You are here

Jäänsärkijöitä

TimoSylvänne's picture

Suomen suuriruhtinaskunnasta ulkomaille rautarunkoisilla höyrylaivoilla alkanut liikenne loi tarpeen ympärivuotiseen merenkulkuun. Ensimmäinen talviliikenteen yrittäjä oli Ruotsin Postilaitos 1870, joskin vielä huonolla menestyksellä. Suomesta avattiin viikottainen Hanko – Tukholma reitti vuonna 1877 kruunun tuella. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa onnistui EXPRESS-höyry ajamaan 80% vuoroista. Suomen kansallisrunoilijan poika Robert Runeberg oli Oskarshamnissa rakennetun laivan suunnittelija.

Maailman vesillä ensimmäisenä ajettiin höyrylaivalla linjaliikennettä Yhdysvalloissa. Siellä myös ensimmäisenä särjettiin laivalla jäätä. Delaware-joen jäävallien rikkomisen aloitti ”City Ice Boat N.o 1” vuonna 1837. Puurunkoinen siipiratashöyry kesti kovassa käytössä lähes 80 vuotta.

Euroopassa elettiin vuoteen 1871 ennen ensimmäistä jäänsärkijää, joka rakennettiin Elbelle. Kymmenkunta vuotta myöhemmin norjalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset olivat saaneet omat särkijänsä. Kun tanskalainen BRYDEREN oli vuonna1889 murtautunut läpi jään tuoden rahtilaivan Hankoon, tarttui toimeen esivalta meilläkin.

Jo keväällä 1890 Tukholmassa valmistui MURTAJA, Suomen majakka- ja luotsilaitoksen ensimmäinen jäänsärkijä. Höyryhevosvoimia 1600, pituutta 47 metriä. Ajan tavan mukaan laivan kahdessa mastossa oli purjeet ja brygä oli avonainen. Uuden tulokkaan saapuessa Helsinkiin kansalaiset saivat hämmästellä jäänsärkemisen lisäksi sähkövaloa. Jää murtui, kun lusikan muotoinen keula nousi jään päälle, edellyttäen että jää oli tasaista ja paljasta. Lumi jään päällä ja ahtojäät estivät kulun ja avuksi tarvittiin sahoja ja dynamiittiakin. Lusikkakeula teki avovedessä etenemisen kiikkeräksi. Jo pieni aallokko vatkasi laivaa siinä määrin, että vesi tulvi sisälle. Potkurin lavat olivat herkkiä rikkoutumaan. Neljä lapaa oli isoilla muttereilla kiinni potkurin keskustassa. Lavat opittiin vaihtamaan jäissä: kolibokseista bunkkeri keulaan ja jäälle, keulatankit vettä täyteen. Ehkä maista ratakiskoja lisäpainoksi hevoskyydillä apumiesten matkassa. Kun potkuri oli noussut merenpinnan tasalle, ruuvattiin mutterit auki ja sujuteltiin uusi lapa tilalle.

Yhdysvalloista löytyi seuraavakin jäänsärkemisen kehitysvaihe. Suurilla järvillä oli hoksattu, että jäissäkulku sujui tehokkaammin, kun kaksi höyrylaivaa surrattiin keulat vastakkain ja potkuri pyöri yhdistelmän edessä ja takana. Ensimmäinen keulapotkurillinen jäänsärkijä Euroopassa oli 1898 Newcastlessa Armstrong Whitworth-telakalla Suomeen rakennettu SAMPO. Brygä oli vielä avoin, muttei purjeita näy ainakaan kuvissa, eikä Rauman merimuseon telakkamallissa. SAMPO sai mainetta avustaessaan 1918 Saksasta jääkäreitä tuovia FÅA:n laivoja Vaasaan. Itsenäisen Suomen ensimmäinen radioyhteys laivasta maihin tapahtui jäänsärkijältä Vaasaradion.

