RAUNI-laivalla V osa

Lähettänyt EsaNieminen

Puerto Limon, Costa Rica, oli miellyttava paikka (silloin). Siella purettiin osa lastista, mutta kaikilla oli niin kiire maihin, etta laiva jai ilman vahtia. Silloin paikallinen hamaraporukka palasi takaisin laivaan, ja menivat lastiruumiin varastamaan kamaa ennenkuin asia huomattiin.

Satamasta oli pitka matka parhaaseen merimies kapakkaan ja kavelya siten kertyi. Kapakassa istuttiin monina paivina, ja paikan nimi on yha muistissa 50:n vuoden takaa: Salon Vasia Bar.

Eraana paivana istuttiin monen merimiehen kanssa tassa baarissa pitkan poydan ymparilla, kun syysta jota en tieda, minua vastapuolella istunut nuori, kaunis prostituutio otti poydalta rommipullon. Han loi sen rikki poytaan ja sitten rikkinaisella pullolla han viilsi ranteensa valtimosuonen auki, josta hanen veri suihkusi suoraan kasvoilleni. Nainen alkoi pyortya lattialle. Porukalla kiirehdimme baariin omistajalle sanomaan, etta soittakaa ambulanssi mutta paikan kiinalainen omistaja ei valittanyt vahaakaan, eika tehnyt mitaan. Silloin joku meidan laivan porukasta hommasi jeepin, jolla lahdettiin kuljettamaan potilasta sairaalaan. Tie lahti jyrkasti kuoppaiseen ylamakeen. Mina ja salonkiville olimme taka puskurin paalla jeepissa, mutta kohta putosimme pois maahan vauhdin ja kuoppien takia.

Lahdimme sitten kavelemaan takaisin baariin kaljoille. Siella oli kaikki normaalia ja iloista, ja automaatti levysoittimesta soi sen ajan hittilevy ‘Bule Bule’. En koskaan oppinut tietamaan, miten potilaalle tai jeepille kavi.

Puerto Limonista lahdimme seilaamaan Panaman lapi kohteena Costa Rican toisella puolella oleva Puntarenas mutta sita ennen pysahdyimme, ehka pariksi paivaksi San Cristobal:in kaupunkiin, joka oli ennen Panaman kanavan ylittamista.

Kavelin kaupungilla aamu varhain yksin. Oli tosi hiljaista. Joka puolella, kaupungin hiljaisilla kaduilla maleskeli isoja Iguana-liskoja. Oli todellaihmeellinen naky. Muistan kuinka minua vahan peloitti.

Samana paivana, myohemmin iltapaivalla kavelin kaupungin kapakkakadulla ja paatin ottaa kaljan. Kavelin yhden baariin sisalle, ja siella ei ollut viela asiakkaita. Baarissa oli hyvin pitka baari tiski, jossa joukko iloisia tyttoja istui kikatellen, odottaen optimistisesti hyvaa business-iltaa. Kauhukseni huomasin, etta he kavivat pitamaan minusta huutokauppaa. Taytyy sanoa, niinkuin Irwin Goodman laulussaan etta “ne maalais-poikaa hirvitti nyt hieman selvin pain”.

Matka jatkui Panaman kanavan lapi Tyynen Valtameren puolellePuntarenas:een josta lisaa seuraavalla kerralla. Osa VI

Esa Nieminen, Port Colborne, Kanada. Email:  info@esastudiogallery.com

Katso kuvia Äänimeren RAUNI-albumista