You are here

Sotakoirana Pansiossa

PenttiHuttunen's picture

Palvelin Pansion luukkuhousukohortissa 25.07.1967 – 19.06.1968. Könsy- ja muiden koukeroiden jälkeen pääasiassa sotalaiva Pirttisaarella.

Eräänä syyskesän lämpinä aamuna löytyi sotalaivan ahteritäkiltä kasa, jonka analysointiin aluksen päällikkönä toiminut ylipursimies kutsui sotakoirajoukkueen. Kaikki kuusi laivalla asuvaa varusmiestä; komento peräkannelle, riviin järjesty, varustus lusikka ja lautanen.

Joukkue seisoi takajaloillaa täkillä löyhkäävä kasa metrin päässä edessään. Ylipursimies karjaisi: ”Koira-asento”. Kaikki putosivat täkille nelinkontin. Seuraava komento vuoron perään jokaiselle ’koiralle’: ”Haista ja ilmoita”. Koiran piti nuuskia kasaa kymmenen sentin etäisyydeltä kymmenen sekunnin ajan ja tehdä ilmoitus: ”Paskaa Herra Ylipursimies”. Koko tämän ajan toisten koirien piti haukkua laivakoirien kielellä.

Kun yksimielinen analyysi todisti kasan olevan paskaa, piti vielä selvittää, mistä se oli lähtöisin. Huolimatta siitä, että kaikkien koirien perseet nuuhkaistiin ylipursimiehen tarkassa valvonnassa, lähde ei selvinnyt ja täkillä oleva annos jaettiin kuudelle lautaselle asiaankuuluvaan jatkokäsittelyyn toimitettavaksi.

Esimiestaholta aiheeseen ei sen jälkeen koskaan palattu. Keskenään teimme pyhän lupauksen, että miehistön ainoaan paskahuusiin ei mennä enää ikinä nukkumaan.

Aasinsiltaa pitkin toiseenkin opettavaan esimerkkitapaukseen.

Laiva Finnbrod, vuosi 1965. Silloin vielä päivämiehet tekivät lauantaisin töitä aamupäivät. Aika oli pyhitetty siivoukselle. Koneporukka moppasi konehuoneen ja konekongin turkit. Kansipuolella vastaavat siivousrutiinit ja jokaisen hytin asukaspari torppasi yhteisen asuntonsa. Hommat tehtiin huolella ja ennen puolenpäivän safkatuokiota kuulosteltiin, milloin rapuista alkoi kuulua tuttua avainnipun kilinää. Se paljasti kipparin olevan tupa- ja siisteystarkastuksella ja tuloksista riippui, oliko avainnipussa ransuunikaapin avain. Aina oli ja ruoka sai jäädä väliin.

Lähes tavanomainen seuraus ransuunien saamisesta oli konekongin ainoan paskahuusin poistuminen yleisestä käytöstä ilta kymmeneen mennessä. Yksi moottorimies oli ottanut tavakseen asettua mukavaan asentoon istuimen ja oven väliin, varmistaen vielä, että ovi oli säpissä. No tästä seurasi, että konejussit joutuivat tyhjentämään sakkakuppinsa täkkärien puolella, joka oli aikamoinen rajaloukkaus.

Poosulla oli resepti ongelmaan. Hän vatkasi HP-Felix-Turun Sinappi mällin, murtautui konepuolen huussiin ja levitteli sotkua ympäri ahtaan kopin. Ravisteli sitten sammahtaneen kaverin jonkin asteiseen tajunnan tilaan ja alkoi moittia tyyliin: hyi sinua, ei ole sopivaa kakkia ympäriinsä, kun potta on siinä vieressä. Kun nuhdeltu yritti katkonaisesti kiistää syytteet, poosu pyyhkäisi ovenrivasta näytteen etusormeensa ja työnsi sormen suuhunsa. Hetken maiskuteltuaan totesi lähes kuiskaten, että tämä on kuule paskaa. Heti perään karjaisi keuhkojensa täydeltä: ”PASKAA TÄMÄ ON!!!”. Oppi meni perille, seuraavien ransuunipäivien iltoina oli kaksi huussia käytössä.