina tuota &quot;sausage&quot;-mallia. Meillä vedettiin vain yksi lanka. Joskus onneksi sentään kaksi rinnakkain. Veli-venäläinen suosi näitä makkara-malleja, joissa oli yleensä 3-lankaa eroteltuna tuollaisilla pyöreillä rinkuloilla. Sillä konstilla saatiin antenniin lisää pinta-alaa ja se merkitse lisää kapasitanssia. Lisäkapasitanssi taas tarkoitti sitä, että resonanssia varten tarvittiin lähettimen päässä vähemmän induktanssia eli kelaa. Mitä vähemmän kelaa sitä pienempi oli jännite lähettimen päässä - varsinkin siinä läpivientieristimen kohdalla - niinpä paskalla kelillä (suolaroiskeet) ei tullut läpilyöntejä niin helposti = viritys onnistui. Tämä varsinkin 500 kHz alueella. Venäläisillä oli ymmärrystä näissä radioasioissa enemmän kuin länsimailla.

Toinen kansakunta, joka ymmärsi kapasitanssin päälle oli Jaappani. Heillä oli torpan ympärillä joskus peräti 4 mastoa. Niiden välillä meni lankaa ristiinrastiin vaakatasossa. Tavoite oli sama. Enemmän kapasitanssia. Varsinkin 500 kHz alueella säteilijä (sähkökenttäkomponentti) oli se teoreettinen vertikaaliosa. Isolla kapasitanssilla se saatiin pidemmäksi eli tehollinen korkeus nousi. Nämä asiat kirkastuivat minulle valitettavasti vasta meriuran jälkeen kun asensin ilmailun pitkäaaltomajakoita (190-400kHz) vuosina 1990-1995.