You are here

Oolannin sota - toinen vuosi

TimoSylvänne's picture

Oolannin sodan jälkimmäinen kesä Suomen suuriruhtinaskunnan vesillä alkoi 1855 toukokuussa. Englannin ja Ranskan lähes sadan laivan armada ankkuroitui Viron Naissaaren vesille. Laivastojen komentoon oli vaihdettu nuoremmat amiraalit ja kalustokin oli moderninpaa: pelkät purjelaivat puuttuivat.

Sotalaivojen lisäksi tarvittiin toinen armada huoltoaluksia. Kuten edellisenäkin kesänä bunkraus- ja provianttisatamana oli Gotlannin Fårösund, missä laivojen ”mastomeri ulottui horisonttiin”.

Kevään ensimmäinen sotatoimi oli halkolastissa purjehtineen suomalaisen kuunarin kaappaaminen ja polttaminen Hangon vesillä. Sen jälkeen edellisen kesän tapaan pienet höyrylaivaosastot kolusivat rannikon satamapaikkoja ja hävittivät siviilien omaisuutta. Tuhotöitä tehtiin nyt myös Suomenlahden rannikolla Koiviston salmea myöten. Kruunun omaisuuttakin löydettiin hävitettäväksi: venäläisten hylkäämät Kyminlinna ja Loviisan edustalla Svartholma räjäytettiin.

Kesän kuluessa käytettiin paljon aikaa ja aluksia Kronstadtin linnoituksen tiedusteluun ja saartoon. Lopukesästä amiraalit päätyivät ratkaisuun, että sotalaivojen puurungot ovat kivimuureja heikommat. Hyökkäysaikeista luovuttiin.

Vastarintaakin hyökkääjä kohtasi. Venäläisiä tykkiveneitä rohkeni torjumaan ja karkoittamaan vihollisia sekä Turussa että Uuraan salmessa. Raumalaiset ampuivat pakosalle engelsmannin ensimmäisen hyökkäyksen. Kolmen viikon kuluttua uusintayrityksessä brittihöyry onnistui tuhoamaan sataman puutavaravarastoja ja kolme kauppa-alusta. Iin Kuivaniemessä talonpojat hyljepyssyineen ajoivat kunniakkaan kuninkaallisen laivaston veneet pakosalle.

Suomenlinnaa lähes 80 laivan tykit moukaroivat kaksi vuorokautta elokuussa. Rauhassa saivat paukutella tykinputkensa kuumuudesta pilalle, koska puolustajien aseet eivät kantaneet laivoihin saakka. Parikymmentätuhatta laukausta kohti ”Pohjolan Gibraltaria” ammuttiin. Suomenlinnassa kuolonuhreja laskettiin 62 ja haavoittuneita pari sataa. Monia puurakennuksia paloi. Kivitalot ja muurit säilyivät enimmäkseen ehjinä. Amiraalit ilmoittivat hallituksilleen, että kovapanosammunta oli suuri menestys. Maineikas sanomalehti The Times kertoi 2 000 venäläistä tapetun. Ranskan kuningaskunnan virallinen lehti lehdistö raportoi, että venäläisten tappiot ovat suuret, Helsinki on palanut poroksi, Suomenlinnaa ei enää ole.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomenlinnan pommitus 9. elokuuta 1855. Taiteilija John Wilson Carmichael

Oolannin sodan viimeisiä laukauksia ammuttiin syyskuun lopulla Hankoniemellä. Kolmesta brittien sotalaivasta oli soudettu maihin metsätöihin. Hankoniemeä vartioineet Donin kasakat aloittivat ampumisen. Metsurit saivat laivoista apuvoimia puolentuhatta miestä. Laivat syytivät maihin pari tuhatta kranaattia ja raketteja. Lopulta englantilaiset soutivat takaisin laivoilleen. Kaikki osalliset onnekkaasti säilyttivät henkensä. Kumpikin osapuoli julistautui voittajaksi.

