Säteilevää kauraa - Ameriikan hevosille ?

Lähettänyt HANK

Päättyneen huhtikuun 2016 aikana uutisoitiin maailman pahinta ydinvoimalaonnettomuutta. Sehän tapahtui 30 v. sitten Neuvosto-Ukrainan Tsernobylissä. Ydinreaktorin jäähdystysjärjestelmän pettäminen johti reaktorin ytimen sulamiseen ja vaurioon sekä radioaktiiviseen vuotoon. Pahimpaan sellaiseen ihmiskunnan historiassa. Toistaiseksi. Vallitsevat yläilmakehän virtaukset Ukrainasta olivat tuolloin pääsuuntana pohjoiseen. Siitä lienee edelleenkin vääntöä  mikä alue Suomessa sai pahimman laskeuman.

Tuohon aikaan Suomessa harjoitettiin Kepulaista maatalouspolitiikkaa. Vientitukijärjestelmä oli voimissaan ja viljaa, erityisesti kauraa myytiin ja laivattiin maailmalle. Tässä oli keskeisenä toimijana Valtion Viljavarasto. Sillä oli siilo-varastoja eräissäkin rannikon paikoissa ja sisämaassa.

Viljaa vietiin myös Yhdysvaltoihin. Se oli lähinnä kauraa ja kerrotun mukaan se meni hevosten ruokintaan. Joku lastauksiin osallistunut föörmani leukailikin “Suomen kansan lahjasta Ameriikan hevosille”. Olihan se vientituettua maailman markkinahintaan. Eli siinä mielessä heitto oli oikea.

Ennen Tsernobylin tapahtumia Viljavarasto oli myynyt erän kauraa Yhdysvaltoihin, Texasiin.

Muistini mukaan kyseessä oleva erä oli noin 35 000 tonnia. Siis tyypillinen lasti joita  esim. Nielsenin Sevilla-sarjan bulkkerit tapasivat kuskailla. Silloin wanhaan hywään aikaan.

Viljavarsto oli rahdannut kyseistä lastia varten “itse trimmaavan alle 20vuotiaan bulkkerin”, kuten he laivausohjeissaan ilmoittivat.  Alus oli puolalainen ja teki ruumajobia Gdanskissa.

Olin itse tuohon aikaan “Lassen firman” hommissa. Teimme erilaisia lastaustarkastus-, ja näytteenotto- sekä muita shipping-alan tarkastustöitä. Valtion Viljavarasto oli merkittävä toimeksiantaja ja hyvä sellainen. Keikkamme liittyivät yleensä viljan vientilaivauksiin. Niin usein Raumalla ja Uudessakaupungissa sekä Loviisassa, mikä oli jo lyhyen matkansa puolesta hyvä kohde. Siellä oli mukavaa satamaporukkaa - silloin. Lasse tosin ei ollut kanssani samaa mieltä. Hänen mieltään oli jäänyt kaihertamaan erään föörmannin kutsuttua häntä Seleeni-Sileeniksi.

Lasse vannoi kostoa ja sanoi, että vielä ne “pannaan kuriin”. Pakko kertoa tässä yhteydessä, ettemme satummoisin tehneet toimeksiantoja neuvostoliittolaisilla aluksilla. Lasse kun tapasi niille saavuttaessa tervehtiä yhteistyöhenkisesti: “Ryssät Perkele”, ja viestin perille menoa varmistaakseen heristää nyrkkiä niin että varmasti näkivät! Lasse ei niiltä osin voinut hillitä itseään.

Oli olemassa niin sanottu “stemmi” ja alus oli saapunut lastaamaan erääseen lansirannikon satamaan. Olin lähtöaikeissa sinne toimistossamme Helsingin Ruusalankadulla, kun telex eli kaukokirjoitin alkoi raksuttaamaan. Se olisi sitä tekevä myös Pukinmäessä. Texasilaiset olivat hysteerisiä; suomalaiset aikoivat tehdä heidän hevosistaan pimeässä näkyviä, säteilevällä vientiviljallaan. Uutiset Tsernobylin tapahtumista olivat levinneet paremmin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Epätietoisuus myyjällä/laivaajalla saatikka heidä surveyor`illaan oli hämmentävää. Vaikken ollutkaan kuin renki, ei ollut mukavaa lukea hitaasti lattialle valuvaa telexiä joka tuntui loputtomalta.  Siinä toistuivat lauseet ja sanat: “ We keep you fully responsible, Federal law, Texas low, U.S. FDA rules & regulations etc...”

Keskeistä oli ettei yhdysvaltalainen ostaja/vastaanottaja kyennyt, tai halunnut ymmärtää tosiasioita. Eli sitä että kyseinen lasti oli edellisvuoden satoa. Se oli ollut turvassa suomalaisessa viljasiilossa, ja siten täysin altistumaton Tsernobylin ydinlaskeumalle tai muullekaan contaminaatiolle. Tosin jäi epäeselväksi oliko kyseessä vain taktikointi lastin hinnan alennukselle, vai oikea huoli laadusta.

Suomessa julkinen tiedotus asiasta oli todella neuvostohenkistä; vaikenevaa ja salailevaa. Lähinnä vain tiedettiin, että Finnair oli lentänyt Suomen kansalaisille tarkoitetun evakuointilennon Kiovaan. Tiedotus siis takelteli pahasti. Siitä ei varmaankan ollut syyttämistä Suomen nyttemmin ala-arvoista hallituksen radiota. Suuri ja mahtava ei yksinkertaisesti antanut tietoja. Eikä puskaradio toiminut yli rautaersiripun. Reaganin Yhdysvalloissa kuitenkin asioista tiedettiin ilmeisesti paljon paremmin.

Valtion Viljavarasto oli neuvotellut asiasta vastaanottajan/ostajan kanssa toki yhteistyössä meidän kanssa. Oli päätetty tehdä säteilymittauksia lastissa ja aluksen ruumissa sekä sataman ympäristössä.  Ne suorittaisi  Suomen Säteilyturvakeskus, STUK. Lastin osaltahan se oli turhaa. Toki siitä tehtiin yhtä turha “certifikaatti”. Lastaava alus oli spuulannut ruumiaan Gdanskin lahden vedellä. Se todennäköisesti aiheutti suuremman löydöksen kuin taustasäteily. Sen kuulin voimkaampana rätinänä mittarista ollessani mukana tekemässä ruumamittauksia.  Ruumien pohjat määrättiin pintapuhdistettavaksi mikä vei parisen päivää.Se oli jonkinlaista kevyttä skarapausta, muodon vuoksi. Mittasimme STUKn tarkastajan kanssa myös kaijalla olleita pusikoitakin. Alkoi vituttamaan koko touhu. Kysyin: “Kerro nyt mitä tämä tarkoittaa meille suomalaisille käytännössä?” STUKin mies totesi ettei mitään!  Hän sanoi: “Kaikki ne jotka olivat olleet alle 300m etäisyydellä vaurioituneesta reaktorista menehtyisivät kuukauden sisällä”. Mikäli olisi pientäkin ns immuuniriskiä kuten vaikkapa esinahan alla epäpuhtauksia menehtyisi nopeammin ja varmemmin, hän valisti. Se oli ammattilaisen selkokieltä. Eikä se pistänyt ainakaan minua siistiä miestä murehtimaan siltä osin. Olikos se nyt Gamma-säteily vai mikä tämän uhkan aiheutti. Asia jäi siis minulle mieleen Geiger-mittarin rätisevänä, jotenkin kyllä varoittavana äänenä...

Olimme laatineet lastista ja latauksesta runsaasti normaalista poikkeavaa dokumentaatiota, eli certifikaatteja. Toki niitä tarvittiin aina näissä ns. remburssikaupoissa osana asiakirjarumbaa. Tässä tapauksessa niitä tuli yli normaalin määrän; hienoille lomakkeille kirjoitettuja ja vielä hienommin leimattuja papereita. Niillä myyjä sai rahansa pankista, mikä suomalaisille oli tärkeätä. Tuli väkisinkin mieleen, ettei yksi suurvalta ollut sen kummempi kuin toinenkaan suurvalta, mitä tuli leimoihin, vakuutteluihin jne.  Lasti siis pääsi matkaan kohti Syvää Etelää ja nälkäisiä texasilaisia kaakkeja. Pohdikselin että ihmisille saa kyllä syöttää kaikenlaista sontaa - vaan ei eläimille!

Lopuksi muistan kuinka kävimme läpi tapausta. Olimme hoitaneet sen osaltamme hyvin. Istuimme Ruusulankadulla ja Lassella paloi tupakka. Ilmapiiri oli mukava. Niin Lassen kanssa (lähes) aina. Radio oli auki. Siellä kansalaiskasvattaja Helena Kekkonen kertoi kuinka rakentavaa on asua romaanien naapurissa. Lasse kuunteli keskittyneesti ja sanoi:”Nyt lähdetään selvittämään missä tämä kansalaiskasvattaja asuu. Jos suinkin mahdollista, ostan hänen naapurihuoneistonsa - ja asutan sinne afrikkalaisia!”

Lasse oli visionääri näissäkin asioissa. Häntä olisi nyttemmin tarvittu ulkomaalaisasiantuntijana.

Hän lähti myöhästyneelle kesälomalle; asuntoautollaan Italian Triesteen. Siellä hän oli ollut YIT-RoRon hommissa. Hoitelin firmaa; rutiineja ja niitä näitä. Tärkeitäkin eli katselin hyvän näköisen  sihteerimme keinuvaa käyntiä ja pohdiskellen käyttikö hän...vai ei? Konttoripäällikön pitää olla laajakatseinen! Siksi Lasse oli minut nimennyt joskus tämän aikuisen naisen kiukutellessa. Näyttäen ettei merikapteenismiesten silmille hypitä! Lassella oli särmää tyyliä. Toista väittävät henkilöt jotka eivät häntä tunteeneet. Mutta sitten  Lasse soitti:”Olen täällä Nurnbergissa vanhoilla paikoilla..! ”

Ps Kirjoitin aiheesta, josko joku muukin kertoisi kokemuksistaan Tsernobyl-lastien tiimoilta?

Hank

Sähö (ei varmistettu)

La, 14.05.2016 - 18:43

Muistelen, että konekakkonen kertoi olleensa Tebo Olympian kanssa Itämerellä juuri pahimman laskeuman aikaan. Olivat ihmetelleet kuolleita pikkulintuja täkillä aamulla.

Sailor (ei varmistettu)

Ma, 16.05.2016 - 10:51

In reply to by Sähö (ei varmistettu)

On paljon mahdollista, että ne kuolivat radioaktiiviseen sairauteen. Linnuthan ovat voineet lentää, kaukaakin, saastuneilta alueilta. Esim. Ukrainan/Valko-Venäjän alueilla saatiin silloin mustia sateita. Erään tiedon mukaan laskeuma kulki Pohjois-Itämeren yli Ruotsin Lappiin. Monet muistavat tämän kun ovat ruotsalaisen poronlihan ostoaikeissa. Siksikö se onkin edullisempaa kuin suomalainen? Mutta, kannattaa vilkaista Google Earthilla Pripyat`ia. Se on Tsrenobylin kaupunki. Pikaevakuoidussa kaupungissa koulukirjat ovat edelleen pulpeteilla. Lähistöllä on depo jossa seisoo hylättyjä autoja, helikoptereita jne pitkissä riveissä. Alue on edelleen suljettu ja aidattu. Sinne kuitenkin pääsee rajoitetusti vierailemaan. Vierailut kellotetaan säteilyannoksen rajaamiseksi. Alue on taas puhdas jonkun kymmenen tuhannen vuoden kuluttua!