Suomen lounaisin niemenkärki Hanko rakennettiin talvimerenkulun satamaksi. Rautatie Hyvinkäältä Hankoon valmistui 1873 pietarilaisten pisnesmiesten rahoituksella. MURTAJA ja SAMPO keskittyivät Hangon liikenteen avustamiseen.

Vuonna 1907 valmistui SAMPOa hieman suurempi ja tehokkaampi TARMO samaiselta Newcastlen telakalta. Venäjän vallankumouksen aikaan jäänsärkijä oli Helsingissä punakapinallisten valvonnassa. Valkoiset suomalaiset saivat laivan kaapatuksi Tallinnaan maaliskuussa 1918. Samalla Suomen pääministeri ja tuleva presidentti Svinhufvud pääsi pakenemaan Helsingistä. Itsenäisen Suomen laivaston ensimmäinen meritaistelu käytiin maaliskuun lopussa, kun TARMO matkallaan Suursaareen kohtasi punaisten jäänsärkijä JERMAKin. TARMO ampui tykeillään vastustajan eteen, jolloin JERMAK kääntyi takaisin kohti Pietaria.TARMO on nykyisin Suomen merimuseon laiturissa Kotkassa pari vuotta sitten peruskorjattuna.

Suomen itsenäistyttyä vilkastui jäänsärkijätilanne. Valkoiset suomalaiset olivat kaapanneet punaisilta Kotkassa SILATCH-särkijän (suomeksi vahva mies). Nimellä ILMARINEN alus oli suomalaisessa käytössä, kunnes 1922 Tarton rauhansopimuksen perusteella luovutettiin Neuvostoliittoon. Samaisen rauhansopimuksen mukaisesti luovutettiin itsenäiseen Viroon suomalaisten punaisilta kaappaama WÄINÄMÖINEN. Laivassa oli uutena keksintönä kallistustankit ja kaksi potkuria perässä. Nykyisin Tallinnassa museolaivana SUUR TÖLL.

Turkulaiset olivat vuosituhannen lopussa rakennuttaneet Kielissä omaa liikennettään varten AVANCE-jäänsärkijän. Punaiset olivat 1918 paenneet laivalla Pietariin. Tarton sopimuksen mukaan särkijä palautettiin Suomeen. Laiva oli saatettu niin huonoon kuntoon, etteivät turkulaiset halunneet kustantaa mittavaa remonttia. Vuonna 1923 höyry saatiin kaupatuksi valtiolle ja kunnostuksen jälkeen aloitti avustustyön saaristoväylillä nimellä APU.

Samoihin aikoihin valtio osti laivanvarustaja John Nurmisen kaupitteleman Tallinnassa ja Saksassa rakennetun keskeneräisen HANSA-jäänsärkijän. Telakalla Helsingissä tehtiin suuria muutoksia – mm. keula rakennettiin uudelleen– ja tulokas sai nimen VOIMA. Muutama vuosi myöhemmin valmistui Rotterdamissa JÄÄKARHU, Suomen ensimmäinen öljystimmijäänsärkijä. Kivihiileen verrattuna öljy mahdollisti nelinkertaisen toiminta-ajan, mutta kustannuksetkin nousivat moninkertaisiksi

Ensimmäinen kokonaan Suomessa rakennettu jäänsärkijä valmistui Hietalahdessa 1939 ja sai nimekseen SISU. Koneisto oli dieseltasasähköinen ja toinen koko maailmassa. Mallia oli otettu ruotsalaisten murtajasta YMER. Dieselsähköinen koneisto oli kallein vaihtoehto. Edullisin olisi ollut dieselmoottorit kiinni potkurinakseleissa. SISU oli avovesikautena laivaston sukellusveneiden tukialus. Sen vaatimat ratkaisut heikensivät jäänmurto-ominaisuuksia.

Lähteet:
Esko Pakkanen: Höyrylaivojen Suomi

www.aanimeri.fi → Valtio
Ari Turunen, Petja Partanen: Raakaa voimaa

Visa Auvinen: Leijonalippu merellä

Forums: