You are here

Capt. Allan McDowell

PenttiHuttunen's picture

Tämä on vain yksi uskomattomalta kuulostava tositarina brittikipparista nimeltä Allan McDowell. Uskallan tässä heti alkuun nimetä todistajan, joka tuntee kyseisen henkilön. Toivottavasti Jari "Wäiski" Väisänen lukee tämän.

Olin läpäissyt MOL-varustamon haastattelun ja lääkärintarkastukset Rotterdamissa heinäkuussa 1996 ja sain kouraani lentolipun Lontoon kautta Dubaihin. Minun piti tavata Heathrow'n kentällä samaan tankkeriin, Pasific Venture, matkustava päällikkö McDowell. Tuloaulan vastaanottoryhmässä erottui heti ensi silmäyksellä pitkänhuiskea herrasmies heilutellen paksulla tussikynällä kirjattua nimeäni. Esittely oli hyvin virallinen ja seuraavien parin tunnin odotteluajan keskustelu käytiin perusteellisen aristokraattiseen tyyliin teititittely mukaan luettuna. Joka toinen hänen lausunnoistaan päättyi sanaan "indeed". Ehdin jo mielessäni kiitellä Amsterdamin lippupalvelua etukäteen varatusta jatkolennon istumapaikasta, joka ei osunut matkakumppanini viereen.

Taksimatka Dubaista Fujairah'iin pani minut katumaan koko retkeä. Fujairahissa majoituimme sikäläiseen 'hotelliin' odottelemaan aluksen saapumista redille. Olin mielissäni päästyäni huoneeseeni ja eroon tuosta viittä-vaille-kreivistä. Iloa kesti muutaman minuutin, kun puhelin soi. "Sopisiko teille mister Huttunen, että käyttäisimme tilanteen meille suoman hienon mahdollisuuden tutustua paikalliseen katunäkymään suorittamalla pienen iltakävelyn ennen kello kymmenen iltateetä". Voihan ...kele, ajattelin, mutta suostuin uskoen, että aamulla päästään laivalle. Ei päästy, eikä vielä toisenakaan aamuna. Päivät tämän herran seurassa alkoivat ihan oikeasti rasittamaan ja soitin agentille, että järjestä minut Fujairahin sataman tax-free kauppaan, jonne maahan tulevalle ei ollut pääsyä. Onnistui, Smirnoff pullolle tuli hintaa pari sataa taalaa, mutta oli sen väärtti.

Ensimmäinen lastimatka oli Gulffilta Australian Kwinanaan. Päällikkö vieraili päivittäin hytissäni itkien milloin mitäkin huoliaan. Pääasiassa seksiin ja naisiin liittyviä. Keskustelu oli muuttunut sinuttelutasolle. Tästä tarinasta tulisi liian pitkä, jos alkaisin muistelemaan päivittäisiä keskusteluja, mutta yksi häkellyttävin keskustelu pitää kertoa. Istuin päivähuoneen nojatuolissa, jonka edessä olevalla rahilla pidin jalkojani. Päällikkö käveli eteeni, veti rahin jalkojeni alta, istui rahille, asetti kätensä polvilleni, tuijotti suoraan silmiini ja lausui: kerro minulle Pentti rehellisesti, kuinka monta kertaa sinä olet elämäsi aikana ollut naisen kanssa "sillä tavalla"?. Olin täysin aimän käkenä, mutta pieni paholainen olkapäälläni vastasi, että lopetin laskemisen, kun täytin 14 vuotta. 

Seuraavana aamuna skottilainen täkkiförsti tuli vahdin jälkeen aamiaiselle outo virne naamallaan. Istahti minua vastapäätä ja julisti suureen ääneen, että olet nyt 49-vuotias ja lopettanut laskennan 14-vuotiaana. Päällikön laskujen mukaan olet olen ollut naisen kanssa "sillain" 7460 kertaa, kun otetaan huomioon merelläoloajat. Försti kertoi, että päällikkö oli rynnännyt förstin iltavahdin aikana brykälle, tarttunut laskimeen ja laskenut tuon tuloksen. Sain nimen 7460.  

Näissä 'istunnoissa' päällikkö oli kertonut minulle koko 57-vuotisen seksihistoriansa. Oli ollut vain viisi (5) kertaa elämänsä aikana naisen kanssa "sillain". Viides kerta tapahtui, kun hän suostui avioliittoon. Heti hääyön jälkeen hän joutui muuttamaan purjeveneeseensä, jossa yhä asui. 

Kun viimein tultiin Kwinanaan, päällikkö oli kysellyt paikalliselta luotsilta paikkaa, mihin konepäällikkö voisi hänet viedä 'niissä asioissa'. Luotsi toi minulle käyntikortin. Loput arvaattekin.

Tarina jatkuu jossain vaiheessa ja toivon "Wäiskin" ottavan osaa. Oltiin myöhemmin yhtä aikaa Glen Roy-laivassa, McDowell, Wäiski ja minä.