Molempien laivastojen amiraalit lähtivät höyryämään kotia kohti marraskuun puolivälissä 1855. Krimillä Sevastopolissa venäläiset olivat antautuneet jo elokuussa. Sodan rauhanneuvottelut käytiin Pariisissa. Rauhansopimus allekirjoitettiin 30.3.1856. Venäläisten miestappion arvioidaan olleen neljännesmiljoona. Vastustajien sata tuhatta vähemmän. Brittejä kuoli 20 813, joista noin 16 000 tauteihin.

Merkittävä uusi keksintö elektromagneettinen lennätin välitti lähes ajantasaisesti tiedot menestyksistä ja tappioista Britannian sanomalehtiin aiheuttaen jopa hallituksen kaatumisen. Muilla sotijoilla sensuuri esti ikävien uutisten julkaisun. Kuvitus juttuihin saatiin valokuvista ja rintamataiteilijoiden töistä. Uusi keksintö myöskin oli ruotsalaisen Nobelin venäläisille kauppaama merimiina, joita väylille upotettiin suuret määrät niin Mustallamerellä kuin Itämerelläkin.

Uutta oli myös sotaturismi. Varakkaat englantilaiset kulkivat jahdeillaan laivaston vanavedessä ihastelleen tykkien leimahduksia ja pauketta ja omien poikien urhoollisuutta. Ruotsista oli Bomarsundiin järjestetty höyrylaivakyyti sotapornosta kiinnostuneille. Viaporin pommituksen aikaan Tähtitorninmäen ja Kaivopuiston kalliot olivat täynnään juhla-asuihin sonnustautunutta paikallista väestöä.

Ennen Krimin sotaa suomalainen kauppamerenkulku oli kasvanut voimakkaasti. Suomen suuriruhtinaskunnassa Ruotsin vallan aikaista tiukkaa säätelyä oli purettu. Englannin nopea teollistuminen kasvatti kuljetustarpeita. Välimerellä arabimerirosvous oli saatu loppumaan. Amerikan kultakuume tarvitsi paljon laivoja. Suomalaiset oppivat purjehtimaan ympäri maailman.

Krimin sodan alettua Mustallamerellä olleet suomalaiset laivat juuttuivat satamiin, kun Bosborin salmi sulkeutui. Britit ja ranskalaiset kaappasivat tai tuhosivat kaikki löytämänsä Venäjän lipulla kulkeneet alukset. Englantilaiset eivät kunnoittaneet omaa julistustaan vihollisen kauppalaivoille takamaastaan parin kuukauden purjehdusrauhasta. Venäjän lipulla purjehtineita suomalaisia laivoja alettiin kohta sodanjulistuksen jälkeen kappaamaan, kaukaisimmat Alaskan vesillä.

Useat lähteet dokumentoivat, että suomalainen kauppalaivasto oli pienentynyt sodan aikana yli puolella. Arviossa ei ole mukana talonpoikien rekisteröimättömiä pursia. Kotimaan satamissa olleita aluksia oli onnistuttu piilottamaan rannikolle ja saaristoon. Silti vainolainen oli polttanut tai kaapannut 89 purjelaivaa. Havereissa oli menetetty 22. Suurin vähennys koitui myynneistä. Maailmalla oli rahdit nousussa ja samalla nousivat laivojenkin hinnat. Suomalaiset redarit onnistuivat 158 laivan myynneistä saamaan runsaita pääomia sodan jälkeisille uudisrakennuksille.

Höyrylaivat olivat maanneet ylös ja rapistuneet piilopaikoissaan kaksi vuotta. Jotkut pääsivät sodan jälkeen liikenteeseen. Jotkut purettiin. Uusia höyrylaivayrittäjiä ilmaantui runsain määrin pitkin pitkää rannikkoamme.

LÄHTEET:
Raoul Johnsson, Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota.
Navis Fennica I.
Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta.
Hannu Vartiainen: Rauman merenkulun historia.
R. E. Hughes: Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854 – 1855.

Forums: