You are here

Siiffin harrastukset

KariHovi's picture

Finnclipperissä oli siiffinä Toikan Valtteri, syntyisin Kivennavalta, asusteli Muroleen kanavan lähistöllä Ruovedellä. Valtteria ei pahemmin kiinnostanut konehuoneen päivärutiinit, eihän se hänelle kuulunutkaan, sillä aluksen kolme konemestaria ja kymmenen muuta konepuolen työntekijää hoitivat hommat.

Valtteri oli erittäin taitava käsistään. Häneltä luonnistuivat niin puu- kuin metallityöt. Syntyi puunuijaa,grilliä,savustuspönttöä, ankkuria jopa pontikkapannukin. Hänen hyttinsä olikin kuin pieni verstas, vaikka rankemmat työt hän yleensä teki joko koneverstaalla tai timpan sapissa.

Waltteri Toikka

Valtteri harrasti Amerikan päässä ulkoilua omalla pienellä polkupyörällään, jota hän säilytti hyttinsä eteisessä. Hyttinsä hän oli jo ajat sitten varustanut Amerikasta ostamallaan ilmastointilaitteella. Finnclipperissä ei ollut ollut hyttijäähdytystä ennen vuotta 1972, jolloin sellainen keskusyksikkö Ålborgin telakalla laivaan asennettiin. Tälläinen jälkiasennus ei kuitenkaan toiminut kunnolla, mutta Valtterin hytissä oli viileätä, josta hän kiusoitellen jaksoi aina muistuttaa.

Aluksen tullessa Amerikan puolella yleensä ensin Miamiin, Valtteri otti polkupyöränsä ja lähti ostoksille. Hän osti purkki- ja vacuumpakattuja ruokia sekä mausteita, joita vei kesämökilleen. Kovana kalamiehenä hänen ostosrepertuaariinsa kuuluivat myös kalastustarvikkeet.

Kipinä Sundqvistin Kille, oli jostakin marketista löytänyt lasten polkupyöriin kiinnitettävän rekisterikilven, jossa luki WALTER. Tämän hän lahjoitti siiffille, joka ylpeänä kiinnitti sen fillarinsa takaosaan. Pyöräillessään Miamissa autoilijat hymyillen huutelivat:"Hi Walter"! Tämähän oli erikoinen näky Amerikan maassa, että joku askaltautui fillaroimaan autojen seassa.

Eikä tässä vielä kaikki. Valtterilla oli varastossaan myös sukset. Näiden tarpeellisuudesta hänellä oli erikoinen kertomus. Ollessaan Finnmerchant-nimisessä aluksessa, oli laiva kerran jäänyt jäihin Haminan edustalla. Ilta koitti ja kaupunkiin piti päästä, niinpä porukka lähti laivasta jäitä pitkin pikkukengissään kävelemään kohti satamaa. Matka sujui hyvin, kukaan ei pudonnut jäihin mutta nahkaiset tanssikengät kastuivat. Tällöin Valtteri päätti hommata sukset. Niinpä hän tullessaan Finnclipperiin siiffiksi, toi mukanaan myös hiihtovarusteet.  

Suksille tulikin tarvetta Texasissa Beaumont´issa kevättalvella 1973. Texasissa tällä alueella ei ollut satanut lunta kymmeniin vuosiin mutta nyt tuli, ja Amerikassa kun ollaan sitähän tuli kunnolla. Lumisateen vuoksi laivan purkaus ja lastaus keskeytettiin samoin liikenne oli täysin sekaisin. Osalla laivaporukkaakin oli vaapata, joten ei muutakuin talsimaan lumihangessa lähimpään kapakkaan pelaamaan biljardia ja nauttimaan olutta. Koska sää oli talviurheilulle otollinen Valtteri tempaisi jalkaansa sukset suihkaisten perinteisellä tyylillä joukon jatkoksi. Liikennevalot katujen risteyksissä vilkuttivat keltaista ja autot tööttäillen tervehtivät Valtteria, joka sinivalkoisessa hiihtopipossaan viilletti kohti anniskeluravintolaa.

Sisääntulo  kuppilaan oli varsinainen tapahtuma, kun Valtteri sukset kainalossaan ilmestyi ovesta. Baaritiskille asetettuaan hän sai heti seuraa, ja mikä parasta ilmaisia oluita tuli joka puolelta kun selvisi kuka kaveri on ja mitkä ovat hänen kainalossaan olevat erikoiset "vermeet". Kapakkakin tarjosi oman osuutensa kun huomasivat, että porukkaa lappasi sisään ihmettelemään tätä erikoista "talviurheilijaa". Baaritiskillä Valtterin edessä oli jo niin paljon juomattomia olutpulloja, että aluksen janoisimmat kaverit auttoivat niiden kumoamisessa.

Kun valomerkki koitti, Valtterille järjestyi ilmainen kuljetus laivaan. Samassa kyydissä pääsi muutama siipeilijäkin, mutta mitäs siitä, Suomipoika oli kuitenkin tehnyt historiaa Texasissa. 

Forums: 

Kiitos KARI HOVI 02.26.2012 päivätystä kommentista.

Tunsin Valter Toikan aika hyvin, sillä Hän sattui olemaan isäni. Olen usein koettanut hakea netistä tietoa Hänen matkoistaan. Ei sitä nuorena ymmärtänyt kysyä asioista, mutta nyt kun mittari lähestyy lähes sataa, niin asiat alkavat kovasti kiinnostamaan.
Mistähän näitä juttuja voisi lukea lisää ?

t. Juhani Toikka
juhani.toikka@gmail.com

Nielsenillä seilasi kipinä Juhani Toikka, Toikan Jussi. Mahtaako olla sukua? T.S.