You are here

Lottovoittoon verrattavia tapahtumia

Palvelin siiffinä 1999 - 2005 yhdessä sen ajan suurimmista tankkerilaivastoista, Teekay Shipping Company (TK). Vuonna 2000 tein yhdeksän kuukauden törnin M/T Magellan Spirit aluksessa. Pyörittiin Austaraliaa ympäri keräten lasteja off-shore kentiltä Australian länsipuolelta ja Jaavanmereltä. Torres-salmen kautta Brisbaneen tai Sydneyhin purkaukset. Saman vuoden keväällä keskimmäinen kolmesta tyttärestäsi kirjoitti valkolakin ja päätti sen jälkeen pitää välivuoden ja lähteä ulkomaille vahvistamaan kielitaitoaan. Solmi kahden vuoden pestin kirjastonhoitajaksi maailman suurimmassa uivassa kirjastossa, lähetyslaiva Douloksessa. Laiva oli entinen matkustaja-alus, vanhin yhä valtamerillä seilaava kirstu, rakennusvuosi sama tai ainakin hyvin lähellä Titanicin syntymävuotta. Monisatapäinen henkilöstö koostui yli 60 eri kansallisuudesta (suomalainen ylikonemestari Hytti palveli siiffinä organisaatiossa vuosikausia).

Ensimmäinen, varsin harvinainen tapahtuma oli, kun Doulos tuli Torres-salmessa näköetäisyydellä vastaan matkallaan Jakartasta Papua-Uuteen Guineaan. Sain mahdollisuuden keskustella tyttäreni kanssa VHF välityksellä. Doulos oli menossa Papualle rakentamaan sairaalaa ja koulua. Magellan Spiritin määränpää oli Widuri-öljykentät Jaavanmerellä. Sieltä kuorma Vancouveriin Kanadaan, jonka jälkeen 'paluulasti' Alaskan Nikiskistä Korean Pusaniin. Lukija saattaa tässä vaiheessa jo kummastella, että mitä verrattavaa tuon tankkerin matkoilla on lottovoittoon? Kohta selviää. 

Sähköpostiyhteydet toimivat tuohon aikaan kehnonlaisesti, mutta olin saanut tiedon tyttäreltäni, että Douloksen seuraava kohde olisi Niigata Japanissa. Ja että nuorin kolmesta tyttärestäni saapuisi Niigatassa siskonsa luokse kuukauden mittaiselle vierailulle. Magellan Spirit oli tehnyt Nikiskistä matkaa jo viikon verran, kun määränpäänä ollut Pusan muuttui Japanin Niigataksi. Kerroin laivamme intialaiselle päällikölle, että mahdollisesti pääsen tapaamaan tyttäret. Kun sitten manoveerattiin öljykaijaan, olin yhtiön pysyväismääräysten mukaisesti konevalvomossa. Konevalvomossa oli brykän ja valvomon välinen "kuumalinjan puhelin", jota käytettiin vain äärimmäisen ongelman yllättäessä. Se pärähti ja kippari kutsui minut pikaisesti brykälle. Hississä mietin, että mitä helkattia voisi olla pielessä. Kun pääsin brykälle, kippari löi minulle kiikarit käteen ja neuvoi suunnan mihin katsoa. MOLEMMAT TYTTÄRENI seisoivat agentin kanssa kaijalla. Selvisi, että kippari oli pyytänyt agenttia noukkimaan tullessaan tytöt Doulokselta. Tippa tuli silmään, ei mahtanut mitään. Illalla kippari tarjosi ikimuistettavan illallisen perhetapaamisemme kunniaksi.

Kun kerran pääsin vauhtiin, kerron toisenkin odottamattoman tapahtuman. Vuonna 2006 olin siirtynyt Saudi-Arabialaisen Mideast Shipmanagementin palvelukseen. Ensimmäinen työpaikkani siinä yhtiössä (josta jäin eläkkeelle 2011) oli VLCC Ramlah. Oltiin tuomassa Persian Gulfilta otettua kuormaa Rotterdamiin tarkoituksena kiertää Afrikan ympäri, kun kiire yllätti ja uusien orderien myötä kiepautettiin kohti Suezia. Täydessä 315,000 tonnin kuormassa kanavasta ei pääse, joten Punaisenmeren pohjukassa, Ain Sukhnassa pumpattiin osa lastista "SUMED" putkilinjan kautta Välimeren puolella olevaan Sidi Kerir nimiseen terminaaliin ja haettiin se sieltä sitten takaisin kyytiin.

Oltiin sitten jo melkein Biskaja ylitetty, kun pyysin perämiehiä pitämään silmällä, josko Nesteen Futura sattuisi ilmaantumaan scanneriin. Poikani oli Futurassa kakkosmestarina. Sieltähän se ennen Ushantia pyörähti eteemme. Oli lähtenyt Bordeauxista ja mentiin peräjälkeen Rotterdamiin, jossa poikani pääsi vierailemaan luonani. Molempia kertomiani tapaamisia edelsi melko kiharaiset vanavedet. 

Kirjoitti Pentti Huttunen     

  

Terve Pena,vaikka en Sinua tunne,kiitos hyvistä tarinoistasi.Olin Finnrosessa 1982,ja Doulos oli Vera Cruzissa samaan aikaan sieltä tuli meidän mukana kone 1 2imeä en viitsi mainita,nykyisen tietoturvahulluden takia,eurooppaan,oli kyllästynyt touhuun.Kova laiva.Vieläkin liikenteessä?Tuletko Haminaan 25.07 museolaiva Hyökylle klo10 merimieskahville? Roope

Moro Roope, seilasin moottorimiehenä Finnlines'illa vuodesta -65 vuoteen -72. Vaikka ei tutuksi tultukaan, on meillä yksi yhteinen tuttavuus. Pilarikongi.

Kiitos kahvikutsusta. Merenkulkijoiden epäviralliset seminaarit ovat parasta dementiajarrua. Olisi halvatun hienoa vaihtaa muistoja, mutta järjestely ei ole aivan helppoa, kun satun asumaan tiettömän tien takaisessa periferiassa. Jos et kerro kenellekään (tänä yksityisyyden hullun suojauksen aikakaudella), paljastan olinpaikkani. HAILUOTO. Tietä tänne on vaadittu jo 40 vuoden ajan. Nyt on päätöksiä tullut, mutta rakentaminen viivästynyt, kun joku ryhmä on löytänyt rannasta kirpun, joka ei tykkää kiinteän maantieyhteyden rakentamisesta. Nyt tutkitaan muutama vuosi, miten tien rakentaminen tulee vaikuttamaan kirpun sukupuolielämään. Eli sen säilymiseen.

No joo, pääseehän täältä vaikka Haminaan saakka, mutta vaatii vähän järjestelyjä. Itseasiassa olen monesti sinne haaveillutkin tarkastamaan paikkoja, joissa muutamat 60-luvun ulosmaksut tuli hukattua. Jospa se vielä toteutuu. Hyvää kesän jatkoa. Pena.