You are here

Pisneksiä

TimoSylvänne's picture

Kun merenkulkija maksoi ulos ulkomailla, saavuttiin Suomeen kuten turistit. Joissakin maissa sai laivalta lähdettäessä pakata matkalaukkuun ulosvientejä tuliaisiksi. Joissakin maissa sekin oli kielletty ja oli käytettävä lentokenttien kalliita verovapaita myymälöitä.

Venetsiassa olin ulosmönsträykset saanut valmiiksi ja odottelimme kyytiä lentoasemalle. Kippari kävi kertomassa meklarin tiedon, ettei laivasta saa viedä maihin mitään alkoholia. Niinpä sitten purkamaan matkalaukkuani ja kaivelemaan hyvin pehmustettua Hennessy XO pulloa. Uuden kipinän, muutaman muun ulosmaksaneen, ja parin saattelijan kera ei tuottanut vaikeuksia hörppäillä pullon suusta konjakkia mieltä lämmittämään.

Kun kyytiä ei kuulunut, korkkasin Kiinasta ostamani pullon Punaista Kuolemaa. Haju oli niin kuvottava, että konjakkipohjustuksen jälkeenkin yksimielisellä päätöksellä kaadettiin neste lavuaariin ja juomaan kuulunut heinä rutistettiin roskakoriin. Myöhemmin sähkötellessämme laivaan jäänyt kipinä kertoi hajun olleen niin sitkeän, että hän muutti kamppeensa kongin toisella puolella olevaan redarihyttiin. Väljempäähän siellä olikin salonkeineen, makuuhytteineen ja kylpyammeineen, kuin korsteenin sisään rakennetussa kipinän asuinkopissa.

Vaikka villin linjan laivalla satuttiin joskus Suomenkin satamiin, ei ollut osaamista salakuljetuspuolella. Olimme Pohjois- ja Keski-Amerikan kierroksen jälkeen töijänneet kotimaan kaijaan. Tulli oli pitänyt aiheellisena lähettää kontraporukan nuohoamaan laivaa. Mitään ei löytynyt ja virkamiehet istuivat miehistön messissä kahvilla. Nuori täkkäri ryntäsi messiin ja tullimiehiä huomaamatta riemuissaan kailotti:”Eipä löytäneet tullin jullit minun jemmaani kettinkiboksista!”

Ajellessani muutamana vuotena pitkin Suomen rannikkoa poikettiin välillä ulkomailta hakemassa öljykuormaa. Tullimääräysten kiertäjien toiminta oli paljon kokeneempaa ja ammattitaitoisempaa. Jemmat oli suunniteltu luovasti ja niihin mahtui tavaraa. Suuremmassa liiketoiminnassa kuului joissakin satamissa olleen virkamiehiäkin mukana. Merenkulkijat olivat tottuneet tullin kyttäykseen. Tullia vuorostaan oli kyttäämässä poliisi. Tämä Liikkuva poliisi, mikä nykyään onkin lakkautettu.

Etelä-Amerikkaan ajavien ahväärit olivat suuremmassa mittakaavassa. Jos pääsi liiketoimeen osakkaaksi, oli jobista saatu palkka pikkuraha. Kanarian saarilta lastattiin viinaa, tupakkaa, pornolehtiäkin. Kun tuomisia Etelä-Amerikan satamissa purettiin, tulli ja muut osakasviranomaiset sulkivat laiturin liikenteeltä, jotta kuorma autot saatiin häiriöttä lastatuiksi. Muistelijoiden mukaan paluumatkalle viemisiksi otettiin ainakin kahvia ja Kanarialta taas viinaa ja tupakkaa.

Löytyi lahjakkaita pisnesmiehiä maistakin. Tankkilaiva oli tuonut 30000 tonnin öljylastin Saksan satamaan. Viranomaiset tekivät normaalin klaarauksen. Sen jälkeen lastin vastaanottajat olivat dokumenttien kera kuitanneet lastin vastaanotetuksi ja purkaminen alkoi.

(Kuva Klubb Maritim 2017 seinäkalenterista. Pekka Karppanen kokoelma)

Meni jokunen tovi ja laivalle ilmaantuivat jälleen lastin vastaanottajat. Nyt eri henkilöt kuin aiemmin. Ankaran selvitystyön jälkeen ilmeni, että ensimmäisellä kerralla oli käytetty taitavasti väärennettyjä papereita. Oikeat omistajat jäivät ilman lastia, koska kuorma oli välittömästi myyty eteenpäin. Kerrottiin, että siihen aikaan öljytonnin arvo olisi ollut 1000 Suomen markan nurkilla. Laivan vakuutuksen sanotaan korvanneen menetyksen.

Merirosvous lienee maailman vanhimpia ammatteja. Suomessakin sai julkisuutta ARCTIC SEA-laivan kaappaus ja sittemmin rosvojen pidätys Venäjäliiton laivaston puututtua pisnekseen.

Urheilujuhlan tuntua oli vesillä Suomen laivaston lähdettyä jahtaamaan somalialaisia merirosvoja. Isosti hurrattiin meripojille, kun jossain Adenin alapuolella yksi rosvovene saatiin kiinni ja ammuttiin pilkkeiksi. Vähemmälle tiedotukselle jäi väite, että suomalaiset veronmaksajat kustansivat vangituille somaleille uuden veneen, jottei heitä tarvinnut varastoida sotalaivalle ja tuoda Suomeen.

Laivaan ei välttämättä tarvitse hyökätä yli laidan. Rosvot voivat olla jo valmiina laivaväen mukana. Huonokuntoisia laivoja on satamatarkastusten jälkeen määrätty ajettavaksi telakalle korjauksiin. Telakkamatkalla korjattava katoaa ja jossain muualla sama hengenvaarallinen työpaikka jatkaa eri nimellä matkaansa samalle tai uudelle omistajalle tienaten.

Aina ei ehkä ole tarkoituskaan jatkaa laivan matkaa. Länsi-Saksalaisten omistama ja suomalaisten operoima jäänmurtaja HANSE myytiin ulkomaille ja sai nimen ASKLIPIOS. Panaman lippu nostettiin mastoon. Tarkoitus oli tehdä laivasta liikkuva terveysasema Kreikan saaristoon. Välimerellä Sisilian ja Tunisian vesillä asumattomassa hytissä syttyi tulipalo. Laivaväki saatiin pelastetuksi apuun rientäneisiin aluksiin. Uljaan jäänmurtajan palanut ja uponnut luuranko makaa Tunisian rantakivikossa. Netistäkin sen näkee kilometri pari Cape Bonista lounaaseen. Viimeisimmät kuvat kertovat, että torppa on jo purettu, kansi vielä pilkottaa pinnalla.

(Videokuvattu ukrainalaisesta tutkimusaluksesta ERNST KRENKEL. Kuva: Matti Salon kokoelmat.
Lue laivasta lisää, klikkaa sinistä nimeä oikealla: HANSE)

Rosvot saavat suuremman saaliin, jos kaapattavaan laivaan on kuormattu arvokas lasti. Viime vuosituhannen lopulla 18500 tonnin panamalainen KOBE QUEEN I lastasi Turkissa terästä yli viiden miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta. Matkalla Dominikaaniseen tasavaltaan alus katosi kuin valaan vatsaan. Laivaan ei saatu yhteyttä, ja varustamon konttoria Odessassa peitti hämähäkkien seitit.

(Kuvassa saksalaisena alkuperäisellä nimellään BARENFELS. Kuva: Derek Sands)

Myöhemmin selvisi, että laiva oli poikennut Dakarissa myymässä lastia pari tuhatta tonnia. Muutama kuukausi kului, kunnes kadonnut löytyi Intian vesiltä nimellä GLORIA KOPP. Täydellä vauhdilla yritettiin karata rannikkovartiostolta, mutta tykkituli oli lopulta ollut kyllin painava syy pääkoneen stoppaamiseen. Ukrainalainen miehistö otettiin kiinni, mutta päällikkö löytyi kuolleena ja itsemurhasta tiedotettiin. Päällikkö oli jo aiemmin saanut mainetta huumeiden salakuljetusmarkkinoilla.

Kukaan ei ilmaantunut takavarikoitua alusta omimaan. Usean huutokaupan jälkeen tämä 1976 saksalaisena BARENFELS-nimisenä valmistunut murheenkryyni romutettiin lopulta tämän vuosituhannen alussa Alangissa, Intiassa.

Moninkertaisesti arvokkaampi rikos oli liberialaisen SALEM-tankkerin operaatio. Kockums Mekaniska Verkstads Malmössa rakensi 213928 dwt:n SEA SOVEREIGN-tankkerin 1969 ruotsalaiselle Salén-varustamolle. Kun laiva Ruotsista myytiin, liberialainen ostaja vaihtoi nimeksi SOUTH SUN. Loppuvuodesta 1979 laiva sai omistajakseen liberialaisen yhtiön Oxford Shippingin, ja nimeksi maalattiin SALEM.

(Kuvassa ruotsalaisena alkuperäisellä nimellään SEA SOVEREIGN. Kuva: www.aukevisser.nl)

SALEM lastasi ensimmäisellä matkallaan lähes täyden raakaöljykuorman Mena al Ahmadissa, Kuwaitissa. Lastia lähdettiin viemään Italian Genovaan Afrikka kiertäen. Joulun jälkeen laiva vaivihkaa ilmaantuikin Durbaniin purkamaan lastiaan LEMA nimisenä. Tuohon aikaan Etelä-Afrikka oli apartheidin vuoksi YK:n kauppasaarrossa ja öljynvientikiellossa.

SALEM-nimisenä laiva pääsi uutisiin 17. tammikuuta 1980. Brittiläinen VLCC (Very Large Crude Carrier) nimeltään BRITISH TRIDENT havaitsi Senegalin rannikon edustalla uppoavan SALEMin. Pelastettu laivaväki kertoi, että oli tapahtunut useita äkillisiä räjähdyksiä, syttynyt tulipalo, ja konehuoneessa oli vuoto. Mukaan ei ehditty ottaa edes laivapäiväkirjaa.

Muuten oli ehditty valmistautua kuin turistimatkalle: kahdesta pelastuveneestä löytyi hyvin pakatut matkalaukut, eväsleipiä, muuta provianttia, ulosvientiäkin. Pelastetut olivat sonnustautuneet maihinmenovaatteisiin. Siinä vaiheessa kun haaksirikkoiset olivat havainneet brittitankkerin lähestymisen, oli kiireimmän kaupalla sähkötetty pelastusveneradiolla hätäsanomaa SALEMin äkillisestä uppoamisesta. Onni onnettomuudessa oli, ettei mereen päässyt saastuttava öljyä, kun lasti oli salaa myyty Durbanissa.

Saksalainen Wikipedia-artikkeli on kirjannut öljylastin myyntihinnaksi 56 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Lloydsin selvitysten mukaan eteläafrikkalainen valtionyhtiö Sasol olisi maksanut laivasta puretusta lastista 43 miljoonaa. Ainakin dekkareita lukevat ovat oppineet, ettei varastetusta tavarasta saa läheskään täyttä hintaa. Toisaalta upotetun laivan omistaja lähetti Lloydsille 56 300 000 taalan korvausvaatimuksen.

Kreikassa oikeus jakoi linnatuomioita kreikkalaisille osallisille: agentti 11 vuotta, siiffi – ainoa, jolla oli laivassa riittävä pätevyys – neljä vuotta, konekakkonen ja -kolmonen kolme vuotta sekä kipinä kaksi vuotta. USA:ssa, jossa kaikki on suurta, kerrotaan laivan omistajaksi ilmoittautuneen saaneen 35 vuoden linnatuomion.

SALEMin kreikkalaisella päälliköllä ei ollut mitään virallista sertifikaattia, mutta hän vakuutti omaavansa liberialaisen pätevyyden, jonkinlaisen kuljettajankirjan. Hänellä oli aiempaa kokemusta supertankkerista, joka myös kuljetti laitonta öljyä Etelä-Afrikkaan. Tämä alus – ALBAHAA B – kuului räjähtäneen meren pohjaan 3.1.1980 ollessaan paluumatkalla Persianlahdelle.

Merkittävimpiä Etelä-Afrikan öljyhuollon järjestelijöitä oli Antwerpenissa syntynyt ja lisäksi Bolivian, USA:n, Israelin ja Espajan passeilla liikkunut liikemies, joka jo vuonna 1973 oli murtamassa arabien Israelille julistamaa öljysaartoa. Korkeissa liike-elämän ja hallitusherrojen piireissä liikkunut pisnismies oli syytteessä USA:ssa 48 miljoonan dollarin maksamattomista veroista. Presidentti Bill Clinton yhtenä viimeisistä virkatoimistaan armahti tämän saarronmurtajan.

Forums: 

Tässä tt Salemi'iin liittyvässä historian suurimmassa merenkulun petoksessa korostuu silloisen Etelä-Afrikan valtion osuus tapahtumiin.

Etelä-Afrikkahan oli silloin öljyntuottajamaiden järjestön Opecin saarrossa, ja maassa oli huono tilanne erinäisten polttoaineiden osalta.

Houstonissa, Texasissa vaikuttaneen libanonilaisen laivameklarin Frederick "Ed" Soudanin tiedetään matkustaneen Etelä-Afrikkaan v.1979 ja neuvotelleen pretorialaisessa pankissa ilmeisesti alusrahoituksesta, srkä myös saaneen sitä...

Myöhemmin häntä pidettiin, erään belgialaisen meklarin ohella tapauksen suunnittelijana ja toteuttajana Oxford Shipping-yhtiönsä kautta.

Myöhemmin Soudan tuomittiin USAn Korkeimman Oikeuden päätöksellä pitkään vankeurangaistukseen. Tapauksesta saatu rikoshyöty lienee kateissa ja jäljet päätyvät Sveitsiläiseen Zugin "tax free haven" -kaupunkiin. Tosin myös tiedetään, että Salemin senioripäällystöön kuuluvat olisivat esim. ostaneet Pireuksesta ravintoloita. Tapaus lienee viranomaisten, eikä vähiten FBIn ja Scotland Yardin mieliharmi!

Sailor