Tämä Gustaf Eriksonin esite on vuodelta 1990. Silloin varustamon näkymät olivat todella hyvät.Vanha reefer -tonnisto tuotti hyvin mukavuuslipun alla, ja uusia kylmälaivoja oli rakenteilla.Varustamo teki jäähdytysalusrintamalla yhteistyötä sijoitusyhtiöiden, kuten EffJohn, Schauman, TR-Shipping ja Hollmingin kanssa. Vuosina 1991-1992 reefer-markkinoilla oli todella suuri usko tulevaan; Neuvostoliitto oli hajonnut ja arveltiin kylmäkuljetusten kysynnän kasvavan. Eriksonin laivat ajoivat Lauritzen -poolissa.
Kylmäalusrahdit laskettiin yksiköllä US cent/cft/month. Esimerkiksi 4.200 dwt:n ja 181.000 kuutiojalan m/s Inca tienasi 1991-1992 Seatraden aikarahtauksessa 82 c/cft eli päivässä USD 4950. Useimmiten rahtia maksettiin kuitenkin matkarahtauksina, ja sesonkivaihtelut olivat vuositasolla 60-100 c/cft.Poolissa olevien alusten kaikki tulot laskettiin yhteen ja jaettiin kullekin laivalle lasketun ns. pooliavaimen mukaan.
Norjassa rakennettiin Eriksonille suurta kylmäalussarjaa. Osa oli 265.770 kuutiojalan, osa 400.000 aluksia. Reefermarkkinoiden odotukset eivät toteutuneet. Neuvostoliiton hajoaminen ei lisännyt kysyntää, rahaa ei tuolloin ollut. Tonnistosta tuli ylitarjontaa ja el nino -ilmiö heikensi citrussatoja vuosien ajan. Tilannetta heikensivät vielä EU:n banaanikiintiöt, joilla haluttiin tukea vanhojen EU-maiden siirtomaita.
Samaan aikaan pohjoisella pallonpuoliskolla kylmäkontit valtasivat alaa, kun niiden vaatimaa infrastruktuuria valmistui satamiin. Varsin nopeasti rahtitaso huononi, eikä edes citrussesonkina päästy juuri yli 65 centin tulojen.
Erikson toimi pääosin hoitoyhtiönä, omia pienempiä reefereitä oli jo myyty. Vähitellen sijoittavat panivat laivansa rahoiksi ja Eriksonin laivasto pieneni pienenemistään. Yhtiö ei kuitenkaan päässyt kaatumaan, vaan jatkaa edelleen. Operoinnissa on kaksi alusta, Tingö ja Ahtela.
Teksti: Pekka Karppanen
